Ja vaikka on ollut hiljaisellaan kirjoittelut, niin paikallaan ei olla oltu!
Kesäkuun alkupuolella oli taasen paikallisen kerhon ratapäivä. Sinne oli hieman ehostettava Tarramopoakin (tyttöjen keksimä lempinimi). Takaiskari lopetti viime kesänä vaimennuksen ja sen halvasta rakenteesta johtuen, huoltaminen oli turhaa. Sain kaverilta käsiini Kawasaki ZX10R:n takaiskarin. Hänellä sille ei ollut tarvetta, kun ei ollut enää koko pyörääkään. Huollettu pamppu siis jouti minun kokeiltavaksi. Niinhän siinä tietenkin taas meni, että viimeisellä viikolla tein vielä iskarimuutosta ja kiinnikkeitä, vaikka oli koko talvi aikaa.
Säädin vain nopsaan painuman kohdilleen, en edes koskenut vaimennussäätöihin. Tässä vaiheessa päivitin myös etujarruun semi-sinter-palat. Näiden osto olikin sitten oma seikkailunsa, siitä lopussa.
Ja ei kun kemoraan.
Jo ensi metreiltä oli selvää, että alusta on nyt timanttia. Takapään luotto oli jotain uutta. Ei pelkoa hyppykeppeilystä tai puolen vaihdoissa keikahteluista. Ihme juttu, miten alle kymmenvuotias iskariteknologia voi antiikkisen pyörän oikaista..
Päivän mittaan luottoa ja vauhtia alkoi kasaantua. Jossain vaiheessa huomasin oppineeni jotain, mistä kellokin tykkää. Iltapäivän tyhjällä radalla parhaat kierrokset upposivat korkeaan 1:41:en!! Samalla älysin, että Guzzi oli seissyt suurimman osan päivää pilttuussa. Ja tietenkin sen, että takarengas on seuraava rajoittava tekijä. 90/90-18 renkaan ominaisuudet eivät vain tälle painolle ja kaarrenopeuksille riitä.
Seuraavalla viikolla työkaveri kertoi tyhjentävänsä inventaariotaan, sillä hänen projektiensa yhteenlaskettu valmistumisaika ylittää parin sukupolven järkevän iän. Paketissa oli jos kaikenlaista osaa ja tavaraa. Myös aika passelin oloinen takavanne kokonaisuudessaan, jostain 250cc Yamahan kyykystä. Tämä vanne sitten valvottikin parina yönä ja ryhdyin toimeen; seuraavaan ratapäivään oli vain vajaa pari viikkoa!
Kolusin omat varastot ja löysin jonkin merkittömän, liki käyttämättömän jarrusatulan ja jonkin pääsylinterin. Arvioin osien sopivan vähän soveltamalla Hondaan. Takahaarukka on niin kapea, ettei jarrusatulan kannake mahtunut sen ja navan väliin. Haarukkaa en halunnut kuitenkaan lähteä pilkkomaan, jos vaikka haluankin vaihtaa vanhan vanteen takaisin. Tein siis kannakkeen ulkopuolelle. Ei tuon tarvitse kelluva olla. Korvake on pyörän akselilla, mutterin alla ja momentti siirretään haarukkaan erillisen varren avulla. Ja se vielä toimikin..
Aikaa ratapäivään jäi vielä muutama päivä, niin ehdin lisätä tarroja

, tiputtaa jalkatappeja alemmas ja hankkia uudet välitykset.
Rengas- ja vannekoon pienentyessä, välitys muuttui. Takanapa on sen verran iso, ettei siihen saa saman kokoista, 31-33 hampaista, takaratasta. Pienin valmis ratas oli kokoa 37. Tämä johti tietenkin isomman eturattaan etsimiseen. Sinne löytyi 17 hampainen. ..joka sitten vaati lohkojen nakertamista, että mahtui ketjuineen pyörimään. Vauhtipyörällä ei minulla olekaan koppaa, nyt se ei sinne mahtuisikaan.
Kaverilta saatu harjoitukset ajettu kisainen eturengas vanteelle, pienkonebensaa kanistereihin ja Kemoraan!
Ensimmäinen ulkoilutus jo kertoi, että vikaan ei menty! Takapyörän ominaisuudet ovat todella kilpailukykyiset. Tästä ei jää kyllä kiinni. Koko päivän ajoin, joka setin loppuun ja herkuttelin. Kun iltapäivää kohden alkoi rata tyhjentyä, pääsin vetämään puhtaita kierroksia. Piikillä kun ei ajeta samalla tavalla kuin isoilla. Ajovirhettä sisääntulossa ei paikata seuraavalla suoralla, vaan seuraavalla kierroksella.. Alustan käyttäytyminen oli aivan upeaa. Etujarru, keula, takaiskari ja takapyörä pelasivat saumattomasti yhteen.
Ajassakin alkoi näkyä parannusta 1:41-1:40-1:41-1:42... Tajusin, että tämä menee vielä kolmosille. Ja iltapäivällä menikin, 1:39.1!! Kiljuin kypärän sisällä riemusta ja ajelin jäähdyttelykierroksen. Varikolla leijuin kymmenen senttiä maasta. Tästä innostuneena päätin kokeilla, olisiko aika toistettavissa. Ja olihan se, samalla murtaen seuraaville sekunneille ->1:38.7.
Tähän oli hyvä päättää, ajoaika radalla loppuu 18:00 ja sammutin Hondan pilttuussa 17:59..
Pyörä toimii erinomaisesti. Talvella en tullut hommanneeksi uutta mäntää, mutta nyt se on pakko. myös kahta muuta moottoria on rakennettava, että saa vähän tehoakin. Pienestä pyörästä on kehkeytynyt ajan oloon erinomainen rataharjoittelukampe.
ps. Niistä jarrupaloista. Hommattiin kavereiden kanssa eräästä saksalaisesta puljusta jarrupaloja. Oli hyvät tarjoukset sintereille ja muille kovemmille paloille. Palat sai valita heidän omilta listoiltaan maerkki- ja mallikohtaisesti. Kyselivät jotain, kun olimme luoneet tilauksen ja homma oli ok. Viikon perästä sitten kysyivät, että oletteko ihan varmoja? Onko merkit ja mallit varmasti oikein? Vakuuttelimme, että on katsottu, laittakaa vaan tilaus matkaan. Vielä parin päivän päästä kyselivät, että onko ihan ok, jos vaikka laittaisitte pyörien runkonumerot, että tulee oikein? No ei varmaan oel apua, kun mulla on Guzzissa Yamahan jarrut ja Hondassa Guzzin satula! Toki olivat ensin lähettämässä kaksia jarrupaloja Hondaan, kun Guzzissa kuulemma pitäisi kaksi levyä olla tehtaalta... Vihdoin saatiin lasku ja osat matkaan. Ja yllätys yllätys, kaikki palat kävivät paikalleen

Pps. Kollasin omia varastoitani ja näyttää vahvasti siltä, että saan rakennettua toisenkin ratapyörän! Niin se vaan osa rullaa toisen luo, kun tarpeeksi kauan harrastaa.