On nuo mainitut paikat löytyneet. Ei aina silloin kun olisi suonut. Reissuille en ole yleensä laittanut tarkkaa aikarajaa. Periaatteella "no reservations". Siten mennään miten mukavalta tuntuu. Joskus nopeasti, yleensä hitaasti. Yhdestä reissusta on jopa videotallenne jossa ei mennyt niin kuin oli suunniteltu. Vain reissun suunnittelija ja kuvausryhmä kiukutteli. Antoi mukavaa draamaa tallenteeseen. Valitsivat ehkä väärän oppaan.
Noista paikkojen löytämisestä tietämättä osoitetta tarkkaan. Kun tietää kaupungin/kylän missä kohde on niin homma on enimmäkseen ratkaistu. Sitten vain kyselemään miten lähiosoitteeseen pääsee. Useimmiten jokin paikallinen motoristi tulee näyttämään reitin ihan ilmaiseksi. Kielen osaamattomuuskaan ei näyttele suurtakaan osaa.
Pohjois-Saksassa kerran, jossain Hamelnin tietämillä, ajelin etsimässä majoitusta mutta en sitä löytänyt siltä pikkukylän kadulta mihin oli osoite. Paikallinen kanta-astuja oli ohiajoparaatiani seurannut muutaman ohituksen verran ja pysäytti viittomalla. Osasi muutaman sanan englantia jota silloin puhuin vielä huonosti. Jankkasin hänelle etsityn paikan nimeä ja ilme kirkastui. Hän oli paikan uusi omistaja. Oli vain vaihtanut majoituspaikan/bierstuben nimen jota ei itse asiassa ollut vielä ripustettu oven päälle. Taisin viipyä pari päivää.
Ennen minultakin uppo-oudot motoristit kyselivät että missä. Nykyään ei enää.
Outoja on myös mukava vedättää hieman: olen ajattanut erään osoitteen kysyjän, guzzistin, läheltä Särkänniemeä Laukontorille vauhdilla Pispalan ja Tahmelan läpi vanhaa moottorirataa Pyynikille ja siitä Kaakinmaan kautta Alarantaan ja osoittanut oikean rapun torin laidasta. Oli hieman pyörällä päästään. Samaan tapaan kuin Leningradin taksi vei turistia ennen. Kerrottakoon muunkyläläisille että matkaa olisi ollut suorinta reittiä noin kilometri Hämeenpuistoa pitkin ja pari kulmaa vasemmalle.
Mutta eikö moottoripyörällä olekin tarkoitus ajaa mielenkiintoisia reittejä eikä aina pääväyliä.
Monta opastusta olen tehnyt ja jos tulee ongelmia niin niihin pyritään keksimään ratkaisu paikan päällä. Kun pyörä on rikki niin yleensä jokin lähistön asukas voi sen ottaa suojaan odottelemaan kyytiä tai varaosaa ja korjausta. Joskus apu löytyy ihan yllättäen ja läheltä. Kunhan kehtaa kysellä.
Nykyään porukka on jotenkin avutonta kun jotain poikkeavaa sattuu eikä haluta ottaa tilanteesta myös sen tarjoamaa poikkeavaa toimintaa ja vaihtelua vastaan. Kaikki pitäisi olla ennalta suunniteltua ja toteutettavissa. Elämä ei vain mene niin.
Kiire on kuvittelua. Kun tulee este niin kiire väistyy. Jos ei väisty niin tulee stressi ja sen seurannaisvaikutukset. Tilanne voi jopa pahentua tai tulla kalliiksi.
Otetaan ajatusmalli: lakkaat aivan yllättäen olemasta. Oikeastaan ei paljoa tapahdu. Maailma ei pysähdy, työt jatkuvat tai katoavat olemasta. Ehkä kilpailija huomaa tilaisuuden. Omaiset suorittavat opitut riitit ja jatkavat entistä elämäänsä. Kivenhakkaaja saa tasaisen tulonsa.
Muutama päivä reissun venähdystä ei ole iso juttu. Vaikka niin luulette.
Tätä on tullut mietittyä viime aikoina kun viikon sisään on lähtenyt pari kaveria, toinen sukulainen, pois kokonaan. Tiedä sitten minne. Toinen varmuudeksi luotti kahteen uskontoon, toinen vain itseensä.
