Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: jiipee73 - Tammikuu 15, 2018, 14:53:34 ip
-
Elikkäs 2006 1100cc Breva kyseessä. Käynnistelin viikonloppuja tallissa pyörää. Pelas muuten mukavasti mutta alkoi tiputtamaan öljyä vasemman puolen sylinterin tienoilta. Syksyllä vaihdettu uusi venttiilikopan tiiviste, joka ei vuotanut kun ajoin mopon talliin. Kopan pultit oli todella löysällä, kiristin niitä ja vuoto hiljeni, mutta ei loppunut. Kysymys kuuluu, voiko mitään muuta kuin kopan tiivisteessä vika? Mistä muualta se voisi tihuutella öljyä kuin kopan tiivisteestä?
Vastaava tiiviste (Centauro) hyllyssä ja vaihdan sen ensimmäisenä, mutta ajattelin jo tiedustella viisaammilta jos voisi viitata pahempaan vaivaan. Saapahan valmiiksi synkistellä ;)
laitoin pari kuvaa liitteenä jossa ympyröin kohdat johon öljyä ilmestyi. Saas nähä aukeaako linkit...
t. JP
https://drive.google.com/open?id=1x2HWc0auTtEQbQoGqPzWcrewsV3uqXUC
https://drive.google.com/open?id=1htpEsA9qr8gglRivk30Ks1k8ItHiQARX
https://drive.google.com/open?id=1FEdRGl0FqmaJvOHJ4-DpE6HsNodeHAlW
-
Olisko tämä:
http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=5517.0 (http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=5517.0)
-
Viitteitä ainakin olisi. Voisko asia liittyi myös huohotukseen? Putsasin ilmanputsarin pohjasta syksyllä kylmälimat pois ja samalla vetelin paineilmalla sen huohotin"pullon" tai mikä se on, puhtaaksi. Kyllä sen ainakin teoriassa piti puhdistua mutta jos siellä on joku tukkeena ja tekee painetta, joka saa öljyn tursuamaan vääristä paikoista...
No, kuten sanottua, kysyn nyt hyvissä ajoin, jos venttiilikopan tiivisteen vaihto ei auta. Mistä noi O-renkaat kannattaa hankkia? Stein-Dinsellä tais olla ainakin?
Olisko tämä:
http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=5517.0 (http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=5517.0)
-
Tässä keskustelussa tuota juuri tuumailtiin.
http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=7003.0 (http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=7003.0)
Eli esim paikallisesta kumi- tai laakeriliikkeestä hakee viton-kumisia o-renkaita.
-
Lähdetäänpä nyt kuitenkin siitä seikasta että se on venttiilikopan tiiviste joka vuotaa.
Peruste: pyörällä ei ole ilmeisestikään ajettu käynnistyksen yhteydessä joten ilmavirta ei ole päässyt levittämään öljyä korkealle kanteen.
Kannentiiviste kun vuotaa niin öljyä kertyy sylinterin kylkeen eikä sylinterikannen kylkeen.
Vaihdapa se venttiilikopan tiiviste uuteen. Jos haluat monikertakäyttöisen joustavan tiivisteen niin kiinnitä se ohuenohuella tiivisteliimalla venttiilikoppaan ja voitelet kannen puolen pinnan vaseliinilla. Jätät pariksi tunniksi löysälle että vaseliini imeytyy. Kiristät sen jälkeen venttiilikopan. Ylitse pursunut vaseliini lähtee pois pyyhkimällä, Bräkleenillä tai muulla kätevällä menetelmällä.
Katso onko rungon puoleisella sivullakin öljyä. Jos sielläkin on mainittavasti niin vuoto voi olla myös voiteluletkuissa tai niiden kiinnityksessä. Löystyvät ajan kanssa itsekseen. Vaihtamalla tiivisteet (osa numero kahdeksan) saa tiiviiksi. Kauhean kovaa ei saa kiristää sillä kannesta voi mennä kierre. Suosittelen Usit-tiivistettä.
Liitteenä kuva letkuista.
-
Tässä lisää luettavaa öljyn vuotamisesta.
http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=6769.0 (http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=6769.0)
-
Tiivisteen vaihdolla alotan koska sellanen hyllystä löytyy. Syksyllä laitoinkin vaseliinia uuteen tiivisteeseen. Vähän vaan ihmetyttää että miten uusi tiiviste alkaa vuotamaan noin pian asennuksesta.
Palataan jahka pääsee jatkamaan huoltoja. Kiitos neuvoista!
-
Tiivisteen vaihdolla alotan koska sellanen hyllystä löytyy. Syksyllä laitoinkin vaseliinia uuteen tiivisteeseen. Vähän vaan ihmetyttää että miten uusi tiiviste alkaa vuotamaan noin pian asennuksesta.
Palataan jahka pääsee jatkamaan huoltoja. Kiitos neuvoista!
Joskus tiiviste voi olla poikki mutta todennäköisemmin venttiilikoppa on kiristetty epätasaisesti tai se on kiristetty liian tiukkaan. Ei olisi ensimmäinen kerta kun venttiikoppa olisi kuin piparin reuna. Jopa huollon tekemänä.
Tiivistepinnan suoruus on helppo tarkistaa jos on käytettävissä suora taso. Ammattimies käyttäisi tarkoitukseen tehtyä väripastaa mutta kyllä siihen riittää kuulakärkikynän säiliön sisältökin levitettynä ohuesti tasolle. Sitten painetaan venttiilikopan puhdas tiivistepinta tasoa vasten ja liikautetaan hieman. Katsotaan että mihin jäi väriä. Jos koko tiivistepinta on sininen niin se on suora tai väriä oli liian vahvasti. Jos väriä on vain ruuvinreikien kohdilla niin koppa on taipunut.
-
Entäs tämä?
http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=5584.0 (http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=5584.0)
"
Jotkut yksilöt kaksitulppaisista "uudemmista" moottoreista pitävät tapoinaan sylkeä tiivisteen ulos. Paras tällä hetkellä käytettävä ratkaisu näyttäisi olevan "kumitettu" tiiviste. Muistan nähneeni niitä ainakin Piikkiössä M.Nurmen pajalla.
Uudempien kaksitulppaisten huohotinsysteemi on ainakin osasyyllinen näihin tiivisterikkoihin.
"
-
Onko kaksitulppaisessa sama tiiviste, kuin yksi? Vai onko kokonaan erilainen?
-
Kymmenkunta vuotta 1100 Brevalla ajoin eikä juuri ongelmia ollut. Kaikki huollot tein itse.
En tiedä venttiilikopan tiivisteiden eroista. Stormilta kävin hakemassa ne harvat joita tarvitsin. Kuten muihinkin pyöriini. Merkki on Centauro. Liimalla koppaan kiinni ja vaseliiniä alapintaan. Estää pullistumisen joka suuntaan. Voi käyttää monta kertaa. Ei saa kiristää liikaa. Koppa voi taipua jos on kovin rautanäppinen seppä.
Liimalla tarkoitan tiivisteliimaa eikä silikonia. Sitä ei pitäisi laittaa minnekään. No, ehkä hätätilassa jos muuta ei ole.
-
Entäs tämä?
http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=5584.0 (http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=5584.0)
"
Jotkut yksilöt kaksitulppaisista "uudemmista" moottoreista pitävät tapoinaan sylkeä tiivisteen ulos. Paras tällä hetkellä käytettävä ratkaisu näyttäisi olevan "kumitettu" tiiviste. Muistan nähneeni niitä ainakin Piikkiössä M.Nurmen pajalla.
Uudempien kaksitulppaisten huohotinsysteemi on ainakin osasyyllinen näihin tiivisterikkoihin.
"
Täytyy vielä kerran puhallella paineilmalla sinne huohottimeen ja katella samalla ettei vuoda mistään letkust. Kylmälimaa oli ihan kiitettävästi ilmanputsarin pohjalla ja sitä tuli ulos myös huohottimesta kun putsasin eli luulis että huohotus ainakin parantui.
Laitoin tiivisteen vaihdossa syksyllä kevyesti kopan pultit kiinni ja ne oli kaikki tosi löysällä kun nyt käytin mopoa. Sitten kiristelin ristiin, ehkä valitettavasti liikaakin, ja vuoto väheni, mutta ei loppunut. Eli kyllähän se viittaa tiivisteeseen. Vihreä Centauro menee tilalle, laitan tiivisteliimaa ja vaseliinia Motomatin ohjeilla, kassokaan kuinka käy.
-
Tuossa on keskustelu vuotavista venttiilikopan tiivisteistä vuodelta 2010:
http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=2475.0
Silloin tilanne oli se, että oli olemassa vanhanmallisia vihreitä tiivisteitä, jotka eivät vuotaneet.
Noin v. 2005 oli otettu käyttöön uusi harmaa tiiviste, joka ei myöskään vuotanut,
kunnes 2010 asennetut alkoivat vuotaa muutaman tuhannen ajon jälkeen. Ehkä noita
huonoja harmaita on jäänyt pyörimään joidenkin hyllyyn.
Tilanne oli sama kuin kelvottomien öljynpaineantureiden kanssa, joita Piikkiössä oli
laatikollinen ja joista Urpo ehti käyttämään ainakin viisi ennenkuin tuli parempia.
-
Tilanne oli sama kuin kelvottomien öljynpaineantureiden kanssa, joita Piikkiössä oli
laatikollinen ja joista Urpo ehti käyttämään ainakin viisi ennenkuin tuli parempia.
Tämän muistan hyvin. Tuli tavaksi pitää yhtä mukana. Vaikka tiesikin että anturivikahan se kumminkin on niin aina säväytti kun öljynpainevalo syttyi ajossa. Eikä edes tiennyt että milloin kun eihän sitä tule tuijoteltua.
Aiheutin myös öljysateen kouvolalaiseen parkkihalliin. Anturin sisältö irtosi ja öljyä lensi hallin kattoon asti. Lattiallekin sitä jäi merkittäviä määriä.
Taitaa vielä ainakin yhdessä pyörässäni olla tuonaikainen anturi. Tapansa sekin näyttänee.
-
Huohotuksesta ja kylmälimasta.
Kun huohotus on kunnossa niin kampikammiossa pitäisi olla, keskimäärin, lievä alipaine. Jos huohotus tukkeutuu niin paine kasvaa hurjasti ja tiivisteet pullahtavat pois paikoiltaan. Kampiakselin takapään tiiviste yleensä mutta myös paperitiivisteet kuten juuri venttiilikopan tiiviste.
Öljylima, tai kylmälima ei juurikaan häiritse ajossa olevaa pyörää. Sitä voi yrittää poistaa ilmansuodatinkotelon valutusletkun kautta. Joka tapauksessa se pitää valutella tyhjäksi aika-ajoin. Sen näkee kyllä milloin. Joskus kun limaa on paljon huohottimessa sitä saattaa joutua klimppi ilmanottojärjestelmän kautta palotilaan ja silloin, ylleensä juurikin kiihdytyksessä, syntyy muhkea savupilvi. Se ei ole erityisen vaarallista mutta turhaa.
Ongelmia tulee jos syysajoissa on synytynyt runsaasti öljylimaa ja pyörä laitetaan seisomaan talveksi lämpimään tilaan. Öljylima jähmettyy hiljalleen ja tukkii huohotuskanavat ja huohotuspaine ei pääse pois koneen sisältä vaan pullauuttaa jostain tiivisteen pois.
Itse kun laitan pyörän talvisäilöön otan öljylimaa keräävät kohteet auki. Ei sitten kevätkäynnistelyssä tule ongelmia. Tässä nykyisen pyöräni kanssa tuhraamista: http://www.motomatti.fi/2017/10/california-1400-talvisailoon-akku-ja.html
1100 Breva kerää öljylimaa venttiilikoppien sisäpuolelle ja ilmansuodattimen koteloon sekä niiden välisiin huohotuskanaviin.
Öljyliman muodostusta voi estää: ajetaan niin että moottoriöljyn lämpötila käy joka reissulla yli sadassa asteessa. Silloin vesi kiehuu pois öljyn joukosta. Silti sitä voi kertyä kylmiin kohteisiin.
Ajo hiljalleen sateella kylmässä säässä kerryttää limaa eniten.
