Tuo pyörän kallistaminen vaunuun päin tai vaunusta poispäin on käytännön kysymys. Yleensä nykyjousituksella vaunuun päin. Tietysti asia riippuu siitä onko kuinkakin pitkät joustot ja missäkin päin. Sivuvaunun joustot ovat ainakin itselle sattuneet aina melko lyhyet/jämäkät ja pyörän joustot pitkähköt ja alkupäästään pehmeät. Itsellä pyörä kääntyi vaunusta poispäin kun meni istumaan satulaan koko painollaan. Kyytiläisen ottaminen sivuvaunuun käänsi pyörän suurinpiirtein pystyyn. Ongelmana oli lähinnä se että käytin alkuperäistä teleskooppikeulaa ja kun jarrutti voimakaasti pyrki pyörä kallistumaan poispäin vaunusta ja ohjautumaan vasemmalle. Joutui kampeamaan että pyörä olisi mennyt suoraan. Meni säädöt uusiksi. Siksi pyörä laitetaan kuormitettuna hieman sivuvaunuun päin kallelleen kun käytetään vakiokeulaa. Jos keulaan on saatavissa jäykemmät jouset niin suosittelen vaihtoa.
Keinuhaarukkakeulalla nämä ongelmat lievenevät merkittävästi koska jarrutusnyökkäys puuttuu ja kokonaisuus käyttäytyy neutraalisti. Teleskooppikeulan jätön pienentäminen helpottaisi ohjaamista ja vähentäisi vetelyä. Sivuvaunun pyörän joustomatkallakin on merkittävä vaikutus. Jarrutuksessa myös sivuvaunun perä nousee ja aiheuttaa kuormaa ja kallistusta vasemmalle ja on vaara että teleskooppikeulasta loppuvat joustovarat.
Sitten tulee vielä se seikka että onko ajettaessa pyörässä ja sivuvaunussa aina vakiokuorma. Jos sivuvaunupyörällä ajaa soolona ja säätö on tehty esimerkiksi: yksi pyörän päällä, yksi sivuvaunussa, tapahtuu yksin ajaessa pyörän kallistuminen poispäin sivuvaunusta. Tällöin helpointa on laittaa muutama kymmenen kiloa keinokuormaa sivuvaunun kyytiin.
Tarkennetaan vielä: säätämätön teleskooppikeula kampeaa koko ajan sinne päin minne runko on kallellaan. Tämä asia pitää saada neutraaliksi sille kuormitukselle millä kokonaisuutta aiotaan käyttää. Silti nyökkimistä ja kampeutumista ei voida tällä ratkaisulla välttää jarrutuksessa.
Keinuhaarukkakeula toimii neutraalimmin koska se ei nyökkää jarrutuksessa ja toimii jarrutuksen aikana myös epätasaisella pinnalla. Keinuhaarukkakeulan jättö on myös sovitettu sellaiseksi että ohjaus on kevyt ja täsmällinen.
Teleskooppikeulaa voi parantaa keveydeltään ja herkkyydeltään muuttamalla jättöä. Siihen on olemassa parikin ratkaisua. Mutta teleskooppikeulan heikkoja jarrutuksen aikaisia ominaisuuksia ei sekään poista.
Sitten on vielä yksi hyvin merkityksellinen seikka: missä kohtaa kulkee sivuvaunun pyörä muiden pyörien suhteen. Jos sivuvaunun pyörä on liian edessä vaikeuttaa se ohjausta mutta suuntavakavuus on hyvä. Jos taas liian takana lähellä samaa linjaa takapyörän kanssa niin suuntavakavuus kärsii. Pitää siis koeajamalla selvittää mitkä säädöt ovat optimaalisimmat tai ainakin niin lähellä parhautta että laite on nautinnollinen ajaa.
Sivuvaunullinen pyörä on erittäin kompleksinen ajogeometrialtaan verrattuna soolopyörään. Trike on vähiten hankala ja helpompi kuin soolopyörä kunhan sen ajogeometria on oikein mitoitettu.
Jos kuljettajalla ei ole ennestään sivuvaunukokemusta niin harjoittelu suljetulla alueella on kokolailla välttämätöntä. Tietää nimimerkki "ojassa käynyt".
Yllä olevat asiat on ihan omassa päässä mietittyjä ja käytännössä testattuja ja siten oikeaksi todettuja. Muut saavat olla muuta mieltä. Sivuvaunuyhdistyksen sivut ovat minullekin tutut.
http://sivuvaunuyhdistys.com/Mutta silloin ei ollut internettiä kun asettelin ekaa sivuvaunuani käyttöön. Itse piti asiat miettiä ja toteuttaa.
Egonin esitys rakenteen tarkkailusta ei ole turha. Sekä pyörän että sivuvaunun rungon kuormittuvia kohteita on syytä tarkkailla.