1200 8V venttiilinnostimet

[motomatti]

Sikäli hyvä että tietää ennakolta ennen vikautumista kuinka pitkään kovat suunnilleen kestävät että voi asian aika-ajoin tarkistaa. Eihän tuo tarkastus/vaihtohomma kovin vaikealta vaikuta. Huomattavasti helpompi homma kuin työntötankokoneeseen.
Olikos niissä alkuperäisissä kulumaa?

Tönärikoneesta puheen ollen. Onko kukaan vaihtanut nostimia purkamalla jakopään osittain ja ottamalla nokka-akselin pois sekä pujottelemalla alakautta nostimet pesiinsä?

[Ikkala]

Olikos niissä alkuperäisissä kulumaa?

Tuola niistä on jossain kuviakin: http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=5192.0

Alkuperäiset kesti noin 95tkm, katotaan ajan kanssa miten nämä uudemmat versiot kestää.

[motomatti]

Että reilu vuosi sitten. Mun miesmuisti ei noin kauaksi muista...
Oli siis päässyt nokkakin kulumaan.

95.000 km on kohtuullinen vaan Guzzimittakaavassa lyhyehkö venttiilikoneiston osan kesto.
Toivottavasti uudet nostimet ovat parempaa laatua.

[TunturiTT]

Mitä näitä juttuja on lukenut, niin alkuperäiseltään on sattunut joku mitoitusvirhe ja varaosissa on rankasti laatuveihtelua. Jonkun pitäisi mitata nokan kovuus ja sen mukaan valita nostajamateriaali kohdalleen.

[egon]

Nostinvaurion ulkonäköön sopii kyllä minusta klassisen adhesiivisen kulumisen tuntomerkit. Syystä tai toisesta nostimen päähän on tullut aluksi mikroskooppisen pieniä kiinnileikkaumia ja siitä ne on vähitellen laajenneet.

Syitä sopii pohtia, koska ei ole ihan itsestään selvää mistä tuo tapahtumaketju sai alkunsa:

- Liian suuri pintapaine kosketusviivan pituuteen ja leveyteen nähden; siis nokka-akselissa on paikoitellen pieni säde, jossa Herzin paine kasvaa jyrkästi. Tämä olisi siis suunnitteluvirhe.

- Suuri pintapaine sen seurauksena, että on jäykät venttiilinjouset ja/tai nokka-akseli ajoitettu niin, että pako aukee kovaa painetta vasten. (imuventtiilille ei painetta vasten avautuminen taida olla mahdollista)

- Liian pieni kovuusvaatimus nostimessa.

- Nostimen materiaalina käytetty jotain alkuperäisestä spesifikaatiosta poikkeavaa ainetta, jonka hiilipitoisuus on liian pieni tai karkenevuus heikko

- Nostimen lämpökäsittely on epäonnistunut, jäänyt pehmeäksi.

- Nostimeen on speksattu liian ohut hiiletyskarkaisukerros.

- Nostimeen on tehty liian ohut hiiletyskarkaisukerros.

- Nostimen pinnankarheus on speksattu liian suureksi. (tuskinpa vaan)

- Nostimen pinnankarheus on jäänyt liian suureksi. (en usko tähänkään) On huomattava, että adhesiivinen kuluminen alkaa pienestä detaljista, jossa vastakkaisten pintojen kohoumat hitsautuvat yhteen.

- Voitelujärjestelmässä on rakenteellinen ongelma: Nokka-akselit pyörii käynnistyksen jälkeen liian pitkään kuivina tai sinne tulee liian vähän voitelua.

- Joku muu syy, joka ei lennosta tule mieleen.

Tuon tyyppisissä osissa kovuutta pitäisi odottaa luokkaa 500 HV (joka saattaa ylittyä selvästikin), toisin sanoen kotikonstilla kokeillen viilan ei saa siihen pystyä, vaan luistaa liukkaasti yli.

Omassa pyörässä tyytyisin Samin kanssa samaan ratkaisuun: kovempaa nappulaa vaan peliin ja muutama vuosi ajoa päälle, jolloin näkee miten kävi.

[TunturiTT]

Nuohan on kokoluokaltaan aika pienet nostimen pinnat. Eli kova pintapaine on se ensisijainen syy.
Tuohon painetta vasten avaamiseen en oikein usko. On sen verran maltilliset arvot nokassa ja venttiilimitoituksessa Guzzilla. Tosin keinujen vipusuhde voi olla kova, varsinkin kun availee venttiileitä tuplana.
Myös tuo kovuusvaatimus tuskin on liian pieni, kun kerran varaosatkaan eivät tahdo kestää. Ja luulisi Guzzin oppineen case Lariosta jo pinnan kovuuden ja pintapaineen merkityksen..

