Guzzi Cafe Racer

[motomatti]

Tehottomalla kiillotuskoneella käy helposti niin että kesken kiillotuksen kitka kasvaa juurikin silloin kun siliämistä tapahtuu ja osa irtoaa näpeistä kun kierrosluku laskee. Laikka ikään kuin leikkaa kiinni osaan. Yleensä osaan tulee silloin kolhuja ja ympäristökin on vaarassa. Tehokkaalla moottorilla tämä ongelma minimoituu.

Jos kiillotettavassa osassa on reikä tai kierre niin siihen voi kiinnittää, tapauksesta riippuen, aputyövälineen joten kiillotuskohteen kuumeneminen ei haittaa niin paljoa ja homma nopeutuu. Vesiämpäri vieressä nopeuttaa myös toimintaa lämmön suhteen. Toisaalta kuuma osa siliää paremmin.

Minulla on myös jonkinlainen fiksaatio valupurseisiin ja teräviin työstörajoihin. Mielellään hion ne näkymättömiin. Se taas vaatii ennen kiillotusta vaiheittaista pinnan hiontaa karkeasta hionnasta hienompaan päin useissa vaiheissa. Se on usein tympeää, likaista ja aikaa vievää käsityönä tehtävää hommaa. Mutta lopussa on kiiltoa. Ei ole lyhytpinnaisen henkilön työtä se.

[TunturiTT]

Itse panostan ennemmin ennen työtä suoritettavaan laadun varmistukseen, kuin koneistusjälkien tai hitsisaumojen hiomiseen. Form follows function.

[jAgo]

Ohessa vielä nettikuva siitä tiivisteestä josta oma korjaushomma jäi vaille.
Jos joku niitä hommaa niin saa ottaa yhteyttä. Vanhat vaimentimet on hyvässä tallessa 

Tutkailin taas nettiä ennen uusien vaimentimien hankintaa.

http://www.guzzitech.com/forums/threads/bitubo-vs-fac-fork-dampers-pros-and-cons.7662/

http://wildguzzi.com/forum/index.php?topic=80712.0

Jälleen uskoin muiden kokemuksia ja päädyin tilaamaan Stein Dinceltä FAC vaimentimet.

Kun saapuivat niin jouset kiinni. Tässä tuo "pikkuruuvari" kikka (purkutarinassa linkki)oli kanssa hyvä kun sai jousen kierrettyä kireämmälle sen avulla ja pysymään kireällä. Näin kädet riitti. Asennus takaisin huolto-ohjekirjan mukaan teleskooppiputken sisälle.

Tässä on syytä kääntää vaimenninta putken sisällä kunnes kuuluu "kliks" silloin teleskooppi-jousipaketti lukittuu
ja öljyn poistoruuvi voidaan kiristää paikalleen ( uuden alumiinitiivisteen kanssa) Sen jälkeen varsinainen lukitus vaimentimen pohjasta kuusiokoloruuvilla. Itse täytin putken huoltokirjan mukaisella edullisella  ATF-öljyllä jonka hankin Motonetistä. Tämähän ei vaikuta vaimennukseen, koska vaimenninöljy on siellä vaimentimen sisällä.

Muistattehan että vaimentimet säilytetään pystyasennossa vaikka vuorokauden ja muutaman kerran hyvä pumpata jotta ilma nousee ylös ennen asennusta etukolmioon.

Kiillotin vaimentimen samalla kertaa kuin kolmiotkin niin ei ainakaan aineet kulkeutuneet enää uusien
osien sisälle.

Vielä nuo aikaisemmin tilatut pölysuojakumit noiden hapertuneiden tilalle.

Kuten Motomatti kirjoitti aikaa vievää hommaa, mutta nyt on komiat huolletut putket ja vaimentimet 


 

[jAgo]

Yläkolmioon asennettava mittaristo oli seuraava työkohde.

Stein Dinceltä aikaisemmin ostetut mittarikupit olivat liian syviä. Perinteinen käsityötaito
kunniaan eli viilapenkki + rautasaha käyttöön

Päädyin sitten sen kiillotetun alumiinin sijasta mustaksi passivoituun levyyn johon tehtiin tarvittavat kaiverrukset.

