Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: mosa - Maaliskuu 02, 2021, 17:03:20 ip
-
Vintage talvehtinut kylmässä tallissa, vanhat bensat, akku ylläpitolatauksessa syksystä lähtien. Tänään oli pakko kokeilla. Hädin tuskin ehdin hipaista käynnistyskytkintä, niin jo oli tulilla. Mahtavaa kuulla tutut äänet. Tallista matkaa kuivalle asfaltille noin 100 metriä. Ja olis mahdollisuus päästä avaamaan kausi noille "Ruukin mutkille" välillä Elimäki-Ruotsinpyhtää. Ja miksei pisemmällekin. Mutta, pahus, koko matka tallilta asfaltille niljanteista jäätä, joten ei vielä alkanut ajokausi. Huomenna saatan ottaa petkeleen käyttöön ja kilkutella ajouran. Josko siis huomenna? Mites muilla, joko on kausi avattu?
Kevään odotuksin, mosa.
-
Ympärivuotisena (pl. rospuutto) motoristina kausi ei ala eikä lopu...
-
Mitä vielä....hiihtokautta meinasin aloitella ;D
mr
-
Mitä vielä....hiihtokautta meinasin aloitella ;D
mr
Täällä Ratulassa hiihtokausi alkaa ainakin näillä näkymin olla "menneen talven lumia". TOIVOTTAVASTI 8)
-
Toivottavasti vielä hiihtokausi jatkuis.On se niin mukavaa.Vedän Lynksillä omat ladut
ja ei ole ruuhkaa.Koirakin saa juosta vapaana.
-
Valitettavasti tämä hiihtokausi on mennyt hieman perseelleen.Tammikuun alussa sairastuin
myyräkuumeeseen ja vasta nyt keho kestää rasitusta.Kova tauti.
-
Muualta en ole säitä katsellut mutta illalla baarista tullessa oli tantere jälleen jäässä. Täällä Mansessa.
Malttakaa alkamasta, sillä katukura suoloineen, vaikka ei liukasta olisikaan, rassaa rakenteita. Ja paskoo muutenkin koko pelin.
Kuukauden kun vielä malttaa, mikäli ei tule kuukauden mittainen fööntuuli, että pääsee nautinnollisemmin baanalle. Kyllähän te tiedätte että...
Kerran on mennyt Vapun tuolle puolellekin mutta silloin asuin Rautavaaralla enkä raaskinut 850 GT:ä ulkoiluttaa aiemmin. Asiaa helpotti kaksi talvea talviajossa rassaantunut 750 NTX. Joka sen jälkeen se olikin jo teknisesti vainaa. Ilmajäähdytteinen ei kylmää siedä.
Enimmäkseen olen asunut Ylöjärven pohjoispäässä, Nokialla, jälleen Ylöjärvellä, muissa, etelämmissä osoitteissa ja sitten ihan muualla mihin työt ja muut suhteet ovat vieneet. Vilppulassa, jossa oli oikein kivaa. Ehkä Suomen motoristiystävällisin kunta Keuruun ohella. Mäntässä, Jämsässä ja Kuorevedellä. Eri puolilla Eurooppaa lukuisista syistä. Joko työt tai politiikka kuljetti. Kulkumies. Nääs.
Nyt, eläköityneenä, täällä Tampereen eteläsyrjällä. Kivasti isojen teiden risteyksen kupeessa. Ei koskaan tiedä minne etupyörä kääntyy...
-
Ajokausi polkupyörällä on jatkunut talven yli. Mutta koska maastopyöräuria ei ole hoidettuna lähelläkään, on pitänyt pyörää kuskata auton koukussa telineessä. On muuten suola tehnyt ärhäkästi temppujaan. Saanee vaihtaa taas uudet sisärenkaat, kun venttiilit on entiset. Kunhan kelit lämpeävät pesulämpöön, on edessä aikamoinen huolto maasturille.
