Talven mittaan on tullut joutessaan tutkittua netissä muitakin Italialaisia pyörämerkkejä ja niiden mallistoja, etupäässä Aprilian ja Ducatin. Ducatin pyöristä Monsteri on minun makuun tylsä ja ruma möhkö, vaikka on varmasti pyöränä mainio ajettava. Sporttipuolella Ducatilla on tarjottavana tottakai upea mallisto, teknisesti edityksellinen ja tyylikkäällä muotoilullaan erottuu positiivisesti japsivastaavista. Sportti Ducatien hinnat ovat myös "edistyksellisiä." Siksi päädyikin sportti Apriliaan
. Aprilian mallistossa sekä rata että katupyörät ovat kaikin puolin edukseen, teknisesti ja muotoilu on hyvällä tavalla omintakeinen.
Mm. Aprilian Tuonosta löytyy tehoa ja ajo-ominaisuuksia, mihin Guzzikin tulisi pystyä ja tavoitella. Ongelmana taitaa olla saman konsernin työnjako, jossa Guzzille on jäänyt epäselvä rooli. Tekninen edistyksellisyys Gussimallistossa kulminoituu tällähetkellä lähinnä California 1400seen. Nyky Guzzeista tosiaan Griso on vaivannut mieltä pitkään. Juuri 850 mallin järkyttävän kokoinen "motti" korostuu tavalla, jota ei tule missään muissa merkeissä vastaan. Siinä pyörässä on moottori ja kaksi pyörää, mitä nakulta muuta tarvitaan
.
Kaiken kaikkiaan on Guzzin mallisto, väistyvät mukaan laskien, tuossa kolmikossa monipuolinen ja ehdottomasti edukseen. Teknisessä edistyksellisyydessä Guzzi ei taida olla ihan eturintamassa tänä päivänä. Vaatimaton teho/paino suhde kertoo karua kieltä siitä, että Mandellossa "nyrkkeillään" toinen käsi selän taakse sidottuna.
. Calin 1400sta pitäisi tehdä räyhäkkä pystynaku, joka saa muiden leuat loksahtamaan napaan saakka.