Brevassa on öljynjäähdytin. Sen peittäminen kylmillä säillä, alle 15C lämpötiloissa auttaa hieman.
Moottoriöljyn lämpötilamittari kertoo tarkasti lämpötilan ja ohjaa siten myös ajotapaa.
http://www.motomatti.fi/2016/07/california-1400-lampomittarin-asennus.html
Moottoriöljylle hyvä lämpötila on 85 - 125 astetta. Mutta vain yli sata astetta poistaa vettä tehokkaasti.
Kylmälimasta syvempää tietoutta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Emulsio
-
Ja kuten aiemmin linkatuissa ketjuissa oli myös liman muodostuksen lisäksi mainittu, öljynlaadullakin tuntuu olevan merkitystä.
-
Nyt sisällä 10W60 Motulin täyssynteettiset, vaihdossa menossa Motorexin 15W50 semisynteettiset, kun ei just tota manuaalin vaatimaa viskositeettia ollu tarjolla. Uskoisin, että tuollakin pyörä rokkaa. Mutta ei öljyistä enempää, alkaa äkkiä vilahdella Delvacit keskusteluun ;D
-
Niinpä, ja öljykeskustelua löytää tältäkin foorumilta kaikille riittävästi haku-toiminnolla.
-
Kerta kiellon päälle:
Delvacia en ole käyttänyt missään sen ylivoimaisista muiden kehumista ominaisuuksista huolimatta.
Kaikissa muissa talouden pyörissä, lukuun ottamatta Honda CL:ää ja California 1400 GTS:sää, on sisällä mineraaliöljy. Jo vuosikymmenet samaa merkkiä ja tyyppiä eli Valvoline 20W50 VR1. Sitä käytän edelleenkin. Sen ainoa puute on että moottori pyrkii käymään sillä melko viileänä. Siksi on pitänyt tilkkiä ilman pääsyä sylintereille. Sitä oli myös 1100 Brevassa. Vaihteistossa ja perässä oli myös mineraaliöljyt. Perässä lisäksi Molykote A-dispersio joka tehtaan ohjeistuksen mukaan sinne pitää laittaa vaikka huoltokirjassa ei siitä olekaan mainintaa. Aiheesta oli tehtaan takaisinkutsu jonka yhteydessä perävaihde vaihdettiin ja korvaavassa perässä pitää käyttää Molykotea.
Honda CL:ssä on Bilteman 10W30 mineraali: http://www.biltema.fi/fi/Autonhoito/Oljyt/Mineraali/Monitoimioljy-10W30-2000022991/
California 1400 GTS:ssä Motul 10W60 synteettinen. http://www.motonet.fi/fi/tuote/593070/MP-Motul-10W-60-7100-tayssynteettinen-4L
Ensimmäinen moottoripyöräni ikinä jossa sisällä on synteettistä öljyä.
-
Palauttelin mieleeni kannen rakenteita niin onhan siellä vielä yksi vuotokohtaehdokas: keskimmäisen, ylimmän kannenpultin mutterin kiristysreiän tulppa öljytilassa. Se tarkistamiseen pitää irrottaa venttiilikoppa. Sitten kuusiokololla varustettu tulppa pois ja sen o-renkaan vaihto.
-
Tuo tulppa ei taida juuri paineenvaihtelusta herkistyä vuotamaan. Se kun ei ole juuri minkään rasituksen alainen. Tosin onhan öljyssä kelluville o-renkaille elinikänsä.
-
Muutamalta kansiremontin tehneeltä se tulppa on unohtunut laittaa takaisin. Mutta on sen o-rengaskin vuotanut. Tosin vasta parin vuosikymmenen jälkeen. Kunhan mainitsin.
-
Ylipäätään kaikki paikat, joita avataan ja suljetaan, kuten vaikka huoltojen yhteydessä, ovat niitä innokkaimpia muodostamaan vuotoja. Eli venttiilikopat ja tulpat, joita availlaan. Mutta tämän nyt tietää jokainen laitteiden kanssa pulannut.
-
Tyhmä kysymys tähän kohtaa mutta mikä kuusiokolopäinen pultti on ”ison” sytytystulpan alla...? Siis kannen kyljessä, ei venakopan sisällä. En löytäny vastausta räjäytyskuvista Stein-dinsen sivulta, josta tilailin tavaraa. Sinne oli kertyny öljyä, hyvä kolo öljyn pysähtyä jos kopan tiiviste vuotaa mutta voisko sieltä jotain tihkua.
Tiiviste vaihdettu, perkeleellinen homma putsata vanha pois. Laitoin vaseliinia kun asensin kyseisen tyiivisteen syksyllä mutta ilmeisesti pihtasin aineessa koska oli täysin jämähtäny paikalleen. Pitää ens viikolla testata käynnistellä, sitten näkee oliko tiiviste syypää...
-
Tarkoitatko kenties juuri tuota kuusiokolokantaista tulppaanit, jonka alla on yksi kannenpultti? Eli keskellä kannen yläreunassa.
-
Taitaa juuri olla se. Eli sen alla on siis kannenpultti. Tämä selvä.
-
Taitaa juuri olla se. Eli sen alla on siis kannenpultti. Tämä selvä.
Brevassa kun on tuplatulppakansi niin siellä ylemmän tulpan tietämillä on se yksi kannenpultti ja siitä suoraan ylöspäin on kannessa mainittu o-renkaalla varustettu tulppa jonka pois ottamalla pääsee käsiksi em kannenpulttiin.
Tuskin siinä vikaa on mutta kunhan kävin läpi kaikki mahdollisuudet, vähäisimmätkin, jotka ovat joskus öljyvuotoa kannessa aiheuttaneet. Yleisin vuotokohta on venttiilikopan tiiviste. Kun se on irti ja tiivistepinta puhdistettu on helppoa tasoa vasten katsoa onko sen tiivistepinta suora.
-
Noissa tiivisteissäkin on eroja. Toiset paistuvat tiukemmin kiinni.
-
Moi, kuvassa yläreunassa keskellä kantta näkyy tuo tulppa jonka alla on vielä yksi kannenpultti, kuva on T5:n kannesta, Brevassa lienee samankaltainen ?
-
Moi, kuvassa yläreunassa keskellä kantta näkyy tuo tulppa jonka alla on vielä yksi kannenpultti, kuva on T5:n kannesta, Brevassa lienee samankaltainen ?
Kovasti muistuttaa ainakin samanlaista, mikäli muistan oikein miltä kopan alla näytti :)
-
1100 Brevassa on myös sytytystulppa samassa paikassa sylinterikannen sisäsivulla. Venttiilikoppaa ei tarvitse sentään sen vaihdon vuoksi avata mutta tankki pitää nostaa pois. Siinä taas on omat juonensa.
Liitteenä kuva kohteesta tilanteessa kun sen ympäriltä puhdistetaan hiekkaa, ruostetta ja muuta ryönää liuottimella että tulpan voi tarkistaa tai vaihtaa. Tulppa on syvässä syvennyksessä ja sinne kertyy kaikenlaista. Puhdistus on tarpeellinen ettei ryönä pääse männän päälle naarmuttamaan sylinteriä.
-
Käynyt kanssa mielessä tuo että miten helposti hiertävää ainesta pääsee sylinterin päälle tulppien vaihdossa ja kuinka vaikeaa sitä on ehkäistä.
Pitää puhtaana/ putsaa ympäristön auttaa tietysti jonkun verran, paineilmalla puhallellen töhniä ennen tulpan ulosottoa samoin.
Ilman tulppaa ei sitten parane puhallella, menee vain lika syvemmälle.
Herkkä paikka partikkeleille hiomaan puristusta tuo on.
Ei oikein mitään toimivaa ratkaisua ole tullut mieleen.
Ideoita?
-
Olen ohjeistanut aiemminkin niin kuin itse teen. Paineilma on välttämätöntä.
Paineella pois ensin mitä sillä irtoaa. Jos katsella näkyy kokkareita niin pitkällä puikolla voi isompia ronkkia. Tuplatulppa-Californioissa paikka on huomattavasti arempi lialle kuin Brevassa tai Norgessa, ym. joissa kate suojaa kohdetta ainakin osittain.
Tulppaa kierretään kierros-pari aukipäin jos se suostuu niin irtoaa sen kupeessa oleva moska. Taas paineilmaa. Sen jälkeen laitetaan vaikka CRC:n ruosteenpoistajaa alueelle. Se menee naurettavan pienen tulpan kierteeseen ja voitelee sen sillä nämä tulpat pyrkivät jumimaan kierteisiinsä. Pari tuntia kun on vaikuttanut niin paineilmalla ja nopeasti haihtuvalla pesuaineella viimeiset moskat pois. Sitten tulppa auki. Jos kaikki on kunnossa niin uusi tulppa paikoilleen. Itse olen käyttänyt kumiletkun pätkää joka on jämpti tulpan posliiniin kiertääkseni tulpan paikoilleen.
Käytännössä kannattaa vaihtaa nämä pikkutulpat uusiin joka kerta sillä vaikka vanhatkin näyttävät vielä hyviltä. Hyvin harvoinhan homma tulee kuitenkin vastaan.
-
Pesuainetta ja sitä paineilmaa erisuunnista. Ei tuota oikein suojatakaan voi.
-
Pesuainetta ja sitä paineilmaa erisuunnista. Ei tuota oikein suojatakaan voi.
Joo, sottanen homma.
-
Sitä on monesti kuullut kritisoitavan, kun rivinelikoissa tulpat ovat syvissä poteroissa. Joopa joo, mutta kun on myös niin iso kaulus tulpanhatussa, että estää pahempien moskien pääsyn tulpan ääreen. Vielä kun niissä on poteron pohjalla sivuttainen poraus, josta pääsee puhaltamaan vedet ja hiekat pois.
Siinä mielessä tuollainen ilmajäähdytteinen kansi on hankala, kun ilman pitäisi aika hyvin päästä kiertämään tulpan ympäristössä. Samalla sinne pääsee myös töhkä.
-
Millaisella tulpanavaimella muuten tuo Brevan pienempi tulppa on vaihdettavissa? Näyttää aika pieneltä kololta. Tästä varmaan on juttua jo ollutkin sivustolla mutta kun nyt tuli puheeksi kys. paikka koneesta. Olis paikat auki sopivasti ni menis muun talvihuollon kanssa sopivasti tuokin kohta.
JP
-
Millaisella tulpanavaimella
http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=3274.0 (http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=3274.0)
tuollainen ilmajäähdytteinen kansi on hankala
Omalla kohdalla pesun jälkeen, vaikka käyttää lämpimäksi, silti sinne pohjalle tuppaa kai jäämään kosteutta niin että kovasti ovat ruosteessa tulpat, kun niitä keväthuollossa kurkkii. Paineilmalla pitäisi pesun jälkeen aina puhallella vedet pois poterosta.
-
Millaisella tulpanavaimella
Tähän voisi olla ratkaisu hankkia ns. merkkityökalu. Ne ovat toki kalliimpia kuin markettilaatu, mutta niiden
materiaali on todennäköisesti parempaa eikä lujuutta ole tarvinnut hakea ainepaksuudesta.
Minulla on 16mm Kamasa Tools -sytytystulppahylsy, mahtuu väljästi ainakin Brevan pikkutulpan koloon, voi vääntää
3/8 vääntimellä, hylsyavaimella, lenkkiavaimella tai vaikka jakarilla. Lisäksi siinä on magneetti mihin tulppa tarttuu,
tulppaa ei tarvitse erikseen onkia tai asetella koloonsa.
Jos ei halua sorvailla, mutta kannattaa se ulkomitta ostaessa varmistaa.
-
CARC 1100 ja 1200-työntötankomalleissa tuplatulppa on osittain katveessa runkoputken alla. Tulppahylsyä ei saa aivan kohtisuoraan tulpan kierteeseen nähden. Avaaminen ja kiristäminen kuitenkin onnistuu mutta ei tulppahylsyllä asentaminen varman päälle. Siksi se kumiletku asennusta varten. Sillä ei murjo kierteen alkua huonoksi vahingossa.
Avainkoko on 16mm. Tulppahylsy on hyvä olla magneetilla varustettu mutta huomioitava että ei avatessa tai kiinnittäessä väännä vinoon niin että tulpan posliini katkeaa. Tulee vain lisää ikävää sotkua vaikka vanhalla tulpalla mitään arvoa enää olisikaan.
