LeMans mkII kokemuksia/kysymyksiä

[Samppa]

Pientä edistystä, venttiilinvälykset säädetty sekä teleskoopit kasattu ja asennettu paikoilleenkin, mutta löysästi vielä.
Samaten uudet pyöränlaakerit asennettu. Mitatessa se väliholkki oli 0.4mm pidempi kuin laakerien väli. Aika tiukka oli puristaa paikoilleen, tuntui että laakeripesä on kartiomainen. Puoliväliin asti meni ihan sormella painaen.
Etujousen pohjakuppia sai laitella muutamankin kerran, ennen kuin haitta osui kohdalleen. Sen onneksi näkee tyhjennyspropun reiästä, voi olla hyvillä mielin. Toinen kuppi nimittäin oli purettaessa jumissa ja vinossa, kun haitta oli väärässä kohdassa. Sain SP:stä korvaavan osan, paikoillaan ollut ei ollut kovinkaan hyvässä kunnossa.

Onko venttiilikoneiston jousien kupit (ne "ylähatut") alunperinkin koneistetut alumiiniset? Kuvissa olen nähnyt pellistä prässättyjäkin, jossain square fin-koneissa olen nähnyt alumiinisiä.

Seuraavaksi ohjelmassa eturengas vanteelle, jarrujen asentelua ja sytyksen säätö.

[motomatti]

tuntui että laakeripesä on kartiomainen. Puoliväliin asti meni ihan sormella painaen.

Melko tyypillistä. Syy: laakereita hakattu pois paikoiltaan vinossa tai väkisin vinossa paikoilleen niin pesä väljistyy. Väljyyteen auttaa laakerilukite. Tässä tapauksessa sen voi laittaa jälkikäteenkin. Lukitteessa on ominaisuus jolla se tunkeutuu kapeaankin rakoon.

Etujousen pohjakuppia sai laitella muutamankin kerran, ennen kuin haitta osui kohdalleen.

Erittäin tyypillistä. Mallista riippuen tämä virhe voi aiheuttaa vakavankin vian keulaan. Nykykeulat tyhjennetään yläkautta joten tätä ongelmaa ei enää ole. Valutusruuvilla viime vuosituhannen keuloissa on siis kaksi tehtävää: estää sisäkaluja pyörimästä ja pitää öljy sisällä.

Onko venttiilikoneiston jousien kupit (ne "ylähatut") alunperinkin koneistetut alumiiniset?

Useimmiten alumiiniset. Kovasta alulaadusta. Keveyden vuoksi. Toki kannattaa lukkokiilojen pesä tarkistaa ettei ole hakkautunut väljäksi tai että jompi kumpi jousista ei ole syönyt pesää itselleen. Jouset kun veltostuvat käytössä joskus ja saattavat löystyä asennuspaikkaansa. Jousen alapäässä onkin sitten yleensä kokoelma erilaisia terässhimmejä ja koneistettu jousten teräksinen alatuki. Viritetyissä vehkeissä myös alumiinisia alatukia.

[Samppa]

Eilen vierähti taas muutama tunti tallilla.
Sytkä säädetty staattisesti. Laitoin molempiin kärkiin 0.4mm välyksen, ja yleismittari kiinni. Vasen puoli irrottikin juuri merkin kohdalla. Oikea puoli puolestaan vauhtipyörältä katsottuna viitisen milliä liian aikaisin. Tunnin ähräämisen ja monen yrityksen jälkeen sain kärkiasetelman siihen kuosiin, että molemmat irroittaa juuri merkin kohdalla. Kyllä kärkien kanssa on mukavaa
Etupyörään asensin uudet, kelluvat jarrulevyt ja pyörä paikoilleen. Ilmeni vaan semmoinen ongelma, että oikealla puolella jarrulevyn kelluvuuden mahdollistavat holkit nappaavat hieman haarukkaan kiinni. Ei kaikki, mutta muutamat niistä, riippuen siitä missä asennossa se holkki sattuu olemaan.
Koitin holkkeja pyöritellä, mutta ei se parantanut asiaa. En kyllä keksi muuta konstia kuin koittaa siirtää rengasta hieman vasemmalle laittamalla shimmi akselin ja olemassaolevan alumiiniholkin väliin. 0.5-1mm riittäisi, mistähän semmoisen vaan keksisi..  Parempi ensin koittaa mitata onko pyörä keskellä haarukkaa. Tilaa ei kyllä paljoa ole siellä vasemmallakaan puolella.
Ohjekirja antaa etupyörän isolle mutterille momentiksi jotain 140Nm+, kuulostaa aika kovalle. En laittanut niin tiukkaan.

