Kun on tässä käytössä kahdenlaisia akkuja: lyijy- ja litium, mutta sama latausregulaattori molemmille, tulee rajoitukseksi kaksi asiaa. Lyijyakku jää vajaaksi liian pienellä tavoitejännitteellä. Kun se jää jatkuvasti vajaaksi sen lyijylevyt sulfatoituvat ja kapasiteetti pienenee ja käyttöikä lyhenee. Litiumakulla taas vajaa latausjännite ei haittaa mitään. On jopa suositeltu, että käytettäisiin 80 % varaustasoa. Liian suuri latausjännite, tai oikeammin tavoitejännite, vauriottaa litiumakkua. Akun spekseissä on sanottu se maksimijännite.
Yleisin latausregulaattorien tavoitejännitteen asetus on 14,4 V. Se on kompromissi lyijyakkuja ajatellen ja pakkasella liian matala, mutta välttävä ja kesähelteellä liian korkea, mutta välttävä siihenkin. Litumakuille se on sopiva. Se, että Ducati-mallisella regulaattorilla on tavoitejännite 15 V on jokin tehtaan käsitys siitä, että johdinhäviöiden takia se on kuitenkin akulla asti laskenut muutaman kymmenyksen, en tiedä, mutta luulen niin... Kun kuitenkin pyörämalleja on monia ja ne johdinpituudet ja -paksuudet ovat kovin erilaisia valistunut arvaukseni on , että se metodi ontuu pahasti.
Asia on ehkä valmistajien taholla huomattu ja uudet regut on sitten tuotettu tavoitejännitteellä 14,2 V, joka on litiumakuille oikein hyvä ja lyijyakuillekin aivan sopiva kesäaikaan, ja eihän talvella paljoa ajellakaan.
Olisiko niin, että Ducati energia olisi päivittänyt regulaattorit nykyaikaan litium akuille käypäsiksi.
Varmaankin juuri näin on käynyt, ainakin sopii toivoa. En kuitenkaan käyttäisi sanaa päivitys tässä yheydessä. Nykyisinhän lähes kaikki kulutuselektroniikka on varustettu nettiyhteydellä ja laitteen uudet ominaisuudet, hyvät ja huonot, tulevat valmistajan palvelimelta kuluttajien laitteisiin. Sitä sanotaan päivittämiseksi. Näissä regulaattorissa ei, luojan kiitos, ole nettiyhetyttä. Pyörissä olevat ja kaupan hyllyllä olevat vanhat mallit eivät päivity. En sano tätä viisastelumielessä, vaan siksi, että noissa myytävissä laitteissa ei oikein ole saatavissa selvää mallinumeroa tai versionumeroa. Siksi ei myöskään voi tietää minkä verison saa, vanhaa varastoa vai uutta.
Vanhassa Calissani on juurikin tämä kyseessä oleva malli.
Mitähän kyseessä olevaa vaihtoehtoa tarkoitat? Ja mikähän siinä on ongelmana? Jos siinä on vain neljä johdinta: kaksi ketaista ja yksi punainen ja yksi sininen, olisin hyvin skeptinen sen jänniteastuksen kanssa, se voi yhtä hyvin olla 15 V tai jotain muuta. (Tällaisen regun satuin tilaamaan dollarihinnalla kun entinen meni Annista rikki, ja jouduin pettymään siinä, että litiumakkua siihen nyt ei voi asentaa.)
Jos kyseessä on, kuten noissa edellä olevissa linkeissä, regu, jossa on 5 tai 6 johdinta: kaksi keltaista (tuleva AC) ja punainen ja sininen (lähtevä DC) sekä vihreä tai valkoinen tai molemmat, se on aseteltava malli. Spekseistä pitäisi näkyä kumpi "ylimääräisistä" johtimista, vihreä vai valkoinen, on jännitteen asettelua varten tehty referenssijännitteen tulo. Se toinen on luultavimmin latauksen varoitusvalolle lähtö. Referenssi tarkoittaa juuri latauksen tavoitejännitteen asettelua siten, että regulaattorille kerrotaan mikä jännitteen alenema johdinhäviöissä on, jotta se voi nostaa jännitettä vastaavasti. Siksi regun nimellinen lähtöjännite on 14,2 V. Sitä voidaan siis hiukan nostaa, mutta ei laskea siitä.