Pikkutulpan momenttiarvo on yllättävän alhainen. Vain 15Nm. Ohje sanoo myös että kierteeseen pitää laittaa Molykote-pastaa. Jälkimmäisellä varmistetaan että teräs ei tartu alumiiniin. Saa siis auki seuraavallakin kerralla.
-
Tähän sisempään tulppaan ja ketjun aloitukseen liittyen: sain nostettua ilmanputsarikotelon tieltä ja pääsin katsastamaan sisemmän tulpan. Sen ympärille oli kertynyt tuoreen näköistä öljyä. Kopan tiivisteen suunnasta en kuitenkaan nähnyt minkäänlaista öljyvanaa laskevan tulpan luo. Hmm. Liitteenä kuva.
Mikä sähköboksi on muuten kiinni ilmanputsarikotelon takaosassa, kotelon kiinnitysraudan edessä. Yritin räjäytyskuvista ja manuaalista etsiä vastausta, ei osunu silmään. Lähinnä kiinnostaisi että mitenkä sen boksin saisi saa irti ilman väkivaltaa kotelosta, että sais ilmanputsarisysteemin kokonaan pois tieltä.
JP
-
Ei nyt tule muuta mieleen kuin ilmuilman lämpöanturi joka on niillä tietämin. Mutta se on aika pieni tiitula. Liitteenä kuva jossa johdin irrotettu.
-
Ei nyt tule muuta mieleen kuin ilmuilman lämpöanturi joka on niillä tietämin. Mutta se on aika pieni tiitula. Liitteenä kuva jossa johdin irrotettu.
Juu, tuon otin irti, mutta en tarkoita sitä. Harmi kun en tajunnu ottaa kuvaa. Pitääpä räpätä kun seuraavan kerran käyn tallilla.
-
Onko sinne laitettu ulkoinen moottorinohjauksen lisäohjain tai lambda-anturin tilalle tuleva laite joka kertoo ECUlle että hyvin menee, seokset on kohdallaan?
-
Onko sinne laitettu ulkoinen moottorinohjauksen lisäohjain tai lambda-anturin tilalle tuleva laite joka kertoo ECUlle että hyvin menee, seokset on kohdallaan?
Ei ainakaan kaupanteossa ollut puhetta, että olisi mitään ylimääräistä viritelty ja lambda-anturikin on paikallaan. Täytyy yrittää kurkkia sinne kotelon sisälle, että tuleeko sinne muovin läpi jotain anturia tms. Iso läjä johtoja siinä boksista ainakin lähtee molempiin suuntiin pyörää.
Pitääpä itseasiassa varmaan kysästä myyjältä kun on vielä yhteystiedotkin tallella :)
-
Kuvaa ja tarkempia tietoja odotellessa niin mahtoiko rasiassa lukea jotain?
Itse asiassa en ole ihan kärryillä mikä versio 1100 Brevasta on kyseessä. Onko ABS ja miltä vuodelta. Se rajaa jo jonkin verran. Laittamastasi pyöräsi valokuvasta ei oikein erota.
-
Kuvaa ja tarkempia tietoja odotellessa niin mahtoiko rasiassa lukea jotain?
Itse asiassa en ole ihan kärryillä mikä versio 1100 Brevasta on kyseessä. Onko ABS ja miltä vuodelta. Se rajaa jo jonkin verran. Laittamastasi pyöräsi valokuvasta ei oikein erota.
Vuodelta 2006 ja ABS:ää ei ole.
Sehän siinä onkin, että ei lukenut mitään. Eikä ollut mielestäni mikään "voimakäskijä", vaikka hieman vastaavanoloinen purkki olikin. Siinä oli pieni kurkistusluukku, jonka sisällä näkyi pieni piirilevy tms. Mutta kunhan pääsen ennen viikonloppuun mennessä tallille, otan kuvan, josko auttaisi arvuuttelua.
-
Tämähän käy mielenkiintoiseksi.
-
o2 huijarit on yleensä ihan simppeleitä purnukoita. Ei välttämättä sisällä edes piirilevyä, vain muutaman "lutikan".
-
Sehän siinä onkin, että ei lukenut mitään. Eikä ollut mielestäni mikään "voimakäskijä", vaikka hieman vastaavanoloinen purkki olikin. Siinä oli pieni kurkistusluukku, jonka sisällä näkyi pieni piirilevy tms. Mutta kunhan pääsen ennen viikonloppuun mennessä tallille, otan kuvan, josko auttaisi arvuuttelua.
Katso mihin ne johtimet menevät. Meneekö suuttimille ja kaasuläpän asentotunnistimille? Vai minne? Varmaan entinen omistajakin tietää jotain.
Breva ei välttämättä vaadi ruiskutukseen lisäkikkareita sillä sen moottorinohjaus on säädettävissä kotioloissakin suht perustyövälineillä. Tarvitaan tietokone, ilmaisohjelmat ja välijohdot.
-
Sehän siinä onkin, että ei lukenut mitään. Eikä ollut mielestäni mikään "voimakäskijä", vaikka hieman vastaavanoloinen purkki olikin. Siinä oli pieni kurkistusluukku, jonka sisällä näkyi pieni piirilevy tms. Mutta kunhan pääsen ennen viikonloppuun mennessä tallille, otan kuvan, josko auttaisi arvuuttelua.
Katso mihin ne johtimet menevät. Meneekö suuttimille ja kaasuläpän asentotunnistimille? Vai minne? Varmaan entinen omistajakin tietää jotain.
Breva ei välttämättä vaadi ruiskutukseen lisäkikkareita sillä sen moottorinohjaus on säädettävissä kotioloissakin suht perustyövälineillä. Tarvitaan tietokone, ilmaisohjelmat ja välijohdot.
Jeps. Piuhat menee piiloon aika äkkiä boksin jälkeen mutta eiköhän tämä mysteeri lähipäivinä selviä.
Entinen omistaja epäilee, että boksi liittyisi vaimentimen vaihtoon. Hän kun osti pyörän uutena Moto-Italiasta 2006 jolloin laitettiin myös Mistralin putki. Luulis, että Nurmen Make viimeistään tietää mikä "laitos" kyseessä. Mutta kuten todettua, saan kuvan ennen viikonloppua, arvaillaan sitten lisää...
-
Jos ei Commanderai tai Rapidia ole, niin vaihtoehtona on lähinnä lambdahuijausmokkula.
-
Voiskohan se olla joku varkaudenestolaitos?! Esim. http://www.magnumtuning.com/en/detail/remusshield-motorcycle-immobilizer/moto-guzzi/breva-v-1100
Purkissa ei lue mitään mutta ulkomuistista muoto näyttää vähän tuolta... :O
-
Tai sitten imuilmananturia huijaava kökkylä, joka tulee anturinjohdon väliin. Tuollaista olen kokeillut kun halpa oli. Voimaa ja pienempää kulutusta lupailtiin mutta ei tuosta haittaakaan ole ollut. On peräti säädettävä eli hytissä on potikka säätöä varten. Tämä sarjasta "kuinka jymäytän pitkätukkaa". On noita ollut tarjolla myös versiona joka säätyy jotenkin automaattisesti.
-
Eiköhän kyseessä ole Techlusionin tekemä TFI-säätöyksikkö. Mahdollistaa ruiskun säädön ruuvimeisselillä, sopii ns. vanhanliiton miehille. ;D
T.Make
-
Sellainen joka säätää koko kartan rikkaammalle kerralla?
-
Eiköhän kyseessä ole Techlusionin tekemä TFI-säätöyksikkö. Mahdollistaa ruiskun säädön ruuvimeisselillä, sopii ns. vanhanliiton miehille. ;D
T.Make
Se se muuten taitaa olla. Tarra kadonnu mutta luukku päällä on samanlainen, siitä tunnistin.
Kaikenlaista. Onkohan tuosta nyt sitten enemmän haittaa kuin hyötyä... ????
-
Eiköhän kyseessä ole Techlusionin tekemä TFI-säätöyksikkö. Mahdollistaa ruiskun säädön ruuvimeisselillä, sopii ns. vanhanliiton miehille. ;D
T.Make
Se se muuten taitaa olla. Tarra kadonnu mutta luukku päällä on samanlainen, siitä tunnistin.
Kaikenlaista. Onkohan tuosta nyt sitten enemmän haittaa kuin hyötyä... ????
Ainahan siitä pääsee eroon. Monenlaisia kikkareita myydään, joskus ihan erinomaiseen hintaan.
Jos haluaa oikeasti muokata sytytystä ja ruiskutusta kannattaa katse suunnata alkuperäiseen 5AM-ohjausyksikköön. Siellä on alttiina useampi toiminto joita voi rajoittamattomasti säätää.
Perussetti on se minkä tuolla aiemmin määrittelin mutta jos haluaa tarkkaa faktaa niin jäännöshappimittari on hyvä laittaa näkösälle. Ohjelma, jolla käyttöä seurataan, mittaa koko ajan muuttujia mutta ajon aikana on kuljettajankin hyvä nähdä missä mennään. Erityisesti jos lambda on kytketty pois. Lambdan poiskytkeminen ei estä mittariseurantaa.
Mutta jos ilmitullut rasia hoitaa homman niin että tarpeeksi "performanssia" on tarjolla niin antaa olla niin. Itse kun olen tottunut säätämään että minimikulutuksella maksimiteho. Tasapainoilua siis. Kas kun minä matkailen enimmäkseen mutta haluan että pyörässä on myös kulkua. Niin kuin nykyiselläkin pyörälläni. Edellinen oli 1100 Breva. 11 kesää. Vaihdossa meni seuraavalle ja siinä välissä merkkihuolto nollasi moottorinohjauksen ja siinä katosi työni.
Jos aikoo pitää pyörää suven tai kaksi niin ei ehkä kannata vaivautua.....
-
Jätän paikalleen, viitti alkaa raiskaamaan johtosarjoja ettei kävis pahasti :D Eipä kai tuo liiemmin haittaa, ex-omistaja asennuttanut pyörään uutena ja ollu siitä asti paikallaan.
Kun saa sen öljyvuodon kuriin ni avot, pääsee tutkimaan kardaanin ja takaiskarin kunnon. Oli ajatus, että lähetän iskarin huoltoon, pampulla takana kuitenkin jo yli 70tkm.
Oli muuten hyvä vinkki tsekata bensansuodatin. Siellä oli paikalla se alkuperäinen, jossa se muoviosuus oli paisunu palloksi.
Kiitos kaikille neuvojille, guzzi vielä suht uusi perheenjäsen ja kaikki oikut ei ole vielä tiedossa.
JP
-
Vaikuttaa siltä että huolto on ollut vastuuton. Se suodatin kun piti vaihtaa pois jo silloin kun mahdollisesta poksahtamisalttiudesta tuli tieto. Itse vaihdoin sen melko tuoreeltaan ja laitoin huomattavasti isomman suodattimen kuin mikä oli suositussuodatin. Hiukan ahdas oli aukon kohta asentaessa. Mutta oli se alkuperäinenkin jo melko pullea.
Monille on käynyt väärin bensaletkun liittimen kanssa. On liitoskara katkennut. Liitin on yleistä tyyppiä. Vain avaus on ollut ongelmana. Liitin aukeaa kun järjestelmästä on saatu paine pois. Tyypillinen siisti tapa on ottaa bensapumpun sähköliitin irti ja käynnistää moottori. Moottori sammuu puutteeseen ja paine on kadonnut letkuista.
Koska vaikuttaa olevan intoa yleiseen huolenpitoon ja osia on jo valmiiksi irti niin katsastapa ohjauslaakerit. Uutena niissä ei juuri rasvaa ollut. Sitä voi sinne lisätä reilustikin. Mutta jos on ruostetta niin Stormilla ja Motonetissa myydään Allballs-laakerisarjaa. Stormilla edullisempi. Laakerisarja sisältää myös uudet tiivisteet.
Kardaanissa tuskin mitään sanomista on mutta kardaanitunneliin kertyy vettä ja se on haitallista.
Perävaihteen ja kardaanitunnelin välissä on kumipalje ja sen kiinnityspanta voi olla ruostunut. Puhdistus ja maalaus/vaihto hoitaa asian kuntoon.
