Sähköongelma työkalussa

[Hajakenttä]

Kelpo suunnitelma Matilla.  Arvaan, että onnistuu. 

Mitä kilpavarusteluun tulee, niin huomio kannattaa kiinnittää laatuun ja käyttökelpoisuuteen ennemmin kuin ulkonäköön ja hintaan. Usein on tehtävä itse tarvittava mittajohto, jotta siinä on asiaan sopivat liittimet päissään. Silloin kannattaa tehdä se kunnolla ajatellen myös vastaista käyttöä.

Mitenkäs jengi mittaa vaikkapa virtaa? Esim. releen käämin ottamaa virtaa, eli kulkeeko virta releen vetokäämin läpi? Tai laturin magnetointivirtaa? Ja riittäähän näitä motoristilla.

Tyypillinen omatekoinen mittajohto on pari puolimetrisiä kestävänoloisia johtimia, molemmissa toisessa päässä mittariin sopiva banaani. Mutta toisessa päässä niissä on erilaiset plukit. Esim. litteät abiko-tyyppiset, joista toinen naaras ja toinen uros. Kun laturin liitin, usein F (field), johtaa magnetointivirran ankkurikäämin ja hiilien läpi, siitä nypätään abiko irti, laitetaan sen jatkoksi mittajohto, joka johtaa mittariin ja mittariin laitetaan toinen mittajohto, joka johtaa laturiin liittimeen F. Ja sitten mittari amppeeriasentoon (10 A) ja kas, nyt mittari on sarjassa magnetointipiirissä ja näyttää magnetointivirtaa, jos se kulkee.

Asiassa on myös se hyvä puoli, että se on oikein mitattu, kun on itse tehty varuste. Aivan kuin se lohi on paremman makuinen kun se on oikein pyydystetty, itsetehdyllä perholla.

Eräs nuori lajitoveri valitti, että "kamalasti kuumenee tuo mittari kun mittaa amppeereita." Sitä sitten pyysin näyttämään, että mitä amppeereita ja millä tavalla? "Nooh... noita akun amppeereita tällä mittarilla. Amppeeriasentoon vaan valitsin ja johdot akkuun, niin eikös sen pitäisi näyttää paljonko akussa on niitä amppeereita, vai pitääkö ladata niitä siihen lisää. Sitähän varten mittarissa on amppeerialue, vai kui?"

[motomatti]

Mun yleismittarissa on kovin alhaisia vai sanoisiko pieniä lukemia A-osastolla.
Mutta sellainenkin mittari on joka oikein kivasti kertoo akunkin ampeerit.
Eräässä moottoripyörässäni oli myös ampeerimittari mutta sen viisari liikkui vain lyhyttä liikettä nolla-arvon kahta puolen: joko miinusta tai plussaa. Eräässä autossani oli samantyyppinen.
Guzzeissa on ja on ollut useimmiten volttimittari. Se kertoo liki saman asian kuin ampeerimittarikin mutta näyttämällä akkujännitettä. On oltava huolissaan jos volttimittari rupeaa näyttämään 12V tai sen alle. Ampeerimittari näyttää selkeämmin ollaanko tuoton vai kuormituksen puolella. Vanhoissa briteissä saattoi mennä negatiivisen puolelle jo kun sytytti ajovalot. Silloin viisari oli miinuksen puolella ja se tarkoitti että virtaa tuotetaan vähemmän kuin kulutetaan. Toimittiin siis enimmäkseen akun varassa. Suurta pelkoa ei matkan keskeytyksestä kuitenkaan ollut: sytytysjärjestelmä tuotti itse tarvitsemansa energian. Valojen puolesta saattoi olla heikkoa....
Ampeerimittari kertoo myös auliisti jos latauksessa on vikaa. Volttimittari ei sitä välttämättä heti kerro jos akku on hyvässä varauksessa vaikka latausta ei olisi lainkaan. Vasta akun tyhjentyessä alkaa voltit huveta vauhdilla. Tosin nykypyörillä meno pysähtyy jo turvallisuussyistä jos akkujännite on alhainen.

Taas meni jutun puolelle mutta niinhän mulla aina.....