[Pekka]

Äkkiseltään Motorexin sivuilta kurkatessa, öljyllä ei ehkä ole riittäviä ominaisuuksia/hyväksyntää Guzziin
http://www.motorex.com/index.cfm?oid=1147&lang=en&webtoolDbTemp=eintragDetail&eintragId=7849

Mitenkäs nuo nyt sitten menee ?

Stelvion manuaali sanoo:

AGIP RACING 4T 10W-60 Engine oil SAE 10W - 60.
As an alternative for recommended oils, use top-branded oils that meet or exceed the requirements of
CCMC G-4 API SG specifications.

Motorex sanoo:

JASO MA T903:2006; API SJ, SH, SG

Eikös tuo API SG ole riittävä luokitus ?

Tuosta näkyy että puuttuu se mielestäni tärkein eli CCMC G-4. Vaatimuksessa on kiinnitetty erityisesti
huomiota venttiilikoneiston kulumiseen. Jos täyttää tämän vaatimuksen, täyttää myös API  SG:n
mutta ei välttämättä toisinpäin.

http://generalpetroleum.org/content_page.php?pid=92&s=6&ss=85&L=1

[egon]

Kyllä Pekka taitaa olla jonkin verran oikella jäljillä sikäli, että "vanhanaikaisissa" öljyissä oli pintapaineen kestoa lisäävänä seosaineena sinkkiyhdiste, joka toimi ihan hyvin. Katalysaattoriautoissa semmoinen ei vetele, koska huohottimen kautta vetäytyy sinkkipitoista höyryä imupuolelle ja sieltä pakopuolelle mennessään saattaa mykistää katalysaattorin. Öljyissä voi siis nykyäänkin olla merkittäviä eroja sen mukaan miten ne on lisäaineistettu.

Vauriot ovat usein monen tekijän summia, joista yhtä ei välttämättä pysty sanomaan takuuvarmasti juurisyyksi. 

[TunturiTT]

Tuota öljyyn lisättävää sinkkiyhdistettä saa muuten pullossa. Ainakin jenkkiautopuljut tietävät tuon aineen. Jos joku haluaa kokeilla.

[egon]

Tämmöinen artikkeli tuli vastaan nettiä surffatessa:

http://www.asminternational.org/documents/10192/1849770/06197G_Sample.pdf

Taitaa osua asian ytimeen, eli kysymyksessä on todennäköisesti pinnan väsyminen, joka on yleensä vierintälaakereiden ja hammaspyörien käyttöikää rajoittava tekijä, mutta arikkeli viittaa myös venttiilinostimeen (kuva 4) . Artikkelissa korostetaan, että ilmiö on herkkä kosketuspaineelle, eli kestoikä reagoi siihen jotain potenssiin yhdeksän. Myös on erikseen mainittu, että tiukassa paikassa pinnan nitraus riittävän paksusti pystyy eliminoimaan ongelman.

Koska kysymyksessä on väsymisen sukuinen asia, on todennäköisesti materiaalin kuonapuhtaudella paljonkin merkitystä kestoikään. Itsellä tuli mieleen, että jos nostin tehdään ns. M-teräksestä, johon on seostamalla saatu aikaan runsaasti epämetallisia sulkeumia lastuttavauuden parantamaiseksi, voisi kuvitella niillä olevan merkitystä myös tuohon pinnan väsymiseen.

Se, että nokka-akseli ei ole kuvasta päätellen pahoin kulahtanut, mutta kylläkin kiiltoaan menettänyt, ei tue teoriaa adhesiivisesta kulumisesta. Öljyn pintapaineen kestoa lisäävillä seosaineilla on kuitenkin merkitystä myös tässä pinnan väsytyskulumisessa.  

[motomatti]

Oikein hyvä tutkielma vaikkakaan en jaksanut lukea kaikkea leipätekstiä mutta kuvat kertoivat asian riittävän selvästi miksi pittingiä syntyy vaikka mekaanista, kitkapohjaista, kulumista ei ole vielä tapahtunut.
Kun eroosio etenee tarpeeksi niin sitten tapahtuu jyrkkä kitkan kasvaminen ja tulee sellaista jälkeä kuin esimerkiksi Ikkalan nostimet edustavat. Mutta se on vasta toinen vaihe kulumisesta.