Perävaihteen akselin päässä on mutteri joka saattaa löystyä tai jopa aueta. Se pitää tsekata kun kumipalje on irtaallaan.
Kun takajoustintuki on irti niin sen linkusto kannattaa ottaa työpöydälle ja puhdistaa hyvin, purkaa, puhdistaa lisää, tutkia kunto ja tehdä mahdollisia osavaihtoja, voidella hyvin, koota ja asentaa.
Laakerien sisäholkit ovat ruostuvaista terästä ja sitä myöden pääsee kosteutta laakereihin ohi huulitiivisteen. Tiivisteetkin voi vaihtaa jos epäilee niiden kuntoa.
Takajoustintuen irrotus on oma juttunsa. Ensin vaikuttaa sitä että ei mahdu mitenkään pois. Mutta kyllä mahtuu: säätönupista kierretään jousipaine täysille eli nuppi pohjaan. Avataan nupin keskeltä ristipääruuvi ja irrotetaan varovasti nuppi niin että lukituskuula ei karkaa maailmalle.
Tässä tukea takaiskarihommiin: http://www.motomatti.fi/2014/05/arkipyoran-takajoustintuen-jousipaineen.html
Kun tankki ja ilmansuodatin on irti niin onkohan tämä homma jo tehty: http://www.motomatti.fi/2015/09/arkipyoran-kanssa-napertelya.html
Pudottaa selkeästi polttoaineenkulutusta. Liikaa ei voi varoittaa mustan välihokin hauraudesta.
-
Omassa 06-mallin Brevassa oli kardaanin etupään spoorit kalisevan kuivat. Ehtivät tehdä hiukan välystä ennenkuin osuin itse paikalle ja voitelin ne. Ehdottomasti tarkistettava paikka. Noin 100 k menty tosi pienillä murheilla. Tarkista, ettei öljynjäähdyttimen letku hankaa moottorin muoviseen suojukseen. Riittävän kauan siinä hierottuaan menee metallisukka puhki ja letku alkaa sitten pikapuoliin vuotaa.
-
Norgesta hierautui oljynjäähdyttimen letku puhki juuri tuolla tavalla ja seurauksena oli öljysumua kanssa-ajajien riemuksi. Sattui Pohjois-Ruotsin korvessa. Korjaukseen meni aikaa 45 minuuttia Norgen omilla työkaluilla. Ohitin jäähdyttimen eli irrotin ehjän letkun jäähdyttimestä ja rikkinäisen koneen lohkosta ja liitin ehjän letkun nyt irti olleen pään lohkoon. Onneksi liittimet olivat samat letkijen molemmissa päissä niin onnistui. Tämä kuuluu sarjaa Onnistuneet metsäremontit.
-
Nämä työntötankokoneiset CARC-mallit (Breva, Norge ja Sport) ovat olleet erinomaisen varmatoimisia ja vähävikaisia. Tuttavapiirissä on ollut ja on edelleenkin niitä useampi. Vaikka 8v-mallit näyttävät suurelta osin samalaisilta on rakenteissa silti pieniä rakenne-eroja voimansiirron osalta.
-
Piikkiössä kesällä M. Nurmi tutki nuo hiertymisvaarassa olevat öljyletkut, ei huomautettavaa. Sama tilanne ohjauslaakerin osalta, tosin mitään ei avattu mutta mies käänteli stongaa ja totes että toimii kuten pitääkin.
Kardaanissa kuuluu pieni ääni kun takapyörää pyörittää, ja tuli kehotus tutkia ja voidella spoorit, mutta hälyttäväksi ääntä ei todettu.
Homma vaikuttaa täällä saatujen ohjeiden perusteella aika simppeliltä, ainoastaan tuo swingin irrotus mietityttää, kun en omista erikoistyökalua (haka-avain, holkki?), jollaisella toinen puoli on kiinni. Joku tosin täällä ehti aiemmin todeta, että sitä ei välttämättä tarvitse.
Onneksi on talvea jäljellä, tuntuu että huoltohommaa tulee sitä mukaa lisää kun tietoakin karttuu...
-
Onneksi on talvea jäljellä, tuntuu että huoltohommaa tulee sitä mukaa lisää kun tietoakin karttuu...
Tieto karttuu myös tehdessä ja on huomattavan mukava aloittaa ajokausi kun paikat on katsottu ja tarpeelliset kohteet huollettu. Puhumattakaan siitä että huolettomia kilometrejä tiedossa pitkään.
Omassa Brevassani oli kaksi vikaa jotka piti korjata: vapaavalon anturi vaihtaa ja pakoputken kannatin hitsauttaa. Joitain vikailmoituksia tuli mutta ne hoituivat huollon yhteydessä pois GuzziDiagilla. Samalla saattoi katsoa eri toimintojen toiminnan sähköisesti.
Vaikein homma oli tuo vapaavalon kytkin: se on hankalassa lokosessa vaihteiston takaosan päällä ja pitää purkaa rakenteita pois päältä. Sen hankkiminen olikin viimenen ostokseni Heipalta. Tosin myöhemmin huomasin että Motonetistäkin olisi löytynyt.
-
Homma vaikuttaa täällä saatujen ohjeiden perusteella aika simppeliltä, ainoastaan tuo swingin irrotus mietityttää, kun en omista erikoistyökalua (haka-avain, holkki?), jollaisella toinen puoli on kiinni. Joku tosin täällä ehti aiemmin todeta, että sitä ei välttämättä tarvitse.
Onneksi on talvea jäljellä, tuntuu että huoltohommaa tulee sitä mukaa lisää kun tietoakin karttuu...
Pitää muistaa, että ihmiset näitä tehtaassakin kasaa..
-
Pitää muistaa, että ihmiset näitä tehtaassakin kasaa..
[/quote]
Näinhän se on. Ja perushuoltojen osalta Guzzi on kyllä aika käyttäjäystävällisen oloinen kun vertaa moneen muuhun peliin, jonka kanssa on tullu puljattua.
-
Liitteenä kuva todisteeksi oudosta boksista. Tuotetarra tiessään mutta tuntomerkit viittaavat Techlusion TFI-purkkiin, kuten täällä tietäväisempi osasi veikata.
Perä irti pyörästä mutta kardaani niin tiukassa kiinni laatikossa, että tyydyin suihkuttelemaan CRC:tä spooreihin, saa muhia muutaman päivän. Ruostetta näköjään. Kardaanitunnelissa ei ruostetta näkynyt, pikkasen öljyä, mutta ei paljon. Ja ainakin perävaihteen spoorit oli hyvässä rasvassa eikä kulumaa ei näkynyt.
Swingin irrotus meinas käydä työstä mutta lähtihän se lopulta. Oli kyllä korjausoppaassa surkeat neuvot siinä kohdin kun pitää irrottaa nämä jalkatapit sisältävät sivupalat. Tai sitten en älynny kattoa oikeasta paikasta.
Hommat jatkuu, ehkä se vielä tulee joskus vielä nippuunkin, vähän tuo pultti- ja mutterikasa hirvittää että mikäs se menikään mihin mutta khyyllä se siittä... :P
-
Tuossa mokkulassa on näköjään neljä eri kierrosaluetta säädettävänä. Suunnilleen noin taisi olla ensimmäiset powercommanderitkin.
-
Tuossa mokkulassa on näköjään neljä eri kierrosaluetta säädettävänä. Suunnilleen noin taisi olla ensimmäiset powercommanderitkin.
Löysin juutuubista jonkun vanhan videon purkista. Säädöistä 1. ruuvi on tyhjäkäynti, 2. kiihdytysalue (=idle), 3. ruuvi alueella jolla mennään isoa kovaa ja 4. ruuvi vaikuttaa siihen, millon siirrytään 2-3 alueiden välillä kierroksissa. Näin siis karrikoiden.
-
Erilaisia rasioita olen nähnyt pyöriin asennetun eri tarkoituksissa. Yhteistä niille on se että niitä ei ole kiinnitetty asianmukaisesti. Lykätty vain johonkin sopivaan rakoon tärisemään resonanssien tahtiin. Asiallinen kiinnitys on kiinteä tai puolikiinteä kiinnitys esimerkiksi kiinnityspannalla runkoon tai kumivaimentimien varaan. Runko on varma kiinnityskohde koska se on suurimassainen eikä lähde korkeataajuisten resonanssien mukaan. Monet pienemmät osat saattavat resonoida voimakkaammin jollain kierrosluvulla.
Lisäksi huonosta kiinnityksestä voi syntyä hankaumia laitteen rakenteeseen. Jopa kotelon puhkeamiseen asti.
Jos on hyvä tasopinta kiinnitykseen niin helppo tapa on tehdä sopiva kiinnitys on laittaa Velcro-tarrakiinnitys. Kiinnitys on sopivasti joustava, vaimentaa teräviä resonansseja haluttaessa laite on irrotettavissa helposti. Kestää kosteutta ja pölyä mutta ei kovin hyvin öljyä tai vahvoja liuottimia.
Tässä yhden pienen rasian asennus: http://www.motomatti.fi/2016/07/california-1400-lampomittarin-asennus.html
-
Erilaisia rasioita olen nähnyt pyöriin asennetun eri tarkoituksissa. Yhteistä niille on se että niitä ei ole kiinnitetty asianmukaisesti. Lykätty vain johonkin sopivaan rakoon tärisemään resonanssien tahtiin. Asiallinen kiinnitys on kiinteä tai puolikiinteä kiinnitys esimerkiksi kiinnityspannalla runkoon tai kumivaimentimien varaan. Runko on varma kiinnityskohde koska se on suurimassainen eikä lähde korkeataajuisten resonanssien mukaan. Monet pienemmät osat saattavat resonoida voimakkaammin jollain kierrosluvulla.
Lisäksi huonosta kiinnityksestä voi syntyä hankaumia laitteen rakenteeseen. Jopa kotelon puhkeamiseen asti.
Jos on hyvä tasopinta kiinnitykseen niin helppo tapa on tehdä sopiva kiinnitys on laittaa Velcro-tarrakiinnitys. Kiinnitys on sopivasti joustava, vaimentaa teräviä resonansseja haluttaessa laite on irrotettavissa helposti. Kestää kosteutta ja pölyä mutta ei kovin hyvin öljyä tai vahvoja liuottimia.
Tässä yhden pienen rasian asennus: http://www.motomatti.fi/2016/07/california-1400-lampomittarin-asennus.html
Tuo purkki oli kyllä niin tukevasti liimattu ilmanputsarikoteloon, että ei paremmasta väliä. Paikka mielestäni huono, hankala säätää kun tankki tiellä koska ja bensa- ja muiden letkuissa ei riitä pituus nostaa tankkia kunnolla jolloin purkin ruuveja hankala kääntää. Uusi paikka suunnitteilla.
-
Perä irti pyörästä mutta kardaani niin tiukassa kiinni laatikossa, että tyydyin suihkuttelemaan CRC:tä spooreihin, saa muhia muutaman päivän.
Ei se vetämällä lähde, puukalikka väliin ja vasaralla terävä napsu niin sitten lähtee. Sielä on semmonen rautalankasokka tai miksikä sitä nyt sanoisikaan, pidätinrengas tai jotain.
-
Semmonen kun auton vetarin päässä? C-rengas.
-
Lentokonehommissa noita nimitettiin aksiaalijousirengaslukitukseksi. Köpelö käännös amerikanenglannista.
Pirullinen avata jos se on päässyt ruostumaan sillä ruoste on täyttänyt silloin sen tilan mihin jousirenkaan pitäisi väistää avatessa. Silloin auttaa liotus ruosteenpoistajalla ja paineilman suhuttelu rakoon. Senkin jälkeen on keinoja olemassa mutta ne vaativat osan tarkan mitoituksen tuntemista.
Kuten Ikkala jo mainitsi niin kunnossa ollessa kiinnitys on helppo avata terävällä napautuksella akselin suuntaan. Jousi väistää uraansa ja aukeaa kun akselia siirretään pituussuunnassa.
Taas oli mielenkiintoinen asia katsoa varaosakuvastosta mistä osasta on kyse lukitusrenkaan osalta. Ei ollut vaihteiston kuvissa eikä kardaanin kuvissa. Korjaamokirjassa ei senkään vertaa. Hassu juttu.
