En ole havainnut toistaiseksi muuta ongelmaa LED-ajovalon asentamisessa kuin tuon lataussäätimen toiminnan. Kai sille on jotain tehtävissä ja toisaalta paljonko se säätää latausjännitettä alaspäin jos esim. LED-valaisimen lyhyiden teho on 23,5W 55W:n halogeenin sijaan? Onko tästä empiiristä kokemusta? Eikö latausjännite voikin laskea kun virrankulutuskin laskee rajusti? LED-valaisimissahan on lisäksi erikseen päivä-ajovalo, joka ei vie tehoa kuin muutaman W:n.
Matti tuossa jo vastasikin pääasian. Akku pitäisi pitää täytenä, siis lyijyakku, muitakin nykyisin on. Liitin mukaan pdf asiakirjan (se on tekijänoikeudella suojattu, mutta menköön sitaattioikeudella tänne hyvään kotiin).
Kun kesä vielä joskus tulee – tuleehan – voi sitä akun jännitettä mittailla aina joutessaan kun on enemmän ajoja. Sitä ei kannata tavallisella mittarilla mitata moottorin käydessä, jos ei varsin halua, mutta tunnin seistyään ilman latausta ja merkittävää purkausta, pl. kello, voi mitata lepojännitteen. Se on juuri se, jolla on eniten merkitystä. Jos akku pysyy hyvin täytenä on ehkä turha hötkyillä sen kanssa. Jos lepöjännite osoittautuu painuvan ajan kanssa vajaaksi voi lataussäätimelle tehdä keinokytkennän jännitekompensoinnille. Se on hyvin yksinkertainen kahdesta kiinteästä (ei pätkivää potentiometriä) vastuksesta tehty jännitteenjako, joka valehtelee säätäjälle sen kompensoinnin tarpeen. Latausjännitteillä on eri tarkoituksissa ja lämpötiloissa eri suositusarvoja. Olen käyttänyt 14,8 V talvella (autolla ulkoisella latausvärkillä). Alhaisin tehdastekoinen vastaan tullut oli 13,6 V. Nevadan Annilla on latausjännite sellainen tuhannen heiluja, että en kehtaa edes mitata. Hänellä ei ole sitäkään lampusta kompensointia vaan ko. johdin on kytketty suoraan akkuun menevään johtimeen sulakerasiassa. Hänellä on silti lepojännite melkein aina 12,8 V, joten lienee lataus kunnossa.
Kaimani Timo kertoi noista vakiovirtalähteistä jo. Selvennän asiaa parilla sanalla. Ledi on diodi. Kun sellaisesta virta kulkee vain päästösuuntaan ja estosuuntaan periaatteessa ei, sen päästösuunnan virta kulkee vain ylitettäessä kynnysjännite. Se taas riippuu puolijohteiden epäpuhtausseostuksesta, materiaaleista ja seostusasteesta, ollen muutaman voltin luokkaa. Joskus -70 luvulla joku huomasi, että dodista lähtee sopivalla seostusaineella "spontaani valoemissio". Ledit olivat aluksi aina punaisia ja suuria ihmeitä. Pian alkoi tulla myös vihreita ja oransseja. Sinistä saimme odotta yli vuosikymmenen. Kun kaikki päävärit oli saatu syntymään saatiin niiden sekoituksena myös lähes valkoinen. Suuri keksintö tuli paljon myöhemmin – kun tehdään diodin puolijohteiden rajapinta, jossa valo syntyy, verkkomaiseksi saadaan valo siitä ulos monin verroin paremmin. Loppu on historiaa.
Entä se virtalähde? Kun ledin kynnysjännite ylitetään siitä kulkee virta, jota mikään ei rajoita, ja ledi tuhoutuu. Juuri se virta määrää ledin kirkkauden, ei jännite. Siksi virran rajoitus on tehtävä toisella tavalla. Yleensä rajoitin on vastus. Koska siitä kulkee virta ja siinä syntyy jännitehäviö siinä syntyy myös tehohäviö, lämpöä. Kun ledin kynnysjännite on paljon alhaisempi kuin ajoneuvon akkujännite hukataan jännitteestä ja tehosta suurin osa lämmöksi. Se olisi epätaloudellista. Siksi kytketään ledejä srjaan niin paljon, että niiden yhteenlaskettu kynnysjännite on vain vähän alempi kuin lähdejännite. Jos valovirta ei riitä tehdään tällaisia paketteja useita rinnakkain. Nillä kaikilla on oma rajoitusvastus. Ne lämpenevät ja tarvitsevat jäähdytyksen. Hukkalämmön syntymistä opittiin pian vähentämään hakkurivirtalähteellä. Se tekee virran rajoituksen on/off periaatteella nopealla katkomisella. On-tilassa sillä ei ole vastusta, joten tehohäviötä ei synny, off-tilassa se on poikki ja virta ei kulje ja tehohäviötä ei synny. Lopputuloksen sykkiminen, rippeli, tasoitetaan induktiokelalla. Koska ledipaketin tarvitsema vakiovirta on sen rakenteesta riippuva, tämä vakiovirtalähde myydään/pitäisi myydä sen mukana. Usein se onkin rakennettu samaan kompleksiin valoelementtien kanssa. Vähän sekin lämpenee ja siksi lampun nurjalla puolelle on toisinaan jäähdytyssiili.
