Lämpomittaus on tosiaan Italialaisen persoonallisesti Guzzin sylinterikanteen rakennettuna alunperin melko summittainen toteutus, mutta toimii.
Liitekuvan lämpöanturin asennusholkki kiertyy juurestaan (ainkin Nevadassa) kyllä öljykanavaan, mutta asennusjalan ja anturin kärjen väliin jää parin-kolmen millimetrin ilmarako.
Siitähän oli vanha erillinen keskusteluketju, että voi laittaa lämpöpastaa (sinkkitahna) kupin pohjalle, jotta lämmönjohtavuus ja osumatarkuus paranee.
GuzziDiag ohjelmassa fiksusti ilmaistaankin tiedoksi moottorin lämpötila, kun öljypohjassa nesteen lämpö voipi olla useita asteita vilpoisempaa.
Imutasapainon säädöissä itselleni viisarimittarit olivat liian vilkkaita liikkeissään, joten hankin alipaine eroa näyttävän digi lcd härpäkkeen avuksi.
Sillä (
linkki) olen jopa liikkeellä ollen saanut paine-erot niin olemattomiin, että melkein meinaa Good Vibrations sielu koneesta jo kadota.
ps. Sytytyskartan muokkaamisessa pitäisi samalla huomioida aina myös polttoainekartan tilanne (kopioitaessa siis onko samanlainen).
Laiha seos palaa nopeammin joten rikkaammalle seokselle voi antaa lisäennakkoa, kun laiha (esim stokiometrinen) alkaa ehkä jo nakutella.
Nevada mm oli aikas tarkka aikoinaan annetusta bensiinistä. 98 oktaanisella kävi hyvin mutta 95 oktaaninen oli kuumalla jo ajoittain tuskainen.