Kirjoittaja Aihe: Ajokausi 2021  (Luettu 40005 kertaa)

TunturiTT

  • Viestejä: 11 407
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #105 : Huhtikuu 18, 2021, 20:47:16 ip »
Millähän Suzuki-miehet purkavat ecuistaan purkavat hartsin, kun saavat ehjänä? Sen mitä olen kuvia nähnyt, niin näyttää ikään kuin olisi jotenkin harjattu tms reunasta alkaen.
Hyvä pyörä, parempi mieli.

motomatti

  • Viestejä: 13 464
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #106 : Huhtikuu 18, 2021, 22:55:25 ip »
Olen toisen käden tiedon varassa kun en ole itse yrittänyt.
Usko on suuri voima ja olettaisin että Repekin on asiaa yrittänyt.
On kuitenkin muuttujia. Käyttävätkö kaikki valmistajat saman tyyppistä hartsia lisättynä kovalla lasikuidulla?
Jos onkin käytetty vain polyesteriä niin homma helpottuu. Muita, toistaan lujempia hartseja on olemassa. Lähinnä kustannuskysymys mitä niistä.

Joillain voi olla myös mahdollisuus sellaisiin aineisiin että esimerkiksi epoksi sulaa helposti. Minulla ei ole. Enää. Ennen oli.

Mutta olisi hieno asia saada selville menetelmä millä saisi komponenttejä rikkomatta laitteen rakenteet ja sitä kautta ominaisuudetkin selville.

Olen aina valmis yrittämään jos katson että se on vaivan arvoista sillä minulla on, toistaiseksi, kaikki maailman aika käytettävissäni eikä murhetta toimeentulosta. Kunhan on motivaatiota.

Henko

  • Viestejä: 340
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #107 : Huhtikuu 19, 2021, 11:07:21 ap »
Näin myöhään ei olekaan vielä ajokauden aloitus jäänyt. Eikä viikonloppunakaan paljoa tullut ajettua. Mutta herkästi taittui mutkiin uudella ohjauslaakerilla.

motomatti

  • Viestejä: 13 464
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #108 : Huhtikuu 19, 2021, 12:10:50 ip »
Moottoripyörissä, varsin usein, on ohjauslaakerit laiminlyötyjä. Erityisesti voitelu ja säätö. Voideltuina ja säädettyinä laakeri kestänevät pyörän iän. Säätämätön (välyksellinen) laakeri ei jaa kuormitusta usealle rullalle tai kuulalle vaan vain parille kerrallaan. Silloin syntyy kuormittuvalle puolelle laakerin vierintäpintaan lovia. Kankeasti kääntyvä tai nykivä ohjaus saattaa aiheuttaa ohjausvaikeuksia tai ohjauksen vatkausta kahta puolen keskiasentoa.

Uuden laakeroinnin asennuksen yhteydessä tehty säätö ei välttämättä riitä vaan muutaman tuhannen kilometrin jälkeen on hyvä tehdä hienosäätö. Etenkin kartiorullalaakeroinneille. Yleensä laakerointia pitää kiristää hieman. Tässä vaiheessa myös asennuksen yhteydessä tehdyt virheet tulevat esille: laakerien kehät eivät asennettaessa ole menneetkään aivan pohjaan tai ovat jääneet hieman vinoon epäpuhtauksien vuoksi.

Kun ohjauslaakereita tarkastetaan niin etupyörä pitää irrottaa. Kun keulan ohjausmassa näin pienenee tulee esiin, keulaa käännellessä laidasta laitaan hyvin hitaasti, mahdolliset kulumat pieninä nykäyksinä. Useimmiten ohjauksen keskiasennon tienoilla. Ruostunut laakerointi sen sijaan oireilee koko liikeradan matkalta.

Uudenuutukaisissa Guzzeissa ei ole rasvaa ohjauslaakereissa. Laakerit ovat siellä ihan kuiviltaan. Sama koskee muitakin merkkejä. Liekö kokoonpanolinjoilla urakkapalkat?

