Ensimmäinen lyhyehkö lenkki Brevalla tehty. Ajoasento tuntuu jokseenkin passelilta kropalleni. Aika näyttää onko ensivaikutelma oikea. Pyörässä on pleksin sijasta paikallaan tuollainen pieni sport-mallin kate. Ajoviima toki tuntuu vahvasti yläkroppaa vasten, mutta samalla oli poissa Nevadan pleksin takaa tuttu tuulen kohina ja riepottelu kypärän tienoilta.
Selkävaivojen hoidosta sen verran, että en näkisi asiaa tuollaisena "joko - tai" -asetelmana. Kuten tästäkin ketjusta ilmenee, vaivojen kirjo on laaja ja toiselle selkävaivaiselle on pysty ajoasento paras, toista pysty asento ahdistaa. Näille löytyy ihan pätevät selitykset koululääketieteestä. En halua mitenkään väheksyä erilaisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja, mutta en näe niitä myöskään mitenkään kategorisina koululääketieteen korvaajina. Kun minulta aikanaan repesi yksi välilevy ja välilevyn sisusmassa pursui hermokanavaan muodostaen sinne kovan hermoa puristavan kokkareen, oli leikkaushoito ainoa oikea tapa hoitaa asia. Tuo väärään paikkaan päätynyt välilevymassa olisi toki arpikudoksen tavoin ajan myötä sulanut pois itsestäänkin, prosessi vain olisi kestänyt niin kauan, että jalkaterän nostoa ohjaava hermo olisi ehtinyt puristuksissa ollessaan kokonaan kuoleentua. Monet asiaa tuntemattomat toki yrittivät väittää minulle, että selkävaivani olisi korjaantunut jumppaamalla, mikä oli täyttä roskaa.
Mielestäni vaihtoehtohoidoilla on oma tärkeä roolinsa, erityisesti ajoissa aloitettuina, jolloin niillä varmaan voidaan estää vakavampien vaurioiden syntymistä. Kun esim. lonkka- tai polvinivel on syystä tai toisesta jo pahasti vaurioitunut, on tekonivelleikkaus varmasti paikallaan. Nuoruusvuosilta muistan senkin, että vaurioituneen polvinivelen ainut hoitotapa oli tuolloin usein nivelen jäykistäminen, mikä kyllä haittasi melkoisesti normaalia elämää. Ei ollut pienviljelijän helppo painaa traktorin kytkintä suoralla jalalla. En kyllä tohtisi nimitellä lonkkavaivoja "oletetuiksi" vaivoiksi, kyllä meillä on paljon ihmisiä, joilla on aivan todellisia lonkkavaivoja. En oikein ymmärrä, miten pahasti kuluneet nivelpinnat voisivat korjaantua kalevalaisella jäsenkorjauksella. Entisaikojen hoitotavoista ja niiden vaikuttavuudesta puhuttaessa kannattaa pitää mielessä sekin, että esim. 1800-luvulla ihmisten keskimääräinen elinikä oli huomattavasti lyhyempi kuin nyt, joten nivelvaivat eivät välttämättä ehtineet tulla ongelmaksi ennen kuin keuhkotauti tai jokin epidemia oli jo lopettanut maallisen vaelluksen. Ainakaan köyhemmällä väestöllä ei myöskään ollut ylipainoa, joka on nykyään merkittävä nivelvaivojen syy.
