Rintaan pistää (pari kylkiluuta hieman säröillä) ja ”piip”. Piip tulee siitä että harmittaa kun harrastepeliin tulee korjattavaa. Ei ole onneni haltijat rataharjoittelijan lahjoja mulle suoneet… Viimevuonna nappasi sivujalan kärki jonkun kerran rataan, kaventui ehkä 10 mm. Siispä eiliseksi vetäisin rälläkällä 2/3 jalan alalatasta pois leveyttä. Nyt tiesin: ”ei tarvitse varoa kallistaessa”. Kolmannella kierroksella (ensimmäinen kierros Pekan perässä jonossa) mentiin hissukseen mutkassa (40-60 km/h) ja yhtäkkiä Guzzin kanssa kylkimyyryä. Perässä tullut sanoi että ensin kävi kipinä, sitten perä katosi alta. Minä tietty ajattelin että nyt ei tarvitse varoa mitään, sen kun kallistaa. Vauhti tai kitkan puute eivät siis olleet ongelma, ongelma oli vipuvarsi, joka nosti takapyörän irti asfaltista. Varusteet toimivat mainiosti. Oma nahka täysi ehjää. Nuori herra ajoi muutaman kierroksen (Aprilialla) vielä Pekan perässä ja totesi että jos vähääkään lipeää hänen ajolinjoiltaan, sinne häviää horisonttiin...
Kuvassa Guzzi, Buell, Aprilia, Triumph - ei ihan yleisimpiä merkkejä: