Pitkästä aikaa päivitystä. Ja millä aiheella; RATAPÄIVÄ!!!
Perjantaina toteutui monta unelmaa; pääsin ajamaan oikealle, isolle moottoriradalle
OMATEKOISELLA ratapyörällä. Ja mikä parasta, kaikki toimi. Ainakin melkein.
Sain pyörän valmiiksi karkeloihin keskiviikkoiltana ja ajelin tyytyväisenä pihaa ympäri. Totesin, että kytkin saattaa jopa toimia. Koeajolla tipahti yksi kiiltävä ruuvi, jonka laitoin taskuun.
Hommasin pari kannua pienkonebensaa.
Tätä siksi, että seos on tasalaatuista, ei juuri käryä ja ei haittaa vaikka unohtuisi pidemmäksi aikaa tankkiin.
Tankkiin mallasin taas uuden saippuapaikan, kun vuotaa nurkasta, ei jouda nyt paikkailemaan.
Suurin harmihan viime kesänä oli ilman saanti. Edellinen ilmanpuhdistinkonstruktio ei virrannut tarpeeksi. Räjäytin kyseisen filtterin osiksi ja liimasin suodatinmateriaalista isomman tötterön, jonka asensin edellisen kiinnitysosan päälle ja jatkeeksi aiemman suodattimen karkean osion. Päälle vähän suodatinöljyä ja vóilaa! Eihän tämä kaunis ole, mutta mahtui tilaansa..
Ja kappas, toimii hyvin. Tukehtuminen on tiessään.
Ei muuta kuin pyörät pakuun ja rohkeasti kohti Veteliä.
Eka setti Guzzilla alle ja valmistelemaan ratalaitetta ajoon. Tässä kohdin huomasin, että kaasukahvan kumi pyörii tupella. Äkkiä kaverin pilttuusta varmistuslankaa ja pihdit. Taas tuli selväksi, että kuuluu samaan kategoriaan muidenkin kumien kanssa; kertakäyttöisiä
Ekaan settiin vaan reippaasti. Kone lämpimäksi ja kovaa ajoa. Voi veljet, kaikki on erilailla, kuin Guzzissa. Tehoa on vasta siellä, missä Jackal lyö rajoittajalle eli 7000-11000. Kytkintä pitää käyttää, vaihdekaavio on väärin päin, ajoasento on täysin uusi, painoa ei ole yhtään, moottorijarrua ei saa käyttää jne.
Eka setti menee ajopeliin totutteluun. Vihdoin homma alkaa rentoutua ja pääsee tutustumaan yksityiskohtiin. Ohitan erään hitaamman (!!!) ja palaan ajolinjalle, kaasusta ei tapahdu mitään. Olen jo jäädä jalkoihin, mutta sitten kaasun takaa löytyy taas moottori. Tajuan tipahtaneen ruuvin tarkoituksen. Se on kaasukahvan yläraja!! Olen kaarteeseen tultaessa kiertänyt kaasun yli ja nyt vaijerissa on tyhjää, ennen kuin luisti nousee. Tämä kehityslistalle, se ruuvi on nimittäin verkkareiden taskussa kotona.. Setin lopussa alkaa pätkiä bensan vähyyttä. Kaveri kellottaa liki kahden minuutin kierroksia, kun vasta tapailen pyörää.
Tauon jälkeen taas Guzzi alle. Seuraavaan taas kevyttä peliin. Tauon aikana tyhjennän bensansuodattimen. On aivan tukossa ja bensa ei kulje.
Pyörä radalle ja alla on aivan eri peli! Nyt kun saa soppaa, niin myös kulkee!! Tehopiikki alkaa 7500 kierroksella ja vetää käytännössä puhtaasti yhteentoista. Edellisessä setissä vaivannut nopean kaasun avauksen booaaminen on tiessään. Neulaa voisi vähän nostaa, mutta pääsuutin on alueella. Saan muutamia puhtaita ja hyvän tuntuisia kierroksia. Pääsen ajamaan kierroksia tehoalueella, varikkosuoran ulostulosta hyvällä nopeudella ulos ja kerkeän katsomosuoran päähän laittamaan kutosen tupaan. Vielä kiihtyy ennen kuin on nostettava ja taitettava kaarteeseen. Menee hyvin, jarrut riittävät yllättävän hyvin ja kytkin toimii kuin unelma. Saan setin loppuun ja pyörä pilttuuseen.
