Tanakka spooriakseli edessä tekee systeemiin vääntöjäykkyyden, joka saattaa hyvinkin riittää soolopyörään, mutta jatsaaminen eli viukurointi, joka saattaa kaarreajossa saada herätteen tien epätasaisuudesta, voi tulla vastaan pienemmillä taajuuksilla kuin jos tuo ruma U-kaari laitetaan kiertämään pyörän taitse. Vaunun vedossa etupyörään tulee niin paljon poikittaista rasitusta, että pidän U -kaarta varsin hyvänä ratkaisuna spooriakselin lisäksi. Jos etuakselin pystyy tekemään suuriläpimittaiseksi, niin siitä tulee jäykkyyttä lisää nopeasti. Putki on tarkoitukseen hyvä aines, koskapa umpiakselin sisus ei juurikaan osallistu likaiseen työhön, eli voimien kantamiseen. Teleskooppihaarukassa poikittaistaivutus menee taivutuskuormaksi etuhaarukan putkiin, jolloin pelissä on materiaalin kimmokerroin täysimääräisenä. Keinuhaarukassa vääntöjäykkyys sivuttaiskuormia vastaan menee vääntökuormaksi akseliin ja U-rautaan, jolloin jäykkyydestä huolehtii rakenneaineen leikkausmoduli, joka on teräksellä noin 40% kimmomodulista, mikä on omiaan vähentämään systeemin jäykkyttä.
Kilpapyöristä löytyy pääsääntöisesti hyvin toimivia ratkaisuja myös siviiliin. Moottoriurheilun puolestapuhujat ovat ihan oikeassa, ainakin pyörien osalta siinä, että kilpakoneiden kehitys lisää yleisesti ottaen myös siviiliturvallisuutta niin kauan kun kilpa pysyy suljetuilla radoilla. Meitä olisi nykyään huomattavasti vähemmän juoksentelemassa jos pyörät olisivat edelleen samanlaisia rungottomia tykkejä kuin joskus 70-luvun alkupuolella.