-
Eipä tässä kiirettä ole. Jos nyt Vapulta pääsee aloittamaan, niin riittää hyvin. Täytyy varmaan aloittaa tänä vuonna siskon Kawasaki er-kutosella. Sillä ei ole ajettu pariin vuoteen ja joutaa myydä pois. Pistän uudet renkaat ja vaihdan nesteet ja sitten myyntiin. Jos joku tietää jonkun, joka tarvitsee oikein hyvän pyörän aloittelijalle, niin tässä se on. Kieltämättä minun silmään muotoilu ja väritys on kyllä outo, mutta mukava se on ajaa.
Lemans alkaa olla kuosissa. Uudet putket kiinni. Ajovalon kehyksen vahvistaminen vielä kesken.
-
Täällä kehäkolmosen sisäpuolella näyttäis tiet olemaan jo liki ajokunnossa. Tuli kuitenkin otettua GT:stä tankki ja sivukotelot pois ajatuksena opetella ruiskumaalausta ja vaihtaa väriä. Vuonna -73 se on lähtenyt Mandellosta metallihohtopunaisena. Suomeen tultua se on vetäisty viranomaisenvalkoiseksi. Minä taasen vedin värin joskus kauan sitten toiseen laitaan, mustaksi. Nyt taidan ruiskuttaa oliivinvihreäksi, vähän samanlaiseksi kuin monet Guzzit on usein ollu joskus 70 vuotta sitten. Entisöinti ei ole minun juttuni, joten mitään GT:n alkuperäistä en kaipaa. Saattaahan siitä sitten kuitenkin tulla appelsiinipintainen oliivin vihreä rottapyörä...saas nährä, mutta ajokausi alkaa sitten ja toivottavasti kestää pitkään.
-
Kun ei ajokautta voi avata, niin laiha korvike on; Avasin telttailukauden ja makasin laavulla makuupussissa viime yön. Vaan on tuota lunta vielä metsässä paikoin ihan "öljypohjaan" saakka. Muuten oli hieno reissu - kuten aina reppureissut.
-
Näyttää ennuste siltä, jotta Tuusbyyssä mennään pakkaselle reiluksi viikoksi.
Sporttia ehostellessa ja huoltaessa menneepi vielä parisen viikkoa, mutta sitten olis kiva päästä edes pikku tyypit pärräyttämään.
Onneksi aika tuntuu menevän rivakasti.
Voimia sulakelien venttailuun, ystävät.
-
Aika on iän suhteen suhteellista.
Kakarana odotti tulevaa, teininä oli odotukset kovat, nuorena työelämässä viikko oli pieni ikuisuus, Siinä välissäkin oli jotain ja nyt keinustuolissa keskiviikkona tuumailee: jaa se onkin jo viikonloppu tulossa ja kesäkin tulee ihan kohta. Ehtisikö saada jonkin pyörän liikenteeseen jo vapuksi?
-
Noinhan se menee kun ikää tulee. Mikään en tunnu valmistuvan kun aika kuluu kuin siivillä ja tekemistä riittää. Esim. pyörän rakentelun estää aina jokin muu asia kuten keväällä, kesällä ja syksyllä moottoripyörällä ajo ja mökkihommat, jotka eivät lopu koskaan. Talvella projektin uudelleenkäynnistämien vaatii aikansa ja kun inspiraatio löytyy, niin pukkaa hyvät hiihtokelit ja ajopyörän huoltohommat. :-X
-
Mökki mainittu!
Minulle se ei ole rangaistuslaitos tai pakkotyöleiri eikä ulkohuussi ole kauhistus. Jääkylmällä toukokuisella järvivedellä voi huuhdella ahterin edellisessä käynnin jälkeen.
Mökkinaapuri pitää minua ja puolisoa hieman kaheleina kun rouva tulee mökille pakettiautolla perä maata viistäen ja itse isolla täydellisesti mökkitielle soveltumattomalla moottoripyörällä vasta useiden tuntien perästä kun rouva on jo siivonnut jääkaapista hiirenpapanat, tyhjentänyt huussin makkilaatikon ennen kauden tuotannon käynnistämistä ja lämmittänyt saunan. Itselle jää grillin virittely iltapuhteiksi ja muutaman kyrsän käristäminen. Koppa olutta.
