Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum

Säikähdin jo että peräöjyäkö takavanteella. Kun luin KINDEn tekstin niin rasva onkin vain vääräntyyppistä vaseliinia. Suosittelen sitkostettua vaseliinia ja vain kohtuudella. Toissapäivänä pesin takanavan ja perävaihteen vetourakot. Ei näkyvää kulumista reilun 60000 km:n matkalla. Jos vaihdattaa takakumin liikkeessä niin tuskin viitsivät pestä vetourakoita. Olen, aikanaan Honda-huollossa työskennellesssäni, nähnyt pitkälle kuluneita GW:n vetourakkoja, Syynä vain se että urakkojen pesu- ja voiteluasiaan ei annettu aikaa sillä ko. merkin huoltolinjasto oli urakkatyyppinen. Rengas vain vaihtoon ja samoilla paskoilla nippuun. Lasku asiakkaalle ja hyvää matkaa!

Koska renkaanvaihto osui kätevästi talviaikaan niin on mahdollisuus tehdä hommat rauhassa. Myös takavanteen kiveniskemät sain korjattua. Nyt vain vaha vanteeseen joka kohtaan ja takapyörä paikoilleen. Vahinko että ei ollut vielä peräöljyn vaihtoaika. Peräöljyn vaihto edellyttää takapyörän irtiottoa. Hieman työlästä. Siihen on helpotus kunhan tekee homman oikeassa järjestyksessä. Kirjoitanpa senkin idean blogiini.

Mukava oli myöskin nähdä pakoventtiilit jotka ovat väriltään juuri niikuin pitääkin. Ei karstaa lain. Imuventtiilikatsaus on hieman monimutkaisempi homma. Toisaalta niiden lämpörasitus on vähäisempää. Kunhan huohotusjärjestelmä on kunnossa eikä sitä kautta pääse moottoriöljyä palotilaan. Huohotusjärjestelmän letkujen ja ilmansuodattimen toimintakunto kannattaa vilkaista silloin tällööin. Edellyttää tankin irrotusta. Satulan irrottaminen riittää ilmansuodattimen tsekkaamiseen.

Ilmansuodatinkotelojen sivussa olevat kumiset imuilmaäänenvaimentimet poistin niin ilmansuodattimeen ei sen jälkeen imeytynyt kovasti maantiepölyä. Olen myös irrottanut ilmansuodattimen kesken huoltojakson. Syystä että ajan paljon myös sorateillä ja sieltä sitä pölyä nousee ilmansuodattimen ulottuviin. Myös ajokauden alku on pölyistä aikaa asfaltillakin.

Lähden tästä vahaamaan takavanteen Kerholle. Samalla reissulla on Kerhoni vuosikokous. Kun sieltä pääsen niin suuntaan naapuritaajaman pubiin kuuntelemaan sähköpianon soittoa ja laulua. Mr. Breathless esiintyy ilmaiskonsertissa. Sunnuntai lienee lepopäivä...

Moi. Löytyykö Guzzilla jostain mallikohtaisia valmistusmääriä ?   Etsiskelin 1400 mallin määriä ja tossa taannoin ja muistaakseni brittiläisellä palstalla oli joku joka päätteli että sillä oli numero 5000 jotain, ja oli iän puolesta ihan mallisarjan lopusta,  tästä päästiin arvioon että kaikkia 1400 mallisia on valmistettu noin 6000 kpl ja niistä karkeasti puolet Eurooppaan ja loput USA han ja muutama kpl aasiaan.  Onko kellään näistä jotain arviota että mahtaako pitää paikkaansa.  Jos kokonaisvalmistusmäärä on 6000 kpl niin melko harvinainen on malli. 

Tässä suomenkielinen käännös Moto Club Carlo Guzzin julkaisusta:

Saamme lukuisia tiedusteluja Italiasta ja ulkomailta liittyen näinä päivinä «La Provincia» -lehdessä julkaistuun ja sosiaalisessa mediassa levinneeseen artikkeliin Moto Guzzin museon sulkemisesta.
Tämän johdosta täsmennämme, että yhdistyksemme, Mandellossa toimiva «Motoclub Carlo Guzzi», joka koordinoi ja tarjoaa Piaggio SpA:lle henkilökunnan, joka on jo vuosia hoitanut opastettuja kierroksia museossa, ei ole saanut mitään tietoa väitetystä toiminnan lopullisesta sulkemisesta tästä hetkestä alkaen, kuten mainitussa artikkelissa väitetään. Emme tunne lähdettä, josta lehti olisi uutisen saanut. Meidän puoleltamme olimme toimittaneet Piaggion yhteyshenkilöiden tiedot — heidän, joiden ainoana tehtävänä on tiedottaa asiasta — mutta toimitus ei vaikuta ottaneen heihin yhteyttä.

