Noista Stelvio-tapauksista ei tarvitse ottaa herzoogia. Kun tässä nyt on alettu viisastelemaan niin jatketaan vielä vähän: Väsymismurtuman syntymisessä on monia muuttujia, jotka vaikuttavat särön ydintymiseen. Nämä muuttujat yhdessä tekevät sen, että laajassa otannassa kaikkien takasvingien väsymsikestoikä noudattaa karkeasti Gaussin hajontaa. Se on matemaattisesti formuloituna suunnilleen niin, että jos lasketaan kestoiälle keskiarvo ja keskihajonta, niin 97,5% kappaleista kestää pitempään kuin keskiarvo miinus 2 x keskihajonta. Väsymiskestoiällä on siis selkeästi tilastollisen suureen luonne. Voidaan spekuloida, että nuo rikkoutuneet svingit edustivat Gaussin hajonnan häntäpäätä.
Asia menee kertaluokkaa vaikeammaksi analysoida kun otetaan humioon svingin kokemat kuormitukset. Aikaisemmassa postauksessani spekuloin sillä, että Stelvion tyyppisellä pyörällä saatetaan mennä kivikkoihin, joissa svingiin tulevaa jännitysvaihtelua voi kertyä satakertainen määrä kestopäällystetiehen verrattuna. Väsytysrasituksessa jännityssyklien lukumäärä on aivan keskeinen seikka jännitysVAIHTELUN voimakkuuden rinnalla. Hyvillä teillä liikkuminen ei aiheuta kumpaakaan, siis isoa syklien lukumäärää sen enempää kuin isoa vaihteluakaan vaikka pyörä olisi erittäin raskaasti lastattu.
Edellä mainituista syistä en ole hiukkaakaan vähää huolissani oman pyöräni svingin kestävyydestä. Mutta kuten jo mainittu, joka on siitä huolissaan, voi tarkastaa tuon kriitillisen reijän lähiympäristön silmämääräisesti tai vaikka tunkeumanesteellä, jos haluaa olla hyvin perusteellinen. Jos haluaa tehdä jotain asian hyväksi, voi kiilloittaa reijän sileäksi ja pyöristää kantit.
Matin kammoksumaan mahdollisuuteen svingin pettämisestä kertarysäyksellä sanon omana mielipiteenäni, että ei se katkea. Semmoista rysäystä ei normaaliajossa ole, että noin raskas palkki kilahtaa poikki ILMAN, ETTÄ SIINÄ ON VALMIINA TERÄVÄKÄRKINEN SÄRÖ, joka on niin suuri, että kuormitustilanteessa särön jännitysintensiteetti ylittää aineen kriitillisen arvon. Onnettomustilanteessa voi mennä palasiksi mikä tahansa, mutta normaali ajotilanne, mukaanlukien jousituksen pohjaaminen, on noin suurihalkaisijaiselle palkille kevyttä puuhaa. Klubiaskin kanteen laskettuna taivutusjännitykset tuossa reijän kohdalla ovat 300 kg:n takapyöräkuormalla suuruusluokkaa 20 Mpa ja väännöstä johtuva leikkausjännitys selvästi alle 10 MPa. Rakenneaineen myötöraja on taatusti jossain päälle 250 MPa. Jos svingiin saa aikaan esim. vääntövärähtelyä kivikkkotaipaleilla, niin kuormitus voi olla selvästi väsyttävää, vaikka staattista lujuutta on hirmuisesti.
Tuo tilastollinen ajattelutapa on siitä vekkuli, että se toimii laajassa kuvassa, vaikka yksilötasolla saattaa tuntua siltä ettei sillä ole mitään tekemistä reaalielämän kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että jos on esim. ajellut valtavat määrät ilman kolarointia, niin kolarin todennäköisyys kasvaa koko ajan, koska tilastollisesti kolareita tapahtuu tietty kappalemäärä ajettua miljoonaa kilometriä kohti. Samaten, jos törmää esim. metsiemme kruunupäähän, seuraavan hirvikolarin todennäköisyys on kolarin jälkeisenä päivänä suunnilleen nolla. Tai jos voittaa lotossa täysiosuman, niin lottoaminen kannattaa lopettaa siihen, koska seuraavan täysosuman todennäköisyys on aivan häviävän pieni.