Toinen alihuollettu laakerointi on takahaarukan laakerointi. Sen viat vaikuttavat myös ajettavuuteen.

Merkkihuollossa laakerointeja tarkastetaan vain ulkoisesti eivätkä ne kuulu yleisesti huollon voitelukohteisiin. Ovat työläitä purkaa ja asiakas ei halua maksaa tuntitöistä.

Harri Eronen

  • Viestejä: 377
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #109 : Huhtikuu 19, 2021, 15:14:36 ip »
Californioissa, missä on emäputken ympärillä joko koristepellit  tai muovit, ylempi kiinnitysruuvi pois , reikä ulottuu emäputkeen asti, siitä voitelua. Ja jos alalaakerin kohdalta rupeaa ruskeaa ruostetetta valumaan ,silloin oli jo myöhäistä voidella.

egon

  • Viestejä: 968
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #110 : Huhtikuu 20, 2021, 19:14:18 ip »
Mille GT otettiin tänään liikenteeseen. Uudella akulla pieni hipaisu starttinappulaan riitti, että kone käynnistyi nöyrästi viime kauden bensiinillä. Onhan se raskas ja hiukan kömpelökin, mutta on siinä moottoripyöräilyn tuntua niin rutkasti, että tuntuu oikein lystiltä olla sillä taas tien päällä. Eikös se ole aika vakava paikka jos lakkaa huviajelu huvittamasta?

Henko

  • Viestejä: 340
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #111 : Huhtikuu 20, 2021, 20:15:34 ip »
Moottoripyörissä, varsin usein, on ohjauslaakerit laiminlyötyjä. Erityisesti voitelu ja säätö. Voideltuina ja säädettyinä laakeri kestänevät pyörän iän.
Saattoi mennä omaankin piikkiin tuo laakerin kuluminen, kun viime kesänä tuli aika paljon kilometrejä ja keväällä vain tarkastin. Tai sitten olisi mennyt joka tapauksessa. Rasvaa siellä kyllä oli ihan hyvin, en tiedä onko tehtaan jäljiltä vai onko joku lisännyt. Kohta saa vaihtaa etukumin niin voi tarkastella kiristystä samalla kun rengas irti.

lounliraider

  • Viestejä: 58
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #112 : Huhtikuu 20, 2021, 20:30:56 ip »
Lähtihän se G5 sentään käyntiin, pikku lenkki ja kyllä hymyilyttää kuin jakoavainta!

Hajakenttä

  • Viestejä: 942
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #113 : Huhtikuu 27, 2021, 17:43:38 ip »
Kylmiä ilmoja vaan pitelee. Ei näillä vanhoilla luilla tarkene ajaa vielä, mutta kyllä se kesä siletä tulee.

Annista otin kyllä jo savut. kerralla lähti käyntiin kun oli uusi akku asennettu. Samalla tuli vaihdetuksi latausjännitteen säätäjä, joka oli talvella omin luvin rikkoutunut tuntemattomasta syystä. Kuten edellä kerroin, se purki akkua 300 mA:n virralla, eli vuorokaudessa tyhjäksi. Tilasin uuden täsmälleen smanlaisen, vaikka vaihtoehtojakin olisi. Huvin toimii ja latailee, eikä pura akkua seistessä.

Samalla mittailin noita lepotilan purkausvirtoja kun on ollut paljonkin puhetta talvisäilytyksen aikaisesta akun säilytyksestaä. Ihan turvallisuussyistä on syytä avata akun miinusnapa pitkäaikaisen varastoinnin ajaksi.Se on toisinaan myös kiinteistönomistajan ja vakuutusyhtiön toive tai vaatimus. En heti keksi mitään syytä pitää pyörässä jotain päivystävää sähköa päällä talvisäilytyksessä. Jos joku tietää niin kertokoon...

