Guzzi Cafe Racer

[TunturiTT]

Kullan väri vie ajatukset pinnoitettuhin kilpaosiin. Saksalaiset käyttivät materiaalina "elektronia" ja pinnoittivat sen jollain kullan väriseksi.

[jAgo]

Ohessa vielä kuva valmiista takavanteesta vetopuolelta.

Etuvanteelle uudet laakerit paikalleen ja etujarrulevyt kiinni kuten takavanteelle.

Nyt olikin osia sen verran valmiina että pystyi maalatulle rungolle tekemään asennustöitä.
Ensin nuo "sähkölevyt" ja vilkut paikoilleen. Takaiskarit tietenkin kiillotettuina paikalleen.

Tuo säätöpyörä 1-2-3-4 on jäänyt vieläkin selvittämättä noista takaiskareista. Onko jollakin tietoa tästä numeroinnista ?? Hyvä kun nyt jälkikäteen kirjoittelee niin palaa mieleen enemmänkin noita selvittämättömiä asioita 

Tämä oli kuitenkin mukava vaihe rakentelussa kun rupesi näkemään kokonaisuutta "uusilla" osilla. Helppo oli näitä koeasennettuja nyt asennella 

[motomatti]

Takaiskarit näyttäisivät olevan laadukasta mutta edesmennyttä Koni-merkkiä. Tosin sitä saa taas Ikon-merkkisenä. Tietääkseni myös korjaussarjoja. Noita olen suosinut liki kaikissa stereoperäisissä katupyörissäni.

Muovinen kiekko kumisuojuksen alla on paluuvaimennuksen säätö: ykkönen on lievin asento.
Jos nuppi on vanhuuttaan kankea pyöritellä niin liottele sitä muutama päivä sopivalla sprayvoiteella.
Valitettavan usein näkee että nuppi on rikki kun sitä on väännetty väkisin. Myös kumisuoja on joskus kadonnut.

Ovat erittäin käyttökelpoiset jos ovat kunnossa ja oikeaa jäykkyyttä.

[TunturiTT]

Jos ovat Dial-a-ridet, niin niihin saa myös eri vietereitä. Saa siis myös painumat mieleiseksi.

[jAgo]

No niin tulihan niitä varmistuksia omille mielipiteille. Takaiskarit siis juuri tuollaiset kun Motomatti kirjoitti. Tuo sääntösuunta erityisesti kiinnosti.Kiitoksia vaan Motomatille.

Kokeilin tuota paluuvaimennusta eri asennoissa, mutta en oikein isoa eroa saanut aikaiseksi
viime kesän lyhyillä ajoilla yleisillä teillä. Säätökiekko siis toimii herkästi, muutenkin vaimentimet ajossa mukavan oloiset ja vakaat. Ei perä turhaan löysänä kiemurtele. Bella Italiasta palatessa Räyskälän pikkuteillä ei turhaan pomppinut tien heitoissa.

Hyviltä vaikuttaa nuo Konit, vaikka ikää taitaa niilläkin olla. Näihin en poraa reikiä 

[TunturiTT]

Kyllä noissa omissa ainakin huomaa kun kääntelee nupista. Eihän se niistä eri pötköjä tee, mutta kyllä sen eron pitää olla persuuksissa tuntuva.

[motomatti]

Joskus kauan sitten tulin autolautalla Ruotsista päin Turkuun ja edelläni Turun rantaan ajoi lautan ramppia myöden isossa lastissa oleva Honda CBX 1000. Sen takapää heijasi ikävän näköisesti rampin kynnyksissä. Pysähdyimme molemmat satama-alueelle tarkastamaan ja kiristämään pakkauksiamme. Mainitsin tälle CBX-kaverille että hänellä on ihan löysät takaiskarit. Kertoi että hankki ne ennen reissulle lähtöä mutta huomasi lähdettyään että olikin tullut ostettua ihan surkeat iskarit.

Vilkaisin niitä tarkemmin ja totesin että Konithan ne ja kysyin että oletko säätänyt niitä. Sain hieman hölmistyneen katseen kun nostin kumisuojaa iskarin yläpäässä ja näytin että sulla on säätö ykkösasennossa. Ja molemmin puolin.

Ehdotin että pari naksausta kireämmälle niin voi olla vaikutusta. Hän teki niin ja kiersi hieman satama-aluetta ryhtyen kiroilemaan että meni koko alppimaan reissu pilalle tuon takia! Meillä oli sitten yhteistä kotimatkaa ja tämä kaveri tarjosi minulle sapuskat Mommolan Motellilla ja kiroili omaa tietämättömyyttään ja sitä että kunka paljon tuli kirottua Alppien mutkateilla paskoja ja kalliita iskareita.

