Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 ... 5 6 [7] 8 9 10
61
Asiaa ja asian vierestä / Vs: Moottorirata
« Uusin viesti kirjoittanut Kurtsi Elokuu 10, 2025, 21:11:32 ip »
Usko kykyihin ja sitä myötä vauhti näyttää loppuvan kesken ja sitten käy noin.
Cali kakkosella olen aikoinaan
etelään päin mennyt kaksi päällä matkavarustuksessa enkä muista mitään ongelmia olleen
62
Asiaa ja asian vierestä / Vs: Moottorirata
« Uusin viesti kirjoittanut Camn Elokuu 10, 2025, 20:52:50 ip »
Onkos kukaan tullut katselleeksi näitä "kanyarfoto" videoita Stelvion yhdestä mutkasta?  Kerran olen tullut 2 pyörällä (Guzzi) alas tuosta ja kerran olen mennyt 4 pyörällä ylös, lienen itse keskitasoa heikompi kuski; mutta onhan tuo nyt ihan tolkutonta, minkälaisilla taidoilla tuonne menevät...  :o

And there they go: https://www.youtube.com/shorts/HxM45nVNCFU

(https://www.youtube.com/@kanyarfoto/featured)
63
Tekniikkapalsta / Huono kylmäkäynti
« Uusin viesti kirjoittanut TimoEv Elokuu 10, 2025, 19:45:55 ip »
Cali 2008. Käynnistys ja käynti kylmänä temppuili. "Ryyppyvipu" vaati säätöä milloin mihinkin kohtaan, eikä käynti ollut tasaista. Ihmettelin asiaa, mutta kun kuitenkin värkki pelasi lämmityyään ihan ok.

Tänään sitten asia selvisi: "Ryyppyvivun" vaijeri oli pärsiintynyt kuoressaan ja nyt katkesi kokonaan. Tein uuden vaijerin aiemmin ostamastani korjaussarjasta. Hommassa meni n puolitiimaa ja nt pelaa ihan normaalisti.
Asin ydin: Kannattaa olla varalla vaijerinkorjaussarja. Ei maksa paljon.
Mutta säästää paljon erilaisia sanoja myöhempään käyttöön...
64
Tekniikkapalsta / Vs: Nevada 2002 kierroslukumittari
« Uusin viesti kirjoittanut Hajakenttä Elokuu 10, 2025, 15:19:24 ip »
Lainaus
paitsi että näyttää tasan 1000 kierrosta liikaa. Kun kytkee virran pois niin viisari on tonnin kohdalla ja tyhjäkäynti näyttää 2 tonnia.

Lainaus
tuli pari saavillista vettä niskaan, minkä kesä kyllä taas kuivatti, mutta seuraavan pysähdyksen jälkeen oli mittari taas toimimaton...

Lainaus
Kuivuttuaan alkoi taas toimia.

Kun noista oireista tekee yhteenvetoa voi melkein varmasti sanoa, että vika on itse mittainstrumentin kapselin sisällä. Se varmaankin pitää vettä, mutta ei tarpeeksi. Se siis pitää vettä sisäpuolella, myös kondensiovettä. Vesi menee sisälle höyrun muodossa ja viilennyttyään ajon aikana, tai ilman viilenneyttyä, höyry tiivistyy vesipisaroilsi kaikille pinnoille kapselin sisälle. Se taas tekee siellä enemmän, tai vähemmän sähköä johtavia paikkoja sinne, missä sellaista ei kuulu olla. Aikaa myöten kupari tai muu metalli saa oksidi, tai kuparisulfidi karstaa, joka tekee kytkennästä pysyvämmän, mutta on silti korjattavissa.

