Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum

Minulla on 750 Brevassa ollut takaiskareiden kanssa ongelmia. Alkuperäiset alkoivat vuotamaan, jolloin hankin tilalle käytetyt iskarit. Eivät olleet alkuperäiset eivätkä brevan, luultavasti nevadasta. Olivat muuten hyvät ja pehmeät ajella, liiankin pehmeät myöhemmin kun vuotivat nekin sitten öljynsä pihalle. Mutta vaimo tykkäsi olla kyydissä, kuski ei niinkään kun perä jäi pomppimaan useamman kerran töyssyn jälkeen

Tilalle tuli sitten Bitubon WME02V2-iskarit. Eivät olleet silloin aivan noin kalliit kuin nykyään mutta selvästi yli parisataa kappaleelta. Mutta eipä rahalla saanut siltikään kerrasta sopivaa, nuo tuntuvat olevan aivan liian jäykät ajeli sitten yksin tai matkustajan kanssa. Eivät ne nyt sentään miltään kivireeltä tunnu, mutta alkuperäiset iskarit ehjänä olleessaan ovat olleet tähän mennessä parhaimmat.
Kaipa jos mokomat bitubot irrottaisi ja lähettäisi huoltovelholle säädettäväksi niin saisi sopivammat.

Välillä tuntuu että liikaa säätöjä tarkoittaa vain liikaa mahdollisuuksia huonompaan lopputulokseen. Ennen oli autoissakin penkissä vain säätö eteen ja taakse, sekä selkänojan kallistus. Niitä vellomalla löytyi jokseenkin sopiva asento muutamassa sekunnissa. Nykyään istuimessa on sähkösäätöä jos johonkin suuntaan, ja niitä sitten venkslaillaan edestakaisin löytämättä koskaan sitä sopivinta asentoa. Vähän kärjistetysti sanottu ehkä, mutta esimerkiksi minua ei kiinnosta syventyä liiaksi vaimentimen sielunelämään. Olen siis juuri sitä kohderyhmää mille kaukoidän insinööri suunnittelee suurinpiirtein sopivan iskarin ilman säätöjä ja olen toimintaan tyytyväinen, enkä osaa parempaa toivoa...

"Iskareissa ei liene mitään säätöjä mutta jousia voisi sentin verran vielä löystyttää. Muuttaako tuo jousen säätö joustoa pehmeämmäksi vai vaikuttaako se vain pelkästään korkeuteen?
"


 Vaikuttaa pelkästään korkeuteen.

Omalla kohdlla, on ollut ja kun satun, vieläkin, omistamaan useammankin pyörän niin olen jousituskuluissa säästänyt siirtämällä pumppuja tai pumpun, riippuu lukumäärästä, millainen jousitus/vaimennusratkaisu on, osasta pyöristäni toisiin pyöriini. Jotkin iskunvaimentimet, ainakin jousen jämäkkyydestä päätellen, ovat suunniteltu suurelle kuormitukselle. Jos jousitus ja siihen liittyvä heilahdusvaimennus pelaavat hyvin yhteen niin ajo on tasaista. Ainakin siinä määrin mikäli ajetaan kohtuukuntoisilla teillä.

Useimmiten, ainakin omalle kohdalle, on käynyt niin että kun maksaa takaiskareista tarpeeksi suuren rahan niin saattaa saada oikein hyvät takapumput. Hyvä iskaripari tai pelkästään yksipumppuisenkin takajousituksen hallintaan maksaa siinä tuhannen euron huitteilla. Voi joku myydä halvemmallakin. Yksi synti on että iskunvaimetimia ei huoleta säännöllisesti. Mekanismit kuluvat ja säätövara loppuu. Sitten ajetaan kuin kiikkulaudalla.

