Selkä & Guzzilla ajo

[MattiS]

Hitto, kun en tiennyt tuota kypärättömyysmahdollisuutta. Minulta avarrettiin elokuussa kaularangasta selkäydinkanavaa, kun ei enää meinanneet käskyt mennä perille jalkojen ja käsien lihaksiin. Lääkäri kielsi tenniksen kuukaudeksi ja moottoripyörällä ajamisen seuraavaan, eli tähän ajokauteen asti. Yksi painava syy oli kypärän aiheuttama lisä päähän kohdistuviin G-voimiin, ei kai oikein luottanut siihen keinoainevälilevyyn ennenkuin se luutuu paikalleen. Jäi upea syksy kokonaan ajelematta.

[TunturiTT]

Ei muuta kun lippis takaperin päähän ja kylille. Kotopaikkakunnassa oli eräs vapautuksen saanut. Ajeli tosin jo mopolla. Lentäjän nahkakypärä suojana. 

[Machiavelli]

Hitto... tulee ihan huono omatunto kun ei ole kropassa mitään ajamista hankaloittavaa asiaa... ja minäkin olen viisikymmenluvun hedelmä...  tosin päiväunet duunin jälkeen ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, toisaalta olen huomannut että yöunen laatu kärsii jos vetää liian pitkät päikkärit... Talvella sattunut tapaturma on jossain määrin jättänyt olkapäähän arkuutta mutta huoli pois, vaimo hoitaa paikat kuntoon Kalevalaisella jäsenkorjauksella... toimisi varmaan monen Gruppolaisenkin vaivoihin... Miettikääpä sitä...

[Junkers]

Ei ole syytä potea huonoa omatuntoa, jos on paikat kunnossa, vaan iloita siitä. Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt, Guzzi-kuskit ovat hieman varttuneempaa porukkaa ja kuljetut kilometrit ja tehdyt askareet ovat monille jo jälkensä kroppaan jättäneet. Omassa kaveripiirissäkin juttu väistämättä joskus kiertyy näihin iän mukanaan tuomiin vaivoihin. Ihan tähdellinen keskustelunaihe se on tämäkin ketju. Jos asian haluaa nähdä positiivisen kautta, niin voihan näistä erilaisista kokemuksista joku löytää apuja hyvän harrastuksen jatkumiseen tai saada ainakin jonkinmoista vertaistukea omaan eloonsa. Kohti kesää ja paranevia ajokelejä tässä kuitenkin ollaan menossa.

[Hajakenttä]

Terveisiä punttisalilta. Selkäkone, vatsakone, ylätalja, alatalja, hauiskone. Kuntopyörällä lämmittely ja jäähdyttely.

Jos jollain ei ole vielä ilmaista kunnan ylläpitämää kuntosalia jankuttakaa omalle kunnanvaltuutetullenne niin pitkään, että asia järjestyy. Lieneekö kukaan laskenut: kuinka paljon sairaanhoitokuluja säästyy, jos kansalaiset hoitavat terveyttään omatoimisesti? Ai niin... kohtahan ne ovat maakunnan kuluja, eivät kunnan.

Punttisalilla on sekin hyvä puoli, että jos vähänkin pitää muistikirjaa, voi helposti seurata kuinka saavutetun kuorman määrä kasvaa tai pienenee. Voi sitten lisätä tai vähentää käyntikertoja sen mukaan mikä on tavoite. Ja kaiken näkee liharyhmäkohtaisesti. Nykyisin kun vatsalihakset ovat vahvemmat, ei enää selkä ole ajaessa c-kirjaimen muotoinen ja kipeytymistä ei tule.

Ortopedit varoittelevat vanhempaa väkeä liiallisesta venyttelystä jänteiden kiinnityskohtien rappeutuman vuoksi. Kiinnitys rapsahtaa poikki helposti ja korjaus on vaikea juttu. Rappeutuminen alkaa jo 40+ iässä kun meitä ei suunniteltu kestämään paljoa pitempään. Siinäkin se punttisali on paikallaan kun ne laitteet on siten suunniteltu, että lihas menee aina liikeradan oikeisiin mittoihin, eikä venytys ole tarpeen sen päälle, mikäli asiat tehdään oikein.

