Aika kyseenalaisilla säädöillä on itsekin tullut ajeltua.
Tuon vakuumipuntarin tein puisesta harjanvarresta ja Bilteman kirkkaasta muoviletkusta. Letku kaksin kerroin ja nippusiteillä kiinni tarpeeksi tiheästi. Letkunpäiden ei tarvitse olla samanpituiset. Kun toinen pää menee toiselle puolelle ja keppi on ohjaustankoa vasten pystyssä, on hyväksi, että ei jää turhia löysiä kieppejä, jotka ottaisivat kiinni kuumiin pakokäyriin. Biltemasta löysin myös kuplapakkauksen viidellä mig suuttimella vajaan millin reijällä, eikä ollut kallis. En muista kierteen kokoa, mutta ainakin se on syytä kiertää kunnolla kiinni, ettei ilmaa vuoda sitä kautta. Myös pieni pätkä kalliinpaa moottorisahan keltaista lämpöä kestävää bensaletkua tarvitaan kumpaankin päähän nippoihin koska ne vähän kuumenee ja tavallinen muovi sulaa. Nesteenä käytin punaisella karamellivärillä värjättyä vettä. Vaivana on veteen jäävät ilmakuplat, joita saa aina hetken puhalella ja kallistella. Ehkä öljystä tulisi ilma pois helpommin, en ole kokeillut.
Aika monta kertaa sain säädön uusia, ennen kuin opin olemaan riittävän tarkka ja huolellinen. Lopulta temppu on pieni rutiinihuoltotoimi. Kaikkeen tottuu. Semmonen pitää aina muistaa, että ei huudata konetta hiljaisuuden tai kirkonmenojen aikaan.
