Helppoja mutta toisinaan työläitä hommia ovat alumiinien kiillotusjutut. Esimerkiksi, joihinkin japaninpyörien alumiiniin verrattuna, on Guzzien ja muidenkin e-pyörien alumiinit varsin perinteisiä seoksia. Toki erojakin on. Esimerkisi Guzzin moottorilohko on pehmeää mutta sitkasta alumiinia kun taas vaihteiston kuori on erinomaisen kovaa alua.
Monelle guzzistille on tullut halu kiillottaa tummuneet venttiilikopat. Niissä on jo kova oksidikerros jota pelkällä kiillotuskonehommalla ei saa tasalaatuiseksi. Pinta pitää joko hioa auki ja kiillottaa sen jälkeen välittömästi tai hiekkapuhaltaa "auki" ja välittömästi, kun pinta on vielä pehmeä, lasikuulalla puhaltaen pinta kiinni. Lasikuulapuhallus on syytä tehdä ainakin kolmesta suunnasta. Siten saa ajettua tukkoon mahdoolisia syvempiä naarmuja. Monelle riittää jo tämä kiiltotaso. Voisi mainita samettiseksi. Tai sitten jatketaan kiillottamalla edelleen jolloin saadaan liki peilimäinen kiilto. Tähän hyvälaatuinen vaha pintaan. Se ei ole kuitenkaan ikuinen vaan saattaa vaatia uudelleenkiilloituksia jatkossakin. Lisäksi kiveniskemät ja muut kolhut pitäisi saada pikapikaa huollettua ennen kun hapettumista tapahtuu ja tulee tummahko tai, pahimmassa tatauksessa harmaa karhea kohta jossa on jo tapahtunut syöpymää. Talviaikana näitä on hyvää aikaa fiksailla.
Mitä perävaihteen koteloon tulee niin se lienee lähelle samaa seosta kuin vaihdelaatikko. Siis paljon kovempaa kun em. venttiilikoppa. Sen saa kyllä kiiltämään kunhan on saanut ensin pitkään kertyneen hapettumakerroksen pois. Se on vahva siksi että pinta on karheaa valua. Varsin työläs kiillottaa mutta ihan peilikiiltäviä periä olen nähnyt.
Oma pinnankäsittelysuosikkini, helppouden suhteen, on ensin hiekkapuhallettu ja heti perään lasikuulapuhallettu pinta joka pintakäsitellään kastamalla osa tavalliseen etanoliin. Sitten se nostetaan ylähyllylle pariksi - kolmeksi kuukaudeksi tekeentymään. Tässä hommassa ei sallita sormenjälkiä tai muita poikkeamia pintakäsittelyn yhteydessä. Pinta ei tarvitse välttämättä vahausta mutta ei siitä haittaakaan ole. Kunhan pesee kokolailla neutraalilla pesuaineella silloin tällöin. Eikä pidä pyörää sateella ulkona. Sadevesi voi tehdä pinnan läikikkääksi.
Omissa pyörissäni on näkösällä tällaisia kohteita joissa kiillotustyö on tehty jo vuosia sitten. Kuten keulan alaputket, venttiilikopat ja muutamat muut alumiiniosat. Keula on ollut helppohoitoisin materiaaliltaan.
Jotkut aluosat ovat kromattuja joissain malleissa. Näyttää hyvältä aluksia ja pysyykin hyvänä jos ei tapahdu pientä onnettomuutta. Tyypillinen vika on kolhu tai kiveniskemä. Myös ruuvin kannan alla murtuva kromaus on hankalahko juttu. Krominpoisto metallipinnasta on paljon kovempi homma kuin kun paljaan alumiinin kiillotus.
Aiheesta kuva jossa näkee mitkä osat ovat kiillotettua ja pintakäsiteltyä alumiinia:
http://4.bp.blogspot.com/-Cc4PXi-V_04/VhEAXeWumjI/AAAAAAAANZA/aXN5RIRIHT0/s1600/California_Adamant_etuyl%25C3%25A4viistosta.jpgEsimerkiksi pleksin tuet ovat etanolikäsiteltyjä eivät ole väriään vaihtaneet.
Kiillotettua ovat venakopat ja keulan alaputket.
Tuoreimmat viestit