Saman havainnon olen tehnyt monen muun motoristin osalta. Ei ole joko uskallettu tai tiedetty että iskareita voi säätää. Sellainenkin iskarityyppi tuli vastaan jota säädetään siten että se otetaan irti ja kierretään toista kiinnityskorvaa toiseen nähden ja kuuluu pienenpieniä kilauksia kun säätö muuttuu.

Mennä kesänä kysyin kahdelta eri henkilöltä California 3/ Cali 1100 omistajilta että onko säädettävät etuiskarit vielä kunnossa?
Toinen sanoi ettei tiedä ja toinen kertoi ettei ole edes uskaltanut nuppeihin kajota. Cali3:sen keulassa kun on kahdet säädöt teleskoopin yläpäässä: jousipaineen pikasäätö (vaikutus noin 30 mm) ja paluuvaimennuksen pikasäätö.

Tässä Cali3/1100/1100ie alkuperäisetuiskunvaimentimen rakenteesta: http://www.motomatti.fi/2016/03/california-iii-etuiskunvaimentimen.html

[TunturiTT]

Saman havainnon olen tehnyt monen muun motoristin osalta. Ei ole joko uskallettu tai tiedetty että iskareita voi säätää. Sellainenkin iskarityyppi tuli vastaan jota säädetään siten että se otetaan irti ja kierretään toista kiinnityskorvaa toiseen nähden ja kuuluu pienenpieniä kilauksia kun säätö muuttuu.

Konit on yleensä nämäkin. Jousi pois, iskari painetaan pohjaan ja kierretään. Mullakin on yhdet tällaiset varastossa. Olivat tehdasuudet, vanhaa varastoa. Menivät totaalisen jumiin yhdessä kesässä. Jotain seisotuksessa sedimentoitunutta on varmaan liuennut ja irronnut, tukkien venttiilistön reikiä. Pitäisi purkaa, mutten ole saanut aikaiseksi hankkia/tehdä sopivaa avainta.

[motomatti]

Suhtaudun hyvin skeptisesti henkilöihin jotka hankkivat kaupasta kalleimmat ja monisäätöisimmät iskarit pyöriinsä. Epäilen että suurimmalla osalla se on vain "hengen tukemista" eikä niinkään sitä että kyseisiin iskareihin ei osata tai haluta tehdä sellaisia säätöjä jotka ovat käyttötarkoitukseen hyviä. Aika harva edes huollattaa iskunvaimentimiaan säännöllisesti.

Iskunvaimentimen kuluminen on hidasta eikä sen vuoksi kuljettaja edes huomaa huonontumista. Joskus sitten tulee se paha paikka jossa olisi tarvittu huollettuja ja oikein säädettyjä iskunvaimentimia.

Joka koonkoontumisajossa voi nähdä "makaavia" keuloja ja vuotavia iskunvaimentimia. Näkee että vuoto on kestänyt jo kauan kun on likaa kertynyt. Joskus niistä huomauttelin kärkkäästi mutta saamani palautteen vuoksi en enää huomauttele.

[jAgo]

Tein muutamia perusvirheitä "kiireessä" noiden takaiskarien kanssa kun säädin niitä.
Koeajot olisi pitänyt suorittaa samalla tiellä ja samoissa mutkissa sekä pompuissa.
Säädettäessä olisi pitänyt ajaa ensin vaikka 1 asennolla ja sen jälkeen suoraan 4 asennolla, jotta ero olisi tullut selväksi.
Sen jälkeen sitten hienosäätöä siellä päässä säätöä kun tietää kumman pään ominaisuuksia haluaa.
No onhan ainakin hommia myös ensikesäksi 

Takaiskareiden jälkeen sitten etuiskarien pariin. Aikaisemmin oli  Tunturi TT kommenttia "Oli muuten järkyttävän tiukassa keulaputket, kun muutama vuosi omasta irroittelin ja kasailin. Puukiiloja hahloon ja kaksin käsin kiertoa" Ei ollut minulla takaisin laitto sen helpompaa kunnes muistin ottaa kuumailmapuhaltimen käyttöön ja lämmittää noita kolmioita. Sen jälkeen meni sujuttamalla paikoilleen. Ei ole aina voimasta kiinni nämä metallisovitukset

Etuputkiin Clip Onit paikoilleen, samoin etuvilkut. Sen jälkeen mittaristo pulteilla kiinni. Rupesi etuosa jo näyttämään moottoripyörältä.

Kiillotusta äänimerkinantolaitteille ja kiinnitys. Homma eteni vauhdikkaasti tässä vaiheessa.

[motomatti]

Kun joskus malttaisikin tehdä kaikki osat niin että ne olisivat kaikki valmiina asennusta varten yhtä aikaa. Aivan kuin tehtaan kokoonpanolinjalla. Kerran melkein onnistuinkin talvella 88-89. Runko oli tullut maalarilta ja sen laitoin olohuoneen ikkunalle.
Kirjahyllyyn keräsin osia ja sitä myöden vein kirjoja varastoon. Kevättalvella olivat kaikki kunnostetut ja uudet osat paikalla. Mutta en tietenkään malttanut nauttia: kokosin koko laitteen viikonlopun aikana.

[TunturiTT]

Omia en millään viitsinyt alkaa lämmittelemään. Pinnassa oli itse maalaamani märkämaali.

[jAgo]

Kasaus jatkui nopeissa merkeissä näiden valmiiden osien kanssa. Mitat oli purkuvaiheessa otettu ylös esim. Clip Onien kohdalta. Teipit vaan putkiin merkeiksi ja asennus siihen.

Sähköjen kytkennät toin tankin alle suojaa omaan riviinsä. Sieltä niitä on tarvittaessa helppo irrotella ja pysynevät myös hieman siistimpinä.
Liittimien huolellinen puhdistus ja suojaus ennen liityntöjen tekoa. Alkuperäiset johtosarjat siis kävivät suoraan ilman johtojen lyhentämistä tai uusien liittimien asennusta.
Hieman tuo vaati suunnittelua, mutta siellä ne nyt on . Löysin tuollaisia joustavia kumisia nippusiteitä, jotka ovat vielä avattavia. Eivät aiheuta niin helposti hiertymiä johdoille.

Osia oikeassa järjestyksessä kiinni ja tuosta rungosta rupeaa tulemaan tavarateline

Sisarpyörä katselee vierestä säilytyspussin sisältä, että mitä siellä oikein touhutaan. Jos joku asennuskohta ei heti tullut mieleen, niin siitä oli helppo tarkistaa oikea asennustapa.

[jAgo]

Lisää väriä piti saada noille vanteille. Päädyin hankkimaan Motonetistä valkoista vanneteippiä:

http://www.motonet.fi/fi/tuote/410365/MP-Progrip-vanneteippi-valkoinen

Vanteet kumolleen ja mukana tulleella työkalulla tarrateippi rullasta vanteelle.  Tuo työkalu ei kulje SP Guzzin vanteella jämäkästi, mutta kun rauhallinen ja huolellinen niin saa tuon teipin asettumaan. Maltti on taas valttia. Rulla riitti kahteen vanteeseen.

Päädyin myös muokkaamaan tuota etulokaria minkä olin Moto Forzalta hommannut. Tein siitä hieman enemmän Racer tyylisen. Rautasaha ja viila on hyvät työvälineet. Pahvista taas malli ja hommiin. Lyhensin lokaria osissa ja sovittelin aina välillä. Kun näytti silmään sopivalta niin viimeistely sitten viilalla ja hiomapaperilla. Ei lennä pöly hallissa joka paikkaan kuten "rälläkällä" tehtäessä. Pysyy tallikaveritkin tyytyväisempinä 

Lisää muoviosia rungolle. Satulankin istuinosa oli palannut naapurilta päällystettynä keinonahalla ja saumat liimattuina. Punaista ommellankaa tietenkin, sopii kokonaisuuteen 
Ei ole sateen sattuessa vedenkerääjä. Noita keinonahkojakin on useampia malleja. Osa venyy ja on vaikea saada siistiä päällistä. Paksuuksissakin on eroja. Ei siis kannata mennä kauppaan ja pyytää mustaa tekonahkaa sekä hyväksyä ensimmäistä palaa mitä tarjotaan (vaikka halvinta). Vaan tässäkin oikean tuotteen tietäminen pelastaa monelta vaivalta, jopa osaajan käsissä.

Rupeaa mallia jo löytymään Racerille

[jAgo]

Kun olin katsellut tuota valkoista vanneteippiä muutaman päivän tallilla, niin päätin vaihtaa sen sittenkin punaiseen. Eli vanha teippi pois ja uusi samalla menetelmällä kuin vanha takaisin.
Nyt näytti silmään paljon paremmalta.

Seuraavaksi sitten etukatteen asentelua ajovalon kanssa. Hyvin meni nuokin paikoilleen.

Ennen takahaarukan, alarunkoputkien ja takavanteen asennusta päädyin jälleen ostoksille hakemaan autopukit

http://www.motonet.fi/fi/tuote/808809/Autopukkipari-3000-kg

Laitoin takaiskarien alakierteisiin jatkopalat ja lankarullat. Näiden avulla sain perän pysymään ilmassa osien sovittelun ja asentamisen ajan.

Tässähän pääsi kohta jo moottorin ja vaihteiston kimppuun, kun tuntui tuo runko "huutavan" moottoria paikoilleen