Kun rakennetaan merillä käytettävää elektroniikkaa (navioniikkaa) tehdään mittainsrumentit ja muut romppeet vesitiiviillä kapseloinnilla. Niissä ei tuota ongelmaa ole. Kuitenkin veneitänsä rakentavat myös tavalliset tee-se-itse miehet. Autoissa käytettävät ja autotarvikeliikkeistä saatavat kamppeet ovat paljon halvempia kuin navioniikka. Sitten kysytään alan työkavereilta: mikä sitä toosaa vaivaa? Ennen toimi mutta nyt vaan satunnaisesti.

Kun asiaa tutkitaan sen instrumentin kapselin sisältä saa kuivatella silkaa vettä. Joitakin vesivahinkoja sieltä putsataan erilaisilla kontakt cleanereillä ja muilla suihkeilla. Ei saa mennä raapimaan pensseliä kovemmalla esineellä. Korjaus on kuitenkin tilapäinen, koska kapseli hengittää höyryä edelleen.

Pysyvä korjaus on vain uuden ja tiiviin instrumentin asennus.

Pielavetisen korjauksen olen joskus tehnyt, ja aika menestyksellä, joskus itsekin hämmästynyt... Homma käy niin, että etsitään siitä muovi/metalli kapselista sen alin kohta, johon luulisi veden pahiten kertyvän lillumaan. Siihen porataan millin tai parin reikä. Reikään työnnetään villalanka aivan reijän täydeltä. Sisäpuollle tehdään solmu, niin iso kuin sinne suosiolla mahtuu ja liika lanka leikataan pois. Ulkopuolelle pujotetaan lankaan muovisukkaa n. sentin pituudelta, sekin mahdollisimman tiukka siihen lankaan. Se on parasta tehdä ennen reikään työntämistä ja parsinneula on hyvä apu molemmissa pujotuksissa. Muovisukan alle tehdään taas iso solmu ja jätetään n. sentin "poninhäntä" liehumaan. Periaate on se, että kun se nyt hengittää, niin hengittäköön sitten, mutta vesi imeytyy siihen lankaan, villaan parhaiten, ja valuu kapillaarin auttamana ulos ja kuivuu ajoviimassa.


P.S.
Lainaus
Kaverin mukaan vuosimallin 2002 Nevadan kierroslukumittari "ei toimi kuin kylmänä..."

Tämä taas voisi viitata mittarin anturin väärästä asennosta. Se saattaa olla hiukan liian kaukana koodipyörästä, jonka lovia se magneettisesti lukee. Kylmänä ja lämpimänä etäisyys on ehkä juuri sen pikkiriikkisen erilainen, että lukeminen onnistuu/ei. Kysymyksessä on millin osien säätö, joka tehdään mittaamalla ja säätölevyillä asettelemalla. Anturin nokan on oltava riittävän lähellä koodipyörää, mutta ei saa vähääkään koskettaa.

Voi myös johtua siitä, että koska kyseessä on hall anturi, joka toimii sen läpi kulkevan magneettivuon ohjaamana, se tarvitsee magneetin, joka tässä tapauksessa on kestomagneetti. Siihen kertyy rautahilettä ja rautahydroksiidi (ruoste) hiukkasia ja niistä syntyy sille "häntä", joka laahaa varsinaisen lukunokka osan perässä ja sumentaa koodipyörän pienten lovien ilmaisuherkkyyttä. Sen hileen voi pyyhkiä pois, mutta anturin asento ei saa muuttua uudelleen asentaessa. Säätöprikat ei saa varista hukkaan.

Mutta tuota mallia en tarkalleen tunne, ja se saattaa saada lukupulssijunan myös sytytykseltä. Siinä tapauksessa täytyy etsiä vikaa siitä suunnasta. Kierroslukuvirhekin voi tulla juri siten, että toiselta puolalata tulee pulssit, nutta toiselta ei. Mittarin näyttämä siten puolittuu.

P.P.S
Kierroslukuanturin pulssijuna menee myös ECU:lle ja se myös tarvitsee sen. Jos sitä ei tule ECU tekee sille "omasta päästään" likiarvon. Tällöin moni muukin koneen toiminta on puutteellinen, mutta välttävä. Myös kierroslukumittarin näyttämä on silloin "puuta-heinää", joten ei kannata kääntää sitä viisaria vaan korjata vika.





