California3 vaatii vähän isomman huoltopäivityksen seuraavalle ajokaudelle

[Olavi]

Kesä meni Calin kanssa ongelmitta. Vain akku hyyty vanhuuttaaan kesken ajokauden, mutta riittävän pitkä olikin sen elinkaari.
Jarrut ovat selkeästi entisiä paremmat, mutta ei pysäytysvoimaa voi vieläkään kiitettäväksi kehua - aikakautensa mukainen kuitenkin.

Kesä tuli ajettua ilman pleksiä, eikä se ajoviima mikään sietämätön ole ja siitä voi jopa nauttia. Isoin epämukavuusasia on kypärään tulevat "öttiäiset", nuo siivekkäät ystävämme. Jotenkin ne tuntuvat osuvan juuri näkökenttää. Toki joku riski on pleksittömyydessä, josko vaikka lintu sattuisi törmäyskurssille.

Uusi pleksi on hankittuna jo loppusyksystä talvella asennettavaksi. Löysin käyttämättömän Cali EV:n pleksin kaikkine kiinnityshiluineen tuolta nettipalstoilta. Jotenkin tuo EV:n ratkaisu passaa omaan ajatukseen toiminnallisesta ja hyvän näköisestä pleksistä Caliin. Alaosan muovirakenne on kiiltävä musta, nätti kiiltävä teräslista tyylitetyllä kotkalla sinetöi alaosan ja kirkkaan pleksin yhteenliittämisen. Alaosa vaatii maalauksen, mutta sitä ennen itse kiinnitys tulee sovittaa ja se voi vaatia vähän sepittelyä. Calin vilkut aion pitää ennallaan, mutta EV:n vilkkujen sijoituspaikkaan voisi sijoittaa päiväajovalot. Päiväajovalojen sijainti näyttäisi sopivan niille sijoille myös pykälien mukaan.  Pientä päänvaivaa tulee ajovalon koon sopeuttamisesta EV:n halkaisijaltaan isompaa ajovalon paikkaan. Alkuperäisen valoumpion haluan säilyttää pyörässä. Joku siisti kehys pitää löytää tai massata aukkoa pienemmäksi jollain pakkelilla. Työtä on siis tiedossa, mutta onhan tätä aikaa vielä seuraavaan ajokauteen .

[motomatti]

Jarrut ovat selkeästi entisiä paremmat, mutta ei pysäytysvoimaa voi vieläkään kiitettäväksi kehua - aikautensa mukainen kuitenkin.

Muutamaan Californiaan (T3, Cali2 ja pariin Cali kolmoseen.) olen muokannut jarrut siten, samalla kun kumiletkut vaihtuivat metallipunosletkuihin, että jarrukahvasta toimivat molemmat etulevyt ja polkimesta vain takajarru.

Käsijarrun kahvasylinterin liikerata riittää kahdennettuunkin etujarruun. Samalla muuttuu kahvan puristusvoiman tarve pienemmäksi. Muutenkin jarrujärjestelmä yksinkertaistuu. Etujarrua tulee muutoksen jälkeen käytettyä enemmän ja tehokkaammin.

Samalla vaihtuu jarrunestekin liki kokonaan eli jarrujen lämmönsieto parenee. Jarrunesteeksi DOT4 niin ei tule ongelmia. Edellyttää tietysti että kumiosat kuten kumipalkeet jarrunestesäiliöiden kannen alla ovat ehdottoman ehyet.

Metallipunosletkuja tekevät mittojen tai mallin mukaan hydrauliikkaliikkeet. Usein voi värinkin valita. Myös itse koottavia jarruletkusettejä on kaupan. Sellaisen kokoaminen vaatii hieman vaivaa. Jos haluaa, esim museopyörään, paksummat ja mustat letkut niin olen laittanut pari kerrosta kutistesukkaa päällekkäin letkun päälle.

Etujarrun "kytkentä" on tapahtunut siten että kahvasylinteriltä lähtee letku oikean puolen jarrusatulalle johon tulee tuplapitkä banjopultti koska saman pultin alta lähtee letku vasemmalle puolelle. Ei tarvita erikseen haaroittimia ja ilmaus on helppoa sillä vasen satula irrotetaan ilmauksen ajaksi etupään oikealle puolelle ja nostetan niin korkealle kun letky yltää niin kaikki ilmat tulevat ulos yhdestä ilmausruuvista.

[Olavi]

Olen nyt opetellut Calissa pääsääntöisesti käyttämään jalkajarrun lisäksi käsijarrua. MM:n esittämää ratkaisua mietin viime talvena, mutta tyydyin pitämään jarrut vielä alkuperäisenä. Pelkän jalkatakajarrun puolesta puhuu ehkä eniten se, että hidasajossa, varsinkin asfaltin ulkopuolella, pelkän etujarrun käyttöä pitää tarkkaan harkita ettei etupyörä lähde alta esim kääntäessä. Asfaltillakin voi olla hiekkaa, vielä tyypillisesti risteysalueilla, joissa juuri käännytään sekä mahdollisia yllättäviä pysähtymistarpeita voi tulla eteen kelle vaan. Nythän on Calin kanssa tilanne, ettei pelkällä takajarrulla voi edes jarruttaa, mikä luo pientä riskiä em. tilanteissa ja niitä pitää välttää.