Tuanoinnii... vahvistaakohan se Guzzilla ajo selän luustoa? Minulle ainakin ortopedi näytti kuinka pitää treenata katkenneen käden luuta nyrkkeilysäkkiä lyömällä. Se paukku kuulema vahvistaa luustoa. Samaa suositeltiin kokovartalomallisesti lenkkeilemällä tai naruhyppelyllä. Anni ainakin potkii terhakkaasti takamuksille ja se tuntuu koko selän mitalla.

[Breeze]

Mie kävin viimeksi kuntopunttisalilla joskus 90-luvun alussa, kun se tuki muuta urheiluharrastusta.
Parikymmentä vuotta sitten lopetin urheilun lähes kaikessa muodossa. Ainoastaan sulkapallo ja snooker jäi.
Sulkapallo loppui reilu kuusi vuotta sitten, kun sairastin akillesjänteen katkeamisen, kun hajonnut nilkka jäi varttimillin jäykemmäksi kuin ehjä nilkka. Sen huomaa parhaiten, kun laittaa ajokenkää jalkaan.
Nykyään liikunta on hyötyliikuntaa ja koirien kanssa metsässä kimpoilua.

Mitään vikaa ei ole missään. Ei edes paino nouse, vaikka sitä runsaalla oluen juonnilla kovasti yritän...

[Kake]

Kaaduin kuukausi sitten laskettelurinteessä - lopputulos kolme jännettä olkapäästä irti pokki. Nyt jänteet on ommeltu kasaan ja oikea käsi on kantositeessä. Ennusteen mukaan olkapää on kunnossa joskus tulevana syksynä. Eli ajokausi on ohi ennenkuin pääsi edes alkamaan. Nyt harkitsen vakavasti Stelvion  myymistä ja mietin sitten jatkoa, jos olkapää tulee vielä ajokuntoon.

T. Kake

[Camn]

Stelvion  myymistä

Enimmät Guzzistit ovat selvinneet takaisin tien päälle. Viimeviikolla sattui puheeksi asiakaskäynnillä että Guzzi oli ollut kovasti kiikarissa mutta hinta oli jäänyt epäsopivaksi. Näytin sitten kuvan omasta: "sehän on kyykky!". Kovin loiva on V11 Sport, että siinä mielessä pitäisi mennä.

[Olavi]

Ei paljoa ole tähän mennessä vielä ajaminen tuntunut kropassa, lukuunottamatta Calin kyytiä. Jotenkin vaan Calin pysty ajo-asento käy selälle. Perän jousitus/iskun vaimennus ei nyt tunnu olevan itselle sopiva, vähän liian kova ja joustovarat pieniä, voinee olla myös ominaisuus ei vika? Toki voihan iskunvaimennuksessa olla jo jotain pientä kulumista/kuoleentumista, jos ja kun iskarit lienevät alkuperäiset (vm 96). Brevan ja Aprilian kanssa vastaavaa ilmiötä ei ole tullut vastaan samoilla ajomatkoilla.

[motomatti]

Minulla selkä pysyy kohtuukivullisena vain kun se on pystyssä ja suorassa kohtisuoraan maanpintaan nähden. Centauroa kunnostelen mutta tuskin pystyn ajamaan sillä kovin montaa kilometriä. Paremmin nykykuosissaan mutta alkuperäinen ajoasento siinä pyörässä on aivan hirveä selälle. Kaikki paino joka tulee käsille on pahasta ja jos selkä on kaarella on se pahasta. Ristiselän tuki on välttämätön. California 3 ja taakse ulottuva ohjaustanko on ok. Mielellään jopa pieni takanoja ja iso pleksi tai suojaava kate. Ohjaustanko ei tarvitse olla korkealla kunhan siihen ei vain tarvitse tukeutua.

California 1400 olen muutellut varsin runsaasti saadakseni siihen miellyttävän ajoasennon. Testaus vain tuntuu siirtyvän säiden ja muiden asioiden vuoksi toukokuun lopulle. Siihen on vaihdettu, satula, ohjaustanko, astinlautojen asento ja asennettu lukuisia pikkujuttuja jotka parantavat ergonomiaa ajaessa.