[Hajakenttä]

Asian vieressä pysyäkseni...

Akun amppeereilla ja amppeeritunneilla on yhtä vähän yhteistä kuin tuolilla ja sähkötuolilla. 

Kohtalaisen isoilla virroilla, kuten laturin tuotto yleensä on, on eräs helppo keino tehdä amppeerimittari mittaamalla päävirtajohtimen jännitehäviötä millivolttimittari moduulista tehdyllä digitaalisella mittarilla. Jopa akun miinuskaapelissa syntyy sen verran jännitehäviötä, joka on suoraan verrannollinen virtaan, että siitä saa koko järjestelmän amppeerimäärän etumerkkeineen. Olen sellaisen joskus tehnytkin kaverin veneeseen.

PS. Mittapään kärjen on oltava niin terävä, että se menee vaivatta johtimen muovivaipan läpi kupariin asti. Se ei kyllä ole suositeltavaa, mutta joskus "puoliksi pakollinen pielavetinen keino". Sen syntyneen reiän saa sitten korjatuksi tipalla pikaliimaa. Se litku vetäytyy kapillaarilla hyvin sisään johtimeen asti ja imaisee sinne ehtineen kosteudenkin itseensä. Eikä johtimeen jää mitään näkyvää vikaa tai todistusaineistoa rikoksesta.

[Rautsi63]

Asian vierestä asiaan

Eli laite ei kestä kuormitusta. Tällöin jokin komponentti on hajoamassa. Tälläisen vian hakeminen on vaikeaa koska pitää löytää tapa kuormittaa yksittäistä komponenttia. Paksu sähkössä se on useimmiten helppoa ja tässä tapauksessa lähtisin liikkeelle tasasuuntajan diodeista ne vaihtamalla. Tämän jälkeen ... Joku viisaampi keksiköön jatkon.

[Hajakenttä]

Asian vierestä asiaan

Eli laite ei kestä kuormitusta. Tällöin jokin komponentti on hajoamassa. Tälläisen vian hakeminen on vaikeaa koska pitää löytää tapa kuormittaa yksittäistä komponenttia. Paksu sähkössä se on useimmiten helppoa ja tässä tapauksessa lähtisin liikkeelle tasasuuntajan diodeista ne vaihtamalla. Tämän jälkeen ... Joku viisaampi keksiköön jatkon.

Viisautta en edelleenkään edusta, mutta olet aika oikeassa. Diodit voi mitata, kuten edellä neuvoin. Piirilevyllä näyttäisi kuitenkin olevan juuri se komponentti, joka mittaa kuormitusvirtaa ja muuttaa sen jännitteeksi (shunttivastus), joka aika huonosti näkyy johtonipun alta levyn keskellä. Jos osun oikeaan, se on kuumuudesta kärsinyt makkaran värinen isotehoinen ja -kokoinen vastus. Värit näkyvät heikosti, mutta olisikohan musta ruskea musta, eli yhden ohmin muutaman watin tehovastus. Nurjallakin puolella sen tina ja folio näyttäisi vaihtaneen väriä keltaiseksi.

Olkoon oikea tai väärä osa, niin kuitenkin diagnoosi oireiden perusteella tukee sitä. Kuormitusvirta on jotenkin indikoitava, ja lähes poikkeuksetta se tehdään vastuksella, jolla on pieni resistanssi ja suuri tehonkesto ja se aina kohtalaisesti lämpenee. Päävirtatie kulkee sen läpi. Sen jännitehäviö tutkitaan transistorilla, joka tietyllä arvolla (n. 0,7 V) alkaa johtaa ja ohjaa säätäjän pienemmälle teholle. Jos vastus kuumenee paljon ja vanhenee aikojen kuluessa ja sen vastusarvo muuttuu suureksi, tulee se 0,7 V jo mitättömällä kuormituksella.

Yhden ohmin vastuksen voi tehdäkin. Puolimillistä kytkentälankaa vaan sopiva pätkä (arvaan, että alle metri) rullalle. Mittarilla eripituisia pätkiä mitaten ja kokeilemalla löytyy sopiva. Jos haluaa eliminoida syntyvän magneettisen hajakentän, voi tehdä bifilaarisen kelan: ensin johdonpätkä kaksin kerroin ja sitten vasta rullalle lyijykynän ympärille. Parista kohdasta karhulangalla nippu tukevaksi.

