Sanon heti alkuun, että edustan vanhakantaista mielipidettä ja voin siten olla hyvinkin väärässä, mutta minusta Guzzille tunnepuolesta kiinnipitäminen on ymmärretävää ja omasta mielestäni myös suositeltavaa.
Olen tässä reilut 30 vuotta ajanut kaksipyöräisillä ja niistä 20 vuotta BMW:lläkin, joka oli minulle aiemin ns. ykköspyörä, kun lisäharrasteena oli myös enduropyöriä, jopa pari skotteriakin.
BMW:n maine kestävänä ja luotettavana moottoripyöränä, jolla oli kova status, luotiin ilmajäähdytteisellä boxerilla 1960-1970 lukujen aikana. Etenkin keski-euroopassa BMW oli erittäin haluttu pyörä, jota käyttivät useiden maiden poliisit, palokunta ja lääkärit.
1980-luvulla BMW lähti K-mallien myötä merkin autopuolen kelkkaan, jolloin sen imago alkoi hiljalleen muuttua. Luotettavuudessa oli ongelmia, eikä tekniset uudistukset olleet pelkästään hyväksi. Mm. paino kasvoi vuosi vuodelta ja virkapyöränä tunnettu K-malli oli -90 luvulla jo lähes 300 kiloinen möhkäle. Niimpä viranomaiskäytössä siirryttiin myös muihin merkkeihin (myös Saksassa!).
Perinteiseen tekniikkaan pohjautuvat
parhaat uutuusmallit ovat usein
syntyneet harrastajapiireissä, eikä tehtaan suunnitteluosastolla. Esimerkkinä enduro R-GS aikana, jolloin tehdas oli lopettamassa koko ilmajäähdytteisen boxerin tuotannon.
Siitä tulikin sitten BMW:n eniten myyty malli ikinä - eri versioineen ja myös uudella tekniikalla 1993 eteenpäin.
TimoEV:lle uudistunut Bemari on onnistunut esimerkki, mutta vanhalle bemaristille se tietää merkin vaihtoa intohimon hiipuessa.
Pitkässä juoksussa tämä voi muodostua haitaksi, koska edelleen paras mainos on tyytyväinen asiakas.
Erilaisten "kuppikuntien ja kerhojen" kaupallinen merkitys on myös kasvanut internetin yleistymisen myötä.
Nykyinen BMW Motorrad on vain BMW Auto kahdella pyörällä. Sen voi itse päätellä
näiltä BMW:n sivuilta. Asiakkaista kilpaillaan "bulkkimarkkinoilla", eikä ns. Bemaristeja ole enää kuin vanhojen mallien ympärille eriytyneissä harrastajissa ( airheads.org jne). Toki F1 tallin insinööriosaamisen taidonnäytteet ovat uusina (=takuu ajan) sykähdyttäviä ajokokemuksia, mutta "hetken ilopillerit" eivät kokoa vakiintuvaa asiakaskuntaa, kun "tehoykkönen" vaihtuu vuosittain.
Viranomaiskäyttöön valittavat pyörät taas saavat usein ns.kulttimaineen, joten siihen puoleen myös Guzzi (Breva/Norge) on satsannut.
Siitähän se Calistimenkin "heavy cruiser" maine (L.A.P.D ja California Highway Patrol) on HD:n kukistajana aikanaan alkanut.
Pyörien on oltava yksinkertaisia ja luotettavia, sekä tarjottava oikeanlainen mielleyhtymä omistajalleen ("Still going strong").
Uutta on toivon mukaan tulossa myös sportti-luokkaan, mutta uskon tehtaan varjelevan historic mainettaan, kuin Walt Disney tai Tove Jansson konsanaan. Ehkä Guzzin omistus-sopimuksissa on lauseke, että "familia Guzzi" sanoo aina sen viimeisen sanan, että millainen kulkine siirtyy tuotantoon brändin logoa kantaen. Juhlavuoden tribuutti voisi olla nimetty Carcanon tai Agostinin mukaan ?
Mutta, kuten
"totuus Moto Guzzista" sanoo: "Jos haluat ajaa tunnetulla ja suositulla moottoripyörällä, niin on monia mistä valita - mutta ei Moto Guzzilla".
p.s. Peki, no hard feelings. Jos esim.2000-luvun alussa kysyntä olisi ylittänyt tarjonnan (?), niin en lainkaan ihmettelisi, että tehdas olisi rajoitanut vientiä kattamalla ensin kotimaan tarpeen, jolloin vienti olisi (näkemässäni) tilastossa jänyt kotimaan myyntiä pienemmäksi. Tuotannon vaihdellessa 10000 ja 2000 välillä eri vuosina, niin kotimaan ja viennin suhde sekin heittelee suhdanteista riippuen.