Nyt joku sanoo, että pienempi vaiva on rakentaa koneesta yksiläppäinen, kuten seuraava sukupolvi onkin. Sitä vaan en ole mistään lukenut: millä sen yksiläppäisen ja kaksikurkkuisen imusynkka asetetaan? En lainkaan usko, että sylinterit, venttiilisäädöt, pakoputkistot ja imuputket ovat niin symmetriset, että systeemi olisi luonnostaan synkassa. Ja kuka sen arvioi: tarvitaanko mitään synkkaa lainkaan? Riittääkö, jos on jossain nakkilankirkonvaiheilla? Onko se pelkkä mielipide ja jotain hifistelyä?
Yksiläppäisiä kaikista maailman moottoreista on suurin osa. Ennen sähköisen moottorinohjauksen keksimistä niiden sylinterien täytöksen
tasaisuus oli sen varassa, miten samanlaisiksi sylinterikansi ja kanavat oli saatu eri sylintereiden osalta valmistettua.
Omaa kokemusta on lähinnä Minin koneesta. Sen imupuoli ei ollut häävi ja kun lisätehoa etsittiin, piti yhdellä kaasuttimella toimiessa tehdä imusarjasta
melko monimutkainen koska tilaa ei moottorin ja rintapellin välissä juuri ollut. Muuten seokset pyrkivät isommilla kierroksilla menemään
vain laitimmaisiin sylintereihin.
LeMansin sylinterikansissa virtauspenkki näytti olevan eroa n.20%. Kyllä, moottorin käynti tasoittui "korjauksen" jälkeen. Se siitä käsin työstettyjen
kanavien ihanuudesta. On varmaan olleet luistit eri korkeudella kun joskus olin hyvinkin kiinnostunut tästä balanssista. Oli silloin sähköisiä
mittareitakin käytössä.
Bemun K100 mallissa on jokaisella sylinterillä oma läppärunko, jokaisen läpän vivussa on maalitäplällä sinetöity "pyhäruuvi" mihin ei saanut koskea.
Niillä ruuveilla oli tehtaalla asetettu läpät sellaiseen asentoon, että käyttökierroksilla sylintereiden täytös olisi samanlainen.
Joutokäynti tasoitettiin bypass-ruuveilla.
Nykyisin tilanne on parempi, mitä tulee sylintereiden käynnin tasapainoon. Lainsäätäjä on vaikuttanut asiaan vahvasti.
Valmistajat ovat ottaneet, on ollut pakko, käyttöön tarkemmat valmistusmenetelmät ja sähköisen moottorinohjauksen.
Kuorma-autojen dieseleissä ohjattiin jokaista sylinteriä erikseen jo silloin kun kevyempi kalusto oli vasta siirtymässä sähköiseen
moottoriohjaukseen.
Sylinterikohtainen ohjaus lienee jossain muodossa käytössä kaikissa nykymoottoreissa, sillä saa tasoitettua mukavasti jäljelle jääneitä
eroja kaasunvaihdossa. Häivyttää johonkin rajaan saakka viallisenkin sylinterin kuulumattomiin.
Mitä tulee balanssin säädön tarpeellisuuteen ja sen tarkkuuteen, mielestäni se on tarpeellista jos se on mahdollista tehdä.
Toisaalta siitä on 90% hifistelyä jos tämän ketjun säätäjien ehdoilla mennään. Ainakin silloin kun moottori alkaa olla kulunut ja
säätöruuvien lukitus perustuu jousivoimaan. Tai jokaisen luistin ja kaasukahvan välillä on paljon vaijeria ja niveliä.
Mutta jokainen säätää tyylillään. Jokaisella on myös omat tuntemuksensa säädön vaikutuksesta moottorin käyntiin.
Joskus olen ollut säätävinäni ja käynti on silti parantunut "selvästi".
Kyllä, korjaamolla voi joskus olla tietämättään mukana ihmiskokeessa.