Tuo C-rengas nimitys on ehkä paras näin kun kaikki tietävät mistä osasta on kysymys.
Koneenrakennustekniikassa käytetään monenlaisia kiinnityksiä ja lukituksia jotka eivät kerro ulkoisesti rakenteestaan. On jousitappilukkoja jotka avataan paineellisella nesteellä tai yksinkertaisesti paineilmalla. Erilaisia puristukseen perustuvia lukituksia jotka avataan hydraulisesti. Useimmissa riittää riittävän suuri lämpötilaero.
Kun en löytänyt kunnon kuvaa koko osasta niin laitoin liitteeksi kyseisen vaihdelaatikon akselin kuvan. Sen takapäässä on ura johon piirtämäni nuoli osoittaa.
-
Perä irti pyörästä mutta kardaani niin tiukassa kiinni laatikossa, että tyydyin suihkuttelemaan CRC:tä spooreihin, saa muhia muutaman päivän.
Ei se vetämällä lähde, puukalikka väliin ja vasaralla terävä napsu niin sitten lähtee. Sielä on semmonen rautalankasokka tai miksikä sitä nyt sanoisikaan, pidätinrengas tai jotain.
Ok, tässä kohtaa korjausopashan tyytyy toteamaan että "ota kaveri avuksi ja vedä kardaani veke". Kiitos neuvosta.
-
Englanniksi käytetty nimitystä c-clip. Löytyy juuri vetareiden päästä. Vanhanaikaisissa jenkkiperissä oli myös.
-
Se on sillä lukittu noin että se keppi varmasti pysyy laatikossa kiinni vaikka perä olisi irti. Muuten se takahaarukan irrotus olisi huonolla säkää edessä joka kerta kun perän käyttää pois.
Tutki nyt sitten samalla ne takahaarukan laakerit ja samaten ne neulalaakerit jotka on sielä kolmiohärpäkkeessä sielä takajousen alapäässä. Guzzi on käyttänyt niin kallista rasvaa ettei sitä ole edes maltettu laittaa. Takahaarukan laakerit on ihan normi mitoilla mutta tuommosia suojattuja en täältä mistään löytänyt, piti tilata guzzin pussissa.
Ja tutki se peräkin, niitä on jokunen menny päreiksi tuon takia. http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=3956.0
-
Nonni. Puukalikka ja kumivasara, sillä irtos kardaani. Siellä vaihdelaatikon päässä ne nivelet oli jämptit ja pyöri ok, ei takeltele eikä tunnu väljää, mutta toisessa päässä tuntuu selvä välys, ja myös näkyy. Eli siis siinä nivelessä, jolla kardaani kiinnittyy siihen perävaihteen akseliin.
Haeskelin tietoa tältä palstalta ja olihan sitä, mutta kun mulla on tekniset taidot ja tiedot mitä on, ja termit varsinkin hukassa niin ei oikein aukene. Kun milloin puhutaan kannatinlaakerista, tukilaakerista ja nivelistä...
Eli voisiko joku ystävällinen suomentaa, miten toimia? Pitääkö vaihtaa nivel, vai ne holkit joilla nivel on kiinni kardaanissa (joissa välys näkyy ja tuntuu)?
Stein-dinsen sivuilta löysin vain koko kardaanihässäkän, ja sehän on tyyliin kallis...
-
Ensin pitää ottaa selvää siitä ristikosta joka kiinnittyy laakereillaan ("holkeilla") nivelen runkoon eli niihin haarakkeisiin jossa ristikko on kiinni.
Kaksi mittaa on oleellista laakerikupin ulkohalkaisija ja ristikon suurin mitta laakerikupin päästä vastakkaisen kupin päähän.
Koska kardaani on vain "yksi osa" eli siitä ei ole erikseen räjäytyskuvaa. Pitää siis toimia konepajamiehen tekniikalla.
Kun ristikon mitoitus on selvillä niin sitten niiden mittojen kanssa laakerikauppaan kyselemään. Muihin malleihin on ollut tarjolla ristikoita. Joissain laakeriluetteloissa ristikon mittatietojen ohessa lukee (Moto Guzzi). Tämän kohteen osalta en asiaa tiedä.
Ristikko, jos se ei ole hitsattu paikoilleen tai muulla tavalla tehty hankalasti vaihdettavaksi, irtoaa varovasti työskennellen hydraulipuristimen kanssa. Yleensä ristikko Guzzeissa on ollut kiinni neljällä jousilukkorenkaalla. Niihin tarvitaan oma pihtityyppinsä irrottamiseen ja kiinnittämiseen. Tarvitaan eri kokoisia hylsyjä purkamista ja kokoonpanoa varten. Prässin voi korvata järeähkö viilapenkkikin. Ristikon puristamiseen pois paikoiltaan ei tarvita kovinkaan suurta voimaa. Jos tarvitsee niin pitää ihmetellä että miksi.
Joka CARC-mallin korjaamokirjassa on surkea kuva kardaanista. Kuva ei kerro oikein mitään. Kardaani kehoitetaan vaihtamaan uuteen jos siinä ilmenee vikaa. Siinä on kolme osaa jotka voivat vioittua: ristikot ja sysäyksenvaimennin. Jälkimmäisen rikkoutuessa onkin vaihdon aika.
Ehkä en menisi eka kerralla tekemään ristikonvaihtoa itse vaan seuraisin vierestä kun ammattimies sen tekee. Niin toimin itsekin. Katsomalla oppii. Netistäkin voi löytyä aiheesta elävää kuvaa.
Haulla youtubesta: kardaanin ristikon vaihto tai ulkomaaksi: universal joint replacement
Tärkeää on purkamisen aloitus ja kokoonpanon lopetus sekä yleinen puhtaus. Suurin vaara on että laakerikupin irtoneulat menevät väärään asentoon ja asentaessa särkyvät tai laakerikuppi halkeaa.
-
Ok ja kiitos. Näin vähän ajattelinkin, että jätän ammattimiehen tehtäväksi. Nyt vain pitää etsiä paja, joka tehtävän ottaa hoitaakseen.
Onko tuo Sachsin takaiskari muuten huollettavissa? Laitoin Motovillelle (tunnettu iskariosaaja Espoossa) kyselyä josko voi huoltaa, pyysi kuvia kun on uusi tuttavuus, pyörä sekä iskari.
-
Sachsin iskareita on molempia tyyppejä. Toiset on hitsattu ja prässätty kasaan. Niitä ei voi helposti huoltaa. Jos on ruuvaamalla kasattu, niin voi huoltaa.
Voi koettaa kurkistella sitä jousen päästä (jos jousta ei ole irroitettu päältä), että miten paketti on kasattu.
-
Vastakkaisista mielipiteistä huolimatta takajoustintuki säätimineen irtoaa taka-haarukkaa irrottamatta. Siinä on pari niksiä: http://www.motomatti.fi/2014/05/arkipyoran-takajoustintuen-jousipaineen.html
Samalla kun viet takajoustintuen huoltoon niin pyydä vilkaisemaan jousipaineen säätimen toiminta. Itselläni sen toimintamatka oli vain vajaa kymmenen millimetriä uutena. Tekemäni huollon jälkeen matka tuplaantui eli säätövaraa löytyy huomattavasti enemmän. Säätimestä on silloin huomattava apu kun kyytiläinen tulee kyytiin. Ei ajovalo osoita puitten latvoihin ja pyörän varsin vajavaiset kallistusvarat paranevat huomattavasti. Jos joudut säätämään jousipainetta joskus runsaasti kireämmälle on myös syytä säätää paluuvaimennusta samaan suuntaan.
Itselläni oli, ja nyt myös veljelläni, on lisäholkki jousipaineen säätimen yläpuolella. Jousia on kolmea tyyppiä: vakio, hieman kantavampi ja kantava.
Omassani oli ensin vakio mutta vaihdoin sen malliin kantava. Lisäksi korokeholkki. Alkoi kaarteet maistua. Samalla toki piti säätää jousipainetta myös keulassa ja laitoin sinne hieman jäykemmät vaimenninöljyt. Sillä virityksellä se lähti seuraavalle omistajalle lukuun ottamatta jatkoholkkia joka on nyt eräässä Norgessa kuten yllä oleva linkki blogikirjoitukseeni kertoo.
-
Iskari itsessään on ammattilaisen (Motoville) mukaan mallia "ei-huollettava". Täytyy vielä kysyä, saisiko siihen hieman jäykemmän jousen kun välillä tuntui 2-päällä että on turhan lötkö ajettava. Tosin, pärjää tuollakin. Ei viime kesänä ainakaan kertaakaan ottaneet jalkatapit asvalttiin tai ollut suurempia moitteita. Voi olla, että oli liian vähäinen jousipaine kun tuntui hutkuvan.
-
Vähäinen jousipaine tai yksinkertaisesti vetelä jousi aiheuttaa sen että että jousi makaa ja vain osa vaimentimen liikematkasta on käytössä. Paitsi sitten kun tulee isompi heitto tien pinnassa.
En tiedä tarkkaan mitä tarkoitat sanalla "hutkuva" mutta jos se on epätasaisuuden jäljiltä olevaa heilahtelua niin silloin paluuvaimennus kuormitukseen nähden on liian pienellä ja silloin kallistuksen aikana voi ilmetä myös vaappumista kulkusuunnassa. Voi siis vaikuttaa turvallisuuteen.
Yksin ajaessa säädöt ovat yleensä miedot mutta kun on matkatavaroita ja kyytiläinen matkassa voi olla hyvinkin tarpeen säätää jousen ja vaimentimen ominaisuuksia huomattavasti tiukemmalle. Sekä yksin ajaessa että kuormalla pitäisi jousen painuma olla sama mutta kuormalla paluuvaimennuksen säätö napsun - parin kireämmällä. Säätöjen tiukkuus on osittain kiinni tottumuksista ja ajotavasta mutta vetelät säädöt voivat johtaa suistumiseen.
Itselläni oli 1100 Breva. Itse olen +100 kg. Brevan kallistusvarat tehdaslähtöisenä olivat kerrassaan avuttomat: moottoritien rampeissa raudat, lähinnä keskituki, vaikka olin poistanut sen puskurikumin, raapi säännöllisesti tiehen. Samoin mutkapätkillä. Kyytiläistä ei voinut ottaa lainkaan mukaan.
Moto Italiasta uusi, jämäkkä takajousi ja sille 10 mm:n jatkoholkki sekä jousipaineen säätimen koko toimalan hyödyntäminen, keulan jousipaineen korotus ja kankeampi vaimenninöljy teki siitä matkapyörän kahdelle. Takavaimentimen paluuvaimennuksen säätö toiseksi viimeiseen asentoon niin matka Italiaan Alppisolia myöden kierrellen sujui erinomaisesti. Tosin sielläkin toisinaan raapi mutta on ne mutkat melko jyrkkiäkin.
Samaa ongelmaa on Norgen takatuennan kanssa, olen huomannut. Siinä on jo Brevaa jämäkämpi jousi mutta laitettiin 10 mm lisää jatketta jousen päähän jousipaineen säätimen säädön lisäksi.
-
Tässä vanhempaa keskustelua iskari-aiheesta: http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=2063.0
(Heippa se silloin tunsi avuliaasti jousistakin lähtien Guzzit...mikä roska se nyt silmäkulmaan yhtäkkiä..)
Jouko
-
Otetaanpas sanat takaisin. Jos iskarin sylinteri ja varsin on kunnossa, iskarin PYSTYY huoltamaan. Tekijä löytyy Pieksämäeltä, MP-huolto Jarkko Honkanen. Sinne lähtee pamppu tutkittavaksi ja jos kaikki ed.mainitut seikat ok niin huollettavaksi. Kuulemma aina parempi vaihtoehto kuin ostaa halpa tarvikeiskari.
JP
-
Toimiiko Honkanen vielä Pieksämäellä? Viimeksi siellä asioidessa (n.4 vuotta sitten?) oli tekemässä muuttoa Ähtäriin.
-
Toimiiko Honkanen vielä Pieksämäellä? Viimeksi siellä asioidessa (n.4 vuotta sitten?) oli tekemässä muuttoa Ähtäriin.
Jep. Pieksämäelle lähtee paketti.
