Guzzien arvosta käytettynä

[GuzGuz]

.. on ollut depattia.
Oma mielipiteeni on että arvostus ja hinnat tulee nousemaan reippaasti vielä.
Vaikka 2000-luvun vaihteen Californiat.
Kun katsotaan miten tyylikkäitä, kestäviä ja kappalemäärissä kuinka pientä oli tuotanto, niin kaikki edellytykset.
Eihän niitä tehty kuin pari-kolme tuhatta vuosittain.
Esim EV:n hinta aikanaan museoikäisenä, ei varmasti lähde ihan pikkurahalla hyväkuntoisena (hah, ainakaan multa, jos hengissä vielä silloin molemmat).
Hydrauliventtiilisten ensimmäinen painos, montakohan tehtiin 2002, veikkaan muutamia satoja?
Markkinoilla ei ole yhtään uutta pyörää mihin lähtisin vaihtamaan skenariona että olisi varaa.
Pitää kunnossa ja nauttia harvinaisesta pyörästä sopii paremmin.

[motomatti]

Samaa mieltä. EV ja Vintage tulevat pitämään hintansa keskimääräistä paremmin vaikka helposti ensin käydäänkin hinnan suhteen aallonpohjassa. Siinä 15 vuoden iässä hinta on alhaisimmillaan. Siistit yksilöt ovat aina arvossaan.

Romukuntoisillekin ja aikanaan yleisillekin pyörille hinta löytyy ajan kanssa kun hyvässä kunnossa ei enää monia ole.
Monelle harrastajalle ei myöskään ole merkitystä sillä että pyörä on huonossa kunnossa tai osiltaan vajaa. Vaikka olisi aikansa yleinenkin malli. Harrastuksekseen entisöijät eivät niinkään välitä minkä hintaiseksi projekti tulee vaan että saa sen pyörän mitä on ehkä nuoruudessaan ihaillut tai jopa omistanut sekä tekemisen ilo. 40 - 50 ikävuoden pois pyyhkimen siitä välistä näpräämällä kuntoon sellaisen pyörän kuin joskus oli, on oma, rahalla mittaamaton arvonsa.

[Breeze]

Olen loivasti eri mieltä.
Suomi on kuitenkin väkimäärältään sen verran vajainen, että täällä voi ne Guzzin tosiostajat olla todella harvassa.

Toki suuntaus on yksilöllisempään suuntaan moottoripyörissä, joten kyllä Guzzilla on vielä mahdollisuus nousta arvostetuksi moottoripyöräksi suuren moottoripyöräilevän kansan joukossa.
Nykyään sivistymättömät motoristit laittaa Guzzin samaan sarjaan 90-luvun fiiattien kanssa ja se mielikuva ei heti muutu.
Eka toteamus Italialaisesta motskarista on "voiko niillä ajaa, kun niissä on niin paljon sähkövikoja..."

[motomatti]

Eka toteamus Italialaisesta motskarista on "voiko niillä ajaa, kun niissä on niin paljon sähkövikoja..."

Tuo oli jossain määrin faktaa 10 - 15 vuotta sitten kun puhe oli 80-luvun pyöristä jotka silloin olivat edullisia ostaa. Pitää myös paikkansa.

Nyttemmin en ole enää nykymotoristipolven suusta sellaista kuullut. Ongelma on nykyisin lähinnä siinä että "tiedetään" että jousitus on vetelä, hirveät vibrat, kaatuu kaasuttaessa, kardaanihissi pilaa ajo-ominaisuudet eikä tehoa ole.
On ollut ilo antaa nuoremman polven koeajettavaksi oma pyörä ja takaisin kierrokselta tuleekin yllättynyt kaveri.

Vanhat asiat ovat jo vanhoja asioita. Ainahan kuulee niitä serkun kaverin juttuja jonka tutulla oli ihan paska Guzzi.

Itse näkisin että ongelma on hinta, joka sekin asia on muuttumassa. Joka merkillä pitäisi olla sellainen pyörä johon tavan rahvaalla ei helposti ole varaa ja sitten niitä myyntimalleja. Nyt alkaa Guzzilla olemaan homma kunnossa kunhan sinne huipulle tulisi vielä kymppitonnia kalliimpi pyörämalli.

[TunturiTT]

On vielä tulevaisuudessa helppoa myydä noita Guzzeja, kun Californioita ei juurikaan rakennella. Vakio on helpompi myytävä.

[Camn]

Sekin varmasti vaikuttaa, että Moto Guzzi on niin paljon muuttunut. Muinoin on ollut kisamenestystä ja myös muita kuin Cruisereita tarjolla (oletan siis että liukuhihnalta tulee enää V7,V9 ja Cali, muiden kohdalla myydään jo tehdyt yksilöt loppuun kun ne eivät täytä tulevia päästö- / abs -määräyksiä). Nykyisin Guzzi on Piaggion "niche" -merkki. Tehdään  USA:ssa stailattuja moottoripyöriä sellaiseen markkinasegmenttiin, jossa on kysyntää. Tällaisten pyörien kohdalla teho, jousitus tai runko eivät ole niin olennaisia kuin tyyli ja ulkonäkö (vrt. H-D).

Jos ketä kiinnostaa vanhemmat Guzzit, jää vähemmän ja vähemmän tarjontaa, jos kiinnostuksen kohteena on joku muu kuin yleinen malli (esimerkkinä vaikka Nevada vs. Cali Vintage tai Breva vs. Griso SE).  Saattaa olla, että hinnat nousevat näiden kohdalla.  Epävarmuustekijä on tietysti kysyntä, kenellä on haluja/rahaa tällaiseen harrastukseen.

[motomatti]

Jos Suomen markkinoilta ei löydy sopivan hintaista pyörää niin jo 90-luvun, jopa 2000 alun laitteita on myynnissä EU-alueella edukkaasti. 90-luvun alun pyörästä ei enää juurikaan tarvitse veroa maksaa. Lähinnä satasia. Useissa EU-maissa on autovero moottoripyöristä tuntematon asia eli lähtöhinnat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin meillä.

Voidaan vaikka joka ainoa hankkia vanha California rakenteluprojektiksi eikä ne siitä loppuisi. Tuskin juuri vähenisivätkään. Kolarit ym vahingot poistavat niitä liikenteestä enemmän kuin rakentelu.

Uusien pyörien osalta on Guzzin politiikka mielestäni mennyt parempaan suuntaan: tehdään sitä mikä onnistuu kaupallisesti eli käyttö- ja matkapyöriä. Hyvänä esimerkkinä V9-mallit.

[Junkers]

Minä olen lähestynyt tätä moottoripyöräilyasiaa siitä näkövinkkelistä, että harrastus nyt vain aina maksaa jotain. Tärkeintä on, että mopo on itselle mieleinen. Eivät nämä kulkineet juuri koskaan mikään sijoitus ole. Tuurin kauppaa on hyvän hinnan saaminen käytetystä moottoripyörästä. Joskus toki kohdalle osuu ostaja, joka haluaa juuri sellaisen pyörän, jota olet myymässä ja silloin voi hinta olla hyväkin. Tarjontaa on kuitenkin nykyään paljon, hintoja on helppo vertailla ja ulkomailta ostaminenkin on helppoa, joten tulevan hinnannousun varaan ei kannata paljon laskea.

[gringo]

