Kyllä, vetyauto on sähköauto, kuten tuolla edellisellä sivulla kirjoitinkin. Se on kiinnostava. Emme me silti tiedä vielä, mikä hevonen on paras vaikkapa vuonna 2040. Tosin minua asia ei enää takuulla koske, ellen sitten saa viimeisen kyydin vetyautossa tai sähköautossa.

Sähköauto ei valitettavasti ole ratkaisu siihen asiaan, mihin ratkaisua haetaan. Maailman liikakasvu on syvin ongelma, ja se on kaiken pohjalla. Ihmisille se ruoantuotanto ja kulutus tehdään. Heidän majojaan lämmitetään, ja he liikkuvat. Linkola sen tiesikin.
Hyvä silti, että jotain yritetään.
Isossa kuvassa suurin ongelma ainakin suomalaisen motivaation kannalta on se, että globaaleihin ongelmiin pitäisi olla globaaleja ratkaisuja. Siihen emme Suomessa kykene oikeastaan puuttumaan. Emme kykene tuottamaan Suomessa globaaleja ison kuvan ratkaisuja, vaan teemme omassa maassamme oman performanssin. Kuluttaminen silti jatkuu. Se, että kehittyvissä maissa tai Kiinassa avataan hiilivoimala päivässä tuottamaan länsimaihin kulutustarvikkeemme, ei kuulu ajatteluumme lainkaan. Meillä on oma vuotuisten päästöjen tavoitteemme, ja olemmepa tekemässä melkoisen performanssin, mutta nykymaailmassa kaikki liittyy kaikkeen, eivätkä maailman päästöt vähene toimistamme yhtään. Tietyillä ostoilla ne voivat jossain jopa kasvaa.
Ei ole mitään Suomen omaa ilmakehää. On maailman ilmakehä.
Maailman mittakaavassa energiantuotantoon, liikenteeseen ja teollisuuteen menevä fossiilinen energia on ongelman ydin. Sen osuus energiasta maailmassa on 85 prosenttia. Lähteinä ovat kivihiili, öljy ja maakaasu. Maailmassa 15 prosenttia tulee ydinvoimasta, vedestä ja uusiutuvasta energiasta, kuten tuulesta ja auringosta. Yhtälö pitäisi muuttaa eli tuota 15 prosenttia kasvattaa, mikäli halutaan se hiilisuunta muuttaa. Tämä lienee selvä.
Voimme olla ylpeitä. Suomen päästöt ovat laskeneet 32 prosenttia vertailuvuodesta 1990 ja 44 prosenttia vuodesta 2003, jolloin päästöt olivat korkeimmillaan aikasarjan 1990–2020 aikana. Samalla suurten kehittyvien maiden ja Venäjän päästöt ovat kasvaneet. Ja niillä on sitten oikeasti merkitystä. Ja ne kasvavat koko ajan. Yhdysvaltain pysyvät ennallaan. Euroopassa laskevat.
Me katsomme Ylen uutisia, jossa puhutaan "liikenteestä" ja "sähköautoista", jotka eivät ole ratkaisu globaaliin ongelmaan. Ihmiskunta lisää kaiken aikaa ilmakehän kasvihuonekaasujen määrää. Maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt ovat 2010-luvulta alkaen nousseet vuosittain noin 1,5 prosenttia.
Kaava menee näin: Jos suljemme terästehtaan (teoreettinen esimerkki), ostamme saman teräksen viisinkertaisella hiilellä, mutta omat päästömme vähenivät. Kelpaisi siinä puhua tavoitteista ja hööpöttää nuoria vaaliuurnilla.
Sama hauska kaava paikallistasolla: Jos betoni Helsingin rakennushankkeisiin tehdään Lappeenrannassa, ne eivät ole Helsingin hiiliä. Näin eräs poliitikko sanoi, kun hänelle esitettiin kysymys Malmin kentän paalutuksen hiilijalanjäljestä.
Ilmakehään ne menevät, pöllyteltiin jotain sitten Suomessa, Lappeenrannassa, Helsingissä tai Kiinassa. Se on ihan yhteinen ilmakehä.
Ja tässä me mietimme sitten jotain sähkömopoja maassa, jonka päästöt maailmassa ovat 0% (promilleja) ja jonka kaikista tieliikenteen päästöistä moottoripyörien päästöt ovat 1%. On mennyt aritmetiikan tunnit aivan hukkaan.
Olen silti mukana tarkalla korvalla kaikissa uusissa jutuissa. Perheeni sitoo vuosittain noin 400 suomalaisen kaikki vuotuiset hiilipäästöt. Ajatelkaapas, jos päästökauppa olisikin henkilökohtaista. Saisinko nyt oikein porsastella
hiilineutraaliuden nimissä?

Jos olisin valtio, eikö se olisi ihan jees?
Älkää käsittäkö väärin. Minussa on annos askeettista korpijoonasta ja pieni annos Linkolaa. On vain välillä vähän Kummeli-valmentajan olo, että me on hävitty tää peli, kun hallituksen performansseja seuraa, mutta luotan ihmisen oveluuteen tiukan paikan tullen. Erityisesti liike-elämän.
Fortum myy sähköä. Verot ja tulevaisuuden polttoaineiden ostot menevät valtionyhtiöön. Jos sähkö on päästötöntä, kaikki ok alueellisesti. Globaaliksi ratkaisuksi tästä ei ole.
Nesteellä on tulossa skaalautuvia raaka-aineita: metsäteollisuuden ja maatalouden jätevirtoihin pohjautuvasta lignoselluloosasta valmistetut polttoaineet, kemikaalit ja materiaalit; uusiutuvien lentopolttoaineiden skaalautuvat raaka-aineet, kuten levät ja yhdyskuntajäte; uusiutuva vety ja power-to-X, jossa käytetään uusiutuvaa sähköä muuntamaan hiilidioksidi polttoaineiksi ja kemikaaleiksi. Hyvin kiinnostavaa.