Itsellä on koe menossa kunhan saan ko. koemoottorin liikenteeseen.
Asetelma on tämä: uusi nostin ja käytetty pittingistä kärsinyt nostin rinnakkain siten että kärsineestä nostimesta on hiottu pinta käsityönä kohtuullisen sileäksi. Ei liian sileäksi vaan sen verran jäi karheutta että öljy pysyy sen pinnalla hyvin. Nostimista vertaileva kuva tässä jutussa: http://www.motomatti.fi/2015/12/varamoottorin-kokoonpano.html

En kuitenkaan aio tehdä moottorista helposti hajoavaa vaan turvaudun myös metallin lisäaineen lisäämiseen moottoriöljyn joukkoon. Aineen pitäisi sopia juuri tämäntyyppisiin kohteisiin. Myös nokka-akselin nokat hioin hieman karheiksi ja oikaisin lievät muotovirheet.

[Ripa]

Öljyyn liittyen. Käytin loppukesästä Stelvion ensihuollossa ja Heinolla laittoivat koneeseen Castrol  Power 1 10W40 öljyä. On ainakin viskositeetiltään yläpäästä ohuempaa kuin Guzzin speksi. Castrolin datalehden mukaan tämän öljyn luokitus on API SJ, JASO MA2. Tuosta CCMC G-4 luokituksesta ei ole mitään mainintaa. ASPI SJ luokitus on huomattavasti uudempi kuin Stelvion ohjekirjassa mainittu API SG, eli tältä osin tämän öljyn pitäisi olla SG luokkaa "parempaa". Toivottavasti tietävät Heinolla mitä tekevät, vai sattuiko tällaista Castrolia vain olemaan sopivasti varastossa.

Kuluneiden venttiilinnostimien pinnat näyttävät pintaväsymisen mekanismilta vaurioituneilta. Näiden perinteisillä nostajilla olevien 8V koneisten pyörien useimmilla omistajilla/käyttäjillä ei ole kovin paljon keinoja vaikuttaa tilanteeseen, kun venttiilikoneiston rakenne on mikä on ja jos vielä osien lämpökäsittelyssä on toivomisen varaa.

Pintakovuusmittauksilla kuluneista nostajista ja nokka-akselista pääsisi hiukan eteenpäin lämpökäsittelyn onnistumisen arvioinnissa. Jos kovuudet eivät poikkea paljoa vastaavien pintakarkaistujen osien yleisestä tasosta, tilanne on hankalampi eikä taida korjaantua ainakaan pitkäaikaisesti osia samantyyppisiin vaihtamalla. Tarkempi selvittely vaatisi materiaalien koostumusken analysointia, poikkileikkausleikkeiden irrotusta osista ja karkaisusyvyysmittausta sekä mikrorakennetarkastelua. Tällainen selvitys olisi mielenkiintoinen, mutta ei taida kuitenkaan johtaa muuhun kuin tiedon (ja tuskan) lisääntymiseen. Jos tehtaalla ollaan oltu yhtään kartalla tilanteesta, niin tällaiset asiat olisi pitänyt selvittää jo ajat sitten ja tehdä tarvittavat muutokset. Rullanostajien käyttöönotto uudemmissa malleissa on merkki siitä, että ongelma on tiedostettu ja korjaustoimenpiteitä on myös tehty.

Toisaalta, jos nostimien karkaisu on selvästi pielessä, ei parempilaatuisten nostimien valmistus pitäisi olla mitenkään ylivoimainen tehtävä jollekin varaosavalmistajalle. Ongelman laajuus taitaa vain olla maailmanlaajuisestikin sen verran pieni, ettei osavalmistus taida kiinnostaa riittävästi.

[I.H.]

Onkohan uusissa 1400 caleissa jo rullanostajat   

[egon]

Pointti on nimenomaan siinä, että onko nostimissa isoja laatuvaihteluita esim. toimituserään liittyen, vai onko kaikki tismalleen samanlaisia. Eri toimituserissä pystyy raaka-aine olemaan eri toimittajalta ja esim. epämetallisten sulkeuminen määrässä voi olla suuria eroja vaikka pintakovuus olisi sama.

[TunturiTT]

Kyllähän tuo rulliin siirtyminen tehtaalla on varma merkki siitä, että ovat itsekin kalkuloineet alkuperäisen laahurinokan mitoitusvajavaisuuden. On sen keston esteenä sitten öljyn pääsy nokalle tai materiaalin heikkous.