-
Jarkko palasi Ähtärin keikan jälkeen "juurilleen" . Iskarien suhteen on pelimies( vähän kotiinpäin vetoa, tottakai). On huoltanut ja korjannut monia ,purkamattomia malleja. Jäärata/crossi/RR kuskeille kehittelee omaa mallistoa jatkuvasti. Mestaruuksia on useampia ajettu viimevuosina Jarkon säätämillä / tekemillä iskareilla. Harrastaa myös Italialaisia motoja, jos joskus ehtisi!
-
Showa on tehnyt niitä halpamalleja kasaanhitsattuja malleja, niitä voi kyllä purkaa, mutta ei helpolla kasata..
-
Mulle ainakin tuo MP-Huolto Jarkko Honkanen ilmoitti ettei Titaniumin alkup. takaiskareita pysty / kannata korjata, kävivät kyllä näytillä.
Kunnon selitystä ei tullut, öljyvuodosta oli kysymys. 8)
-
Sen verran puhelimessa juteltiin Honkasen kanssa, että vaikuttaa sekin, että löytääkö varastostaan sopivaa tiivistettä. Eli ihan kirkossa kuulutettu huolto ei vielä ole, mutta alustavasti kyllä.
Sellasta tässä mietin kun muistelen syksyn ja kesän ajokokemuksia, niin kytkin on hieman mietityttänyt. Ei luista ja vaihtamisessa ei ongelmia, mutta irrottaa todella ylhäältä. Eli sormilla ei kummoista liikettä tartte tehdä kun kytkin jo irrottaa ja voi vaihtaa vaihdetta. Nestetoiminen kytkin Brevassa siis ja nesteet vaihdan ennen kevättä.
Säätämäänhän sitä ei pysty joten erästä TV-tekelättä lainatakseni, pitääkö olla huolissaan?
-
Ensimmäinen asia on säätää kahvan pikasäädöstä sen liikerata sopivaksi.
Hydrauliikalle et mitään voi. Se toimii ja säätyy omia aikojaan ja on, mielestäni, pelannut oikein hyvin niissä CARC-malleissa joita olen ajanut.
Edellä mainitun perusteella ei voi edes epäillä että kykinlevy(t) olisi kulunut koska säätö on automaattinen. Tosin en ole vielä nähnyt loppuun kulunutta CARC kytkintä. Kumpi kytkinmalli lienee kysymyksessä?
Kytkimen toiminnassa, perinteisesti, kytkimen kulumisesta seuraa "ylhäällä" irrottamista ja lopulta luistoa. Sille ei automaattisäätökään mitään voi jos kytkinlevy(t) on loppu.
Jos haluaa katsoa kytkinlevyjä tarkemmin pitää takatuenta ja vaihteisto irrottaa moottorista niin kytkin jää moottorin puolelle. Korjaamokäsikirjassa on varsin selkeät ohjeet.
Tästä löytyy joillekin malleille kirjallisuutta: http://www.guzzitek.org/gb/atelier_gb.htm
-
Ensimmäinen asia on säätää kahvan pikasäädöstä sen liikerata sopivaksi.
Hydrauliikalle et mitään voi. Se toimii ja säätyy omia aikojaan ja on, mielestäni, pelannut oikein hyvin niissä CARC-malleissa joita olen ajanut.
Edellä mainitun perusteella ei voi edes epäillä että kykinlevy(t) olisi kulunut koska säätö on automaattinen. Tosin en ole vielä nähnyt loppuun kulunutta CARC kytkintä. Kumpi kytkinmalli lienee kysymyksessä?
Kytkimen toiminnassa, perinteisesti, kytkimen kulumisesta seuraa "ylhäällä" irrottamista ja lopulta luistoa. Sille ei automaattisäätökään mitään voi jos kytkinlevy(t) on loppu.
Jos haluaa katsoa kytkinlevyjä tarkemmin pitää takatuenta ja vaihteisto irrottaa moottorista niin kytkin jää moottorin puolelle. Korjaamokäsikirjassa on varsin selkeät ohjeet.
Tästä löytyy joillekin malleille kirjallisuutta: http://www.guzzitek.org/gb/atelier_gb.htm
Hmm. Breva 1100 vm. 2006. Onko näissä erilaisia kytkinmalleja? Anyway, pitää vaihtaa ne nesteet ja tutkia kahvansäätö.
Kuten aiemmin todettua, luistoa en ole havainnut, ihmettelin vain herkkyyttä, sormen liikerata kahvassa on todella pieni kun kytkin jo irrottaa. Kuvittelin, että kytkinremontissa pitää irrottaa koko moottori rungosta, mutta hyvä jos näin ei ole. :)
JP
-
Tutkin asiaa korjaamokäsikirjan pohjalta.
2006 Breva 1100-mallissa on tavanomainen kaksilevyinen kytkin joka ei ole niitä kulumisherkimpiä. Meluisa se kyllä voi olla. Kilisee ja kalkattaa. Kytkin on hyvin perinteisen oloinen mutta osat eivät ole vaihtokelpoisia vanhempien mallien kanssa. Mutta perusrakenne ja sen toiminta ovat perinteiset.
Korjaamokäsikirja olettaa jokaisessa kohdassa että tehtiinpä melkein mitä vaan niin otetaan runko irti ja jäljelle jää moottori ja voimansiirto. Se on tietenkin selkeää.
Mielestäni kannattaisi tutkia kuinka paljon tarvitsee purkaa pelkän vaihdelaatikon irrotuksen vuoksi. Itselleni on toistaiseksi osunut niin vähän CARC-mallien remontteja että ei ole kokemusta muuta kuin ajamisesta.
Olettaisin että moottorin ja rungon välisiä pultteja joutuu löysäämään ja kaikenlaisia letkuja ja piuhoja irrottamaan.
Löysin Foorumin hakutoiminnolla jutun jossa oli tosin öljyvuoto kyseessä. http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=4585.msg33417#msg33417
Vaikuttaisi siltä että runko nostetaan pois moottorin päältä kokonaan. Kykinremontti olisi siis sen jälkeen helppo tehdä työpöydällä sopivalla työkorkeudella.
Ehkä Ikkala, jos sattuu lukemaan aiheesta, voi kertoa kuinka pitkälle pitää purkaa jos ottaa vain vaihteiston irti. Se kun on irti niin kytkimen kanssa on helppo toimia. 1200 Sportissa onkin jo erilainen kytkin mutta siihen saakka homma lienee identtinen kaikkien CARC-mallien kesken paitsi Bellagion osalta.
-
Kiitos paljos tietopaketista!
Allekirjoitan meluisuuden. Neitsytmatkan jälkeen kesällä soitin myyjälle ja meinasin haukkua hänen myyneen kytkinvikaisen yksilön. Kaveria vähän nauratti ja vakuutti että on uudesta asti herättänyt varsinkin liikennevaloissa sopivasti huomiota kanssakulkijoissa.
Perä ja swingi on irti ja kardaanin + iskarin huolto tulee. Pelkotilojen (turhien, toivottavasti) takia en ala kytkintä vielä tarkemmin tutkimaan. Säätö ja nesteenvaihto to-do listalla, seurataan ajokaudella muuttuuko mikään kytkimen toiminnassa.
JP
-
Kalkatuksen synnyttäjänä kytkimessä on kytkinakselin päässä oleva lyhyt ura-akseli ja vauhtipyörän sisäkehällä oleva uritus. Edellämainitussa akselissa kolisevat kytkinlevyjen keskiön urat ja jälkimmäisessä kytkimen painelevyn ja välilevyn ulkokehien urat. Kytkin auki vedettuna pitää melua. Vastaavasta meluisuudesta syytettiin aikanaan myös Ducateja. Kummassakin kyseessä vaimentamaton kuiva kytkin. Kummoisiakaan toimintähäiriöitä ei kummassakaan ole ollut. Ducatin kuivakytkin oli herkkä kytkinpölylle mutta se oli erinomaisen helpposti puhdistettavissa vaikka bussipysäkillä. Useimmat niistä olivat rakenteeltaan avoimia ettei pölyä kertyisi.
Riippuu tietysti kuinka paljon pyörällä on ajettu. Jos ollaan menossa toisellasadallatuhannella on vilkaisu kytkimeen paikallaan ja samalla puhdistus. Kytkinpölyä kertyy vauhtipyörän sisäkehälle ja se tekee ajan kanssa kytkimen toiminnasta epämääräistä.
-
Ehkä Ikkala, jos sattuu lukemaan aiheesta, voi kertoa kuinka pitkälle pitää purkaa jos ottaa vain vaihteiston irti.
No joo, kyllä se jonkun kerran tuli irrotettua ja opeteltua;D
Koko moottori/vaihteistopaketti on otettava irti, ei kannata edes järkeillä oikoteitä. Helppo se niin onkin, moottori/vaihteisto erkanee todella sievästi tuosta rungosta kun vaan on sopivat nosturit ja katossa talja. Eikä se vaihteisto edes mahdu tulemaan rungosta yksinään oikein mitenkään, on aika tiiviisti pakattu sieltä takapäästä. Koko pakettia on siirrettävä eteenpäin ennenkun mahtuu pois.
Tuosta kytkimen mallista niin olen siinä uskossa että kaikki nuo kaksventtiiliset olisi sillä "vanhan" mallisella kaksilevyisellä kytkimellä ja 8-venttiiliset sitten tällä yksilevyisellä. Mutta tuo Jiipeen kytkinongelma kyllä kuulostaa 99% siltä kahvan etäisyys-säädöltä.
-
kuulostaa 99% siltä kahvan etäisyys-säädöltä
No sehän on harmi jos ei ole "hienosäätömahdollisuutta" tuossa Brevan kahvassa? Kun alkoi omalla kohdalla (V11) keljuttamaan se että "kahva ottaa ylhäällä", säädin tuosta ruuvista (taitaa olla alunperin jollain liimalla/vahalla ummessa, vaan eipä ole alkuperäistä kahvaakaan ehjänä enää) kunnes tuntui hyvältä.
-
Tuosta kytkimen mallista niin olen siinä uskossa että kaikki nuo kaksventtiiliset olisi sillä "vanhan" mallisella kaksilevyisellä kytkimellä ja 8-venttiiliset sitten tällä yksilevyisellä. Mutta tuo Jiipeen kytkinongelma kyllä kuulostaa 99% siltä kahvan etäisyys-säädöltä.
Kuulostaa lohdulliselta :) Anglikaaniksi kirjoitetulla guzzi-sivustolla jossain keskustelussa aihetta sivuttiin mutta vähän jäi epäselväksi sen perusteella että miten toimia ja mistä ”hienosäätää”.
-
Vaikuttaa siltä että kysyjän pyörässä on lyhyt matka vedosta irrotukseen. Siinä välissä on luistoalue jolla liikkeellelähtöä ja vaihtamisen tasaisuutta kädellä säädetään. Kuivakytkimen tyypillinen ominaisuus. Kahvassa on pikasäätö joka tuo kahvan sille alueelle joka on kuljettajan fysiikalle sopivin. Mitään muuta kyseisellä säädöllä ei voi säätää.
Vaijerikäyttöisissä kytkimissä on kolme säätöä: kahvan "tartuntakohdan" pikasäätö, vaijerin säätö vaijerin takapäässä ja vaihteiston takana varsinainen kykimen perussäätö joka, valitettavasti, on usein laiminlyöty. Sen vuoksi voi vioittua kytkimen lisäksi kytkimen painelaakeri.
Joissain malleissa, kuten nimimerkki Camn osoittaa kaavakuvassa, on lisäksi ruuvi jota säätämällä voi tehdä: samaa kuin pikasäätö mutta ikään kuin hienosäätönä. Siksi se on vahaĺla sinetöity. Nykyään hienosäätöjä ei juuri pyörissä tapaa eikä paljon pikasäätöjäkään. Varsinkaan hinnat alkaen-malleissa. Tuon säätöruuvin säätäminen liiaksi saattaa johtaa kytkimen pahenevaan luistamiseen vaikka kytkimen kunto olisi hyvä koska kytkinesteen paluu estyy.