Jos on hyvänlaatuinen yleismittari – halvoissa mittareissa saattaa helposti olla mittavirhettä voltin kymmenyksen verran suuntaan tai toiseen – voidaan etsiä johdotuksesta piste, jossa on matalin jännite pyörän käydessä kohtalisilla kieroksilla. Se löytyy paikasta, jossa aika pitkällä johdinketjulla syötetään aika isoa kulutuskuormaa, kuten ajovaloa (jos se on automaattinen ja aina siis päällä). Kun referenssijohdin kytketään sellaiseen kohtaan, jossa akkujännite on esim. 14,0 V (kaksi kymmenystä alempi kuin akulla) niin regu "luulee" olevansa alijännitteinen ja säätää lähtöjännitettänsä 14,4 V:iin, jolloin se on siinä referenssipisteessä tuo nimellinen 14,2 V ja regu on "tyytyväinen". Sillä voidaan siis säätää tavoitejännitettä ylöspäin, mutta ei alaspäin.
Jos on vaikea löytää referenssiin sopiva piste niin sellaisen voi myös tehdä keinotekoisen. Kannattaa myös muistaa, että jos referenssijohdin jää "ilmaan" siis kytkemättä mihinkään tai jos jokin releen aukeaminen tai ajovalolampun palaminen aiheuttaa sellaisen tilanteen, nousee lähtöjännite regulaattorilla maksimiinsa, mikä se sitten lieneekään...
Keinotekoinen referenssijännite voidaan tehdä kahdella vastuksella. Koska siinä ei ole tarpeen juuri mitään virtaa, muutama milliamppeeri riittää, ei vastusten teholuokalla ole suuria vaatimuksia, mekaanisella kestävyydellä enemmänkin. Vastukset sovitetaan niin, että niiden välissä on se haluttu jännite. Siis kaksi vastusta, isompi ja pienempi, sarjaan akkujännitteestä plussasta miinukseen, esim lähelle sulakerasiaa paikkaan, josta virta katkeaa avaimesta. Jos isompi vastus (miinuksen puoleinen) on 1 kohm niin virta on 15 V:lla 15 mA ja tehohäviö neljännesvatin verran. Kannataa siis käyttää ½ W:n vasutksia. Jos pienempi vastus (plussan puoleinen) on 15 ohm niin vastusten liitospisteessä näkyy sen jännitehävön n. 0,2 V:n verran alentunut jännite, jolla nyt "narrataan" sitä regun referenssiä. Asettelun voi laskea itsekin ohminlain mukaan.
Vastuksen avulla latausjännitettä voi alentaa mutta sillä ei voi säätää jännitettä tiettyyn arvoon.
Jos näin tehtäisiin pitäisi vastuksen kestää pahimmillaan 40 A virtaa ja isoa lämpöhäviötä. Olisi oltava aika iso palikka. Se ei myöskään suojaa litiumakkua ylijännitteellä, koska akun täyttyessä latausvirta loppuu ja vastuksen jännitehäviötä ei tapahdu (ilman virtaa ei tule jännitehäviötä). Akku saisi silloin kuitenkin sen kielletyn ylijännitteen. Se ei myöskään saisi alentaa jännitettä akusta poispäin, ainoastaa akkuun päin tulevaa. Asia on vaikea tehdä.
Vähempikin voi riittää kuten tuo Ducatin säätimen luvattu 14.2V, ota tuosta selvää.
Kyllä se kesällä riittää lyijyakullekin ja litiumakulle se on ihan hyvä. Linkin regulaattorilla se on nimellinen jännite, joka tulee silloin kun referenssijännitejohdin kytketään samaan paikkaan kuin DC-lähtöjohdin (punainen). Lyijyakuilla on tavoitejännitteen lämpötilakerroin -0,02 V/°c (huomaa etumerkki miinus). Litiumakuista en ole vielä sitä oppinut...
Tuntuu käsittämättömältä ettei mikroprosessoriohjattu akku osaa nykypäivänä leikata ylijännitettä, vaan siitä on huolehdittava itse.
Kyllä se voisi senkin tehdä, mutta käsiteltävät virrat ovat liian suuria pienille hituvirtapiireille, siksi olisi integroitava samaan laatikkoon akku ja regulaattori. Se taas tarkoittaisi akun riippuvuutta täysin käyttötarkoituksesta ja generaattorityypistä.
henkilöitä jotka osaavat tehdä tai tietävät mistä saa jännileikkurin joka leikkaa liian korkean jännitteen.
Se leikkuri on juuri se regulaattori. Ei siihen kannata mitään lisäksi rakentaa, ainakaan kustannusmielessä. Olen suunnitellut, mutta en rakentanut, enkä testannut, regulaattorin, jonka jännite on säädettävissä täysin halutuksi. Jos joku haluaa sen rakentaa ja kokeilla lähetän kytkennän ns. avoimella lähdekoodilla käytettäväksi. Minulla on syytä olettaa, että se toimii kyllä ihan sellaisenaan. Kustannusmielessä sitä ei kannata itse tehdä, noilla nettikauppojen hinnoilla, säästö olisi varsin pieni. Ainoa syy olisi se, että saisi sellaisen kuin haluaa – kotelointi, säädettävyys, tärinänvaimennus, kosteudensuojaus...