[Samppa]

Taas on odoteltu Saksasta osia kolme viikkoa. No onneksi ei ole noita ajokelejäkään oikein pidellyt Seurantanumeroita ei taaskaan lähetetty, vaikka erikseen pyysin..
Nappasin siis öljypohjan irti suodattimen vaihtoa varten. Irroitin myös öljynpaineen kuulaventtilin tarkastusta varten, ja sehän oli sisältä ruosteessa. Kahdeksan vuoden seisominen lienee tehnyt tehtävänsä. Siksipä tilasin HMB-Guzzilta 4 bar CNC-version, oli vielä halvempi kuin alkuperäistyyppinen.
Takarengas on myös vaihdettu ja takajarrusylinteri kunnostettu. Se olikin jumitellut, päätellen siitä että toisen puolen kumitiiviste oli kuplinut lämmöstä. Jarrulevyn punainen maalikin oli muuttunut kitkapinnan lähistöltä mustaksi. Ilmauksessa meni koko ilta, kun jarrunestesäiliö on korvattu letkulla ja ilmausnippojen tilalle oli laitettu ruuvit. On tainnut kierteet mennä, kun oli uudet jengat väännetty.

[motomatti]

Asiaan sen kummemmin liittymättä kuin siltä osin että alumiinisessa sisäkierteessä on teräksinen ruuvi joka jumittaa. Tyypillisesti on ensimmäinen keino koittaa vääntää ruuvia auki. Jos se ei aukea kohtuullisella vääntämisellä pitää ottaa aikalisä sillä nuljaantunut kanta tai katkennut ruuvi on moninkertaisesti isompi ongelma. Ruuvit kannattaa ottaa auki ehyinä. Pitää siis käyttää materiaalia rikkomattomia menetelmiä. Niitä on useita.

Jos ruuvi katkeaa sisään kierrettäessä on se helppo homma ja onnistuu vastapäivään leikkaavalla sopivan kokoisella poralla tai tavallisella poralla ja vastakierretapilla. Toimenpide on aivan erilainen jos ruuvi katkeaa sisään avatessa. Silloin vastakierretapista ei ole kun harmia. Poratessa on ehdottomasti porattava ruuvin suuntaisesti. Kun jämäosa on porattu puhki asti (sisäkierre on aina pidempi kuin ruuvi umpiperässäkin) voi liuottamista jatkaa sitä kautta.  vastakierretapeissa on se ongelma että mitä lujempaa niitä kiertää sitä tiukemmin ruuvi pureutuu kohteeseen. Kierreosa pitää siis saada yhteistyökykyiseksi irrottamista ajatellen ja minimoida voiman tarve. Katkennut vastakierretappi on hankala. Kovaa ainetta vastaan on oltava vielä kovempi terä.

Vinoon porattuja epäonnistuneita kierteenirrotusyrityksiä olen yhdelle elämälle nähnyt tarpeeksi. Niiden irrotus onkin sitten jo hankalampaa ja vaatii järeämpää kalustoa kuten tarkkuusporakonetta ja terää jossa on tasoleikkuinen pää eli se ei leikatessaan suuntaa vinon reiän suuntaisesti kuten tavallinen pora. Usein kohdetta joutuu purkamaan lisää että saa kohteen kiinnitetyksi tarkkuusporakoneen tasoon.

Lisäksi on ne reiät joihin on jäänyt osa ruuvia ja niitä on yritetty epätoivoisesti kierteittää. Kiinnitys tulee väärään kohtaan ja/tai vinoon eikä ole pitävä.

Jos on aikaa kannattaa aloittaa oletettujen jumiintuneiden ruuvien käsittely jo viikkoja ennen ruosteenliotusöljyllä. Jos osa on saanut olla paikoillaan pitkään niin pitkään kestää liotuskin. Pelkästään se helpottaa hommaa.

Usein suositellaan kuumentamista hehkuvan kuumaksi. Se ei yleensä johda muuhun kuin kohteen pehmenemiseen ja voi hankaloittaa seuraavia vaiheita mutta yhdessä ruosteenpoistoöljyn kanssa lämmittäminen sen sijaan tehoaa: umpiperästä tulee lämmöstä laajennutta kaasua pois ja kun lämpimään kohteeseen suihkaisee öljyä niin kohde jäähtyy ja imaisee sisäänsä öljyä. Malttia pitää olla. Ja toistoja.