Päinvastoin: Piaggion kanssa käydyissä keskusteluissa tähän saakka vapaaehtoistemme tarjoama palvelu on varmistettu myös seuraavalle vuodelle.

Museon remonttityöt oli suunniteltu ja ilmoitettu jo hyvissä ajoin, joten päätös tilapäisestä sulkemisesta sisäisten töiden ja turvallisuustoimien toteuttamista varten ei ole yllättävä.

Ei myöskään ole mikään salaisuus, että suuri osa kokoelmasta tullaan siirtämään uusiin tiloihin, jotka on toteutettu Pontederan toimeksi antamien ammattilaisten ohjeiden mukaisesti. He ovat myös määrittäneet, mitkä mallit ovat esillepanon arvoisia museaalisen logiikan ja heidän laatimansa etenemisen mukaisesti.

Korostamme, ettei «Motoclub Carlo Guzzi» tai oppaamme ole toimivaltainen arvioimaan museon tai tehtaan omistajan tekemiä päätöksiä.
Samoin kenenkään ei pidä eikä saa liittää yhdistykseemme aloitteita, jotka eivät liity Piaggio-konsernin, sen johdon ja pitkään jatkuneen yhteistyön puitteissa hoidettuihin institutionaalisiin suhteisiin — yhteistyöhön, jonka jatkumista tuemme Moto Guzzin historian ja arvostuksen hyväksi.

Puheenjohtaja
SERGIO GREPPI
MOTOCLUB CARLO GUZZI

Joitakin vähän ehkä vaativampia mopo/mp- rekisteröinti- ja muutoskatsastuksia tähän mennessä touhunneena täytyy todeta, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tiedän varmuudella tasan yhden konttorin ja siellä yhden katsastajan, jonka osaaminen ja asenne on hyvä ja oikea kaksi- ja kolmepyöräasioissa. Muualta on tyypillisesti turha kysyäkään, yleensä kyllä sanovatkin heti puhelimessa että älä helvetissä sitä vehjettäsi ainakaan tänne tuo.

Samoissa lukemissa täälläkin eli 60000 on takana 1400:lla mutta ei, vielä, seitsemääkymppiä. Ehkä ensi suvena. Toivoakseni.
Tänään puuhastelin takapyörän kanssa. Pesin molemman puoleiset vetohammastukset sekä niiden ympäristön vanhoisa vaseliineista ja voitelin erikoisvaseliinilla joka ei sekoa veteen ja on varsin tahmaista kamaa eikä siten leviä ympärilleen. Myös takajarruun tulee uudet palat mutta vasta ensiviikolla. Muuta huoltoa ei ennen suvea tarvitse tehdä. Köykäinen, pari vuotta vanha litiumakku näytti testatessa olevansa kunnossa. Jännite siinä 14V kohdilla.

Joo, laturin remminvaihdon tein jo aiemmin. Moniurakiilhihnaa ei tarvitse kiskoa hirmukireään. Ehkä työläin toiminpide huoltokohteista. Hihnan kiristinrullaa pitänee seurata. Se on suht pieniläpimittainen joten se pyörii melko korkeilla ja koko ajan kun pyörällä ajetaan. Toistaiseksi on pitänyt voiteensa sisällään ja pyörii herkästi. Jos on pinitäkään rahinaa tai karkeustta niin sen laakerit pitää vaihtaa. Voi matka katketa tai remmi vaurioitua.
Samalla kun irrotin eturungon ja totesin että moottorin etukannattimen pallolaakeri oli menettänyt voiteensa ja siksi  hieman ruostunut. Siihen kun sateella osuu vesi oikein hyvin. Tein sen eteen, muoviritilän taa, kumisen kuraläpän. Katsotaan kuinka paljon se parantaa ko. kannattimen toimintaa. Ulkona sateessa pyörää säilyttäessä pääsee vesi joitan kieroa reittiä myöden niveleen. Siksi talouden pakettiauto seisoo suvella kadun varressa ja pyörä autotallissa jonka olen vuokrannut taloyhtiöltä. Siinä on ollut syytä joillain asukkailla valitukseen siitä että heidän pitäisi saada ko. talli autonsa säilytykseen koska siinä säilytetään vain moottoripyörää. Toistaiseksi olen tallin pitänyt.

