Triken tapauksessa rasitusta lisää lisääntynyt omapaino, poikkeava perävälitys ja vetävien pyörine määrä ja massa.
Omapaino lisääntynyt, hieman. (Laki ei juurikaan salli omapainon kasvamista tai ensin menetetään matkustajan paikka josta tulee lisäystä 75kg. Tässä tapauksessa oli liki sama massa muutoksen jälkeen kuin olisi ollut soolonakin ja matkustajan paikka säilyi.)
Perävälitys on poikkeava mutta vain hieman pidempi, vetäviä pyöriä on, periaatteessa, (tasauspyörästön lukkoa ei ole) jotain kahden ja yhden pyörän väliltä riippuen alusta pitävyydestä. Voimansiirron ja takapyörien massa on suurempi verrattuna L3 moottoripyörään.
Noiden asioiden suhteen, rakentaessani California Adamantia, olin skeptinen että jaksaako 950cc kone kiskoa lisääntynyttä massaa ja ja painavampia komponentteja enää riittävästi eli taantuuko kulku henkilöautotasolle. Koeajot todistivat että niin ei suinkaan ollut.
Liikkeelle pääsee rivakasti (Varsinkin nyt kun on uudet Surfleksin "umpilevyt".) Ei tarvitse henkilöautoilijoiden körötellä perässä. Sen verran hyvin tapahtuu lähdöt että hajurakoa syntyy kyllä.
Tuubivideon kiihdytysradalla eivät soolopyörätkään päässeet samaan kiihtyvyyteen. Rata oli alkupäästään hyvin irtonaista hiekkaa joten runsaasta kaasunkäytöstä ja äkkinäisestä lähdöstä tuli rangaistus uppoamisena hiekkaan. Moni jäi lähtöviivalle. Jotkut työnsivät.
Kisahan oli toki leikkimielinen eikä isommin virallinenkaan vaikka ajanotto olikin. Tämän kaltaista toimintaa on mukava seurata eikä hommasta ole juuri vaaraa yleisölle eikä kuljettajille. Mutta naurunalaiseksi on asetuttava. Radan pituus oli noin 40 metriä eli neljäskymmenesosamaili. Parasta tässä oli uhoaminen ennen lähtöä ja selitykset lähdön jälkeen.
Trikeistä yleensä:
Suurin osa muutetuista trikeistä on jäykkäperäisiä. Vaikka laittaisi jousetkin niin triken erästä ikävää ominaisuutta ei saa poistetuksi.
Seuraavaksi yleisin trike tyyppi on tehdasvalmisteinen. Usein auton moottorilla jossa kone yleensä takana.
Rakennussarjat ovat yleistyneet ja muutoksia L3 -> L5 tehdään niiden avulla.
Sellaista trikeä, kuin itse viimeksi rakensin, jossa taka-akseli on ohjaava eikä sen asento ja liikkeet välity juurikaan runkoon ja etuosa kallistelee kuin soolopyörässä, ei ole tullut vielä vastaan. Odotan mielenkiinnolla kuka tai mikä matkii ensimmäisenä.
Mutta aiheeseen matkailu edellä:
Nevadan jälkeen, jos customintoa on niin jokin malli lukuisista Californioista on sopiva ja mikä sitten sopii silmälle. Kaikista Californioista itselle silmää miellyttävin on Cali T3 ja siksipä nykyinen C14:kin on silmälle sopiva. Niillä on joitakin yhteisiä piirteitä.
Californiat soveltuvat, customtyyppisiksi pyöriksi, varsin hyvin vakavaan matkailuun.
Jos sen sijaan haluaa tehdä reipasta matka-ajoa asteen, pari paremmilla ajo-ominaisuuksilla niin 750 luokasta pikkuBreva on minimi. Se ei ole erityisen järeä matkapyöräksi kahden hengen kuormalla mutta soveltuu varsin hyvin yksin ajettavaksi. Siihen saa touringvarusteet hankittua jälkeenkin päin. Uusista V7 II ja V9 malleista ei ole mielestäni vakavaan matkailutarpeeseen mutta moottoripyöräilyyn yleensä kyllä. Tarkoitettu oletettavasti ensipyöriksi aiheesta kiinnostuneille.
Brevat 850 - 1100 - 1200 ovat jo melko järeitä mutta kuljettajan suojaa niissä ei liiemmälti ole mutta eipä ole särkyvää muoviakaan. Matkanteko niillä onnistuu, jopa pienimmälläkin, varsin hyvin erityisesti yksin mutta kahdenkin hengen kuormalla. Pienimmän ja isoimman välillä on silti melkoinen ero moottorin luonteessa. 1100 ja 1200 välillä en juuri eroa huomannut.
Norge on katettu Breva. Huolettomin malli on työntötankomoottorinen 1200cc kaksi venttiiliä per kansi. Neliventtiilisessä on enemmän tehoa ja ripeyttä mutta hieman enemmän huoltamista ja joissain malleissa oli lastentauteja. Uusimmissa versioissa ei. Vanhempiakin on päivitetty uudelle tasolle mutta sitä ei päältäpäin näe vaan asiasta pitäisi olla kuitti tai muu todiste.
Quota 1000 ja 1100 soveltuvat hyvin matkailuun kunhan ne varustelee. Ovat vain harvassa eli saatavuus on rajoittunutta.
Lisäksi on kaikki muut maailman moottoripyörät.
