Mitä Nevadan jälkeen ?

[Junkers]

Näyttää siltä, että saan Nevadan myytyä. Jos ja kun näin käy, pitäisi kevään kuluessa saada uusi (tietty käytetty) ajopeli hommattua. Jos merkissä aikoo pysyä niin kyseeseen tulisivat ehkä ensisijaisesti Breva 850 / 1100 (Norge lienee sama pyörä katteilla, Norgessa tosin 1200 kone ja 8 venttiiliä ja näissä jotain ongelmia). Kun katselin noiden teknisiä tietoja niin lienevät Californioihin verrattuna aika erityyppisiä pyöriä ajoltaan; vääntöä lienee vähemmän ja paras vääntö löytyy vasta hieman suuremmilla kierroksilla. Californiassa askarruttaa tietty "möhkälemäisyys", miten sopisi Nevadan jälkeen käteen ja mutkateille. Olisi mukava kuulla sellaisten kokemuksia, jotka ovat ajelleet Nevadalla ja sitten siirtyneet isompaan Guzziin. Guzzi kuitenkin  kiehtoisi jatkossakin, vaikka muillakin valmistajilla varmasti on hyviä pyöriä, esim. kiinnostavia katuenduroja on lähes joka merkillä.

[Kaijus]

Jos olet tykännyt Nevadan custom-tyylisestä pystystä ajoasennosta, niin kyllä California on ihan luonnollinen jatkumo. Ja varsinkin "kevyt-calit" eli Jackal (oma suosikkini) tai Stone. Onhan niissä enemmän massaa kuin Nevadassa mutta ei mutkateillä missään mielessä Nevadalle häviä. Paikallaan käsittely on tietysti painoeron vuoksi hankalampaa, mutta liikkeellä ollessa isolohko on aina isolohko ;-)
Tässäkin varmaan tutustumisen arvoinen tarjokki: https://www.nettimoto.com/moto-guzzi/california/2090205

[GuzGuz]

Itse siirryin Nevadasta täysvarustettuun Cali EV:n.
Isompi pyörä joka suhteessa ja painoa n 70kg enemmän.
Painon oppi nopeasti ottamaan huomioon parkkeerauksissa, Calia ei niin vaan lykitäkkään jaloilla taaksepäin (jos vähänkin ylämäkeä).
Ripeästi kyllä sopeuduin Caliin ja matka-ajohan muuttui tukevan mukavaksi.
Nevada oli sivutuuliherkkä, kun taas EV kulkee huomattavasti vakaammin.
Hieno balanssi mielestäni Calissa on vakautta ja ketteryyttä mutkateillä joita suosin.
Nopeammin saman pätkän heitän kuin Nevadalla.

Reissuissa tuli harppaus pidempiin taukoväleihin ja esim matkustajan mukana oloa tuskin huomaa.
Naisystäväni ovat kevytrakenteisia, mutta kyllä Nevadassa ominaisuuksien muutokset huomasi, kuten myös takapenkkiläisen tarpeen jaloitella vielä useammin kuin kuskin.
Nevadallakin tuli kyllä täyspakaaseissa esim lapin reissut heitettyä ja oli ihan fine, en muilla ollut aiemmin kokeillut.
Nyt EV hemmoteltuna eron huomasi korostetummin toisin päin kun nostalgisesti testasin jossain Kainuun maisemissa samalle yösijalle tulleen reissumiehen Nevadaa.
Kyllä tuntui sirolta ja kepeältä!
Vitsailinkin muka että sitä on citymopolla lähdetty korpeen.

Mitenkään "isona tai raskaana" en calia pidä, hyvä yleispyörä kaikkeen ajoon.
Luotettava pyörä ja erittäin tyytyväinen valintaani olen.
 

[motomatti]

Iso ja painava pyörä kulkee tasaiseen ja eleettömästi vaikka olisi matkatavaroita enemmänkin ja kyytiläisellä kehittynyt vartalo.
Pienempi pyörä kärsii huomattavasti enemmän kuorman muutoksista. Massa tulee massan luo.....