Ruoste ja muut hapettumat aukeavat usein napauttamalla ruuvin kantaa kohtisuoraan. Toimenpide ei riko, oikein tehtynä, mitään tärkeää. Myös kannan sivuttain kolauttaminen vasaran ja tuurnan avulla rikkoo hapettuman kannan ja kiinnitetyn kappaleen välistä.

Joskus, jos kanta on työkalulle kelvoton, kannan poistaminen auttaa. Kansi irtoaa ja ruuvin vartta jää näkyviin riittävästi että siitä saa kiinni.

Pienen ruuvin, M6 ja pienemmät, katkeaminen tasopinnan alapuolelle on ongelmallisinta. Siihenkin on käteviä menetelmiä mutta jätän sen ammattilaisten tiedoksi. Sellaisesta saa syyttää vain itseään koska ei silloin ei ole tehty tarvittavia ennakkotoimenpiteitä vaan käytetty voimaa.

Jarrujen ilmausruuvit ovat monissa vanhoissa vehkeissä ongelmallisia. Siihenkin auttaa ennaltaehkäisy. Ne kumitulpat ilmausruuvien päissä ovat tarpeelliset. Jos jarruja huolletaan huolto-ohjeen mukaan eivät ruuvit pääse jumittumaan ja niitä voi normihuollon yhteydessä vuosittainkin herkistellä. Jarruneste vaihdetaan neljän vuoden välein niin ilmausruuvit saavat liikuntaa.

Ruuvit siis pitää, kovasti jumiutuneetkin, saada ehyenä pois niin homma etenee ja ei tule asiaa pajalle jossa laskutetaan tuntitöinä katkenneiden ja jumiintuneiden ruuvien irrotukset. Säästyy myös uusien kierteitten teolta. Itse en suosi lainkaan ylikokoon tehtyä kierrettä. Ehkä poikkeustapauksissa. Esimerkiksi M6 --> M7 -muutos. Mieluimmin kierreinsertin asennus. Niitä on useita tyyppejä eri tarkoituksiin. Samalla kohteen lujuus paranee alkuperäisestä merkittävästi.

Pulttipyssyllä nuljatut kuusiokolo- ja torx-kannat ovat viheliäisiä kun vääntövoimaa ei saa kohdistetuksi ruuviin. Varsinkin kupukantaisiin ruuveihin. Kantaan hitsattu mutteri voi olla apu mutta silloinkin useimmat joutuvat lähtemään pajalle päin.

[TunturiTT]

Pienen ruuvin, M6 ja pienemmät, katkeaminen tasopinnan alapuolelle on ongelmallisinta. Siihenkin on käteviä menetelmiä mutta jätän sen ammattilaisten tiedoksi. Sellaisesta saa syyttää vain itseään koska ei silloin ei ole tehty tarvittavia ennakkotoimenpiteitä vaan käytetty voimaa.

M6 ja vielä M5:kin pystyy vielä hitsaamaan mutterin läpi, jos eivät ole tavattoman syvällä. Kuuma myös mukavasti höllentää oksidikerrosten otetta kierteessä.

Pienemmänkin ruuvin voi porata suht turvallisesti syvemmältäkin pois. Tarvii vaan reikään sopivan karkaistun ohjurin. Tietenkin sellainen tulee ensin hankkia tai valmistaa. Sen kanssa porailee alkureiän ruuvin läpi ja poraa suuremmalla poralla ruuvin kierteen puhki. Eli jää vain kierteen harjat sinne reikään. Tämän voi sitten kaivella piikillä kierteen alusta esiin ja nykiä pois. Säilyy siis alkuperäinen kierre.

[motomatti]

TTT tässä ammattisalaisuuksia paljastelee.
Ensiarvoisen tärkeää on että poraa terästä eikä alumiinia ja nimenomaan ruuvin suuntaisesti. Kokemukseni mukaan harvalla on ollut mitään suuntaamisvälineitä tuloksista päätellen. Tosin niitä onnistuneita ei minulle asti ole tullut.....

