Joo – ei siihen kauan mene. Lunta satelee hiukan lähes joka päivä, mutta hanki ohenee silti koko ajan. Uusi lumi on vanhan surma – sanoo vanha kansa.
Tuanoinnii – passaako saivarrella akkujen latauksesta? Kylmäsäilytys hidastaa omapurkausta oleellisesti, ainakin lyijyakuilla. Litiumakuista ei itselläni ole kokemusta vielä niin paljoa, mutta kemiallinen reaktio siinäkin on, ja se luultavasti hidastuu ja omapurkaus vähenee, mutta ei sitä paljoa näytä olevan lämpimässäkään.
Kylmän akun sisävastus sensijaan suurenee ja napajännite pienenee ja siksi se sartti on pakkasella huonompaa. Energiasisältö ei oleellisesti muutu kylmässä.
Kun akkua varataan kylmässä se ei tule täyteen sillä normaaliasetuksella. Siis tavoitejännitteen asetuksella. Automattilaturilla tavoitejännite ei ole muutettavissa, eikä "vanhalla" peltilaatikolla myöskään, ainakaan kaikissa tapauksissa. Vanhan mallisilla tosin on tavoitejännite niin korkea ja epätarkasti asetettu, että kyseessä on paremminkin vakiovirtalaturi. Siis latausjännite ei paljoa alene akun täyttyessä. Latausta useimiten pidetäänkin päällä arviolta riittävästi vaivaamatta päätä enemmältä fysiikalta. Latausvirta myöskin lämmittää akkua ja se latautuu sitten paremmin.
Automaattilaturilla on aika tarkka tavoitejännitteen asettelu. En ole huomannut markkinoilla ulkolämpötilaa tunnustelevia latureita. Oikeastaan ulkolämpötila ei ole oikea avauskohde, vaan pitäisi tietää akun elektrolyytin lämpötila. Huoneenlämmössä tavoitejännite on lyijyakulle 14,4 V ja 20° pakkasella 14,8 V. Onko saivartelua nuo kymmennykset? Ei ole. Lyijyakun varaus/purkaus käyrän kummassakin päässä on jyrkkä hyppäys, jossa jännite äkisti nousee porrasmaisesti ja juuri siitä automaattilaturi tunnistaa akun täyttymisen. Pakkasella jää vajausta n. 10%, jos lataus lopetetaan 14,4 V:n kohdalla. Eipä se haittaa, jos ei usein jätetä. Vajaana koko talven säilytetty lyijyakku menettää käytattvissä olevaa kapasitettia. Elinikä lyhenee.
Automaattilaturilla on kuitenkin hyvä apu tähän vaivaan – ylläpitovaraus. Kun tavoitejännite on saavutettu laturi siirtyy ylläpitoon. Siinä ei ole tavoitejännitettä vaan vakiovirta. Mallista riippuen vakiovirta on melko pieni – tyypillisesti n. 40 mA. Sen tarkoitus on kompensoida omapurkausta. Useimmiten se on riittävä täyttämään akku hyvin hitaasti, vaikka se olisi ollut vajaa. Automaatti toimii useimmiten jaksotettuna siten, että se ajoittain pysäyttää latauksen ja antaa energian absorboitua, eli kemiallisen reaktion tasaantua ja mittaa samalla napajännitettä. Jos akku on ajopelissä kiinni ja laitteessa on elossapidettäviä sähkölaitteita, jotka hiukan ottavat sähköä, ja akun napajännite alenee ylläpidosta huolimatta, automaatti kytkee täyslatauksen tilanteen korjaamiseksi. Tosin monenlaisia malleja monenlaisine toimintoineen on. Käyttöohje kertoo: onko automaattilaturi tarkoitettu valvomattomaan ympärivuotiseen käyttöön. Jos ei ole, ei sillä sitten paljoa virkaakaan ole, ei kannata ostaa.
Kun pidän talvivarastoidun pyörän akkua irrotettuna kylmässä varatsossa nostan sen pari kertaa talvessa sisälle yöksi läpenemään ja lataan täyteen seuraavana päivänä huoneenlämmössä ja nostan sitten taas ulkoliiteriin. Yleensä siihen mahtuu pari Ah, eli n. 10 %.
Autoon asensin automaattilaturin kiinteästi. Tietenkään se ei lataa mitään, ellei sähköjohto ole pistorasiassa kun autoa esilämmitetään. Se tuntuisi kuitenkin riittävän kovillakin pakkasilla.
Kaupassa tuossa kylällä on tarjouksessa automaattilaturi, joka sopii myös LiFePO4 akuille. Hintaakaan ei ole kuin 25 €. Täytyy sitä kokeilla uisteluakun lataukseen kun laboratoriovirtalähteellä latailu on hiukan hankalaa. Kohtahan ne järvet sulaa...