Kaverilla on sellainen H-D jossa kädet on taivasta kohden mutta ei erityisen leveällä. Kertoi sen olevan parasta hänen selälleen. Lupasi antaa kokeilla. Hän on minua melkein kymmenen vuotta vanhempi ja osti H-D:n liki kokoikäisen japanipyöräilyn jälkeen. On ääneen kiroillut että meni paljon vuosia hukkaan. Olisi pitänyt hankkia amerikanpyörä jo ajat sitten. Sitä minullekin lämpimästi suosittelee. Lisäksi, kuulemma, pääsee bikerpiireihin. Pitää vielä harkita.

[TunturiTT]

Ei paljoa ole tähän mennessä vielä ajaminen tuntunut kropassa, lukuunottamatta Calin kyytiä. Jotenkin vaan Calin pysty ajo-asento käy selälle. Perän jousitus/iskun vaimennus ei nyt tunnu olevan itselle sopiva, vähän liian kova ja joustovarat pieniä, voinee olla myös ominaisuus ei vika? Toki voihan iskunvaimennuksessa olla jo jotain pientä kulumista/kuoleentumista, jos ja kun iskarit lienevät alkuperäiset (vm 96). Brevan ja Aprilian kanssa vastaavaa ilmiötä ei ole tullut vastaan samoilla ajomatkoilla.

Se voi hyvin olla tuo ajoasennon muutos. Parilla kaverilla ei välilevyt kestä suoraselkäisyyttä satulassa mutta etukyyryssä ajaa vaikka Norjaan.

[Olavi]

Näin se varmaan on. Selät ja kropat on erilaisia. Calin takapään jousitusta, kun olen paikallaan "pumpannut" niin en osaa löytää siitä vikaa ja ajotuntuma on muuten ihan ok. Yleensä ajamme kaksipäällä Calilla. Siinä tulee painoa noin 160 kg, mutta tuohon ja isompaankin painoon matkapyörän jousitus/iskunvaimennuksen voisi kuvitella olevan tarkoitettu. Jonkinlainen jousituksen kiristys/säätömahdollisuus siinä näyttää oleva, mutta vaatinee jousi-iskaripakan irrottamista. Anyway, tuolla mennään tämä kesä.

[motomatti]

Jonkinlainen jousituksen kiristys/säätömahdollisuus siinä näyttää oleva, mutta vaatinee jousi-iskaripakan irrottamista. Anyway, tuolla mennään tämä kesä.

Minkäs merkkinen takaiskunvaimennus pyörässäsi on?
Yleensä niissä on joko "hidassäätö" jousikuorman muuttamiseen kahdella päällekkäisellä mutterilla haka-avaimella joka löytyy pyörän alkuperäisistä työkaluista tai sitten on jousikuorman pikasäätö jota sitäkin operoidaan haka-avaimella. Useimmissa on myös heilahdusnopeuden säätö pikanupilla joko vaimentimen ylä- tai alapäässä. Jousen 3- tai 5-asentoiseen säätöön on työkalu myös työkalupussukassa.

Tarvikevaimentimissa, halvimmissa, ei ole kuin korkeintaan jousipaineen säätö.

Kun säädöt ovat oikein se ensinnäkin parantaa mukavuutta, ajo-ominaisuuksia ja sitä kautta myös turvallisuutta.
Valitettavasti näkee moottoripyöriä joissa on vuotavat iskarit mutta renkaat viimeisen päälle. Sitä on vaikea ymmärtää.

[TunturiTT]

Valitettavasti näkee pyöriä, joissa on vuotavat iskarit..

[Camn]

alkuperäinen ajoasento siinä pyörässä on aivan hirveä selälle

Mutta jotain jännittävää siinä on... Ja 4V moottorin viimeinen versio, Carrilloineen päivineen.

Jonkinlainen jousituksen kiristys/säätömahdollisuus siinä näyttää olevan

Minulla kun ei ole kokemusta kun Cali Stonen "primitiiviversioista" (jousta saattoi kiristää avaimella, ikävät ja työläät kaksi "mutteria"), arvelen että eikö tuossa jotain säädettävää ole. Olen aina ihmetellyt että miten ne laittaa niin halpoja vehkeitä pyöriin, joita on ajateltu kaksi päällä ajettavaksi...  Liitteenä yksi Cali III manuaalin kuva (taitaa olla aivan liian vanha, tosin).