[TunturiTT]

Oma pikkulohko oli rankasti pystympi, kuin Nevada. Mutta olen ajanut Nevadalla useasti. Se ei sopinut minut ergonomialleni, liian pieni. California on myös siltä osastolta numeron isompi. Ainakin nuo Jackal-Stone-akselin Calit ovat yllättävän ketteriä kokoonsa ja painoonsa nähden, siitä on kyllä kokemusta. Jos hallitsee Nevadan, hallitsee kyllä Calinkin, kunhan fyysiset mittasuhteet käyvät pyörän päälle.

[Junkers]

Nevada meni kaupaksi kun laittoi hinnan kohdilleen (pari viikkoa oli ilmoitus nettimotossa). Nyt on hyvä katsella uutta ajopeliä kun ei tarvitse miettiä mitä tekisi vanhalle. Hyviä asiaa valaisevia kommentteja nuo saamani. Astinlaudoilla varustettua pyörää en ole ikänäni ajanut, myös tuo Californian kaksipäinen vaihdevipu hieman hämmentää. Jos mielikuvani on oikea niin tuollaisia taisi 1950- ja 1960-luvuilla olla useammallakin pyörämerkillä (oliko peräti joissakin japanilaispyörissäkin ?) Noissa Jackal- ja Stone- malleissa ei ole lainkaan kierroslukumittaria, olisikohan sellainen kuitenkin tarpeellinen ? Entäpä nuo jotenkin yhdessä toimivat etu- ja takajarru ?

[TunturiTT]

Kaksipäistä poljinta voi käyttää ihan normaalin tapaan. Itse käytän todella harvoin sitä takaosaa, mutta ei se siinä mitään häiritse. Radalla tulee joskus paiskottua kantapäällä, varsin hauskaa siellä.
Kierroslukumittaria ei tarvi mihinkään, vitonen tupaan vasta kun on satanen lasissa. Radalla on pari kertaa löytynyt kierrostenrajoittaja, varsin epädramaattinen kohtaaminen.
Jackalissa ja Stonessa on tavalliset jarrut.

[Paakanan paimenpoika]

Itselläni oli Nevada Club ja California Jackal. Nevada oli ketterä pyöritellä. Pisimmät reissut Nevadalla suuntautuivat Norjaan. Kaksi isoa ihmistä päällä ehkä hiukkasen pieni.

Jackalin kyyti Nevadan jälkeen oli kuin panssarivaunulla olisi ajellut. Tuulet eivät vaikuttaneet. Jackalin kyydissä menee kevyesti kaksi plus tavarat. Ajoin Jackalilla rautaperseajonkin, jolla oli mukana HooReeta, isoja Bemareita ja Gold Fingereitä. Ei tarvinnut hävetä. Päin vastoin.
California Jackal on sitten hankalampi työnnellä ylämäkeen takaperin kuin Nevada. Pakki puuttuu. Ja jos ajaa pehmeään hiekkaan, niin sinnehän se kaivautuu. Eli kannattaa katsoa mihin ajaa. Vaihteet kolisevat, mutta ei siitä kannata huolestua. Huollot on helppo tehdä ja itsekin voi tehdä melko paljon. Varaosia saa netistä edullisesti. Tykkäsin kovasti Jackalista.

Siirryin sitten Cali 1400 SE:hen. Nythän näyttää olevan jo sisäänajettuja Cali 1400:ia myynnissä. Se on kertaluokkaa isompi kuin Jackal. Pakki puuttuu tästäkin. Muuten helppo käsitellä koosta huolimatta. Huoltohommat ovat kyllä meikäläisen osalta jätettävä osaavampiin käsiin.

[motomatti]

Huoltohommat ovat kyllä meikäläisen osalta jätettävä osaavampiin käsiin.

Eikös kuitenkin suodattimen ja öljynvaihdot ja vaihteistoöljyn vaihto suju kotioloissakin eikä tarvita ihmeempiä erikoiskaluja.
Peräöljyn vaihto on C14-malleilla harvemmassa ja se lienee parempi teettää huollossa koska se vaatii takapyörän irrotuksen. Keulaöljyt pitää vaihtaa yläkautta. Sekään ei onnistu oikein hyvin ilman moottoripyöränostinta. Myös jarrunesteen vaihto vaatii osaamista.