On erinomaisen rasittavaa jos joutuu purkamaan moottorin pois rungosta yhden ruuvin korjauksen takia. (Tosin Guzzin suhteen piilossa olevia ruuveja on aika vähän. Tyypillisiä katkenneita on öljypohjan ja pakoputken ruuvit.) Erikoistyövälineillä käy kuitenkin melko kivuttomasti poraaminen sivusta. On olemassa sellaisia poria jotka taipuvat kulman taakse. Tosin en ole kaupassa koskaan sellaisia nähnyt. Pienikokoisella kulmavaihteella varustetulla poralla pystyy myös tekemään hankalia paikkoja. Vakaata kättä ja silmää tarvitaan. Kokemuksestakaan ei ole haittaa.

Ruuvien katkeamiseen vaikuttaa liika kiristäminen. Vaikka ruuvin myötöraja ei ole olekaan vielä ylittynyt niin tarpeettoman kireälle vedetty ruuvi juuttuu myös helpommin. Jos myötöraja on ylittynyt niin hiukankin juuttunut ruuvi voi katketa avatessa.

Löytöjä: http://www.motomatti.fi/2015/12/irtomoottori-kampikammion-osien.html
Edellisen korjaus: http://www.motomatti.fi/2015/12/irtomoottorin-jakopaan-kotelon-korjausta.html
Tässä ns turaajan aikaansaannoksia. Huomaa venynyt kierre: http://www.motomatti.fi/2015/07/california-adamant-moottorioljynvaihto.html

[Camn]

Ruuvien katkeamiseen vaikuttaa liika kiristäminen

Aina tulee kiristettyä liikaa. Pehmeä kupari- tai alumiinitiiviste esim. ei isoja momentteja vaatine, pitääkseen.  Kunhan nyt ei irti tärise. Tässä kohtaa voisin kuvitella että kupari tai alumiini on parempi kuin usit -tiiviste: pehmeinä painuvat kasaan ja ”tuukkautuvat” vähän pultin kantaan? Siinä mielessä kertakäyttöisiä ”crush washer” tavaroita. Sekin vielä vanhemman Guzzin kohdalla on käytäntö, että kaikki mikä on löysällä, varmuudella tärisee irti, putoaa ja häviää lepikkoon.

[motomatti]

Jossain laittamassani linkissä oli erinomainen kuva juurikin liikaa kiristetystä ruuvista joka oli kuroutunut katkeamispisteeseensä. Toinen niistä ruuveista olikin sitten katkennut.
Ruuveilla, siis normaaleilla 8.8 -laatuisilla on, jos ovat laadukkaita jopa nelinkertainen kestävyys ennen katkeamistaan Katkeaminen tapahtuu liki aina kierteen päästä. Taannoisessa työpaikassani oli testata uudet kiinnitystarpeet tietyllä otannalla ja tehdä niille vetolujuustesti. Joidenkin toimittajien tavara oli kuraa, toisten katkesivat vakioarvolla eli hajonta oli pientä. Testiä ei tehty vetokokeella vaan kiertämällä ruuvi voideltuun teräskierteeseen ja vääntömomentti mitattiin. Kannan kitka huomioitiin myös. TTT saattaa ruuvien lujuuksista kertoa enemmänkin. Minulla on jo unohtunut moni asia. Liian suuren vetolujuuden valitsemisesta voi olla haittaakin. Erikseen on sitten ne ruuvit jotka jännitetään tiettyyn vetolujuuteen mittaamalla niiden pituus ennen ja jälkeen.

Pehmeä kupari- tai alumiinitiiviste esim. ei isoja momentteja vaatine, pitääkseen.  Kunhan nyt ei irti tärise. Tässä kohtaa voisin kuvitella että kupari tai alumiini on parempi kuin usit -tiiviste: pehmeinä painuvat kasaan ja ”tuukkautuvat” vähän pultin kantaan? Siinä mielessä kertakäyttöisiä ”crush washer” tavaroita.

Huoli pois. Vaikka pehmeä alumiini tai hehkutettu kupari ovat hyviä tiivisteinä (vaikka niitä voi eräissä harkituissa tapauksissa käyttääkin uudelleen, varsinkin alumiinia) niin Usit on oikein käytettynä monikertakäyttöinen ja siinä on kumiset sisäreunukset joka muodostavat kitkan tulpan ja kohteen välille. On ikään kuin tahmea. Liian pientä Usittia ei saa valita: sitä ei saa kiertää kierteeseen vaan painaa suoraan pohjaan asti. Ei toimi mikäli tulpan juuressa on kartio. Jos siellä kierteen loputtua on ura tai kierre päättyy suoraan kantaan saman läpimittaisena voi Usittia käyttää.