On kuitenkin ihan hyvä tietää akun purkausvirrat pyärän ollessa sammutettuna. Niitä tarvitaan silloin kun etsitään vikaa, tai kun harkitaan ylläpitolaturin käyttöä pitemmälle seisokille.

Mittariksi tarvitaan virtamittari, joka kytketään sarjaan mitattavan piirin kanssa. Käytin halpahallin pientä keltaista yleismittaria. Se on ihan riitävä tähän tarkoitukseen ja kaikkien saatavilla. Siinä on amppeeri mittaus alueet: 10 A ilman sulaketta ja pienempiä  alueita 200 mA:n sulakkeella.

Mittaus on sinänsä helppoa. Tarvitsee vaan avata akun toinen napakenkä ja kytkeä virtamitari akun navan ja napakengän väliin. Napakenkä ja napa eivät tietenkään saa silloin koskettaa toisiaan. Jotain muovia tai muuta eristävää väliin. Jos käytetään akun plus napaa kytketään mittarin plus akun napaan ja mittarin miinus napakenkään. Jos käytetään miinus napaa kytketään mittarin plus johto napakenkään ja miinus johto akun miinusnapaan. Mittarilla on yleensä 200 mA:n sulake muilla alueilla paitsi 10 A:n mitta-alueella. Aloitetaan siis mittaus 10 A:n alueella ja jos virta on alle 200 mA vaihdetaan alueeksi 200 mA, jotta saadaan tarkemmat lukemat. Jos on käytettävissä käsikirja, tai kaavio sulakkeiden takan olevista virtapiireistä, voidaan sulakkeita irrottamalla yksi kerrallaan yksilöidä eri virtapiirien virrankulutus. Ne siis kannattaa mitata ehjällä pyörällä "hyvän sään aikana" ja merkitä käsikirjaan muistiin.

Nevadan tapauksessa seisokkivirta on seuraavanlainen: (Eikös olekin hyvä nimitys, ihan itse keksin. Kun talvisäilytys ei virtaa kuluta kun napakenkä kehotetaan avaamaan, ei siis ole hyvä sanoa talvisäilytysvirta. Lepovirta tai omapurkausvirta taas on monen laitteen ominaisuus, myös akun. Tyhjäkäyntivirta taas sekotetaan virtaan kun moottori on tyhjäkäynnillä. En siis muutakaan keksinyt tähän.)

– Seisokissa akku kiinni mutta virrat katkaistuna, ei mitään lisälaitteita, navigaattoreita ym: 1.5 – 2,5 mA n. 2 sekunnin sykäysillä vaihdellen. Pyörä siis elättää jotain prosessia seistessään.
– Seisokissa kuten edellä, mutta latausvirtapiirin 30 A sulake poistettuna sama 1,5 –2,5 mA, ja sulake liitettäessä 40 mA n. 5 sek ajan kunnes palautuu taas 1,5 – 2,5 sykkivään kulutukseen.

Säilytyksessä kuluisi siis n, 2 Ah tuhannessa tunnissa, l. 42 vrk. Käytännössä muutaman vuoden ikäinen akku puoleen lataukseen tai allekin.

Tässä tapukessa oli siis käytössä latauksen regulaattori (Ducati Energia), jossa  ei ole erillistä referenssijännitteen sensorijohdinta. Tuo 40 mA 5 sek tarkottaa juuri regulaattorin siäisen säätöpiirin kondensaattorin varautumista ja on sen oikean toiminnan tunnusmerkki. Ehjänä sillä ei siis ole takavirtaa lainkaan.

Yhtä hyvin voisi olla myös (Ducati Energia) regulaattori, joka on varustettu erillisellä referenssijännite johtimella. Se johdin onkin kytkettävä paikkaan, jossa jännite katkeaa virtojen ollessa pois kytkettynä. Vaikkapa polttoainepumpun syötön lähelle. Asia saattaa unohtua kun tehdään omia sähköjen kunnostuksia ja kytketään vain pysyvään plussaan suoraan ja silloin seisokkivirtaa jää huomattavan paljon.