Moottoriöljyn ja vaihteistoöljyn vaihto omatoimisesti tekee jo säästöä sillä että joka toinen kerta itse ja muut kerrat merkkihuollossa. Siellä tehdään pyörälle myös aineetonta huoltoa kuten järjestelmien päivitystä. Siksi pitää joskus käyttää merkkihuoltoa.

[MarkkuEVP]

Minulla on jo toinen Jackal... ja tykkään kuin hullu puurosta. Ehkä siinä on syynä istuinkorkeus. Helkutin pienen nahan sain matkaan elämän valtateille .. Ajoasento on kuin riu'ulla istuisi, mutta kun laittaa eteen lisätapit se pelastaa  Jotenkin simppeli pyörä ja kun ei tarvitse vahtailla rinkimittariakaan.
Mr

[TunturiTT]

Tuollainen Jackal on myös hyvin muokattavissa omaan käteen sopivaksi. Esim ohjaustanko on normaali 22 millinen, eikä tuumainen, kuten muutamassa muussa Cali-mallissa. Vaihtoehtoja tangolle on hyllyt vääränään. Satuloita on myös hyvin liikkeellä, joten oman persuuksen mukaan voi hyvinkin puukottaa omansa.
Minun resepti on ollut suorahko crossitanko, 35mm raiserit tangolle, satulan takaosan nosto 25mm, aavistuksen nostetut alumiinijalkatapit, crossitupet, säädettävät kahvat ja tärinäkumien poisto tangonkiinnikkeistä yläkolmiosta.
Tietenkin on kaikenlaista muutakin personointia, mutta nuo ovat ergonomiaan liittyvät.

[Machiavelli]

Mulla vaihtui Breva 750 California Stoneen pari vuotta sitten ja todella tyytyväinen olen ollut. On kyllä aivan erilainen ajettava mutta kaikkeen tottuu paitsi siihen jääpuikkoon...   Menee kuin juna myös kyytiläisen kanssa, tosin mulla ei ole kokemusta kuin vaimosta, n. 60 kg... Lafranconin putket luovat äänet joita ovat jopa HD-miehet hämmästelleet... kunnes totesivat että ai jaa, sehän olikin VAIN Moto Guzzi... ristus että sieppasi...

[Junkers]

Guzzeista myös isolohkoinen Breva jostain kumman syystä kiinnostaa. Niitä tosin on vähemmän tarjolla kuin Californioita. Näistä olisi mukava myös kuulla kokemuksia (minkälainen on ajoasento ja millainen on muutoin ajoltaan).

Meni kyllä hieman ohi tuo "jääpuikko".

[motomatti]

Jääpuikkoon anaalissa tottuisi kaiketikin mutta kun se sulaa kesken pois....

Mulla on pitkä yli 10 vuoden kokemus Brevasta. Hyvin vähävikainen, helppo huollettava ja konevalikoimaa on 850 - 1100 - 1200cc. Seiskapuolikas on eri pyörä eikä siten suoraan vertailukelpoinen. Brevassa on ohjelmoitava moottorinohjaus, 5AM, jos sellainen näpertely kiinnostaa. Isomman pään Brevoilla ei tarvitse kulkunopeutta valittaa ja taittuu mutkiin tyylikkään vakaasti. Sopii mutkateille oikein hyvin. Vain hidasajo on hieman hankalampaa kun vertaa esin Californioihin. Siis silloin kun liikutaan kävelyvauhtia hitaammin. Joutuu käyttämään laajoja ohjausliikkeitä painonsiirtoon. Vakio takajousitus on heikohko. Iskunvaimennuksessa riittää puhtia mutta kun kaksi yli 100 kg ihmistä kiipesi satulaan niin joustomatkaa ei ollut enää kauheasti. Jousen vaihto jämäkämpään auttoi. Pyörään on olemassa kaksi eri satulavaihtoehtoa.