Kaksi museopyörää olen omistanut ja saman saanut minkä maksanut. Käytännössä ilmaista lystiä kun ovat toimineetkin hyvin. En näillä taidoilla mitään projektia voisi hommata. Pari projektiaihiota olen ostanut, toinen pikkulohko-guzzi. Jos ostaa 1500 eurolla ja pistää tonnin korjauksiin, niin kysymys on edelleen 1500 euron pyörästä. Kun merkkikohtaisia palstoja lueskelee, niin skitsoksi tulee. Kytkinongelmia, venttiilinostinongelmat uusissa pyörissä, tiivisteet aina paskana, kolinoita siellä täällä, yms. yms. Joku honda shadowia tai yamahan vastaava kehutaan julmetusti luotettavuutensa puolesta. Itsellä uudehko griso, harvinaisempi 850. Uskon että siinä on aihiota klassikkopyöräksi sitten aikanaan. Saattaa poika joskus 25 vuoden päästä saada saman minkä isäpappa aikoinaan maksoi. Olen toisinaan miettinyt grison hommaamisen mielekkyyttä  ja motiiveja. Oliko sittenkin kysymys enemmän jonkinlaisesta erikoisuudentavoittelusta, turhamaisuudesta, näyttämisen tarpeesta, tarpeesta erottua tms. Mutta onhan kyseessä taideteos jonka pelkkä katsominen tuottaa mielihyvää saati sitten ajaminen. Vielä vuosia arvo alenee kun kilometrejä kertyy ja väkisinkin ajan patinaa tulee vaikka puunaisikin. Ja käyttöesineestä kuitenkin on kyse. Vähempikin olisi ehkä riittänyt. Kaksi bandiittia olisi samalla rahalla saanut ja kelpo museokapineitakin, joilla se keskeinen, tien päällä olo olisi hoitunut. Kolmas guzzi putkeen, se ehkä kertoo jotakin. Guzzien hinnat, varsinkin vanhojen californioiden, tulleet lähivuosina aika paljon alas. Ja yleensäkin hintahaitari melkoinen. Juuri meni yksi v11 sport alle viiden tonnin, en tiedä millä lopulta vaihtoi omistajaa. Alkuun oli pyyntö siinä  jossain 6000-7000 euron kieppeillä. Samoin oli yhden grison laita, 6300 ensin, välillä pois myynnistä ja sitten hinta putosi 4500euroon. Itse saattaisin jossain vaiheessa noutaa ulkomailta v11 mallin, Italialaiselta palstalta katsoin ja edullisia oli. No, saattaa luu jäädä käteen, kun pakkomielteet sumentaa tajunnan. Lähes jokaisella pyörän omistajalla taitaa olla taipumus arvottaa pyöränsä vähän yläkanttiin. Mutta kuten tunnettua, ei hullu ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Tänään kävin grisoa katsomassa, ja olihan tuo lumoava. Tuskin bandiittia olisin mennyt moikkaamaan. Vaikka merkkiuskollisuuteen taipumukseni viittaavat, en kuitenkaan menisi tälle linjalle, että mielummin työnnän harrikkaa kuin ajan hondaa.  Kaikki kunnia molemmille merkeille. Ja taitaa tuo bandiittikin tehtävänsä hoitaa. Jokaisella omat mieltymyksensä.

[TunturiTT]

Jos Suomen markkinoilta ei löydy sopivan hintaista pyörää niin jo 90-luvun, jopa 2000 alun laitteita on myynnissä EU-alueella edukkaasti. 90-luvun alun pyörästä ei enää juurikaan tarvitse veroa maksaa. Lähinnä satasia. Useissa EU-maissa on autovero moottoripyöristä tuntematon asia eli lähtöhinnat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin meillä.

Voidaan vaikka joka ainoa hankkia vanha California rakenteluprojektiksi eikä ne siitä loppuisi. Tuskin juuri vähenisivätkään. Kolarit ym vahingot poistavat niitä liikenteestä enemmän kuin rakentelu.

Uusien pyörien osalta on Guzzin politiikka mielestäni mennyt parempaan suuntaan: tehdään sitä mikä onnistuu kaupallisesti eli käyttö- ja matkapyöriä. Hyvänä esimerkkinä V9-mallit.

Saksan markkinat on ollut jo pari vuotta nousussa. Ei ole enää niitä superhalpoja isolohkoja kauheasti myynnissä. Sporttien hinnat ovat jo tonnin enemmän, kuin pari vuotta sitten.

[Breeze]

Suomessa taitaa harvinaisempi kalusto olla euroopan halvimmasta päästä.
Se johtuu taas siitä, että täällä markkinahinta on muotoutunut maksukyvyn (ja -halun) mukaiseksi.

[viitala]

Pojat,kuka näitä nyt rahassa mittaa.Tästä hauskasta on valmis hiukan maksamaankin.
Vikaluettelokin on tosi lyhyt,siis ei mitään ja 26v tulee nyt täyteen nautiskelusta guzzista perän alla.
Jaa,lm 850 kytkin meni joskus 90 luvun alussa mutta siinä tärkeimmät.