Guzzeissa, ja useissa muissakin pyörissä, se on vakiotavaraa jo tehtaalta. Tosin huoltokirja sanoo että nekin pitää vaihtaa. Mutta ainakin kotihuoltaja huomaa silmällä jos tiivistehuuli repsottaa. Ne pienet huulet pystyvät tiivistämään valtavia paineita hydrauliikkalaitteissa. Mutta kupari- ja aluprikkoja voi käyttää myös. Kaikkia niitä on saatavissa "hyvin varustelluista tavarataloista".

[Camn]

kupari- ja aluprikkoja voi käyttää myös

Onkohan kupari-/alumiini -tiiviste eri asia kun kupari-/alumiini -prikka? Noin tiivistämismielessä. Minulla on sorttimenttilaatikollinen molempia.  Molempia joutuu käyttämään, kun sopivinta etsii. Toisessa lukee selvällä saksankielellä että "kuparitiivisteitä" ja toisessa selvällä suomenkielellä että "alumiinialuslevyjä" (jos nyt oikein muistan).

[Pekka]

Pienen ruuvin, M6 ja pienemmät, katkeaminen tasopinnan alapuolelle on ongelmallisinta. Siihenkin on käteviä menetelmiä mutta jätän sen ammattilaisten tiedoksi.

Katkenneita M3 ruuveja joutuu irrottelemaan useimmin Helppo porata 1,5mm päästä kuppimaiseksi teroitetulle 6-koloavaimelle reikä.
Kuvassa meni hieman sivuun kun en laiskuuttani ohjuria valmistanut/käyttänyt.
Poraus pysyy kuitenkin ruuvin puolella.

[Samppa]

Kyllästyin odotteluun, puunasin kuulaventtiilin puhtaaksi ja testasin paineilmalla. Kompuran paineenalennusventtiilistä säätämällä saatiin avauspaineeksi noin 4.5bar, eiköhän se hyvä ole. Ei tuntunut vuotavankaan.
Öljypohja kiinni ja samalla tankki kiinni. Askeleen lähempänä valmista siis Vielä kun muistaa öljyt lorauttaa..
Avaimesta kokeilin laittaa virrat päälle, mutta mitään ei tapahtunut! Seuraavaksi sitten sitä selvittelemään...akusta kyllä löytyi 12.6V eli täynnä on, pari viikkoa sitten ladattu.

[motomatti]

kupari- ja aluprikkoja voi käyttää myös

Onkohan kupari-/alumiini -tiiviste eri asia kun kupari-/alumiini -prikka? Noin tiivistämismielessä. Minulla on sorttimenttilaatikollinen molempia.  Molempia joutuu käyttämään, kun sopivinta etsii. Toisessa lukee selvällä saksankielellä että "kuparitiivisteitä" ja toisessa selvällä suomenkielellä että "alumiinialuslevyjä" (jos nyt oikein muistan).

Joo, käytin väljästi synonyymeinä kansankielisiä ilmauksia kuten prikka, aluslaatta, aluslevy ja tiiviste etuliitteineen.
Jos kirjoitan alumiinialuslaatta (myös kupari-) niin oletan että sillä ymmärretään juurikin periksi antavaa tiivistettä ruuvin kannan alla. Tiivistyminen perustuu silloin metallin muokkautumiseen puristuksessa. Sama kuparin kanssa. Usit on sitten poikkeus kutsunpa sitä millä tahansa nimikkeellä mutta sen erilaisen toimintaperiaatteen vuoksi se on kielessäni aina Usit.
Tiiviste lienee laajempi käsite mutta jos lukee että tiivisteprikka niin mielikuvitus, ainakin omassa päässäni, muokkaa tiedoksi ympyriäisen levyn jossa on keskellä reikä ruuvia varten. Kuparitiiviste ilman alus- tai prikka -liitettä tarkoittaa laajempaa kokonaisuutta kuten esimerkiksi kyseisestä aineesta valmistettua kannentiivistettä.

Aivotoimintaa voi laajentaa käymällä Biltemassa. Siellä tavaranimikkeet on käännetty ruotsin kielestä suoraan suomeksi. Tuotteen nimike voi siis olla ihan muu kuin mihin olemme tottuneet. Esimerkiksi "uraratsastaja".

[TunturiTT]

Ja akseliratsastaja tai turboagregaatti (turboahdin).

[JuhanVon]

Bilteman klassikko on kyllä autohifiosaston galvanoitu erotin 
Ei ole näköjään enää nykyään saatavilla.