[motomatti]

Sain piirilevyn riipaistua irti kotelostaan. Hieman mittailin ja sain mielestäni jotain loogista tulostakin. Tuo iso vastus ja sen pikkuveli alapuolella vaikuttavat epäilyttäviltä. Kuvakertomusta: http://www.motomatti.fi/2016/11/jyrsinkone-jumittaa.html
Millä saa piirilevyn suojalakkauksen pois vaurioittamatta piirilevyä, komponentteja ja niiden liitoksia?

[TunturiTT]

Jollain liuottimella? Aloittaa testauksen jollain miedolla ja kiristää siitä.

[motomatti]

Pajalla on vettä, etanolia, bensiiniä ja asetonia. Jälkimmäiset ovat aika ärhäköitä.

[Urpo ja Turpo]

Miksi lakkaus pitäisi poistaa, vai tarkoitatko juotostäppien päällä mahdollisesti olevaa
lakkaa? Sen voi kyllä poistaa asetonilla, mutta voi juottaa lakan läpikin. Kyllä se siitä
pois käryää. Asetonilla sitä voi halutessaan pyyhkiä pois, mutta voi lähteä paljon
ylimääräistä (esim. tekstit).
Juotosjuoksutteista osa lähtee tenulla tai IPA:lla (isopropanoli), osa on vesiliukoisia.
Vesiliukoista voi poistaa ihan vain vanhalla hammasharjalla ja mäntysuopaliuoksella.
Komponentit kestää kyllä hyvin vettä releitä ja kytkimiä lukuunottamatta.
Jos kortti on uudehko, se on voitu juottaa lyijyttömällä juotteella. Sen sulamislämpötila
on korkeampi kuin lyijyllisellä ja mahdollinen vanha termostaattiohjattu kolvi ei
välttämättä toimi hyvin. Lyijyttömän voi kyllä korjata lyijyllisellä, jos ei välitä luonnolle
tuottamastaan pienestä lisävahingosta.
Jos epäilee (tai mittaa) jonkun kuparifolion olevan poikki, ei useinkaan kannata ruveta
etsimään itse vauriokohtaa vaan helpompi on juottaa hyppylanka tinatäpältä tinatäpälle.

[motomatti]

Kiitoksia viisastumisestani!
Termostaattiohjattu kolvi löytyy. Olen huomannut että jos yrittää ohjeen mukaisella kolvin lämpötilalla sulattaa tinausta kuumenee ympäristö kovasti mutta kun käyttää oikein kuumaa kolvia ei ympäristö kuumene juuri lainkaan. Ohjeet tulivat kolvin mukana.

Pitää varmaan jollain pumpulipuikolla suorittaa täsmäsiivousta lakan suhteen juurikin juotosten päältä. Pitäisikö tuollaista lakkaa ostaa suojaamaan juotoksia jatkossa?

Piirikortin iästä ei ole muuta tietoa kun että laite on ollut noin kuusi vuotta satunnaisessa harrastekäytössä ja sitä ennen jonkin vuoden myymälän hyllyssä. Vuosilukua en ole laitteesta löytänyt mutta samanlaisia laitteita on ollut myynnissä noin 20 vuotta.

Tuo loikkajohtohomma on tuttua. Takalaukkuun suunnittelemaani led-lamppuista lisäjarruvaloa rakentelin leikkaamalla sen piirilevyn uuteen uskoon vanhasta perävaunun takavalosta siten että vilkku ja perävalo poistuivat ja jäljelle jäi vain jarruvalo. Piirilevyn komponentteja en alkanut siirtelemään vaan tein piirilevyyn vain tarvittavat muutokset niin että komponentit vastasivat jäljelle jäänyttä ledilamppuryhmää.

[Urpo ja Turpo]

Pitää varmaan jollain pumpulipuikolla suorittaa täsmäsiivousta lakan suhteen juurikin juotosten päältä. Pitäisikö tuollaista lakkaa ostaa suojaamaan juotoksia jatkossa?

