Nyt on paikallaan välitilinpäätös talven askarteluista Calin kanssa. Tässä muutamia keskeisiä havaintoja omalta alkumetreillä olevalta "mp-asentajakoneistajalinjalta" oppitunteineen.
Ruoste näyttää pesivän hyvin silmältä suojaisissa paikoissa. Vaikka pyörä on päältäpäin nätti kuin mikä, ruostetta on vaan kertynyt mm: lokasuojien sisäpintoihin, tankkiin penkin alle ja myös kardaanissa oli jonkinasteisia pistesyöpymiä. Eli paikoissa, jossa kosteus pääsee kertymään ja poistunee hitaasti. Myös pyörän tärinällä on osuutensa, kun maali hinkautuu pois materiaalien välistä. Tältä osin tilanne on korjattu ja hallinnassa vuosiksi eteenpäin.
Oma tarinansa koskee myös tuota voimansiirtoa joka avautui uutena asiana silmiin takapyörän irrotuksen myötä. Kardaanin irrotus oli kuitenkin sen verran helppo asia, että sen osalta ei puhdistus- ja rasvaushuoltoa kannata vältellä. Seuraavan kerran tulee varmaan palattua asiaan, kun takarengas tulee uudestaan vaihtoon. Myös takapyörän osalta tuli avattua se osa, jossa ovat kumiset sykäyksenvaimentimet. Niiden kumiosien pieni kuluneisuus oli säännönmukaista ja avausnäkökulmasta katsottuna alapinnassa. Puhdistuksen ja loivan silikonikäsittelyn jälkeen käänsin ne kaikki toisten päin (näyttivät olevan symmetrisiä muodotaan) ja napakasti istuivatkin sinne.
Jarrupuolen remonttia onkin jo tullut käsiteltyä aiemmissa jutuissa riittävästi. Sitä en ole tosin tainnut mainita, että pyrin jarruletkujen osalta lähes samaan ulkoasuun kuin alkuperäiset paksut kumiletkut. Metalliset kun ovat ohuempia, asensin kierremuovisuojakuorta (Biltema) jarruletkujen ympärille ja sitten joustavan mattamustan (ei lämpömuovausta vaativan) suojasukan siihen päälle.
Yksi kokonaisuus, jossa pyrin parhaani mukaan välttämään ongelmia (täysin onnistumatta kuitenkin), koski kaikkia kiinnityksiä. Siis ruuvit ja mutterit. Osa oli aika meltoa, osin ruostunutta ja huonokuntoista rautaa, jota on jälkien perusteella kohdeltua vähän kaltoinkin. Kriittisiin paikkoihin kuten jarrut ja öljypohja vaihdoin kaikki mahdolliset kiinnitteet uusiin.
Yksi asia tuli kanssa opittua: Ota kuvia mitä olet purkamassa, vaikka vaiheittain. Tietyin osin pukkasi aikamoinen tuskanhiki, kun ei ollutkaan ihan heti selvää mikä kuuluu minnekin. Ns räjäytyskuvat eivät kerro läheskään kaikkea, mitä oikeasti pitää huomioida.
Kaikki näyttäisi pelaavan, mutta totuuden hetki on, kun pääsee tienpäälle kevään myötä. Kaikkia koettu on varmasti herättänyt "kanssamatkustajissa" niin myötätunnon kuin myötähäpeän tuntoja ja kaikkea siitä väliltä. Ei ole aina mennyt ihan kuin strömssöössä. Olen pyrkinyt etukäteen (aina onnistumatta) selvittämään mitä pitää tehdä ja huomioida eri käänteissä. Ilman tätä Gruppon foorumia, tämä olisi ollut melko mahdotonta tai ainakin liian kivinen tie kuljettavaksi.
