Ihmettelin siis sitä, MIKSI valaisin on johdotettu 2,5 mm2:n johdoilla, jotka soveltuvat jopa 16A sähkövirralle. Ei noin jäykkää johtokimppua voi laittaa paikkaan, jossa se on altis jatkuvalle liikkeelle. En ole löytänyt mistään valaisimen tehoa mutta mitoitettava ampeerimäärä lienee välillä 2-3. Johdot voisivat olla siis huomattavasti ohuemmat.
On siihen hyvä syy. Kun ohmin laki määrää, että johtimen jännitehäviö on sen resistanssi kertaa siinä kulkeva virta, tästä seuraa, että johtimessa aina syntyy jännitehäviö, sitä suurempi mitä ohuempi tai pitenmpi se on. Niiden johtimien tilalle voi aivan hyvin asentaa ohuemmat, mutta silloin on varauduttava valovirran/kirkkauden alenemiseen.
Käsitys, että 2,5 neliön johdin kestää 16 A lienee sisäjohtoasennuksien (240 V) varmuusmääräyksistä johtuva. Kyllä se johdin enempiä lämpenemättä kestäisi vieläkin enemmän, mutta määräys on määräys. Se määräys ei koske näitä pienoisjännitteisiä, mutta ohmin laki koskee.
Jos 240 V:n laitteelle pitkässä syöttöjohdossa syntyy 2,4 V:n jännitehäviö, joka on n, 1% syöttöjännitteestä, eikä luultavasti aiheuta käyttäjän mielstä mitään havaittavaa tehon alenemaa.
Jos 11 - 15 V:n ajovalolle virtaa syöttävässä johtimessa + paluujohtimessa + sulakkeissa ja kytkimissä yhteensä syntyy tuo sama 2,4 V:n jännitehäviö se tarkoittaa 21,8 - 16 % jännitten alenemaa. Koska lampun resistanssi pysyy vakiona, myös sen virta alenee suoraan verrannollisena jännitteeseen. Tästä seuraa, että lampun valoa tekevä teho alenee jännitteen neliössä. Se ei siis ole merkityksetön himmeneminen sillonkaan, vaikka jännitehäviö olisi pieneikin.
Koska on kyseessä LED valaisin sen diodeilla on etuvastukset. Tavallisesti yksi vastus kolmen diodin ryhmälle. Ne mitoitetaan niin, että diodin kynnysjännite ylttyy, mutta virta rajoittuu oikeaksi juuri sillä tarkoitetulla syöttöjännitteellä. Jos syöttöjännite alenee liikaa ei kynnysjännite ylity ja valo ei syty.
Jännitehäviönkin voi siitä johtimesta mitata ihan yleismittarilla kytkemällä lamppu akkuun ja mittaamalla voltit/millivoltit johtimen päistä. Tietysti kummastakin, meno- ja paluujohtimesta oikean mittaisksi lyhennettynä.
Lampun minimijännitteen, jolla se vielä syttyy, voi mitata säädettävällä ja riittävän tukevalla laboratoriovirtalähteellä, jolla tietysti näkee myös sen ottaman virran. Siis vain paksut mittajohtimet suoraan virtalähteestä llamppuun, ilman mitään kytkentäjohtoja ja vitralähteelle 14,4 V ja siitä vähitellen säätää alemmaksi ja tarkistaa, millä jänitteellä sammuu tai millä jännitteellä valo himmenee alle siedettävän. Sitten sen tietää: paljonko saa olla jännitehäviö johdoissa ym.
Tuskin on kovinkaan kankeaa tuollainen 2,5 neliön monisäikeinen kupari. Onkohan se kankeus muovieristeen syytä? Laitapa se johdinnippu seuraavalla pakkasilmalla ulos (tai pakkasen puutteessa pakastimeen) ja koita tunnin päästä varovasti taivutella. Onko jäykkä? Lohkeileeko muovi kuin pikkuleipä? Niin niille tavallisesti käy; ei laita Kiinan poika kallista muovia näihin; halvinta saatavaa laittaa. Sellainen muovi ei sovi lainkaan ajoneuvokäyttöön.
Kaupasta saa silikonieristeistä johdinta, joka on suorastaan ärsyttävän notkeaa ja kestää kuumaa ja kylmää. Muista noudattaa värikoodia niin selviät niiden kanssa myöhemminkin.
P.S. Valon kirkkauden alenemisen esim. puoleen voi todeta vain tarkalla mittarilla. Ihmisen silmä on valolle lähes logaritminen. Lisäksi silmin arviointi on ongelmallista jotakin autotallin ovea vasten, koska valo vaimenee aina etäisyyden neliössä sinne tallinoveen mennessään ja samalla tavalla aina etäisyyden neliössä takaisin tullessaan. Jotta silmä huomaa valonhettimen valokeilassa vaikkapa peuran vasta puolet entistä lähempänä lampun himmenemisen takia on sen himmennyttävä 1/16 osaan alkuperäisestä, jos muut olosuhteet säilyvät. Valon himmeneminen 1/2 osaan aiheuttaa em. peurahavainnon etäisyyden lyhenemisen n. 20%. Onhan sekin tietysti merkittävä ja havaittava, mutta ei anna mielikuvaa puolittumisesta. Kautta aikojen on valoja parannettu vaihtamalla johtimet paksummiksi, vaihtevalla menestyksellä.
