Tässä kohdassa voinen sivuta aiheen reunoja.
Sana 'navigaattori' on pöllitty merenkulusta. Siellä se tarkoittaa henkilöä, joka kapteenin avuksi suunnittelee reittiä ja määrittelee kuljettua reittiä. Hän tekee sen tiedolla, taidolla ja apuvälineillä. 'Navikka' on merimieskielellä se hytti, jossa navigaattori työskentelee, lähellä 'bryggaa'. Siellä oli ennen muinoin hauska käydä tupakalla ja juttelemassa mukavia, koska siellä on jotenkin erityisen rauhallinen ilmapiiri. Olipa siellä kerran kapteenikin kolmantena kun paatti pöläytti hiekkasärkälle ja potkurit kaivautuivat syvälle hiekkaan ja moottorit stumppasivat. Kysyin tyhmän kysymyksen: "Mikä se oli?" Kapteeni pölläytti pilven kippurasta piipustaan ja totesi rauhallisesti: "Ei se mitään, se tekee aina tässä kohdassa tällä tavalla." (Anteeksi jos olen kertonut jutun ennekin, en enää muista mihin kaikkialle olen sen jakanut.)
Laitteena navigaattori on mielestäni monijakoinen kokonaisuus. Se sisältää:
- Sähköisen kartan.
- Satelliittipaikantimen.
- Karttaplotterin.
- Tietokoneavusteisen reitinsuunnittelun.
Väitän, että useita kertoja vuodessa päivitettävä sähköinen kartta on paikkansapitävyydessä tarkempi ja ajantasaisempi kun paperikartta, joka myös on ihan hyvä kartta. Eräs ystäväni väittää itse muistavansa ulkoa kartat paremmin kun navigaattori, joihin hän ei luota lainkaan. Hän on väärässä.
Osaan paikantaa itseni tällä planeetalla missä tahansa ilman satelliitteja. Väitän, että tämän lukijoista harva pystyy samaan, mutta eräät kyllä pystyvät. Älkää nyt loukkaantuko, mutta perustelen väitteeni pitkällä kokemuksella. Satelliittipaikannus on kuitenkin niin nopea ja tarkka, että en näe mitään tarvetta nähdä sitä vaivaa, että tekisin sen itse. Nykyaikainen (tämän kaltainen) tekninen laite myöskin vikaantuu aniharvoin jos koskaan. Myönnän auliisti ihmisoikeuksien nimessä höpsismin käyttöluvan niille, jotka siitä pitävät, ei se ole yhtään hassumpaa. En kuitenkaan haluaisi höpsähtää Milanossa tai Napolissa esikaupunkialueen kaduille, joille ei poliisikaan mene.
Karttaplotteri yhdistää sähköisen kartan ja paikannusvälineen, mikä se sitten onkin, ja tekee havainnekuvan kuljetusta reittipisteiden jonosta ja reitin suunnittelusta, josta se sai tuon nimen. Se oli kymmeniä vuosia sitten suuri edistysaskel, jo ennen satelliitteja.
Tietokoneavusteinen reitin suunnittelu on apuväline niille, jotka kaipaavat nopeaa kartan tutkimista ja parhaiten valitun reitin suunnittelua. Tietokone pystyy tutkimaan millisekunneissa karttaa yksityiskohtaisemmin kuin ihminen tunneissa. Edelleen sallin talvi-iltojen ratoksi sen nautinnon, joka tulee munkkiliköörin ja karttojen parissa tulevan ajokauden retkien suunnittelusta. Kaukana kotoa vieraalla seudulla tien ollessa poikki, tulee automaatio avuksi nopeutensa ansiosta, kun korvaava reitti suunnitellaan nopeasti, vain yhden tilanteen mainitakseni. Edelleen väitän, että tietokone (tai tässä tapauksessa ARM) pystyy tutkimaan karttaa huolellisemmin kuin 90% teistä lukijoista.
Tällä tavalla muotoutuu puheena oleva navigaattori laitteena. Sitä voi siis käyttää monella tavalla. Ainakin noilla neljällä mainitulla tavalla, sekä niiden kombinaatioilla. Mielestäni on aiheetonta väittää sen olevan: ehdottomasti ja ilman vastaväitteitä tarpeellinen tai tarpeeton. Kaikilla meillä on navigaattori, purkissa tai korvien välissä, joillakin takapenkillä.
Aiheellista on vastata kysymykseen: Mitä sen laitteen tulee osata? Miten se kannatta asentaa? Mistä sille kannatta ottaa sähkö? Mitä se saa maksaa?