Kannattaa myös muistaa, että regulaattori, merkistä ja mallista riippumatta, menee välittömästi rikki, jos akku kytketään napaisuudeltaa väärin päin. (Usein siinä särkyy kyllä muutakin.) Näin saattaa vahingossa köydä kun talvisäilytykseen akku poistetaan pyörästä ja viedään viileään säilytyspaikkaan sen omapurkauksen pienentämiseksi. Keväällä sitten hutiloidaan kevään huumassa ja auringon sokaisemana.

Ajoilmoja odotellaan...

Sentire la forza!
Terv: Timo

Wäinö

  • Viestejä: 211
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #114 : Huhtikuu 28, 2021, 09:44:28 ap »
Laakereista oli puhetta. Takarenkaan vaihtamisen yhteydessä ilmeni, että laakeri oli varsin kypsä. Tulipa sekin vaihdettua. Karmean näköinen, mutta kuulat olivat vielä sentään kaikki.

Laakeripesä alkaa olla jo aika väljä, koska laakeri meni kovin helposti paikalleen. Ei niin väljä, että se sieltä tippuisi, mutta ei kyllä alkuperäinenkään. Täytyy seuraavassa vaihdossa vielä vahvistaa se jollain teräsnauhalla vaikka.

Koska pyörä on 20-vuotias, varmaan vaihdan ohjainlaakerin vielä alkukesästä, vaikka keula kevennettynä kääntyy kyllä täysin portaattomasti. Kuntoa en ole kuitenkaan silmillä tarkastanut, ja onhan se ollut siellä jo 120 000 kilometrin ajan.

Sitten jää jäljelle eturenkaan laakeri, joka saa luvan kestää tämän kesän, mutta ei yhtään enempää.

motomatti

  • Viestejä: 13 464
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #115 : Huhtikuu 28, 2021, 12:04:40 ip »
Lainaus
Laakeripesä alkaa olla jo aika väljä, koska laakeri meni kovin helposti paikalleen. Ei niin väljä, että se sieltä tippuisi, mutta ei kyllä alkuperäinenkään. Täytyy seuraavassa vaihdossa vielä vahvistaa se jollain teräsnauhalla vaikka.

Varsin normaalia kulumista silloin kun kyseisen paikan laakeri on huonossa kunnossa. En suosittele mitään tilkkeitä. Korkeintaan hätätilassa voi käyttää. Muutaman sadasosamillin väljyyksiin on omat aineensa. Laakerin ulkokehä ja laakeripesä puhdistetaan esimerkiksi asetonilla tai ksyleenillä erittäin puhtaiksi. Asennettaessa käytetään laakerilukitetta joka kovettuessaan keskittää laakerin. Asennus- ja kovettumisasento on vaaka-asento. Sitten vartoillaan yön yli ja asennetaan pyörä paikoilleen ja ajetaan. Esim Locktite 603. Sallii jopa 0,1 mm:n välyksen.

Edelleenkin saarnaan siitä että akselimutterin kiristäminen on huono asia. Eihän se akseli yksinomaan sillä kiinni ole. Olen nähnyt että mutteria väännetään hartiavoimin. Se aiheuttaa laakerivaivoja kun laakerien välinen väliholkki antaa periksi ja laakeri voi pyörähtää pesässään kuten tässäkin tapauksessa on voinut käydä. Normaalikäytössä ja laakerit oikein asennettuna laakeripesät eivät väljisty.

Venähtäneen pyörännavan voi sorvauttaa ylikokoon seuraavaan laakerimittaan tai jos ei ole paljoa sorvausvaraa niin avarretaan vain hieman ja laitetaan teräshela napaan lievällä puristusliitoksella liimaamalla ja saadaan aikaan alkuperäiskokoinen laakeripesä.

