Matkapyörään, jos sillä matkaillaan, paras jousitus ja iskunvaimennus olisi sellainen jonka voi säätää olosuhteiden mukaiseksi. Se tarkoittaa kolmea lähtökohtaa:
1. Pyörän kuormaus.
Pienellä kuormalla jousi voi olla löysemmässä ja samoin iskunvaimentajan asetus. Periaatteessa suhde näiden välillä on melko vakio kuormasta riippumatta. Mukavuus on sitten arvostusjuttu. Joku tykkää pehmeästä ja hieman lelluvasta kyydistä. Toinen arvostaa jämäkkää. Molemmat vaativat hieman erilaista ajotyyliä. Joka tapauksessa kuorman kasvaessa pitää sekä jousta että vaimennusta kiristää.
2. Tien kunto.
Kun tien rakenne on huono joutuu todennäköisesti tinkimään mukavuudesta turvallisuuden ja ajettavuuden eduksi. Löysä jousi pohjaa ja löysä iskunvaimennus aiheuttaa ohjausongelmia.
3. Ajotapa.
Aktiivinen ajotapa suosii jämäkkää jousitusta ja iskunvaimennusta. Cruisailu päinvastaista lähinnä mukavuuteen tähtäävää ajettavuutta. Hyvällä alustalla voi saada halutessaan molemmatkin jossain määrin yhtä aikaa mutta yleensä se vaatii ainakin säätämistä kun ajotavasta ja -olosuhteista siirrytään toiseen.
Guzzeissa, mutta ei kaikissa, on yleisesti ollut vuosikymmenien mittaan hyvä tai jopa erinomainen jousitus. Useimmissa jopa laajasti säädettävissä oleva. Valitettavasti ei ole käyttäjät aina tietäneet mahdollisuuksista. Syy siihen on että ei ole tutustuttu kirjallisuuden (Omistajan käsikirja) kautta pyörän ominaisuuksiin. Moni kokeilee kyllä huippunopeutta mutta harva kokeilee jousituksen huippuominaisuuksia. Syyksi tähän näen japanilaisen moottoripyörätekniikan: monissa niistä on vain perusjousitus jota ei edes voi säätää. Tehdään vain hyvää keskiarvoa. Toki poikkeuksiakin on mutta yleensä vasta hintavammassa mallistossa.
Monelle Californian omistajalle olen näyttänyt että tämä nuppi tässä on jousipaineen säätö ja tämä toinen, samassa pumpussa, on paluuvaimennuksen säätö. Sitten kuulee ettei ole uskaltanut koskea niihin nuppeihin kun ei tiedä mitä tapahtuu kun niistä vääntää. Ovat joskus jumiutuneetkin käytön puutteessa. Vastavuoroisesti ne tarvitsevat silloin tällöin huoltoa. 80-lukuisissa ja 90-luvun alussa oli oikein teknisiä ratkaisuja vaimennuksessa. Valitettavasti vain harva arvostaa niitä vaan moititaan monimutkaisiksi ja huollon puutteessa sitten vikaantuvat.
Paljon on myös malleja jotka ovat ilman säätöjä, edessä ja takana. Säädöt siellä kuitenkin on: pitää vain hieman purkaa jos haluaa säätää jousipainetta ja vaimennusta voi muuttaa vaimenninnesteen viskositeettiä vaihtamalla. Pidemmällekin voi mennä mutta se on jo vaativampaa lajia ja pitää tietää kunkin komponentin toiminnan vaikutukset.
Omiin pyöriini vaadin säädettävyyttä alustaan. Perusmalleissakin on eroja. Halvemmissa säätöjä on vähän tai sitten kalliin mallin hintaa on kompensoitu halvemmilla komponenteilla joissa osa perussäädöistä puuttuu. Näin ainakin uuden C. 1400-sarjan suhteen. Itse olen omissa pyörissäni suosinut keskiarvoa jämäkämmällä puolella olevaa jousitusta. Hieman huonomman mukavuuden korvaa korvien välissä tunne paremmasta turvallisuudesta yllättävissä tilanteissa.
Pääosin keula jossa ei ole näkyviä säätöjä riittää perussuorituksiin ja on riittävän kantava. Enemmän vaaditaan takajouselta ja sen iskunvaimennukselta. Kuormituksen vaikutukset kumuloituvat useimmiten juuri takapäähän.
Monilla on katupyörissään, ainakin puheiden mukaan, ratasäädöt. Se on aivan turhaa. Ei tiellä ajeta kuin radalla. Lisäksi tiellä on heittoja, kuoppia ja likaa joita radoilla ei ole joten jousitusta ei silloin ole sopivaa käyttää maantiellä. Ajo voi tällöin olla rasittavaa eikä yleensäkään miellyttävää.
Pitäisi varmaan tehdä tutkielma aiheesta milloin on syytä epäillä että alustan toiminnassa on sanomista. Hyvässä ja pahassa. Sitä odotellessa jotain muuta.