65
Tekniikkapalsta / Vs: Nevada 2002 kierroslukumittari
« Uusin viesti kirjoittanut Jojje Elokuu 10, 2025, 12:39:42 ip »
Eilen nelostiellä, noin puolentoista tuhannen toimimattoman kilometrin jälkeen kierroslukumittari ilokseni heräsi eloon. No Salpausselällä, kuten niin usein, tuli pari saavillista vettä niskaan, minkä kesä kyllä taas kuivatti, mutta seuraavan pysähdyksen jälkeen oli mittari taas toimimaton...
66
Tekniikkapalsta / Vs: Vintageen ulkopuolinen öljynsuodatin?
« Uusin viesti kirjoittanut millegt Elokuu 09, 2025, 20:39:09 ip »
Voin muistaa väärinkin mutta on semmonen mielikuva että 70-80 luvulla öljyn suodatin (siis autoissa) vaihdettiin joka toinen kerta ei joka öljyn vaihdossa
67
Tekniikkapalsta / Vs: Vintageen ulkopuolinen öljynsuodatin?
« Uusin viesti kirjoittanut TimoEv Elokuu 08, 2025, 15:55:57 ip »
Nykyaikaiset synteettiset öljyt ovat paljon parempia, kuin esim. 30v sitten.
Mutta on muistettava, että auton käyntilämpötila on  >100ast. Tällöin vesi haihtuu, eikä kylmälimaa synny - ei aiankaan paljon.
Ilma-öljy - jäähdytetyissä Moto Guzeissa ei lämpötila juurikaan mene yli 100ast.
 Myös öljynsuodattimet ovat erilaisia kuin ennen.
68
Tekniikkapalsta / Vs: Akunnapaongelma
« Uusin viesti kirjoittanut Hajakenttä Elokuu 08, 2025, 12:24:41 ip »
Onkohan tämä jo jankutusta?

On aivan turhaa kuvitelmaa luulla, että kytkentäpinnat ovat metallit vastakkain ja parhaat kytkemään mahdollismman puhtaina ja rasvattomina. On mahdotonta saada pintoja niin samasuuntaisiksi ja sileiksi, että ne olisivat elektroneille edes lähellä toisiaan. Niillä on aina vähän epäpuhtauta välissä. Usimmiten se epäpuhtaus on pelkkää pajalta tuoksuvaa ilmaa, kunnes sinne vaeltaa muutakin likaa. Lähes kaikki metallit reagoivat ilman hapen kanssa ja muodostavat oksidiseoksia. Myös ilman muut aineet, kuten rikki ja rikkihappo tekevät omia reagtioitaan, varsinki kuparin kanssa. Öljyissä useimmiten on juuri rikkiä. Vähiten reagoi kulta. Siksi hitusaähkön liitoksissa on usein kullitus. Harmillista kyllä – isompi sähkövirta pilluuttaa sen kullituksen heti kättelyssä. Siksi se ei ole suosiossa näissä oikean kähkön liittimissä. Hopeaseokset ovat parempia niissä ja mutakin hyviä metalliseoksia on keksineet monet yritykset itse ja pitävät niiden koostumusta liikesalaisuutena.