Rouva saa auton mittariin mökille mennessä noin 400 - 440 km hieman reittivalinnasta riippuen. Mutta minulla mökkimatka saattaa olla kaksinkertainen. Siksi kuluu aikaa.
Klapihommat, paikkojen kunnostelu, talven jäljiltä käyttötavaroiden esiin kaivaminen ja asemointi, veneen pesu painapesurilla. Siis sellaista tekemistä jossa ajukoppa käy likimain tyhjäkäyntiä eikä ole useinkaan mitään digitaalista matkassa paitsi rouvan puhelin. On transistoriradio, putkiradio, aitassa stereot ja vinyylilevysoitin ja konjakkipullo. Kaikki aitoa analogiaa. Siinä viihteet sadepäiviksi. Jaa niin, kirjahyllyssä Valittujen palojen kirjavaliot. Kasvitieteellisiä, eläintieteellisiä ja muutieteilisiä julkaisuja myös.
Virveleitä muutama ja uistimia myös. Yksi ainakin jäi syksyllä rantamäntyyn.
Sähköperämoottori ja sen akku. Järvi on hyvin kivinen. Mistäkö tiedän.
Niin, siitä matkasta: mökille pääsee useita reittejä suoraan ja väärään. Tylsin on Tampereelta Jyväskylän kautta Pieksämäelle - Juva - Savonlinna - Enonkoski. Myös lyhin. Usein lähden Jämsän jälkeen Joutsan suuntaan ja siitä onkin monia reittejä valittavissa. Usein Ristiinan, Puumalan ja Sulkavan kautta Savonlinnaan.
Mutta toisinaan taas pohjoisemman kautta: Kuru - Ruovesi - Vilppula - Multia - Uurainen ja 69-tietä Konnevesi, Rautalampi, vähän E63:a ja Lempyystä oikealle Leppävirralle ja edelleen Heinävedelle josta ei olekaan kummoinen matka enää Enonkoskelle. Viimeinen 20 km on paikallistietä ja mökkitietä.
Pisin kierros lienee kun ajoin vielä ohi Heinäveden Liperiin, Rääkkylään ja sieltä Tolosenmäen kautta Kerimäelle ja Enonkoskelle. Kahvi- ja ruokailutauot ja tankkaukset pätkivät sopivasti matkantekoa. Pyrin käymään kylien pikkukahvioissa tai esim. leirintäalueiden kioskeilla tauottelemassa. Monasti syntyy paikallisten kanssa mukavia juttuhetkiä. Kierrän parhaani mukaan aakkosasemat ja muut joukkoruokintapaikat. Joskus on käynyt niin että meneekin yöpymiseksi. Varsinkin jos seuraavaksi päiväksi on luvassa poutaa senhetkisen sateen sijasta. Se vaatii kyllä ilmoituksen Hallitukselle. Rengasrikko, tms. on hyvä syy...
Sitten on vielä mietittävä reitti takaisin kotiappäin. Tosin en laske sellaista tieosuutta täysin ajetuksi jonka ajan vain yhteen suuntaan. Sama tie mutta maisemat ovat erilaiset eri suuntaan kulkiessa. Ja säät.
-
>> Mökkinaapuri pitää minua ja puolisoa hieman kaheleina... <<
Asiallahan ei oo väliä, kun - ainakin minua - on sellaisena jo vuosikymmenet.,,,
Eikä tässä iässä enää viitsi edes huomioida tommosia...
-
Ilmankos viihdymmekin keskenämme.
Molemmat puhuvat mutta kumpikaan ei enimmäkseen kuuntele.