Selaisissa vaimentimissa on niin paljon säätöjä että pitää olla mielenkiintoa ja ymmärrystä miten ne toimivat: proggressiota voi säätää, paluuvaimennusta voi säätää, jousen esijännitystä voi säätää ja paria muutakin juttua. Toisaalta sellaiset vaativat osaamista ja ymmärtämistä miten niiden tulisi toimia. Pelkästään, jos ottaa tarakalle hieman leveälanteisemman kyytiläisen niin pitäisi ainakin, paluuvaimennusta säätää tiukemmaksi ja, todennäköisesti, myös jousipainetta lisätä. Myös iskunvaimentimen vaimenninöljyllä on merkitystä. Erityisesti silloin jos paluuvaimennukselle ei ole lainkaan säätöä. Lisäksi ovat sellaiset iskunvaimentimet joissa on erikseen "patruunat" jotka ovat yhteydesssä letkulla itse vaimentimeen tai sisältyvät iskunvaimennirakenteeseen. Useat tämän tapaiset vaimentimet säädätetään iskunvaimenninhuolloissa. Sen tyyppisissä on sekä kaasua jonka painetta voi muuttaa eli kantavuutta kasvattaa ja erikseen sitten muut säädöt.

Peruspyörissä on, olen havainnut, että ei ole kuin jousen kireyden säätö. Sekin auttaa jos ajokuorma muuttuu mutta vaimmennus ei muutu teknisesti lainkaan kun takajousta kiristetään niin tuntuma muuttuu pompottavaksi vaikka  pyörän rungon asento olisikin ihan oikein.
Valitettavasti näkee, sillointällöin, että pyörä vikuroi kaarteessa niin takaiskarit ovat joko säädetty liian pienellle paluuvaimennuksen osalta tai iskarit ovat rikki.

Jos ryhdytään keskustelemaan etujousituksesta ja sen vaimennuksesta niin homma on vielä monimutkaisempaa. Mutta on ratkaisujakin löytynyt. Kaiksissa keuloissa on helppoja tapoja muuttaa keulan käytöstä vaikka ei olisi säätönuppeja lainkaan. Aina voi valita eri viskositeettisen vaimenninöljyn jolla voi hallita keulan ominaisuuksia. Sitten on ne keulat joissa on säätöjä oka lähtöön. Tunnen motoristeja jotka eivät ole uskaltaneet kajota säätöihin ja löytää säätämällä ja kokeilemalla juuri omalle ajotavalle sopivan ajettavuuden.

Iskunvaimenniasioissa on useampi oppisuunta.

Guzzi on vielä työn alla, mutta toisella pyörälläni veivasin tunnin verran. Ei ole vielä ihmisen keli. Tissit jäätyvät isolla miehellä.

Onhan niitä monia säädettäviäkin iskarimerkkejä, mutta onhan niillä hintaa... En tunne tuota vuosimallia, mutta kun ottaa pois sen kiiltävän holkin iskarin yläpään päältä niin saattaa löytyä pari lähes huomaamatonta ruuvia, joita säätämällä saa paluuvaimennusta muutettua.

Myös Anni potkii terhakkaasti persauksille routamontuissa. Kun niitä säätöjä ei ole niin jo silloin uutena 2011 etsin jousilla parhaan säädön. Huomasin myös, että takarenkaan merkillä ja paineella on paljon merkitystä.

Koska olen tällainen italialaisen mannekiinin kokoinen ruipelo niin yksin ajaessa säädän jouset täysin löysälle ja sitten kiristän juuri ja juuri löysät pois. Kuorman kanssa ajaessa kiristän "sopivasti" lisää. Matkustajan kanssa on yleensä täysi pakaasi kuormaakin, joten säädän jouset kiristysvaran puoliväliin.

Rengaspaineet riippuvat niiden merkistä. Michelinit tuntuivat potkivan vähemmän, mutta muuten en oppinut ajamaan niillä, läskisillä ominaisuuksilla. Olen siksi käyttänyt koko ajan Mezelerin renkaita, joita tehdaskin suosittelee. Huomasin, että potkiminen vähenee suorastaan dramaattisesti kun pidän painetta 3,5 bar. Muutenkinn ajo on tukevan ja hyvän tuntuista. Tuo kuulostaa varmaan kovalta paineelta ja itsekin kokeilin pitkään eri paineita epäuskoisena, mutta pakko se oli uskoa.

Kokeilemalla se löytyy. Pyörä ja kuski muodostavat sovitetun parin.