Sitten vaan kunnostetut mittarit ja varoitusvalot kiinni mittarilevyyn. Nyt siis ne alkukasauksessa läpikäydyt tavarat on mukava kiinnitellä kun koeasennukset on tehtynä. Aikaa säästyy tässä vaiheessa

Komia tuli vaikka itse sanokin. Kyllä nuo mustat mittarikupit antaa viimeisen silauksen tälle kokonaisuudelle.

[TunturiTT]

Hyvät nuo kaiverrukset. Missä tehty? Jonkun nc-koneella?

[Piippis]

Luin tuosta, http://www.motot.net/wiki/Anodisointi, mielenkiintoisen jutun alumiiniosien värjäämisestä. Onko kokemuksia? Ja toinen kysymys on, että voiko anodisoitua alumiiniosaa enää kiillottaa?

[TunturiTT]

Anodisoinnin kohdalta ei voi. Se anodisoitu pinta on todella kova. Mutta esim kohollaan olevista yksityiskohdista voi hioa pinnan auki ja kiillottaa.
Tasaisen lopputuloksen kannalta yleensä kiillotetaan pinta ennen anodisointia.

[motomatti]

Anodisointi alumiinille eli eloksointi muodostaa hyvin kovan suunnatun kiderakenteen alumiinin pinnalle ja sen kulutuskestävyys on kromausta vastaava. Alumiiniahan ei yleensä kromata vaikka sitäkin näkee tehtävän mutta kromi pysyy alumiinissa huonommin kuin anodisointi. Netissä on useitakin kotianodisoijan ohjeita. Tarvitaan muutamia altaita, virtalähde, vettä, suoloja ja väriaineita. Ilman väriainetta tulee väritöntä. Itse en ole kokeillut mutta nähnyt kyllä tehtävän. Lentokoneissa käytetään anodisointia osissa jotka joutuvat kulumiselle tai kemikaaleille alttiiksi.

Jos on tuuletetut tilat ja aikaa kokeilla niin kohta pukkaa nättiä osaa ja vaikka minkä väristä.

[jAgo]

Kohteliaasti siirryitte kirjoittelemaan oikeilla termeillä

Näin vanhempana nuo -soitut on samaa massaa kuin -tanssit eli resistanssi, induktanssi, kapasitanssi jne.

Tuo mittarilevy on siis alumiinia joka on anodisoitu eli eloksoitu kuten motomatti kirjoitti.

Kaiverrukset on tehty NC- koneella.

Seuraavana sitten johtosarjan kiinnitys varoitusvaloille ja mittarivalojen asennus.

[@]

Nopeusmittarin kun pitää olla asianmukaisessa laitoksessa testattu ja todettu että sen näyttö kaikilla ajoneuvon nopeuksilla on toleransin rajoissa 120 km/h asti.

Tarvikemittari kelpaa kunhan se on testattu kyseisessä ajoneuvossa em. testin mukaan.

Jos näin on, niin ei touhussa ole järjen hiventäkään. Taitaa olla pelkästään suomalainen tulkinta. Mistä tietää onko tarvikemittari testattu asianmukaisesti? Onko esim. tämä mittari laillinen vai laiton? Mittaria ainakin markkinoidaan Guzziin käypäseksi:

http://www.stein-dinse.biz/Moto-Guzzi/Handlebar-Instruments/Instruments/Speedometer/MMB-Tacho-48mm-mechan-schw-weiss-M16x1::4204.html

Mekaanisissa mittareissahan on tietty välityssuhde mittarinvaijerin pyörimisen ja mittarin näytön välillä. Guzzissa tämä arvo näyttäisi poikkeavan muista merkeistä:

http://www.motobikeworld.com/uploads/media/K-WERT_TACHO.pdf

Ei siis riitä, että ostaa oikean välityssuhteisen mittarin. Se pitäisi vielä tarkistuttaa byrokraatilla. 

Päteekö nämä säännöt myös jälkiasennettaviin elektronisiin mittareihin, joissa mittarille syötetään pyörän kehän pituus/halkaisija parametrina? Eihän näitä mittareita kukaan (valmistaja ainankaan) testaa missään laitoksessa tiettyyn nimenomaiseen ajoneuvoon käypäseksi. Mitä järkeä siinä olisikaan, sillä lopputulos ei ole riippuvainen ajoneuvosta vaan pyörän koosta, johon anturi sijoitetaan (ja mittarille syötetystä parametrista).

