Vastaus: Joku Honda
Juu, kyseessä on siis jo kahden ja puolen vuoden takainen ostos. Sain silloin syksyllä 2013 "hitsauslaboratorioni" valmiiksi ja käteni syyhysivät jotain projektia. Molemmat Guzzit olivat sen verran siedettävässä jamassa, etten viitsinyt niitä räjäyttää. Niiden seuraavat vaiheet tuskin muutenkaan halvalla tulevat valmistumaan, niin jätin molemmat vielä muhimaan. Ajatus omasta ratapyörästä on vaivannut jo vuosia. Isolohkolla on mukavaa ja erilaista ajaa radalla ja en siihen varsinaisesti ole tymipiintynyt vieläkään, mutta varovaisuus on koko ajan päällä, kun samalla pyörällä pitäisi ajaa kadullakin. Ajotyylini radalla ei ole kuitenkaan mikään säästäväinen, vaikka kyseessä olisi arkipyörä, joten ehkä vähän säälistä Jackalia kohtaan aloitin sopivan aihion etsinnän.
Sopivia parametreja projektille määritellessä listalle nousi kaksi tärkeintä ominaisuutta; Edullisuus ja keveys. Kasvavan perheen kanssa arkea sumpliessa, ei duunarilla ole liikoja rahoja käytössään. Lisäksi, Guzzin reilusti kahdensadan omapaino antaa radalla varsin mielenkiintoista jumppaa, joten aidosti kevyen pyörän kokeilu mutkittelussa on kiehtonut jo pitkään. Lisäksi, sain pikkuveljelle myytyä ideani "nollabudjetin" pyörästä, joten hän ryhtyi osaomistajaksi 50:50 -suhteella.
Nettimoto ja muut myyntikanavat siis auki (tässä vaiheessa en ollut vielä kertonut suunnitelmista vaimolle sanaakaan
), ja aihiota metsästämään. Kuin vahingossa Torista löytyi liki naapurista Honda NS 125 F. Itseäni asiassa miellytti se, ettei kyseinen pyörä ollut lähelläkään siistiä kuntoa ja rungon ollessa terästä, muokattavuus omassa tallissa olisi mahdollista. Paperillinen Honda oli maannut pressun alla omistajan elämän myllerryksissä liki kymmenen vuotta. Omistaja kertoi pyörään tehdyn koneremontin ennen seisotusta. Koekäyttö ei tullut kyseeseen osapuutteiden ja yleisen kunnon takia, mutta vanha kunnon sormi_tulpanreikään_ja_polkaisu-menetelmällä todettu puristusten läsnäolo vakuutti. Nimellisellä 140€:n hinnalla pyörä nousi peräkärryyni. Kunto oli vähintään surullinen.
Nyt oli jo pakko kertoa vaimollekin.. Autosta tietenkin hajosi jakopää tuolla reissulla, joten budjetti jäädytettiin hetkiseksi. Siinä sivussa olikin aikaa kypsytellä ideoita ja suuntaa projektille. Kavereiden osakasoilla ja omia nurkkia kolattiin aika reilusti. Ilmaisia, muiden hylkäämiä, osia löytyikin ihan mukavasti; 17" etuvanne Suzukista, Cagiva Miton keula, Kawasaki ZXR750:n kuitukatteet, Guzzin nelimäntäinen etu-Brembo pääsylkkyineen jne jne. Pakoputki olikin jo aiemmasta elämästä Micronin tehomalli, joten ainakin ääni olisi riittävän paha.
Kesällä polkaisin sitten homman liikkeelle. Sorvasin jalkahallintalaitteet, clip-onit, hitsasin takarungon, muokkasin takaharaarukan käytännössä nollasta, sorvasin etujarruadapterin, jarrusatula-adapterit, kavensin Kawan katteen sopivaksi, polkaisin pleksin suorasta, Kemoran roskiksesta löytyneistä Suzukin katteista kuidutin takakatteen, tinasin tankin, riisuin sähköt ja vaikka mitä. Alkuperäiset satula, lokasuojat, valot ja varusteet lensivät kaaressa roskikseen.
Kansi oli haljennut jäädyttyään vesitilasta. Harjoittelin siis alumiinihitsausta tigillä ja parsin senkin nippuun. Sorvissa lastu pois ja uuden metallisen kannentiivisteen kanssa paikalleen.