Aivan eriksen on alumiinin liittäminen. Kun alumiini pyyhkäistään putaaksi työstökoneella tai hiekkapaperilla niin seuraavan sekunnin sisällä siihen on ilmestynyt oksidipinnoitus. Alumiinioksidi on yksi maailaman parhaita eristeitä. Sähköinen liitos on sitten mahdoton. Tein ensimmäisessä työpaikassani ammattikoulun jälkeen Suur Savon Sähkön palveluksessa isojen sähkönjakeluasemien 20 kV:n alumiinikiskojen liitoksia paljon. Kiskojen liitospinnat viilattiin suoriksi ja porattiin pultinreijät. Liitospintaan levitettiin rasvaa, hapotonta puhdistettua vaseliinia, ja päästämättä alumiinia rasvan alta kosketukseen ilman kanssa harjattiin pinta teräsharjalla "rikki" niin, että rasvan väristä näki, että se on rittävästi harjattu. Molemmat pinnat tietysti. Poistamatta rasvaa liitos puristettiin kiinni pulteilla ja momenttiin tietysti. Jos liitoksen asentoa jouduttiin muuttamaan ja avaamaan se, koko operaatio piti tehdä uusiksi. Liitoksen väliin jäi siis, paitsi se rasva, myös harjauksessa syntynyt kaikki alumiinihile.

Myöhemmin muissa hommissa opin ääriolosuhteiden sähkävehkeiden kunnossapitoa. Kun apteekista tilattiin kilokaupalla puhdistettua valkovaseliinia ja sillä voideltiin kohtalaisen paksulti aina kaikki liittimien liitospinnat, sen jälkeen kun ne on tentulla puhdistetttu liasta, pysyivät kosketusviat poissa.

Vain alumiiniliitosia tavii raapia, tai hioa, ei koskaan muita liitosmetalleja, siis jos on uudet ja puhtaat metallit. Eri juttu on, jos on selvää muuta vahingoittumista tai muodonmuutosta, tai kuten po. tapauksessa, lyijyn paksu oksidoituminen, eikä uusiminen ole vaihtoehto.

Liitospintojen metallit eivät koskaan, ilman juotosta tai hitsaamista tjms. ole kiinni toisissaan – elektronin kannalta. Rako on kuin ihmiselle matka naapuripitäjään. Siinä välissä voi olla mitä vaan, mutta metallien oksidit siinä ovat tehokkaita eristeitä, ja mitä nyt ilman ja veden kanssa syntyy...

UGH




69
Tekniikkapalsta / Vs: Vintageen ulkopuolinen öljynsuodatin?
« Uusin viesti kirjoittanut GinTurismo Elokuu 08, 2025, 08:36:08 ap »
Kaivoin vanhan ketjun, eli öljynsuodattimesta kysymystä.
Autoissa on nykyään pitkät öljynvaihtovälit 15-30 tkm, eli suodatinkin vaihdetaan harvemmin kuin se entisaikainen 10 tkm vaihtoväli. Autoilla lisäksi ajetaan myös kylmissä oloissa talvella.

Mikä autopuolella on muuttunut että suodattimenkin vaihtoa voi venyttää noin paljon ? Lähinnä sen takia kysyn, kun Guzzin öljynsuodattimen vaihto ei ole ihan pelkkä kämmenellä kiinni ja uusi tilalle. Voisiko sitäkin venyttää vaikka 20 tkm:iin.
Mikä mahtaa olla uusien Guzzi-mallien suositeltu öljyn- ja suodattimen vaihtoväli ?
70
Tekniikkapalsta / Vs: Akunnapaongelma
« Uusin viesti kirjoittanut motomatti Elokuu 07, 2025, 23:08:33 ip »
Meikä on pärjännyt tavan vaseliinilla mutta väliin sitä en ole laittanut jos sitten itsekseen sinne kulkeutunut kiristyksen jälkeen. Ehkäpä vaseliinin öljyisyys on hiipinyt niihin kohtiin joihin se on kapillaarisesti päässyt. Pyörieni napakengät, navat ja ruuvit eivät ole hapettuneet jäljiltäni. Tokihan ne vuoden aikana muutoinkin puhdistetaan kun akku irrotetaan seisonta-ajaksi pyörän virtapiireistä. Liekö akunnaparasvaa esim. Motonetissa? En ole tullut havainneeksi ominpäin.
Muutenkin akun yläpinnan puhtaanapito on akulle hyväksi.
Sivuja: 1 ... 5 6 [7] 8 9 10