Itsellä myös varsin mukava ajoviikonloppu. Lauantaina Naantaliin, josta Rymättylään päiväkäynnille saaristoralliin, josta Askaisten, Taivassalon, Kustavin ja Uudenkaupungin kautta kotiin. Seuraavana aamuna Dragsfjärdin kirkonkylän kautta Taalintehtaalle, jossa oli Baltic Jazz-tapahtuma. Liian paljon vilinää makuuni. Gospel Ridersin tyyppi tarjosi motoristiraamattua. Kieltäydyttyäni kohteliaasti jatkoin matkaani Västanfjärdin kautta Kemiöön, mistä pikkuteitä kokkilan kautta Salon liepeille ja sieltä vanhaa ykköstietä kotiin. Muutama pikkutiepätkä oli luvattoman huonossa kunnossa. Parissa mutkassa meinasi käydä kylmät, kun jotenkin itseluottamus ja luottamus välineeseen ja tien kuntoon pisti puntin tutisemaan ja jäykisti hartiat. Tilannenopeus oli varsin maltillinen, mutta yhtäkkiä vaan rupesi kylmäämään. Hienot mutkatiefiilikset vaihtuivat huh huh-olipalähellämennäpitkäksi-tuntemukseen. Ja vielä kahdesti. En ollut varmaankaan saanut vielä koottua itseäni. Olisi pitänyt kaiketi hetken hengähtää. Olen paljon harjoitellut painonsiirtoa ja vastaohjausta ja mielestäni olen varsin sinut pyöräni kanssa, mutta tiedostan myös että nöyrä pitää olla. Rataharjoittelu olisi poikaa. Mutta jotenkin kynnys on suuri, kun koskaan ennen en ole radalla käynyt. Ihmeellisiä kynnyksiä sitä itselleen rakentaakin.
Tämä V11 on kyllä mitä mainioin väline mitä tulee mutkaisiin osuuksiin tai moottoripyöränopeuksiin. Varmaan joku sillä pystyy nämä kaksi yhdistämäänkin, pyörän ominaisuudet tuskin loppuvat kesken, mutta se joku ei ainakaan ole minä.
Retki oli kuitenkin hieno ja mukava tässä yhtenä palana analysoida tilanteita ja yrittää ottaa opikseen.