Ei se varmaan nyt niin nuukaa taida olla. Eri juttu olisi sademetsävyöhykkeellä tai merillä, jossa on kosteampaa.
Voihan siihen suihkuttaa jotain spraylakkaa.

[TunturiTT]

Tai WD40:ä.

[Hajakenttä]

Ei tarvitse poistaa lakkaa piirilevyn korjausten takia. Se on sellaista lakkaa, että se väistää sulaa tinaa. Piirilevyn juotosten purkamiseen suosittelen tinaimusukkaa. Lopputulos tulee paljon parempi kun tina poistetaan. Jos ei tee niin, syntyy kuuman kolvin ja väkisinkin jäähtyvän ja roiskuvan tinan kanssa väkivaltatilanteita ja rumaa jälkeä. Imusukka vetää kaiken tinan pois ja komponentti on sitten helppo vain nostaa pois.

Uutta lakkaustakaan ei tarvitse tehdä, jos ei ole hyvin kosteat olosuhteet. Spreypullolla ei voi lakata tuollaista piirilevyä, jolla on ruuviliitoskiskoja, kuten kuvasta näkyy. Muuten ei saa taas kontaktia kunnolla kun ruuvaa johtimet reikiin ja niissä on lakkaa. Myös trimmeripotentiometrejä näkyy olevan. Nekään eivät enää vanhoina pitele lakkaa ja niissä on liuku, joka alkaa pätkiä. Lakka myös huonontaa kuumenevien osien jäähtymistä. Jos ihan pakko on esteettisistä syistä lakata, se on pensselihommaa. Ennen lakkausta on kaikki kosteus saatava pois, esim. uunissa, joten suosittelen unohtamaan koko lakkatuhrauksen.

Tina tarvitsee juoksuttimen ja se on yleensä tinalangan sisällä. Juoksutin on perinteisesti sinkillä kyllästettyä suolahappoa. Sitä sanottiin ennen sinkkikloridiksi. Voi olla nykyisin muitakin juoksuttimia, en ole niin tarkkaan seurannut. Kuitenkin, oli mitä oli, sillä on tarkoitus syövyttää kupari puhtaaksi. Se syövytys on tärkeää lopettaa työn jälkeen putsaamalla työkohta. Puhdistus on paljon tärkeämpi kuin lakkaus.

Koska sinkkikloridi on neste, se lorahtaisi pois tinalangan putkesta. Siksi se on sekoitettu sulaan hartsiin. Juotin sulattaa hartsin ja päästää juoksuttimen töihin. Jäähtyessä hartsi taas kovettuu ja muodostaa työkohdan ympärille vallin. Se jatkaa syövyttämistä ja saa folion poikki. Siksi se on pestävä pois. Pesuaineena olen ikäni käyttänyt tähän tarkoitukseen tavallista sinistä tenua. Pienellä pensselillä töpöttämällä hartsi liukenee hetkessä ja tarttuu siveltimeen, joka sitten tenussa taas huljutetaan puhtaaksi seuraavaa palvelusta varten. Pensseli siksi, että sen harjakset muljuvat hyvin kaikkiin pieniinkin väleihin. Tenujälki haihtuu mukavasti piirilevyltä.

[motomatti]

Kohta alkaa olla liitostekniikka hallussa.
Pitänee ryhtyä komponenttien hankintaan.

Niin kauan kuin jyrsin on lämpimissä sisätiloissa, kuten se on nyt, niin tuskin siihen ihmeemmin mikään korroosio tai eroosio iske.
On jännä miten yhtä äkkiä tuntee itsensä ihan kädettömäksi kun ei ole jyrsintä. Koko ajan ilmenee kohteita joihin sitä tarvitsisi.

[seko]

Kannattaa käydä kaikki muut osat ja liitokset läpi ennen kuin alkaa elektroniikaa suuremmin purkamaan.
Usein vika on löysissä liitoksissa, eikä pätkivä kytkinkään olisi yllätys.
Olisiko tästä http://cdn0.grizzly.com/manuals/g0727_m.pdf apua?
Linkin manuaalissa on 110VAC:n säädin, mutta käytännössä kysessä on sama peli.