-
Mulla ei naapurit tehneet minkäänlaista lähestymisyritystä yli kymmeneen vuoteen. Käytännössä pakenivat nähdessään. Myöhemmin kävi erään yhteisen tuttavan kautta ilmi, että luuli minun ja harrastuksieni liittyvän liivijengeilyyn.. Ainoat liivit mulla on heijastinliivit.
-
Juu, nuo luulot ovat osassa kansalaisia aika tiukassa.
Kuljin pitkään etten kantanut Kerhoni tunnuksia kuin rintamerkkinä tai lippalakissa mutta kokeilin käyttää liiviä jossa on Kerhon puna-musta-harmaa (Tai toisessa yhteydessä myös valko-puna-musta.) kerhomerkki niin useimmat ihmiset suhtautuvat varsin myönteisesti. Vaikka on pitkä tukka ja partakin oli välillä pitkä niin ilmeisesti muu habitukseni houkuttaa, jos ei aina uteliaita niin ainakin kysymään jotain. Yleensä minulla on kysymyksiin myös vastaus. Tosin kaikkea ei aina uskota.
Yksi hyvä puoli on että minulle tarjotaan anniskelupaikassa silloin tällöin olut tai muu juoma. Ihmiset ovat useimmiten ystävällisiä.
Paitsi toissaviikolla ei Ylöjärven S-marketissa jonka kahviossa istuin välipalalla. Siinä lihatiskillä, muutaman metrin päässä perheenäidin tyyppinen keski-ikää lähentelevä henkilö tuijotti minua ns. pahalla silmällä. Niin pitkään että häneltä meni palvelunumeronsa ohi. Tahatonta huumoria, mutta vain minulle.
Toki on ollut niitäkin, jotka tuntematta henkilöä, syyttävät jostain jota en ole tehnyt tai edes ajatellut tekeväni. Niistä pääsee kyllä eroon helposti.
Sitten on asianharrastajat jotka tulevat kyselemään pyöräjuttuja. Kertomaan vioista ja kyselemään korjausohjeita. Sitten on näitä wannabee-motoristeja joilla ei siis ole pyörää lainkaan mutta yleensa jotain H-D-tyyppistä vaatetusta ja bootsit. Ovat useimmiten aika raskassoutuisia. Yleiset ääntelyt ovat: sitkun mää saa asuntolainan maksettua niin mää ostan jonkin makeen prätkän tai kun lapset lähtee kotoa niin sitten hankin ja on sitten selittelijät: oli mulla hajabusa mutta piti myydä kun halusin paremman mesen alle.
On niitäkin joilla on omakotitalon tai rivitalon pihassa iahan asiallisen näköinen pyörä. Mutta se on siinä aina. Kutsun niitä korkeakiiltoisiksi terassinseisojiksi.
Muutama huumeenhaluaja on tullut jutulle mutta huomaa erehtyneensä henkilöstä.
Ilmeisesti liivin etupuolella olevat punaiset tekstit mustalla pohjalla johtavat joitakin harhaan. Joskus on vaadittu tämän asian kohdalla että pitää riisua liivi pois koska ne, muka, ovatkin juuri heidän kerhonsa värit. Asia yleensä selviää kun kysyy uhkailijalta että koska teidän kerhonne on perustettu.
Kertaakaan ei ole tarvinnut juosta karkuun tai saada turpiinsa että on ollut liivit päällä ja motoristiporukoissa, noin yleisesti, ei kerhotunnuksiin juurikaan kiinnitetä huomiota ehkä muutoin kuin toteamalla: ai, se on toikin ny tossa kerhossa.
On myös niitä, "kiertopalkintoja", jotka eivät pysy missään kerhossa pitkään. Riitautuvat oman porukkansa kanssa. Yleensä mihinkään kerhoon ei pääse jäseneksi kuin pitkän kokelasajan jälkeen jos on ollut hiljakkoin jonkin muun kerhon jäsen ja eronnut tai erotettu äkisti. Usein syykin on selvillä.