[motomatti]

Kun merkkikohtaisia palstoja lueskelee, niin skitsoksi tulee. Kytkinongelmia, venttiilinostinongelmat uusissa pyörissä, tiivisteet aina paskana, kolinoita siellä täällä, yms. yms.

Näillä merkkipalstoilla tulee keskustelun piiriin juurikin ongelmat. Olemassa olevat tai kuvitellut. Kaikilla merkkikerhoilla ei vain ole lainkaan tämän tyyppistä tekniikkapalstaa kuin Gruppolla. Se ettei tekniikasta keskustella ei tarkoita sitä etteikö vaivoja kuitenkin ilmenisi. Keskustelu saatetaan silloin käydä korjaamolla työn vastaanottotiskin yli.

Harva täällä kertoo että taas tuli viaton ajokausi täyteen. Tai jotain muuta normaalia. Maassamme on 2135 kpl Moto Guzzeja rekisteröitynä. Suuri osa lienee täysin tietämätön tai ei lainkaan edes seuraa tätä keskutelupalstaa. Kerhokaverilla on California ja hän kerran mielenkiinnosta oli käynyt lukemassa keskusteluja. Sanoi että on niin kuivaa juttua että ei kiinnosta pätkääkään. Hän tykkää vain ajaa.

Eräs nuori herra joka oli innostunut ostamaan käytetyn Nevadan ohjasin myös vilkaisemaan tätä palstaa. Myöhemmin näin hänet Viragon puikoissa: kiitteli että hyvä kun kerroit keskustelupalstasta: Nevadoissahan on kauheasti vikoja! Kyllähän niihin vikoja ehtii kertyä kun mallisarjat kestävät kymmeniä vuosia.

Keneltä se sitten on pois jos hinnat ovatkin alhaisia. Jos pyörä on käytössä ei arvolla liene mitään merkitystä. Käyttöarvo määrittyy ihan muilla kriteereillä kuin myyntihinta. Jos käytetyn saa halvalla niin ei kai se harmita.

Uuden pyörän ostaja ostaa uuden koska haluaa sellaisen ja mahdolliset takuut. Kun uusi malli ilmestyy kauppoihin niin odottelee kolme - viisi ajokautta ja ostaa käytettynä. Siinä vaiheessa on hinta jo kohtuullistunut ja se suurin arvonpudotus on jo tapahtunut mutta käyttöarvosta on suurin osa tallella.

[Machiavelli]

Mä pystyn sanomaan että ajokausi oli ongelmaton, tai no jaa, ajokeli oli alkukesästä hivenen ongelmallinen mutta sehän ei johdu kalustosta Kuten tuossa kesällä täälläkin avauduin etteivät eräässä valtakunnallisessa mp -liikkeessä välttämättä huoli Guzzia vaihdossa lainkaan niin on se aika ennakkoluuloista hommaa... onhan se totta ettei näitä käsistä viedä, makaavat kuukausikaupalla tilaa viemässä kalliissa liiketilassa 
  Kaikenmerkkiset vempeleet ovat ihmisen tekemiä, vikaa ja remonttia löytyy aivan varmasti jokaisesta moposta mutta tässäkin asenne ratkaisee, ei jokaisesta hampuusista ole Guzzin puikkoihin,yleensä mennään massan mukana ettei kukaan vaan pääse kettuilemaan...
  Sama juttu nelipyöräisissä, mulla on Alfa Romeo ja siitäkin tulee kuittailua, ovat kuulemma täysiä pommeja kaikki! Mitäs noista... molemmat vehkeet, Alfa ja Guzzi, edustavat sitä mikä on mulle tärkeätä: persoonallisuus, silmiähivelevä ulkonäkö ja ajonautinto...

[egon]

Niin kauan kun varaosahuolto toimii, on kalustolla oma arvonsa. Ainakin toistaiseksi Guzzien ylläpito on kohtuullisen helppoa, varsinkin jos vaivautuu etsimään tarvitsemaansa palaa netistä. Tuota luotettavuudesta sen verran, että 9 kesää palvellut Breva on toiminut sähköjen osalta 100%:sti. Yksi takapyörän laakeri on vaihdettu, siinä kaikki.