En liitä tätä omasta mielestäni ylimitoitettua pakomelua Harrikoihin.
H-D on eräänlainen ikoninen esikuva. Monet ovat katselleet elokuvia ja sarjafilmejä ja saaneet niistä käsityksen että melua pitää olla. Tuo melu omasta pyörästä on kuin pieraisu täkin alle: omaa pierua on kiva haistella.
Ylöjärvellä "omalla" kerhollani on useita H-D-merkkisiä eri kokoluokkien pyöriä. Lisäksi nuoremmilla jäsenillä (kiva kun niitäkin tulee kerhoon) on äkkiä katsottuna saman näköisiä mutta japanilaisvalmisteisia pienempikuutioisia pyöriä.
Vanhempien herrojen Harrikoissa oli aikoinaan melkoiset melupöntöt ja nämä nuoret miehet apainoivat suorat putket japanilaisiinsa. Nyt ne meluavat kovemmin kuin esikuvansa. Vanhat herrat ruuvailivat alkuperäispönttöjä takaisin ja sanoivat että antaa nuorten metelöidä.
Olen tehnyt pientä testiä aina sopivan tilaisuuden tullen kun on erilaisia ns tehdaskustomeita useampi parkissa ja paikalla on myös ei-motoristeja. Olen heittänyt kysymyksen että montako H-D:tä rivissä on? Usein vastaus on että kaikki ne on harrikoita. Ulkonäkö siis hämää ja japanilainen ei enää merkitse tankin kylkeen valmistajan nimeä vaan vain mallimerkinnän. Itsellekin tulee aika-ajoin tilanne että on vaikeuksia erottaa aito kopiosta varsinkin jos ovat liikkeellä. Mutta edelleen ennakoluuloisesti toistetaan että H-D:t meluavat. Mikä osittain onkin totta ja johon suuntaan historiallinen rasite osoittaa. Melun määrä ei kerro tehon määrää.
Kaksitahtisissa asia on hieman toinen. Moottorin käyntikierron osalta pakoputki näyttelee vielä merkittävämpää roolia kuin nelitahtimoottorissa. Kaksitahtimoottorin pakoputken paineaaltokammio (aalloppiputki suomeksi) hoitaa osan kaasujenvaihdon dynamiikasta niin että teho ja hyötysuhde paranee tietyllä kierroslukualueella paljon. Aikanaan MZ-kuljettaja W. Kaaden loikatessaan "länteen" toi tekniikan muassaan (menettäen varman MM-tittelin) ja siirtyi erään japanilaisyhtiön palvelukseen.
Tekniikka levisi laajalle kaksitahtimaailmaan ja kaikilla piti olla "paisari" vaikka se ei edes olisi soveltunut siihen tekniikkaan mihin se asennettiin. Nykykaksitahtisissa tekniikka on vakio mutta tarpeeton tehoa syövä ja painava äänenvaimennin yleensä poistetaan. Sitä sirinää saamme siis kuunnella. Onneksi kaksitahtisen kestoikä on lyhempi kuin nelitahtimoottorin niin aika hoitaa nämä "tiriskot" (Vaimon savolaisperäinen ilmaisu.) suurelta osin pois.
Näin tekniikan henkilönä on mukava kuulla oikein viritetyn moottorin ääntä, oli tahtilaji mikä tahansa, erityisesti moottoriradan laidalla ja varikolla ja silti äänenpaine ei ole mitenkään järkyttävä. Melu ei ole mikään jäte, moottoriteknisesti, vaan energiaa jonka talteenotto on tarpeellista kuten esimerkiksi pakokaasuahtimella. Melu on paineen vaihtelua eikä sitä pidä vapauttaa sillä perusteella että "tuntuu voimakkaammalta". Se että se kasvattaa henkistä pippeliä toisilla niin en minä ainakaan keksi muuta keinoa kuin tukea kyseisen henkilön henkistä kasvua niin ettei sitä olematonta egoa tarvitsisi kasvattaa meluterrorilla.
Mutta kyllä polttomoottoripyörään ääni kuuluu.
https://www.youtube.com/watch?v=S8tSpc6kI-c