Mielenkiintoista keskustelua pyörän käsiteltävyydestä ja sen haasteista. Lyhyen motoristiurani aikana on käsiteltävyys ollut tähän saakka kiinni vähän muista asioista kiinni kuin pyörän painosta tai ajoasennosta. Itse kun on 181 cm perusjamppa ja massaa riittävästi, en ole kokenut pyörän satulakorkeudesta tai painosta ongelmaa. Hieman persjakaisena ei edes polvi yletä tökkäämään sylinterin kylkeen. Jotenkin on vaan pyörät "omaa kokoa" merkistä ja mallista riippumatta. Myös ostopäätös on perustunut siihen, että pärrä tuntuu itselle sopivalta.
Oikeastaan ainoa merkittävä epämukavuus pyörissäni koskee sitä haittaa mitä koen Calin jalkajarrusta. Jalka pitää erikseen nostaa astinlaudalta pedaalin päälle ja kaupunkiajossa on vähän epämukava asia ja pieni riski hitautensa takia tiukassa paikassa. Muissa pyörissä jalkatapilta jarrun lirputtelu hidasajossa on mukavaa ja reaktioaika nopea. Ajokoulutuksesta ja ratailusta on tullut ajomukavuutta ja turvallisuutta selkeästi parantava oppi/kokemus, jolle todellakin oli tarvetta. Viime kesältä ei kaiverra mikään muu kuin yhden kanssamotoristin radalla tekemä sääntöjen vastainen leikkaava ohitus mutkassa. Siitäkin selvittiin, kun osaa ja pystyy väistämään ja mikä on mahdollista, kun ei aja ihan limiiteillä. Sai kaveri kyllä tästä kunnon palautetta, kun rekkari tuli siinä hötäkässä vielä tunnistettua.
Omalta osaltani tärkein moottoripyöräilyä ja ajoergonomiaa ensi kaudella edistävä asia on lihaskunnon vahvistaminen ja painon pudotus

. Ihan ei tavoitteet kaudella 2018 toteutuneet vielä.