Tankin ja muuallakin olevien kumiletkujen kuntoa tutkin. Toistaiseksi ei ole tarvinnut letkuja vaihdella. Pyörä talvehtii Kerhoni tiloissa. Omatoimihuoltaminen vaatii jonkin verran työvälineitä. Että hosua ei kannata. Omassa pyörässäni en ole tavannut ruostuvia osia juurikaan. Poislukien mainittu nivel, Joitakin ruuveja olen vaihtanut ruostumattomaan laatuun.

Jotkin ruuvit ovat jo tehtaalla varustettu lukitteella. Niiden kohdalla pitää käyttää tekniikkaa. Kaikilla hylsy- tai lenkkiavaimille ei pidä yrittää ruuveja avata sillä tiheähammasteiset saattavta rikkoa tai peräti nuljata ruuvin kannan. Pitää käyttää avaamisessa edeltäviä toimenpiteitä kuten terävää napatusta ruuvin kantaa. Kuusiokoloon voi käyttää jämptiä tuurnaa tai katkaistua kuusiokoloavainta. Isku irrottaa sekä ruostetta että lukitusliiman. KINDEn väsytystaktiikka, ajan kanssa, löysää erityisesti ruosteisia jenkoja. Ruosteenliotin kun tarvitsee melkoisesti peliaikaa. Vaikka viikon. Siinä odotellessa voi suihkaista lisää.

Tänään pesin takavanteen rakenteet tiskiharjan ja ja pesuaineen kera. Havaitsin useita kiveniskemiä maalipinnassa. Mustassa näkyy hyvin kun paljas alumiinivalu hopeaisena hohtelee. Alumiin on herkkää hapettumaan ja pesuteellisesti pestyn takapyörän maalipinnan tänään paikkasin. Kaikki vaivat eivät ole kiveniskemiä on kahta muutakin vaivaa joiita paikkailin: renkaanvaihdon yhteydessä tulevat naarmut vanteen ulkoreunaan juurikin renkaan liki ja toinen, hankalampi, juttu on että vanteen kehän teräväien kulmien kohdilla on maalipinta kulunuty niin että alumiini paistaa. Ihan tavallisella paukkupullomaalilla paikkasin käyttäen teräväkärkistä puutikkua "siveltimenä". Ensin ei näytä kauniilta mutta kun vanteen puolineen ja napoineen on käsitellyt laadukkaalla vahalla niin pienet sävyerot tasoittuvat ja, tässä tapauksessa, musta maalipinta hohtaa jälleen. Eihän se täydellinen ole mutta itse vanteen alumiini pysyy hapettumatta. Varsinkin keväällä on talven jäljiltä suoloja tiessä jotka paljasta alumiiiniä kurittavat.

Etsin maalivaurioita mattapintaisista kohdista kuten moottori, vaihteisto ja takahaarukka mutta en yhtäkään kohtaa, jossa alumiini näkyisi, havainnut. Sen sijaan tankin sivut ja sivukoteloiden yläosat ovat hieman hiertyneet vaikka maalipinta muuten ehyt. Keulan maalit ookoo.

Kaasuvaijerit saatan vaihtaa talven mittaan ja tietokoneavusteisesti asettaa, Muita tietokonehommia ei lie tiedossakoska mittaristo ei ole vikailmoituksia esittänyt ja meno on ollut varsin huoletonta. Harmittaa hieman, vaikka olikin varsin hyvä ajelukausi säiltään, on ensimmäisen kerran käynyt, sitten kahdekasnkymmenluvun, että kyseisen pyörän suoritusmatka jä alle kymppitonnin. Tosin Mökillä remontoidessa ei tullut liki kuukauteen ajettua metriäkään.

Enköhän saa tulevalle kesälle taas luotettavan ajopelin alle. Ja, kerrankin, aloitin huoltamisen jo hyvissä ajoin.