Pikasäätö siirtää kahvan sijaintia ohjaustangon suhteen. Prinssinakkisormille pitää säätää lähimmäksi ja muille halun ja aiemman tottumuksen mukaan. Kuivakytkimen ominaisuuksiin kuuluu kapea alue irrotuksen ja pidon välissä. Joka on tottunut öljykylpykytkimeen voi olla hankala tottua kuivakytkimeen. Öljykylpyisen toiminta-alue on laajempi ja se sietää myös enemmän luistatusta. Guzzin kytkimestä saa luistattamalla helposti savun aikaiseksi. Kun haisee nenään imelälle kannattaa harkita onko luistattaminen ylipäätään tarpeellista. Ajotapaansa voi muuttaa. Massalevyt kyllä kestävät mutta välilevy voi menneä mutkille tai lasittua. Turhaan ei kannata luistatella.
Sen sijaan, jos kytkin luistaa kiihdytettäessä niin että kahvaan ei ole koskettu, on epäiltävä vikaa itse kytkimessa nestetoimisen kytkimen tapauksessa. Vaijerikäyttöisessä voi olla vain kyse säätämättömyydestä. Asia on helppo tarkistaa: paljon kierroksia ja kytkimellä äkkilähtö. Jos ilmenee luistoa niin voi alkaa epäillä kytkimen kuluneisuutta. Joillakin kytkin kuluu, oppimastaan ajotavasta johtuen, hyvinkin nopeasti ja alkaa luistamaan. Jotka ovat oppineet kuivakytkimen tavat niin pärjää samoilla levyillä pyörän iän.
Oma kokemukseni kaksilevyisten kytkimien kanssa on laaja. Yhden kykinlevyn tuhoutuminen ei yleensä matkaa keskeytä. Muutama tuhat km on sellaisella kytkimellä matkaa tehty. Myöskään kitkapintojen kuluminen ohueksi ei katkaise matkan tekoa välittömästi. Silloin kytkin vain irrottaa liian herkästi.
Öljyyntynyt kytkin voi joko luistaa tai tarttua yliäkäisesti. Riippuu öljyvaurion suuruudesta. Kytkimen rakenne on suunniteltu siten että sinne ei pääse öljyä ihan helposti vaikka seudulla vuotoa olisikin. Öljyvuoto on helppo havaita: pysähtyessä pyörän alle kytkimen kohdalle tulee öljyläikkä. Yleensä se on pieni ja viaton kampiakselin takapään tiivisteen vuoto joka ei tarvitse välittömiä toimenpiteitä. Muitakin vuotoja on ollut mutta ne tulevat harvoin ja enimmäkseen vaihteiston suunnalta.
Hyvin vanha ja kulunut kytkin voi muuttua hankalakäyttöiseksi. Ei irrota ensin ja sitten kun irrottaa ei tahdo tarttua. Silloin on syytä uusia sekä kytkinkeskiö ja vauhtipyörä. Esiintyy vain hyvin paljon ajetuissa pyörissä. 150.000 - 300.000 km taivalletuissa eikä aina silloinkaan.
-
Nestekytkimen vikaantumimen, että sen takia luistaisi, on äärimmäisen harvinaista. Itse ajaisin noniin kauan, kuin kytkintä riittäisi. Nesteavusteinen kytkin luistaa vain siksi, että kytkin on loppu tai asetelma rikki tms. Muut viat ovat harvinaisia. Ehkä työsylinteri ei palauta painetta tms, mutta ei kovin yleistä.
-
Muistutettakoon että jarrunesteitä suositellaan vaihdettavaksi jopa joka toinen vuosi. Samaa nestettä on myös nestekäyttöisessä kytkimessä. Sille ei ole määritelty noin tiukkaa aikataulua. Mutta voi senkin vaihtaa. Siihenkin voi kertyä vettä, sakkautumia ja jopa ilmaa. Värikin on usein varsin tumma. nesteen vaihto edistää toimintaa kun em. haitat poistuvat.
Aikanaan kun itsellä oli 1100 Breva vaihdoin sinä aikana pari kertaa jarrunesteen ja vain yhden kerran kytkinnesteen. Melko tummaa se oli. Nykyisillä apuvälineillä homma sujuu yksinkin mutta ei kaveristakaan ole haittaa jos tietää mitä tekee.
California 1400 GTS lähtee kesän tultua kolmannelle kaudelleen. Siihen on jarrunesteet vaihdettu kerran. Samoin kytkinnestekin vaikka ei olisi vielä tarvinnut mutta ohjaustangon vaihto pakotti kyseiseen toimenpiteeseen.
Centuroon vaihdoin nesteet alkukesästä 2017. Aika synkkää muhjua olivatkin sillä pyörällä ei ole juurikaan ajettu ja siksi vaihtoväli on venähtänyt.
California Adamantiin vaihtui jarrunesteet viimeksi toissavuonna. Samalla kun tein muutakin huoltoa jarruille. Vähän ajetuissa pyörissäni huolto ikään kuin kiertää eikä joka vuosi tehdä samoja asioita eikä samalla kerralla.
Varsinaista kirjanpitoa en ole pitänyt mutta huoltotarve ilmenee ajokilometrien ja/tai ajankulun myötä. Sekä tarkkaillessa huollon tarpeen ilmenemistä. Ehkä tulee huollettua joskus liiankin taajaan mutta siitä ei ole muuta haittaa kuin mahdolliset kustannukset.
Nesteiden vaihto tapahtuu niin että ilmaa ei pääse sekaan kun säiliöön lisätään uutta nestettä samalla kun vanhaa päästetään pois jarrusatulan ilmausruuvista.
Samoin tehdään nestekytkimelle.
-
Se kytkinneste kuluu nopeasti, kun sitä käytetään koko ajan. Voi olla normaalissa ajossa jopa enemmän käyttöä, kuin jarruilla.
-
Se kytkinneste kuluu nopeasti, kun sitä käytetään koko ajan. Voi olla normaalissa ajossa jopa enemmän käyttöä, kuin jarruilla.
Kyllähän kytkintä lipsutellaan ihan eri tahtia kuin jarrua. Usein jopa yhtä aikaa. Nestetoiminen kytkin kuluu lähinnä mekaanisesti juurikin noiden liikkeiden suhteen. Ero vastaavaan jarrulaitteeseen on kuitenkin kuormituksellisesti suuri: siinä missä kytkintä käytetään parilla sormella niin jarrukahvasta puristetaan tarvittaessa varsin reippaasti.
Toinen ero syntyy siitä että kytkinneste eikä sen mekanismit joudu lämpörasitukselle alttiiksi johon jarruneste ja jarrusatulat joutuvat. Tosin tavan ennakoivassa matka-ajossa ei taida lämpöä paljonkaan syntyä. Täystehoiset jarrutukset ovat harvassa. Vastakohtana voisi pitää rata-ajoa jota jokaisen pyörän pitää myös kestää sillä pitäähän jarrulaitteissa olla suuri toleranssi ylikuormittumisen suhteen.
Eroa on käyttöpaineessa, käytön yleisyydessä, toimintaolosuhteissa ja käyttötavoissa.
-
Niinpä, mutta toisaalta kytkimen nestettä hölskytetään edestakas aika reippaasti. Työsylinteri on monasti varsin pitkäiskuinen.
-
Unohdin kirjoittaa yhdestä seikasta jonka olen huomannut vaivaavan monia varsin tuoreitakin pyöräyksilöitä. Jarru- ja kytkinkahvaan pesiytynyt kulumalla tullut välys. Kahvat lenkottavat alaviistoon ja niissä on klappia hieman joka suuntaan.
Lisäksi säädettävissä kahvoissa on muita lisäniveliä ja pikkuosia. Kahvan kiinnitys olisi hyvä purkaa ajoittain ja pestä osat. Kootessa vain kevyt voitelu ettei siihen tartu pölyä. Pysyvät kahvat jämäköinä ja helppokäyttöisinä pidempään.
Uusien kahvojen asentaminen auttaa hetkeksi mutta kun kahvarunkokin on kulunut niin tilanne pahenee nopeasti. Pitäisi siis vaihtaa kaikki osat ja ne ovat melkoisen hinnakkaita että pienellä vaivalla säästää.
-
En ole kyllä pitkään aikaan (yli 125cc) pyörissä nähnyt roikkuvia kahvoja. Oli ennen kyllä suurempi vaiva. Nykyään kahvassa on normaalisti hela, joka on erillinen. Entiset olivat niitä pehmeään alumiiniin porattu ja reikiä, ne kyllä kuluivat.
Kuluu toki nuo helatkin huoltamattomana, mutta selkeästi hitaammin.
-
Ei se parempi materiaali poista puhdistuksen tarvetta.
-
Kuten pystyt yltä lukea kirjoittamaani ;)
-
Kuten pystyt yltä lukea kirjoittamaani ;)
Vika on täälläpäin. Osaan lukea omaa tekstiäni mutta muiden kirjoittama jää usein huomiota tai ymmärtämistä vaille.
-
Nonni. Ristinivel/nivelristi/ristikko lähti irti kardaanista. Se oli siis sieltä perän päästä kardaania. Ristikon mitta on joko 19mm X 50mm tai 19mm X 52mm. Sivut ei ole ihan samanpituisia, ilmeisesti länässä olevat ja irrotuksesta kärsineet tiivisteet vaikuttaa mittaustulokseen. Laakerikupit pitäisi olla kyllä painettu pohjaan asti.
Vanhassa lukee "INA" ja "Made in Germany" sekä "F-200698.1"
Löysin tyyppimerkinnän haulla seuraavan tuotteen, mutta siinä mitta on vain 48mm:
http://www.kentso.fi/fi/product/19x48-hs-901-nivelristi/NR-19X48
Kysymys kuuluu: Koska silmiin ei ole missään osunut 19X50 niveltä, onkohan tämä nyt sitten se 19 X 52, vai peräti tuo 19 X 48 versio? Se kyllä tuntuis, että olis väljä…?
Parissa paikassa on myynnissä ihan Moto Guzzi-luokiteltuja niveliä, mutta niiden mitat ei täsmää tämän CARC-kardaaniversion nivelristin kanssa.
-
http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=5002.0 oletko tuon ketjun lukenut jo? 19x48
-
http://www.guzziclub.fi/hscms/foorumi/index.php?topic=5002.0 oletko tuon ketjun lukenut jo? 19x48
Kiitos! Nytpä muistinkin lukeneeni osan tuosta ketjusta mutta en muistanut kun postailin :( Ristikko lähtee tilaukseen.
-
Tässä kertaa onkin asia kivasti sillä tuo ristikkokoko on näköjään standardikamaa ja liki joka laakerikaupan hyllyssä.
-
Tässä kertaa onkin asia kivasti sillä tuo ristikkokoko on näköjään standardikamaa ja liki joka laakerikaupan hyllyssä.
Juu, 25e IKH-ketjun kaupassa. Sisältää ison rasvanipan, se pitää vaan tulpata.
-
Tuossa on jo hinta kohdillaan!
-
Tuossa on jo hinta kohdillaan!
Kalleimmillaan tais joku nettikauppa pyytää 73e. Kannattaa näköjään vähän vertailla. :)
-
Samalla kun teet asennukset saat, ja joutunetkin, käyttämään vaseliiniä kokoonpanovaiheessa. Laita suunnilleen samanlaista kuin siellä jo alunperin hiukan olikin. Ei mitää molybdeenia vaikka sitä jotkut suosittelevatkin.
Rasvanipan reiän tulppaamisesta: tulppaus siten ettei tulppa tuki ristikanavaa sillä myöhempi, ennakoiva, huolto on helpompaa koska ei tarvitse pullauttaa kuin yksi laakerikuppi irti, täyttää se vaseliinilla ja painaa takaisin. Silloin vaseliinia virtaa ristikanavaa myöden muihin kolmeen laakerikuppiin.
Mutta jos nippa mahtuu olemaan paikoillaan niin se myös nopeuttaa huoltoa myöhemmin. Luonnollisesti kardaanin joutuu päästämään irti mutta taivuttamalla niveltä siihen saa pumpattua vaseliiniä tavallisella rasvaprässillä. Joihinkin Guzzimalleihin se on normihommaa ilman purkamistakin.
Miten toisen pään ristinivel jaksaa? Olisiko siihenkin hyvä tehdä ennakoiva huolto kun kerran osia on jo valmiiksi irtaallaan?
-
Toinen pää tuntuu jämäkältä ja pyörii mielestäni hyvin.
