Guzzi Cafe Racer

[motomatti]

Goodridgen liittimet ovat erinomaisen hyvin kromattuja ja ovat kestäneet asennuksen sekä käyttöä kärsimättä. Itse en ole saanut tositteita mukaan mutta voinhan kysyä ensikerralla. Ostin niitä paikallisesta H-D -myymälästä.

Rosteri on kyllä siinä mielessä parempi että ulkonäöllisesti säilyy hyvänä.
Mutta niistä ei itsellä ole kokemusta.
Tyypillisesti kyllä käy niin että liitos tulee kiristettyä liikaa ja mutteri halkeaa. Kiristäminen on siinä suhteessa taitolaji että ei saa kiristää liikaa. Oma kokemukseni on että pitää jättää löysähkölle. Muuten teflonputki leikkautuu tai mutteri halkeaa. Mutta, kuten kerroin, kokemukseni on vain noista Goodridgen liittimistä.

[jAgo]

Näkyy olevan nämä liittimet SpeedFlow merkkisiä. Luulisi olevan ihan ammattiosia kun rata- ja ralliautoilijat niitä käyttää. Otin vanhat jarruputket mukaan kauppaan, jotta näki oikeat kierteet. Parempi uskoa sitten myyjää mitä osia tarvitsee. Hyllystä löytyi vaihtoehtoja ihan riittämiin. Nämä ovat ns putkimiehenhommia osia löytyy liitoksiin kuin palapelissä. Monta pussia tuli ostettua ja kaikkien pitää tietenkin sopia toisiinsa. Siinä oli myyjän ammattitaito arvossaan.

Nuo kaikki liittimet ja osat ilman letkuja maksoi 96,00 euroa kuitin mukaan kun äsken tarkastin. Tuosta hintatasosta en osaa mitään muuta sanoa kuin, että neuvojen kanssa ihan OK. Ei noita olisi esim. netistä osannut mitenkään minun ammattitaidolla oikein ostaa.

Katkaisun jälkeen siis on tuo letkun päälle tuleva osa ensin "sisään", muuten käy kuten jatkojohdon tekijälle. Valmiin liitoksen jälkeen yksi osa hymyilee pöydällä 

Pikku meisselillä painetaan nuo teräspunokset huolellisesti sivuun. Näitä ei saa jäädä missään tapauksessa helmen alle, eikä sormen päihin 

Sen jälkeen helmi painetaan paikalleen. Minulla meni pohjaan ihan käsivoimin. Toki pikkusen napautin päähän kuminuijalla ja varmistin asian. Sen jälkeen liitososa paikalleen ja liittimen kiristys. Kiristysohje oli kireään, mutta ei liialla voimalla. Kun liitintä piti käsissä niin lyhyillä kiintoavaimilla sai vääntää kireäksi. Luulen että ei tullut liian tiukkaan, kun nuo omat käsivarret ei ole mitään rautakankia 

Tuo umpitulppa takajarrun jakajaan tuli samasta paikasta. Se siis paikoilleen tiivisteen kanssa. Takajarrusylinteristä jakajaan kävi samoin vanha letku. Samoin jakajasta takajarrusylinteriin menevään jarruputkeen. Jarruvalon liittimet  kiinni. Näin takajarru odotti  jarrunesteitä.


 

[motomatti]

Huomattavasti järeämpää tavaa nuo Speedflow liittimet kuin on rakentelijoille tarkoitetut sirot ja kromatut Goodridget. Laitetaan nimi korvan taa. Brembo käyttää liitinkierteenä M10x1 mm kierteitä. Että sikäli helppoa. Japanilaisissa jarruissa on karkeampi kierre. Tiivisteet ovat alumiinisiä ja kertakäyttöisiä. Hienokierre, erityisesti alumiinissa, ei siedä suurta kiristysmomenttia.

[TunturiTT]

Aika lailla saman näköisiä, kuin ne mun tilaamat. Tuo rst liitos on samanlainen, kuin teollisuudessa käytetty kartioliitin. Sama kiristysongelma molemmissa. Jos meinaa saada pitämään, pitää kiristää todella lujaa. On toki tunteeton sääilmiöillä.