Onko siis tämä saman (MMB) valmistajan elektroninen mittari laiton Suomessa, vaikka kysymyksessä on nimenomaan moottoripyörään tarkoitettu mittari?

https://mmb-messtechnik.de/index.php?option=com_virtuemart&view=productdetails&virtuemart_product_id=11&virtuemart_category_id=23&lang=de

[motomatti]

Vastaan nyt niin kuin on lain kirjain mutta ilman lakitekstiä: se mittari mikä on pyörään tyyppihyväksytty aikoinaan on ainoa mittari mitä siinä saa käyttää. Näytti se sitten ihan mitä hyvänsä kunhan toimii. Naurettavaa on tietysti se että pykälä koskee juuri sitä mittaria joka pyörässä on ollut hyväksyntähetkellä eikä aivan samanlaista joka siihen on mahdollisesti vaihdettu varaosana. Käytännössä asialla ei ole merkitystä.
Muunmerkkisen tai -mallisen mittarin käyttö edellyttäisi Virallisella Tutkimuslaitoksella tehdyn testi läpäisemisen. Silloin mittarin hyväksyntä olisi kuitenkin vain tähän pyöräyksilöön. Ei muihin samanlaisiin pyöriin. Toki sellaista kannattaa käyttää muissakin samanlaisissa pyörissä koska on olemassa mahdollisuus että samalla rengaskoolla ja mittarimallilla hyväksyntä tulisi todennäköisesti helposti. Eikä hylkäystä. Joka maksaa saman rahan.

[Olavi]

Pääsiskö sitä helpommalla, jos laitettaisiin motoon gps-pohjainen digitaalinopeusmittari, joka jopa voisi pitää paikkansa. Laitettaisiin symboolinen mittari esteettisistä syistä. Nm. Joku tolkku tähän hallintoalamaisen itseruoskintaa. .

[motomatti]

Olavin esitys on järkevä.
Kun on juuri oikein näyttävä mittari ja pitäytyy sen ja kulloisenkin nopeusrajoituksen näyttämässä niin ei todennäköisesti tule koskaan vastaan ongelmaa että käytetty mittari ei olekaan tyyppihyväksytty. Vaikka se olisi maailman tarkin lajissaan.
Näin voi ajaa "estetiikallakin". Mutta laillista se ei liene.

[motomatti]

Se että olen tehnyt erilaisia rakennettuja moottoripyöriä ja joutunut käyttämään byrokraattista hyväksyntätoimintaa saadakseni tahtoni perille. Katsastusmiehet ja -konttorit eivät tässä asiassa näyttele suurtakaan osaa vaan paperit jotka ovat korkeamman auktoriteetin allekirjoittamia. Aika monelle mutkalle on joutunut luoviessaan tässä järjestelmässä mutta siinä on toinenkin puoli. Jäykkyydessään tämä hyväksyntäjärjestelmä, joka tosin kerää aina muutaman satasen välistä, mahdollistaa aika omituisiakin juttuja. Luoviminen siis tuottaa tulosta.

Jos haluaa liki kokonaan ulkopuolelle tästä kuviosta on lupa hakea oikeutta tehdä omavalmistemoottoripyörä. Sen hyväksyntämenettely on helpompi kuin saada pyöräänsä hyväksytettyä jokin ei-alkuperäinen mittari. Mutta ei tietenkään halvempi. Omavalmistetta verrataan vastaavaan tehdastekoiseen ja sen mukaan määritellään autovero miinus 25%. Jos se on tehty huonosti voi saada lisää alennusta veroon.

Näin päin on helpompi selvittää: omavalmiste ei ole sitä että otat Bemarin moottorin ja laitat sen Guzzin runkoon. Jompi kumpi, moottori tai runko, vähintään, pitää olla itse valmistettu. Mutta asia avaa silti lukuisasti mahdollisuuksia omaa nimeä kantavan ajoneuvon valmistamiseksi.

Meni hieman ohi aiheesta mutta noin niin kuin vertailun vuoksi. Muutenkin olen tänään vähän "herkkä" saamani palautteen vuoksi. Siitä lyhyesti blogissani.

[TunturiTT]

Onko tuolla mittariston takana vakiojohdotusta pätkitty paljonkin?
Larioon kun tein digimittarimuutoksen, taisin leikata kymmeniä senttejä alkuperäistä pois. Käytin kuitenkin vakioliittimiä.