Tänään piti Anni käynnistää imutasapainon säätöä varten. Ei siinä muuten mitään, mutta kun hänellä on tankki täynnä viinaa ja ruokintakarttakin on etanolille tehty, sama, jolla ajoin koko viime kesän. Eikä siinäkään mitään, mutta kun lämpötila ulkona on vähän alle 10°. Vanhastaan muistan, että kyllä hän käyntiin lähtee kun houkuttelee, mutta kovin on pitkä vieteri ja starttivehkeet ei kyllä tykkää hyvää siitä rämpytyksestä. Kokeilin sitten ryypytystä pielavetisesti. Avasin alipaineen mittausnippojen ruuvit ja ruiskautin pienkonebensiiniä pienellä ruikkapullolla pari millilitraa kumpaankin kurkkuun ja laitoin ruuvit kiinni. En edes pitänyt mitään kiirettä. Kerrasta lähti käyntiin ihan iloisesti. Pienen lämmityskäytön jälkeen hän kyllä käynnistyy kylmälläkin ilmalla ihan hyvin, mutta kuski vaan ei tarkene ajaa. Eikä etanoli ole muutenkaan kylmän ilman polttoaine, kuten jäsen Matti on opettanutkin.
Polttoaineiden hinnat ovat kavunneet huimaa vauhtia ennätyslukemiin, ei noita lukuja tainnut kukaan arvata ennakolta. E85 onkin suhteessa edullisempaa kuin ennen bensiiniin nähden. Sadalla kilometrillä säästää jo kaksi jäätelöä. Osaltani se etanolikäyttö ei ole kyllä taloudellisuuskysymys vaan enemmän viherpiiperrystä ja muita periaatteita. Ja onhan siinä ajossakin hyvät puolensa, vääntö, teho, puhtaus ja mukavampi ääni. Eikä tule migreeniä pakokaasun hajusta säätäessä pihassa kuten ennen bensiinikäytöllä. Odotan yhä innolla sitä satunnaista viherpiipertäjätoveria, joka rohkenee arvostella motoristia fossiilisten turhasta polttamisesta, ja jota sitten pääsen valistamaan.
Taloyhtiön vuosikokous pidettiin juuri. Isännöintiyhtiön edustaja kertoi, että kun ennen tilattiin öljykuorma ja se maksoi 2000€ niin sellainen sama kuorma maksaa nyt 3000€. Tehtiin siis maalämpö juuri oikeaan aikaan. Öljytaloudet joutuvat kaikki nostamaan hoitovastikkeitaan, mutta me emme.