[motomatti]

Itse en kyllä kiristäisi lujaan, sillä kokemuksella mitä Goodridgellä on tullut. Mutteri halkeaa tai menee kierre. Hyvä jos on sellainenkin koottava liitintyyppi joka kestää kovanäppisenkin kourissa niin että tulee hyvä.

[TunturiTT]

Goodridge lienee kromattua mustaa rautaa? Todennäköisesti aika pehmeätä tavaraa.

[motomatti]

Jep.

[TunturiTT]

Kiinalaiset rst:t ottavat ruostepilkkuja yhdessä kesässä. 

[motomatti]

Kiinalaiset rst:t ottavat ruostepilkkuja yhdessä kesässä. 

Kiinalaiset kromit ottavat ruostepilkkuja yhdessä kesässä.

[jAgo]

Seuravana oli sitten vuorossa etuletkujen asentaminen. Mukavasti sujui myyjältä saaduin ohjein.

T-palalle tein pienen pudotuksen alumiinista, jotta sain letkut ja kiristimet paremmalle sijainnille. Saman pultin alle asensin myös johdon rungosta jotta etuhaarukka saa paremman nollan ( - ) kuin pelkästään rasvaisten laakerien kautta.

Pienet asiat usein näyttävät, että on asioita pohdiskeltu rakentamisen yhteydessä. Päädyin poraamaan jarrusatuloiden kiinnityspultteihin reiät, jotta niihin sai asennettua varmistuslangat. Halvalla lisää race ilmettä 

Nyt myös etujarrut olivat valmiina ja odottivat nesteitä sisäänsä.

Käytin täytöissä apuna paineilmalla toimivaa jarruilmauslaitetta. Voin suositella, helpotti ja nopeutti jarruletkujen täyttöä ja  ilmausta.
Suosittelen myös vanhojen Guzzien jarrunesteiden vaihtoon. Varsinkin integraalijarrujen kanssa.Helppo kuljettaa vanha neste ilmauslaitteen säiliöön ja uusi varovasti kaataen jarrusäiliöön tilalle. Täyttö siten, että vanha neste pysyy pohjalla. Varsinaista ilmaustyötä silloin ei tarvitse tehdä lainkaan, kuten tyhjien letkujen kanssa.( jos ei päästä säiliötä tyhjäksi)

Vastaavaa myy mm. Motonet.

http://www.motonet.fi/fi/tuote/751000/Jarrujen-ilmauslaitejarrunesteen-vaihtotyokalu

No pieni takapakki tuli. Oli ilmeisesti etujarrujen paineella toimiva jarruvalokytkin jymähtänyt hitaan rakennustyön aikana. No uusi löytyi Stormilta hyllystä. Imin yläkautta säiliön tyhjäksi. Kytkimen vaihto ja varmistusilmaus. Taas jarruvalo toimi kun kahvaa käytti
 

[TunturiTT]

Jos poraat enemmän noita varmistuslankareikiä erilaisiin osasiin, niin kannattaa etsiä käsiin poraustuki kyseiseen hommaan. Vähentää katkenneita pikkuporia ja säästää hermoja.

[motomatti]

Lentokoneessa kerron auliisti että periaatteessa kaikki sen osat ovat kiinni rautalangalla.
Käytännössä puhutaan varmistuslangasta joka on suhteellisen pehmeää ruostumatonta terästä.
Itse olen käyttänyt romulavalta löytämääni rullallista rosterhitsauslankaa. Varmistuslankapihdit ovat hyvä apu tehtäessä varmistuksia.

Reiän poraaminen vinoon tai pyöreään pintaan on vaativaa. Käytännössä kuusiokantaan reikä porataan yhden kulman läpi. Siis hyvin viistosti. Se onnistuu parhaiten niin että pistepuikolla merkitään reiän paikka ja aletaan käsivaralta poraamaan kohtisuoraan pintaa kohti mutta porauksen edetessä käännetään suunta niin että lävistetään vain kulma. Poranterän ulostulo viistosta pinnasta on vaativampaa kuin kohtisuoran pinnan läpi. Silloin pitää malttaa olla painamatta liikaa. Kierroksia ja hiljaa edeten menee pora läpi pinnan.