Ajelen taas väliin Guzzilla. Tämäkin on hauskaa ja äärimmäisen rentoa. Keli suosii ja kaikki pelaa kuin unelma.
Päätän askarrella ratapyörään alakatteenkin paikalleen, kun tähän asti olen ajanut totutusajoa ilman alakatetta. On se hieno
Menee taas paremmin, alan sisäistää pyörän juttuja. Loppukierroksilla alkaa polvi krampata ja kaasukäsi puutua. Polvi on jo muutenkin rikki ja kaasukäsi protestoi korkeataajuista tärinää. Pääsuoralla sukellan katteen taakse (hehe, tällä kropalla varmaan hauskan näköistä) ja saan katsomosuoran päähän aika hyvät vauhdit. Aerodynamiikalla on merkitystä. Eturengas pompottaa unohdin näköjään tasapainottaa, kun rakensin pyörää niin tohinalla.
Lopuksi taas pätkii ja booaa, bensan saanti vaikeutuu. Aika loppuu. Levolle.
Taas Guzziakin alle. Hauskaa ja rentouttavaa. Alkaa ratakin tyhjentyä, kun ihmiset lähtevät kotia kohti.
Päätän vielä ajaa viimeisen 20 minuuttisen Hondalla. Alkuun meneekin odotetusti ja homma luistaa. Bensan liikkuminen vaikeutuu taas. Aika loppuu ja kaarran varikolle. Hauskaa oli, ei siitä pääse mihinkään! JA omavalmisteella!!
Pyörät pakuun ja väsyneenä ajamaan kotia kohti, pari kaljaa on ansaittu!
Yhteenvetoa: yllättäen mukana oli paljon onnistumisia. Keskellä oli jo ehjiäkin kierroksia ja tekniikka toimi. Vielä kun saa bensan liikkumaan tarpeeksi, niin moottorikin on räpylässä. Nytkin esitteli jo menohaluja, kun vaan sai ruokaa. Ja se kytkin! Se toimii virheettömästi. Pitää vielä kutosellakin. Kaksitahtisessa kytkin on isossa roolissa, kun sitä käytetään koko ajan. Jarrutuksissa, kun putoat tehoalueelta, vaihdoissa jne.
Etujarru toimii yllättäen hyvin. Vaikka satula ja pääsylkkä ovat nostettu suoraan Jackalista ja Bilteman crossilevy sovitettu Suzukin napaan itse sorvattuun keskiöön.
Satulaan saa liimailla uudet Armaflexit talvella, vielä menee hyvin muutamankin ajokerran.
Kaasukahva pitää saada toimimaan loogisesti. Nyt nopeus riittää luistin avaamiseen, mutta tyhjä liike ylhäällä on epämääräinen. Joudun varmaan muotoilemaan vaijeririssaa, että saan stopparin säädettyä.
Itse asiassa käsiini tipahti eräs osakasapyörä, josta saan kannibalisoitua komponentteja. Ehkä jo seuraavaan ratapäivään saan asennettua pari milliä isomman kaasarin. Muutaman kierroslukualueen bensan saanti olisi turvattu ja ehkä putkesta saisi enemmän irti. Minua myös häiritsee etulokarin puuten. Se on kyllä tallissa, mutta kiinnitys on tekemättä.
Ehkä myös kavennan tankoja, nyt on vähän leveät ja tuo ei ohjattavuuden takia niin pitkiä tarvitse.
Myös jalkatapit pitänee muotoilla uusiksi. Ja pleksiä leikata ja ja..
Voipi olla, että saadaan vielä loppukuulle kaverin kanssa kaksi piikkiä radalle. Saas nähdä miten käy.
