Sanoisin että 15 - 20 vuotta kun vartoaa niin käyrä seuraavaksi nousee jyrkemmin. Tosin se nousukausi siinä välissä voi kestää pitkäänkin. Kunnes keinottelua ja hintakuplia on niin paljon että romahdus tulee. Romahduksesta päästään kasvun alkuun 3 - 5 vuodessa.
50-luvulla oli suhteellisen ripeä nousukausi ja sen perään suhteellisen tasaista kehitystä kunnes seitsemänkymmentäluvulla puolivälissä romahti kunnolla. 80-luku oli yhtä juhlaa ja liki kaikilla jotain hommia kunnes 90 alussa tuli oikein iso notkahdus jota voi kokoluokaltaan nimetä lamaksi. Sen jälkeen on kehitys ollut talouden suhteen varsin hyvää pienin "korjauksin". Vuoden 2000 jälkeen kasvu hidastui ja on tehnyt jo monta mutkaa mutta on neljänneksen hitaanpaa kuin oli 90-luvulla laman jälkeen.
Kannattaa ottaa huomioon se että romahduksen suuruus kokonaistalouteen oli 50-luvun lopussa ollut notkahdus moninkertaisesti suurempi vaikutuksiltaan kuin mitä nykyinen heilahtelu on ollut. Vaikka näistä vaahdotaan niin kokonaishyvinvointi on noussut huimasti elinaikanani. Nyt se on alkuun nähden noin yhdeksänkertainen. Norjassa, samassa ajassa, ilman isompia kuoppia ollaan jo liki 20-kertaisessa elintasossa. On sitten eri asia miten varallisuus jakaantuu.
Tämä oli minun talouskatsaukseni. Joku muu voi esittää toisenkin näkökannan.
Omalla kohdallani 80-luku oli huimaa elintason nousua. Silloin aloitin, syksyllä -79, oikeissa ammattitöissä ja kälyisessä vuokrayksiössä jossa ei ollut lämmintä vettä. 80-luvun lopulla oli jo omakotitalo rakennettu, asiallinen auto ja moottoripyörä. Jäi vielä rahaa biletykseenkin. Tosin oli velkaakin mutta siitä pääsin eroon muutamassa vuodessa. Myin asuntoni ja käytin osan rahoista matkailuun. Pitää matkustaa silloin kun sitä jaksaa tehdä ja on siihen mahdollisuus.
90-luvun laman aikaan otin pankkilainaa omien varojen lisäksi ja ostin erään kasvuyhtiön osakkeita. Niistä parissa vuodessa sikisi useita kymmeniätuhansia markkoja. Ei tarvinnut pihistellä silloinkaan ja olin juuri hankkinut uuden ammatin ja töitä joita sai tehdä paljon siististi sisätilassa. 2013 luovuin työelämästä kun katsoin että eläke riittää. Sittemmin on ollut tasaisempaa kehitystä. Mutta ei ole ihmeemmin tarvinnut tinkiä elintasosta johon on tottunut. Vaimo käy vielä töissä kun se on paljon nuorempi. Yhdessä on oltu jo pientä vaille 20 vuotta. Yhdessä asuminen on edullisempaa kuin yksin henkilöä kohti.