Valuvanteisiin, suuren läpimittansa vuoksi, on vaikeampi löytää sorvia ja sorvaria ja joutunee aarporarin käsittelyyn mutta pinnavanteessa tätä ongelmaa ei ole kun purkaa pinnauksen sorvausta varten.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 28, 2021, 18:27:47 ip kirjoittanut motomatti »

Wäinö

  • Viestejä: 211
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #116 : Huhtikuu 28, 2021, 16:49:22 ip »
Tuo on kaikki tärkeää informaatiota.

Tänään poikkesin töissä Guzzilla, mutta kylläpä siellä olikin ulkona vielä raikasta. Ainakin heräsin hyvin.

@

  • Viestejä: 552
  • Death to Stock
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #117 : Huhtikuu 29, 2021, 21:02:38 ip »
Päijät-Hämeessä on kylvetty suolaa sorateille lanauksen yhteydessä. En ole ennen törmännyt moiseen touhuun. Edelleen paikoillaan olevat oranssit aurauskepit kolisee käsisuojuksiin sisäkurveissa. On se kumma ettei moottoripyöräilijöitä osata huomioida paremmin maaseudulla. Huomenna on viimeinen päivä saada mittariin 2500 km huhtikuussa, 500 km:n vappuajelu mökille ja takaisin huomenna.  ;D

Jouko S

  • Viestejä: 855

motomatti

  • Viestejä: 13 464
Vs: Ajokausi 2021
« Vastaus #119 : Huhtikuu 29, 2021, 22:46:51 ip »
En tiedä mitä ikäluokkaa @ on mutta itse tunnen pölynsidontaa kuluttajakulmasta.
Vuonna 1963 kotipaikkaani tehtiin Yleinen Tie. 5v. klopille se oli mahtavaa.

Myös tiekarhu oli ylevä näky poikasen silmissä. Kuten isot TVH:n kuormuritkin jotka ajoivat lipeää tielle kun se keväällä hieman kuivahti. Se sitoi pölyn ja liikenne sen ansiosta tasoitti pinnan niin että se muuttui hyvin tasaiseksi ja liki kiiltäväksi. Lipeää kun sai ilmaiseksi paperiteollisuuden jätteenä. Jota alueella oli varsin runsaasti tarjolla. Haju, tosin, oli varsin epämiellyttävä mutta se siedettiin kun tiet eivät pölisseet. Kotikylälle oli kaksi tietä: Valtion tie ja yksityistie. Jälkimmäinen oli oli epätasainen ja pölisi. Valtion baana ei. Mutta kun tuli sade tie pehmeni ja sidonta-aine laimeni joten pinta muuttui liejuiseksi. Autot saivat pohjaansa hyvin syövyttävän seoksen. Se liimaantui oikein hyvin koteloiden kulmiin. Rungolla varustetut autot olivat vauraamman maaseutuvähemmistön suosiossa.

Myöhemmin, kun maailma muuttui, siirryttiin pölynsidonnassa suolaan. Sekin sitoi itseensä kosteutta ja pölinä väheni. Mutta, erityisesti saksalaiset ja eritoten japaninautot mätänivät silmissä. Amerikkalaiset sen sijaan, olisiko paksumpien peltien ansiota, kestivät paremmin mutta maksoivat enemmän. Paikallisilla peltipajoilla oli paljon hommia Datsuneiden ja Volkkareiden peltien parissa. Itäautoista parhaiten pärjäsivät DKV:n erillisrunkoiset perilliset sekä myöhemmin markkinoille ilmestynyt Lada. Maaseudun kansa maksoi ison rahan siitä että linja-autoliikenne loppui syrjäkylille autoistumisen vuoksi. Myös elintasoerot suurenivat.

Yksi poikkeus oli porukassa: paikallin palomies. Hän ajoi vuosikymmenet Trabantilla. Siinä ei kori mädäntynyt ja kulki juuri sen verran kovaa että tikka ei saanut pesäänsä tehdyksi.