Myös kuusiokoloruuveille oikeaoppinen poraus tehdään niin että ei porata kannan seinämän läpi vaan vastaavasti kuin edellä.

Varmistuslankahomma on helppo ja hyvä varmistus silloin kun pultti on kiinni jossain kiinteässä kohteessa eli sillä ei ole mutteria osan toisella puolella. Varmistuslankahomma muuttuu vaativaksi jos mutteritkin pitää varmistaa. Ovat usein hankalassa välissä tai muuten vaikeasti saavutettavissa. Silloin kannattaa käyttää itselukittuvia muttereita. Niitä on montaa sorttia.

[GuzGuz]

Työ tekiäänsä neuvoo väittää vanha sananlasku.
Poranterän on hyvä olla mahdollisimman sisässä istukassa varsinkin vinoon porauksissa ja just tuo että aloittaa suoraan.
Myös terillä on merkitystä, laatueroja on.
Itse olen tykästynyt cobolttiteriin.
Coboltit menee nätisti rosteri ja haponkestävään ja tarvittaessa vaikka karkaistuun teräkseen.
Hieman hintavia, mutta kestäviä.
Kohtuuhintainen setti:
http://www.hongkong.fi/fi/tyokalut-ja-nikkarointi/tyokalut/sahkotyokalut/poranterat-ruuvauskarjet-ja-muut-tarvikkeet/magnum-cobalt-19-osainen-poranterasarja/p/133061/
Hongkong, mutta noi Magnum terät on ihan hyvää laatua.

[motomatti]

Kerholla ja entisillä työpaikoillakin olen huomannut että metalliporia ei osata teroittaa. Omituisia kirkontorneja syntyy tai sitten ns. takaleikkuisia. Niillä ei synny reikää. Pahin on terävän oloinen mutta toispuoleiseksi teroitettu pora: Sillä tulee nimellismittaansa isompi reikä.

Käytännössä otetaan uusi pora kun edellinen on tylsistynyt, lohjennut tai palanut. Lisäksi poralaatikosta löytyy sellaisia poria jotka on porattu alkupäästään kartioksi eli jumittavat heti kun on hiemankin syvempiä reikiä. Useimmissa tapauksissa poran pysyy pelastamaan teroittamalla sen uudelleen. Homma onnistuu ihan vapaalla kädellä ja silmällä katsomalla. Ei tarvita mitään teroituskonetta. Sellainen on tosin kätevä jos on hyvänlaatuinen eli kallis. Mutta sen jälkeen poran terä pitää vielä viimeistellä porattavan materiaalin ominaisuuksien mukaan. Eri materiaaleille on eri teräkulmat kuin myös muut porausarvot.

Cobolttiterät ovat hyviä. Vaatii vain omanlaisensa hiomakiven teroitukseen.

Hyvässä porauksessa syntyy kaksi samanlaista kierrelastua. Riippu tosin materiaalista onko se lastuavaa. Valurauta ei ole mutta alumiini ja teräs ovat.

Tässä teoriaa ja käytäntöä porien teroittamisesta koneen avulla. http://www.tormek.com/fi/jigs/dbs22/instruction_dbs22_fi.pdf

Samaan tulokseen pääsee osaava, tarkka ja kokenut teroittaja käsinteroituksellakin. Aivan pienimmät (alle 3 mm) ja suuret (yli 25 mm) ovat hankalia käsinteroituksessa, mutta mahdollisia. Hiomakoneen pitää olla silloin jo melko järeä kun isoja teriä käsitellään. Isoihin teriin tarvitsee kulmamitan ja työntömitan. Toisaalta, väärinteroittamalla toispuoleiseksi voi pienemmän terän saada tuottamaan isompaa reikää kuin nimellismittansa on.

[TunturiTT]

Itse teroitan käsivaralla.
Yhdellä aiemmista asiakkaista oli oma verstas alueellaan. Siellä koneistamon päämies teroitti suurimman osan teristä käsin. Hiomakonekin oli, kun piti teroittaa isompi kasa teriä. Pienet teroitti aina käsivaralla. Siis alle milliset..