Moottorista poistin vääntöaparaatin, ATAC-venttiilin. Tai siis lukitsin sen täystehoasentoon, ratakäytössä ei pikkukierrosten väännöllä ole juuri merkitystä pienessä pyörässä.. Pakoputken päähän tein äänenvaimentajan kiinancrossin vaimentimesta ja pakkasin villalla. Takarunkoa nostin reilun kymmenen senttiä ja rakensin istuimen alumiinista. Moottorin alta oli vesi ja pakkanen pullistaneet runkoputkia, joten jigityksen jälkeen rälläköin nekin pois ja korvasin tuoreemmalla. Korvakkeita lähti aika kasa romukoppaan. Tein väliaikaisesta rengaskoneestani alustadynon ja mitoitin takapään jousituksen ilman linkustoja passeliksi. Keulan kanssa sain jonkin aikaa sorvata ja säätää, että Cagivan keula sopi Hondan Marsun tilalle. Samalla Australiasta asti löytyneet kartiorullalaakerit pääsivät työhönsä.
Perheellisen, ja tässä vaiheessa jo kahden lapsen isän, vapaa-aika on aika kortilla. Välillä olinkin sitten vanhemman tyttären kanssa tallissa rakentamassa. Oppipahan silloin parivuotias oikeita termejä ja sai laatuaikaa isän kanssa
"Koijjataan isin kanssa mopoo!". Sopivsti pystyi ottamaan tyttöä aina eri vaiheissa mukaan. Välillä taisin siivota enemmän tytön aikaansaannoksia, kuin rakentaa itse pyörää.
No, hiljaa hyvä tulee, tai ainakin välttävä. Alkoi jo viime talvena näyttää siltä, että tämähän valmistuu käsiin! Kaikki rakenteelliset ratkaisut alkavat olla valmiina. Pääsinkin sitten jo vetämään pikkuveljen työpaikalta saatua Caterpillarin paikkamaalia pääväriksi ja suunnittelemaan lopullista ulkonäköä. Tämä varmaan jakaa mielipteitä, mutta ei liene ainoa asia pyörässä. Päätin kuorruttaa tankin, takakatteen ja etukatteen alareunan sekalaisilla tarroilla. Nuoriso kutsuu tätä muoti-ilmiötä stickerbombingiksi, mitä tuo tarrapommitus sitten Suomeksi olisi..?
Tässä käytin kaikkia nurkista, veljien, kavereiden ja muiden nurkista löytyneitä tarroja. Osa tarroista on jopa yli kolmenkymmenen vuoden takaa..
Muuten viimeistelyssä on käytetty nurkista löytyneitä spraymaaleja, joten värimaailma muuten on mitä on. Lisäksi turhia pohjatöitä on aikataulun ja tulevan käytön luonteen vuoksi karsittu. Pyörän ei ole tarkoitus olla karkki, vaan kone.
Nyt kuun alussa radalta ajellessa (Guzzi kärryssä), päätin että tänään sillä ajan! Vaimo oli tyttärien kanssa kaverillaan, ja hain vanhemman sieltä kotiin nukkumaan. Kymmenen aikaan illalla, yhden kaljan jälkeen, siirryin laboratorion puolelle. Ja kyllä, puolen yön aikaan naapurit saivat nauttia kireistä kaksitahtarin pärinöistä! Muutama rinki pihassa, hiljainen tuuletus tuvan puolella ettei tyttö herää ja piiitkä viski lasiin.
http://vid53.photobucket.com/albums/g53/TunturiTT/20160701_235100_001.mp4Pienen sivistelyn jälkeen, suoritin päivännäöllä pihassa muutaman koeajon ja totesin kamppeen toimivaksi. Muutamia pikkujuttuja on vielä, mutta elokuun ekalla viikolla on tarkoitus päästä vetämään shake down -ajot jollekin kartingradalle. Muutama kuva valmiista laitoksesta ja pönöttävästä kuljettajasta.
Käyttö pyörällä tulee olemaan pienillä radoilla eli mikroautoradoilla, mutta tarkoitus on jaloitella sitä myös Kemorassa. 1:40:n alitus kuumottaa..
Jatkan juttua myöhemmin, tarinaa kyllä riittää.
ps. Italialainen? Kyllä vain, pyörä on suunniteltu ja valmistettu Honda Italian toimesta ja esim, jarrut ja vanteet tulevat Grimecalta sekä sylinteri Gilardonilta. Moottori muuten perustuu Japanin Hondan koneeseen, mutta sylkkä ja PHBH-kaasari ovat italialaisten päähänpistoja.
