Vaikuttaa siltä että kysyjän pyörässä on lyhyt matka vedosta irrotukseen. Siinä välissä on luistoalue jolla liikkeellelähtöä ja vaihtamisen tasaisuutta kädellä säädetään. Kuivakytkimen tyypillinen ominaisuus. Kahvassa on pikasäätö joka tuo kahvan sille alueelle joka on kuljettajan fysiikalle sopivin. Mitään muuta kyseisellä säädöllä ei voi säätää.
Vaijerikäyttöisissä kytkimissä on kolme säätöä: kahvan "tartuntakohdan" pikasäätö, vaijerin säätö vaijerin takapäässä ja vaihteiston takana varsinainen kykimen perussäätö joka, valitettavasti, on usein laiminlyöty. Sen vuoksi voi vioittua kytkimen lisäksi kytkimen painelaakeri.
Joissain malleissa, kuten nimimerkki Camn osoittaa kaavakuvassa, on lisäksi ruuvi jota säätämällä voi tehdä: samaa kuin pikasäätö mutta ikään kuin hienosäätönä. Siksi se on vahaĺla sinetöity. Nykyään hienosäätöjä ei juuri pyörissä tapaa eikä paljon pikasäätöjäkään. Varsinkaan hinnat alkaen-malleissa. Tuon säätöruuvin säätäminen liiaksi saattaa johtaa kytkimen pahenevaan luistamiseen vaikka kytkimen kunto olisi hyvä koska kytkinesteen paluu estyy.
Pikasäätö siirtää kahvan sijaintia ohjaustangon suhteen. Prinssinakkisormille pitää säätää lähimmäksi ja muille halun ja aiemman tottumuksen mukaan. Kuivakytkimen ominaisuuksiin kuuluu kapea alue irrotuksen ja pidon välissä. Joka on tottunut öljykylpykytkimeen voi olla hankala tottua kuivakytkimeen. Öljykylpyisen toiminta-alue on laajempi ja se sietää myös enemmän luistatusta. Guzzin kytkimestä saa luistattamalla helposti savun aikaiseksi. Kun haisee nenään imelälle kannattaa harkita onko luistattaminen ylipäätään tarpeellista. Ajotapaansa voi muuttaa. Massalevyt kyllä kestävät mutta välilevy voi menneä mutkille tai lasittua. Turhaan ei kannata luistatella.
Sen sijaan, jos kytkin luistaa kiihdytettäessä niin että kahvaan ei ole koskettu, on epäiltävä vikaa itse kytkimessa nestetoimisen kytkimen tapauksessa. Vaijerikäyttöisessä voi olla vain kyse säätämättömyydestä. Asia on helppo tarkistaa: paljon kierroksia ja kytkimellä äkkilähtö. Jos ilmenee luistoa niin voi alkaa epäillä kytkimen kuluneisuutta. Joillakin kytkin kuluu, oppimastaan ajotavasta johtuen, hyvinkin nopeasti ja alkaa luistamaan. Jotka ovat oppineet kuivakytkimen tavat niin pärjää samoilla levyillä pyörän iän.
Oma kokemukseni kaksilevyisten kytkimien kanssa on laaja. Yhden kykinlevyn tuhoutuminen ei yleensä matkaa keskeytä. Muutama tuhat km on sellaisella kytkimellä matkaa tehty. Myöskään kitkapintojen kuluminen ohueksi ei katkaise matkan tekoa välittömästi. Silloin kytkin vain irrottaa liian herkästi.
Öljyyntynyt kytkin voi joko luistaa tai tarttua yliäkäisesti. Riippuu öljyvaurion suuruudesta. Kytkimen rakenne on suunniteltu siten että sinne ei pääse öljyä ihan helposti vaikka seudulla vuotoa olisikin. Öljyvuoto on helppo havaita: pysähtyessä pyörän alle kytkimen kohdalle tulee öljyläikkä. Yleensä se on pieni ja viaton kampiakselin takapään tiivisteen vuoto joka ei tarvitse välittömiä toimenpiteitä. Muitakin vuotoja on ollut mutta ne tulevat harvoin ja enimmäkseen vaihteiston suunnalta.
Hyvin vanha ja kulunut kytkin voi muuttua hankalakäyttöiseksi. Ei irrota ensin ja sitten kun irrottaa ei tahdo tarttua. Silloin on syytä uusia sekä kytkinkeskiö ja vauhtipyörä. Esiintyy vain hyvin paljon ajetuissa pyörissä. 150.000 - 300.000 km taivalletuissa eikä aina silloinkaan.