-
Toinen pää tuntuu jämäkältä ja pyörii mielestäni hyvin.
Niin oli sekin pää joka on nyt osavaihdossa hieman ennen vaurioitumistaan.
-
Onko ne samaa kokoa?
-
Onko ne samaa kokoa?
En ole varma. Täytyy tutkia kun pääsee huomenna tallille että onko siinä samanlainen numerosarja laakerikupin päässä.
Näyttää kyllä pieneltä tuo uusi nivel siihen vanhaan verrattuna mutta kaippa se on oikea. Huomenna selviää. Jos on ja asennus on helppo, vaihdan toiseenkin päähän.
-
Samat koodit joten eiköhän se ole toisessakin päässä kardaania sama nivel.Ja kun laitoin toiseen päähän uuden, huomasi eron. Paljon jäykempi ja tahmaisempi liikkumaan.Siispä hain uuden nivelen niin tulee molemmat kardaanin ristinivelet vaihdettua. Yllättävän vaivaton operaatio kun käytössä on kunnon ruuvipenkki.
-
Ruuvipenkissä puristus on vielä helpompi hallitakin, kun vertaa reilun kokoiseen prässiin.
-
Ruuvipenkissä puristus on vielä helpompi hallitakin, kun vertaa reilun kokoiseen prässiin.
TTT on tapansa mukaan oikeassa. Jos hommaat kahdenkymmenen tonnin prässin niin tarvitset kahden gramman näpit.
Tyypillisin virhe ristinivelen kokoonpanossa on että yksi neula kaatuu kootessa. Riippuu tapauksesta mutta tyypillisesti joutuu hankkimaan uuden nivelen. Liika yrittäminen vie helposti tuhon tielle.
Vaikka tallissa on kaksikin prässiä (Vaikka nyt ei ole tallintallia.) niin mielelläni käytän ruuvipenkkiä ja hylsysarjan hylsyjä tämän tapaisissa hommissa. Oikeastaan ainoa ongelma on toimen horisontaalisuus sillä jos ei ole kyllin sitkeää vaseliinia niin jokunen neula voi karata. Näillä pakkasilla onnistuu varmasti.
-
Prässin tunnottomuus voi aiheuttaa toisenkin vian. Kupin pohjaaminen. Se ei kuitenkaan ole kovin jäykkä kappale prässin alla. Pohjaaminen aiheuttaa sitten nahistamista laakerissa ja sitä myöten osat ovat pian pilalla.
-
Prässin tunnottomuus voi aiheuttaa toisenkin vian. Kupin pohjaaminen. Se ei kuitenkaan ole kovin jäykkä kappale prässin alla. Pohjaaminen aiheuttaa sitten nahistamista laakerissa ja sitä myöten osat ovat pian pilalla.
Jälleen tuli hyvä näkökohta!
Omille hommilleen tulee sokeaksi. Prässämisen ja lukkorenkaiden asennuksen jälkeen pitää nivel "keskittää". Se onnistuu ihan rautavasaralla. Lyödään nivelhaarukkaa kaikilta neljältä sivulta niin että laakerikupit nojaavat lukkorengasta vasten. Silloin kupin tiivisteet ovat oikealla välyksellä ja kuppi kiinnitykseensä nähden oikeassa kohdassa niin että ristikon päädyt eivät nojaa laakerikupin pohjaan.
Mitähän muuta on unohtunut.... Siis itseltä.
-
Ja kannattaa se risti varmistusmitata ennen asennusta. Siis pituudet, ettei ole yli tai merkittävästi alle suositusmitan.
-
Jep. Hain samasta paikasta myös sen toisen ristikon joten eiköhän se ole samanlainen. Mutta äkkiäkö tuon mittaa.
-
Tuli vastaan YouTubessa:
https://youtu.be/5gOeBE-ylQw
-
Tuli vastaan YouTubessa:
https://youtu.be/5gOeBE-ylQw
Olipas hyvin tehty pätkä.
-
Oli aika tarkkaan tehty kyllä. Hyvän näköinen "mobiilipuristin".
-
Jossain olen säilyttänyt hajonneen viilapenkin jenkaa ja mutteria tarkoituksena tehdä vastaava väline.
Tuosta laakerikupin laittamisesta vielä: lukkorenkaan uran ulkopuolella on hieman isompi poraus, toisinaan, joka "oikaisee" kupin suunnan niin että se menee suorassa pesäänsä.
Yhtä asiaa kritisoisin tuon videon suhteen: siinä ei mielestäni painotettu asennusvaiheessa tarpeeksi sitä että neulojen pitää pysyä "pesässään" puristuksen aikana. Ammattimieheltä se toki käy juuri kuin videossa on mutta usein käsien vähyyden vuoksi puristusvaiheen alussa tapahtuu neulojen putoaminen tai kaatuminen. Sitä alkuperäistä vaseliinia on yleensä liian vähän sitomaan neuloja paikoillaan. Siksi pitää olla asennusrasvaa homma suorittaessa. Puhtaasta ympäristöstä ei myöskään ole haittaa.
Mutta muutoin homma tuli videossa harvinaisen selvästi ilmi. Jopa eri ratkaisut.
-
Varsinkin tuossa vasaralla asentamisessa saa olla tarkkana. Siinä jos missä on helppo kaataa neulat.
-
Varsinkin tuossa vasaralla asentamisessa saa olla tarkkana. Siinä jos missä on helppo kaataa neulat.
Mieluimmin puristimella jota käyttäessä tuntee jos alkaa vastustamaan. Viilapenkinkin leukojen välissä voi puristaa onnistuneesti. Ensin neulat kiinni kupin seinämiin ja köntsä vaseliinia pitämään niitä paikallaan. Näin ei tarvitse tehdä kuin kahdelle laakerikupille per nivel. Kaverista voi olla apua pitelemään osia linjassa puristuksen alussa.
Jos kuppi ei mene puristettaessa pohjaan eli ei ohita lukkorengasuraa niin ainakin yksi neula on kaatunut. Lisäpuristaminen vain taivuttaa laakerineulan/rikkoo kupin pohjan ja tulee asiaa ristikkokauppaan.
-
Kolmaskin menetelmä purkamiseen on. Siinä painellaan kaikki kupit nivelestä ulos, eikä paineta sitä vastakkaista kuppia ensin sisään.
Vaatii työkaluiksi haarukan tai tuen minkä varaan nivelakselin haarukka tuetaan ja holkin minkä sisään kuppi pääsee painumaan
kun sitä puristetaan ulos.
Jos kuppi painetaan ensin sisään, voi sen takaisinpäin tuleminen olla hankalaa ja haarukan reikään voi tulla vaurioita
jos kuppi pyrkii tässä vaiheessa menemään vinoon. Tässä se vältetään.
Toinen selvä etu paljastuu silloin kun haarukoissa ei ole tilaa kupin painamiseksi niin ulos, että sen saa pihdeillä tms
nitkutettua irti. Tässä on helppo kaataa neulat kupin pohjalle ja puristaa kuppia niiden avulla eteenpäin ja irti.
Kolmanneksi, haarukoihin ei kohdistu niitä levittäviä tai supistavia voimia.
Lisäksi menetelmä on verrattomasti nopeampi ja vaatii vähemmän liikkeitä tekijältä.
Neljäs tapa kehittyy siitä kun edellisillä tavoilla kuppia ei enää saakkaan painettua takaisinpäin reikäänsä.
Sillion nivelristi palastellaan rälläkällä, polttoleikkaamalla jne pieniin paloihin sen saamiseksi pois haarukoiden välistä.
Jos videolla nähdyn puristimen haluaa itse valmistaa, Motonetissä on konekierretankoa ja muttereita eri kokoja.
-
Joo, yksi Mazdan nivelristi tarvitsi kerran voimatoimia. Ei ollut Pekan mainitsemaa haarukkaa ulottuvilla mutta viilapenkin leuat toimi haarukkana. Eli ristikon toinen puoli oli leukojen varassa ja toista puolta lyötiin isohkon hylsyn avulla.
Tuossa videossa lähti kupit nätisti pihdeillä kun ne oli puristettu ulos. Kaikki Guzzin ristikkomallit eivät toimi niin. Liikerataa ei vain ole tarpeeksi. Olen laittanut näkyvän osan kupista viilapenkin leukojen väliin ja kopistanut alhaalta päin nivelhaarukkaa niin kuppi jää leukojen väliin.
Konsteja on monia. Kaikkia ei kannata kertoa. Jää asentajat työttömiksi.....
Jos epäilee että nivelhaarukka on taipunut niin kapea viivain, tms. varma suora rei'istä läpi. Sen sivu kun on samansuuntainen kuin haarukan reiät niin nivelhaarukka on ok. Nivelhaarukoiden ulkopinnat harvoin ovat koneistettuja vaan valuja tai taoksia joiden ulkopinta on epämääräinen joten mittaaminen onnistuu vain lukkorengasurien välillä. Jos siis epäilee että nivelhaarukka "haukottelee".
Jos on käynyt niin että hajonneella nivelellä on ajettu niin on myös todennäköistä että ilmenee vääntymistä. Pikkulohkoiset ovat tässä asiassa herkimpiä. Myös takahaarukka voi irrota vauhdissa. Isolohkoisessa ei niin pääse käymään.
-
Millä nimellä nuo ruuvit löytyvät Motonetista?
Edit; tietenkin trapetsikierretanko.
-
Mulla itse asiassa hävisi pikkulohkossa neulat yhdestä kupista ja haarukat hieroivat jonkin aikaa vastakkain. Siistin vain hakkaantumat pois ja totesin haarukat suoriksi. Uusi risti ja menoksi. Pyörinyt kymmeniä tuhansia sijassaan. Eli tuuria oli matkassa laakerien hajotessa.
-
Ennustanpa täälläkin. Hyvin tehty ristikoiden uusinta kestää pidempään kuin alkuperäiset.
Kärsiikö kysyä että paljonko vanhoilla ristikoilla on matkaa takana?
-
Nonni. Pyörä läjässä ja tämän vuoden ekat savut otettu tallissa Brevasta ulos uudella venttiilikopantiivisteellä. Kone kävi lämpimäksi asti ja ainakaan toistaiseksi mistään ei valunut tippaakaan öljyä. Eli ilmeisesti ongelma oli tiiviste, ei o-renkaat.
Mikä parasta, takapyörä pyörii nyt ilman ylimääräisiä ääniä (piti pientä klonksuntaa syksyllä) ja aiempaa paremmin eli kardaanin nivelten vaihto oli paikallaan. Kiitokset kaikille neuvojille tältä osin. Toivottavasti ei vähään aikaan tartte tekniikkapalstalla kysellä apua ;D
JP
-
Toivottavasti ei vähään aikaan tartte tekniikkapalstalla kysellä apua ;D
JP
Mutta nyt voit jo opastaa asiassa. Täällä tieto karttuu.
-
Ja useampi lukija = enemmän ideoita vian hakuun.
-
Toivottavasti ei vähään aikaan tartte tekniikkapalstalla kysellä apua ;D
JP
Mutta nyt voit jo opastaa asiassa. Täällä tieto karttuu.
No se on kyllä juuri näin. Loistava meininki ja henki.
-
Kausi korkattu ja mukavaa on! Pyörä toimii hienosti, lukuunottamatta vaivaa/ominaisuutta, joka oli jo viime vuonna. Eli tyhjäkäyntikierrokset on n. 1500 rpm. Tavote taitaa olla 1100rpm. Eipä tuo suuri vaiva ole ja tiedän, että manuaalisesti sitä ei voi säätää.
Tyhjäkäynti on tasaista, ei heilu suuremmin. Jos olis ilmavuotoja, eikös se tekis heiluntaa? Talvella joudun liikuttelemaan vaimenninta ja mietin, että olisko tullu vuotokohta lambdalle... Liitos on tukittu tiivistysmassalla, alkuperäisputkessa on kyllä tallella tiiviste, sen ajattelin laittaa anyway paikalleen.
Pelistähän löytyi tämä ikiaikainen Techlusion-voimakäskijä, mutta epäilen, että se ei enää pelitä. Ainakin kun purkin tyhjäkäyntiin vaikuttavaa ruuvia kääntää, yhtään mitään ei tapahdu.