Alkuperäinen pleksi aiheuttaa kypärään pyörteitä isommassa vauhdissa. Siihen auttoi lisälipan kiinnittäminen. Jarrut ovat loistavat. Parhaat jarrut mitä tähän asti pyörissäni ja pystyy vertaamaan muihinkin merkkeihin.

Pyörä on yksinkertainen rakenteeltaan ja helppo huoltaa. Vain sisemmät sytytystulpat vaativat pientä askartelemista. Polttoainetankin irrotus on helppoa ja muualta Foorumista löytyy ohjeita miten tankin sisällä oleva polttoainesuodatin vaihdetaan. Polttoaineletkun pikaliitinkin aukeaa kivuttomasti kunhan päästää ensin polttoainepaineen letkusta pois.

Ajoasento on matkapyörämäinen ryhtiasento: kädet melko suorana lievässä etukenossa. Ohjaustankoa voi säätää vain hieman laittamalla noin 10 mm:n korotuspalan ohjaustankojen ja yläkolmion väliin.

Keskiseisontatuki on hyvä: pyörä seisoo tuella molemmat renkaat irti maasta. Ajotietokone on monipuolinen. Parempi kuin California 1400:ssa joka on nykyinen käyttöpyöräni. Polttoainemittariin pitää sopeutua. Tankki kuin on kantta myöden täynnä niin kestää aikansa tankkauksen jälkeen ennen kuin näyttö on samaa mieltä. Sitten viisari pysytteleekin yläasennossa seuraavat sata kilometriä kunnes kulutus on yksi viivanväli = 50 km kunnes viimeisellä kolmanneksella viisari vajuu nopeasti näyttämään tyhjää ja varoitusvalo syttyy. Silloin on matkaa vielä tarjolla noin 70 km.

Yksipuolisen takahaarukan ansiota on helppo irrotettavuus renkaanvaihtoa ajatellen. Tasapainotus tapahtuu samoin välinein kuin BMW -merkkistenkin. Äänenvaimentimen klemmaria vain löysätään, jousi saa olla kiinni ja takakorvake avataan. Äänenvaimentimen voi laskea maata vasten takapäästään.

[egon]

9 kesää takana 1100 Brevalla, mittarissa nyt vajaat 100k, pääasiassa vieraitten murteiden alueella täysillä pakaaseilla kaksi päällä.

Varaosia on mennyt yksi takapyörän laakeri ja joitakin polttimoita. Sekä yksi polttoainesuodatin ja muutamia öljynsuodattimia. Viime kesän jäljiltä on vielä korjaamatta öljynjäähdyttmelle menevä letku, joka hankautui puhki moottorin etupuolella olevan tuulenohjaimen reunaa vasten aikansa hierottuaan.

Vähän yli 180 senttiselle ajoasento on hitusen ahdas, mutta satula on hyvä, eikä takamusta tarvi puutumisen takia matkan aikana juurikaan liikutella. Voihan sitä näin keväällä sulatella kaljamahaa ohuemmaksi. Kotiinpäin tullessa on joskus hissuteltu toista tuhatta samalle päivälle. Tuulisuojan otin pois kokonaan, mutta ehkä siinä saisi ihan pikkanen lippa olla mittaritaulun päällä.

Löyly ei tavallisessa retkeilyajossa lopu kesken, mutta täällä päin kuutosvaihde tuntuu aavistuksen verran lokkarilta. Viitonen on makeimmillaan täkäläisten rajoitusten puitteissa. Alusta on tosi hyvä, samoin jarrut. Pyörää on helppo ja kevyt käsitellä, omatoiminen huolto ei vaadi erikoisosaamista. Mutta vanhaan isolohko Mille GT:een verrattuna se on tietenkin hiukan tylsä.    

Kaksi siinä mahtuu olemaan aika mukavasti, mutta kun on tilaisuus ajella soolona, ilman matkakamoja, niin kyllä siinä rauhaset adrenaliinia saa verenkiertoon mukaan ihan tarpeeksi.

Ennen ensi ajokautta ajttelin balansoida läpät, koskapa sitä ei liene tuolle aikaisemmin tehty.