Nyt on kokeiltu uutta etanolikarttaa uudella käynnistysrikastuksella varustettuna. Kerrasta käyntiin! Taitta olla passeli rikastus, vaikka tänään ei ollut niin viileää kuin olisi saanut kokeilua varten olla, ehkä sellaisiakin ilmoja vielä tulee. Kuitenkin oli 13° joka on aika viileää. Ilman tätä karttamuutosta olisi saanut starttailla puoli akullista, olisi silti lähtenyt saatuaan kurkkuunsa tarpeeksi poltettavaa. Viime kesänä tarvitsi aina lämpiminäkin päivinä ne oplikatooriset kolme starttia, mutta aina silti lähti
Tämä saa nyt jäädä käyttöön. Kiitos ALi avusta, tuo perusasioiden oivallus auttoi paljon. Ajamaan en vielä päässyt kun ei ole vielä edes tikkejä poistettu, mutta ensi viikolla on näköjään kohtalaisia ilmoja tulossa ja leikkaushaava ei enää paljoa vaivaa, ja eihän oikeaa jalkaa edes tarvita mihinkään, jos ajan niin, että en missään pysähdy kun ei voi ottaa keppejä mukaan.

Itse kartan kirjoitus Linux Xubuntulla sujui vanhalla rutiinilla ja kesti pari minuuttia, etenkin kun vanhaa karttaa ei tarvinnut lukea talteen kun se jo on ennestään. Linuxilla täytyy vain muistaa käynnistää kirjoitusohjelma pääkäyttäjänä.
Monet pelkäävät kovin tuota mustaa ikkunaa, jolla Linuxia komennetaan, mutta Linuxin tunnetuksi tullut turvallisuus perustuu osaltaan myös siihen, että tällaista kolmannen osapuolen koodia ei ajeta ilman tositarkoitusta ja pääkäyttäjän luvalla.
Siis jos kirjoitusohjelma IAW15xWriter_V0.27_x64 on sijoitettu esimerkiksi kotihakenistoon /home/timo ja sinne piilokansioon /.moottorinohjaus, niin koko polku on /home/timo/.moottorinohjaus/, (huomaa viimeinen /-viiva, ja hakemistohan voi olla mikä tahansa muukin). Ja jotta se on pääkäyttäjäkomento niin koko jonon edessä 'sudo' (super-user-do) ja sen edessä valmiina odottamassa käyttäjän nimi @-merkki ja koneen nimi ja $-merkki osoiitamassa, että seuraavaksi tulee käsky. Siitä tulee sitten komentopäätteen komento:
timo@romupaja:~$ sudo /home/timo/.moottorinohjaus/IAW15xWriter_V0.27_x64
Enterin jälkeen Linux kysyy käyttäjän omaa tunnussanaa, joka on juuri se, jolla yleensäkin kone avataan ja kirjaudutaan omalle käyttäjätilille. Tunnussanan syöttö on tehtävä näppäin näppäimeltä huolellisesti sokkona, siis mitään vastinetta ei tule näkyviin, ja lopuksi taas enter. Sitten se käynnistyy. Ohjelma pyytää kytkemään pyörään virran päälle. Valikosta valitaan haluttu kartta ja painetaan 'kirjoita'. Sininen palkki kasvaa kirjoituksen edistyessä, kestää pari minuuttia. Kartta kirjoitetaan vanhan kartan päälle, joka siirtyy bittien taivaaseen lopullisesti, ja lopuksi ohjelma ilmottaa valmistumisesta.
Asia on peruuttamaton, joten reader ohjelmaa käyttäen on ensin luettava talteen vanha kartta, jos se ei jo ole varmassa tallessa.Kirjoitin tämän Linux ohjeen, koska monet näitä lukevat ja joukossa on myös muutamia Linux käyttäjiä.
====================
Sytytystulppa on aina ollut sellainen henkimaailman kapistus, että siihen on suhtauduttava suurella kunnioituksella. Turhanpäiväisten vaikeuksien välttämiseksi on tulpat opittu vaihtamaan ennen niitä vaikeuksia. Kun ryypytystä on liikaa tai muita syitä, yleensä sytytyspuolen heikkouksia, joiden johdosta tulpat usein kastuvat niin ne myöskin karstoittuvat siitä kertyvästä moskasta. Kaikki neste tulpissa myöskin vioittaa niitä kun se imeytyy joka paikkaan ja vie karstaa mukanaan. Se karsta on paljolti hiiltä, joka on sähköä johtavaa. Se on eräs syy tulppien vanhenemiseen, muiden syiden lisäksi.
Kun viime kesän ajoin E85:llä sain huomata selvästi sen puhtaan palamisen. Siinä kai on palamisjäänteitä jättäviä aineita vähemmän ja myöskin vettä hiukan. Se vesi kai jotenkin räjäyttää höyryn voimalla likaa pois. Myös mainitun kaksitahtisen Wartburgin palotilat piti ajoittain puhdistaa vedellä, lusikalla vähän kerrassaan kaasuttimen kurkkuun suurilla kierroksilla kuumalla moottorilla, ja puhdasta tuli.
Kun Annin tulppia vaihtaa usiin täytyy ihan pitää huolella erillään uudet ja vanhat tulpat, ettei mene vanhat takaisin moottoriin ja uudet roskiin. Niin puhtaat ne ovat.
=================================
EDIT:
Tänään 23.5. kävin koeajolla. Satakunta kilometriä leppoisaa ajoa päivän paistessa pikkutietä n. 80 keskinopeudella, puolivälissä n. tunnin tauko ja rupattelua motoristiporukoiden kanssa. Ulkolämpötila oli pyörän mittarissa 19°, mitä lie moottori ajoviimassa tuntenut? Käyntiin lähti nytkin heti kerrasta, molemmilla kerroilla, vaikka se alkuryyppy ei iso olekaan, riittävä ilmeisesti. Alkulämmittely ei tässäkään lämpötilassa paikallaan ollen paljoa moottoria lämmitä. Ajamalla lämpenee parhaiten kuormitettuna. Silti ensimmäisellä ½ km:llä oli ilkeää rytkytystä, mutta se on vanhastaan tiedossa ja loppuu moottorin lämmettyä. Kuumana taas tuli yllättäen putkessa ampumista pienemmälle vaihtaessa, ihan kuin ennen vanhaan bensiinillä. Lienee sitten hiukan laihaa jossain kartan kohdassa... Voima ja veto oli ihan hyvät, kuten tällä E85 kartalla ennenkin, viime kesänä, muuta muutostahan en siihen tehnytkään kun vaan käynnistysrikastuksen. Kylmästä moottorista johtunee isohko polttoaineen kulutus 6,4 l/100 km. Pakosti tulee mieleen jatkokehitys: tuulisuojaa moottorille ja öljynlämpömittari. MM on kyllä jo tehnyt nuo molemmat kertaalleen, tuskin pyytää donitsia kopioinnista.

=============================
EDIT 2:
Tänään 24. 5. oli hiukan lämpimämpää kuin eilen, 21°, siis 2° lämpimämpää. Silläkin oli jo uskomaton vaikutus: moottori hyrisi mainiosti eikä edes putkessa paukkunut. Käyntiin lähtö oli täysin vaivaton. Potoaineen kulutus oli lähes samanlaisella tiellä ja nopeudella ajaen litran vähemmän sadalle, eli 6.35 l/100 km. On helppo uskoa Matin opetus, että vesijäähykoneelle sopisi paremmin viina-ajo koska lämpötalous olisi helpompi hallita.