Omaan kerhooni on vähintään vuoden kokelasaika jonka aikana edellytetään hänen tekevän niitä samoja asioita kuin varsinaiset jäsenetkin. Aivan normaaleja toimia: kauppareissuja, siivousta, lumitöitä, talkoihin osallistumista, muuta asiointia mutta ennen kaikkea osallistumista yhteisiin tilaisuuksiin ja ajeluihin. Ajeluita on noin kaksi vuodessa. Ajokauden avajainen ja kauden päätösajelu. Näin selviää persoonan laatu.
Haittana tästä valikoinnista voi, jos hakemalla haetaan, että porukka on hyvin samanhenkistä jolloin maailmankuva saattaa vinoutua kerhon sisällä. Mutta tavan elämässä, töissä, perheen kanssa tai vain muuta peruselämää siinä ohessa eläessä kyllä antaa tasapainoa.
Tänään olin Kerhoillassa kahvia ryystämässä. Keskustelua oli kovastikin eri asioista ja puolet porukkaa katsoivat isosta näytöstä ampumahiihtoa baarin puolella. Tilaa kun on useampi sata neliötä.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa että minulle ei enää sälytetä mitään hommia jos en sitten ryhdy tekemään pyytämättä. Yleensä annan teknisiä neuvoja. Ilmaiseksi, mutta joskus olen yllätyksekseni saanut konjakkipullon. Muutama viikko sitten tulin Kerhon Vanhimmaksi kun edellinen vanhin kuoli ja haudattiin. En ole edes Kerhon vanhin jäsenhistorialtani sillä olin välillä eri paikkakunnilla ja niiden kerhojen jäseninä. Mutta perustajajäsen kuitenkin. En listaa tähän monenko kerhon jäsen olen edelleenkin sillä tulisi pitkä lista saati että kuinka monessa toimessa olen ollut näissä järjestöissä.
LCR-mc rekisteröitiin sääntöineen, poikkeavasti, oikeusministeriössä sen sijaan että olisi vain ilmoitettu yhdistysrekisteriin yhdistyksen perustamisesta. Tämä tehtiin Kerhon silloisen sihteerin toimesta kahdeksankymmentäluvulla. Hän oli lukenut lakia yliopistossa ja tiesi tällaisen poikkeavan tavan laillistaa yhdistys. Mutta tiedot löytyvät kyllä myös yhdistysrekisteristä ja siellä yhdistyksemme tietoja hallinnoidaan nykyään. Siinä kuin muidenkin yhdistysten ja niitä on paljon...
-
Nyt kun menee jo reilusti huti ajokauden aloituksesta, niin menköön; joitain vuosia sitten kaverini silloinen appiukko oli kysellyt, että joutaisinki joku kerta hänen mukaansa. Kysyi syytä ja sai sen; oli kuulemma hänen omistamassa asunnossa vuokria saamatta. Minun olisi pitänyt vaan tulla mukaan, mitään ei tarvitse tehdä, kuin seistä selän takana oven suussa ;D Kookkaalle kaljulle olisi ollut virka. Kaverini oli puolestani torpannut työtarjouksen.
-
Nyt kun menee jo reilusti huti ajokauden aloituksesta, niin menköön; joitain vuosia sitten kaverini silloinen appiukko oli kysellyt, että joutaisinki joku kerta hänen mukaansa. Kysyi syytä ja sai sen; oli kuulemma hänen omistamassa asunnossa vuokria saamatta. Minun olisi pitänyt vaan tulla mukaan, mitään ei tarvitse tehdä, kuin seistä selän takana oven suussa ;D Kookkaalle kaljulle olisi ollut virka. Kaverini oli puolestani torpannut työtarjouksen.
Ajetaan penkalle ihan kunnolla.
Minuakin on pyydetty tulemaan paikalle moottoripyörällä sovitusti heti isännän jälkeen.
Kuulemma kaljulle ja parrakkaalle motoristille on sittenkin jotain käyttöä... ;D
-
Tuttua juttua.
Kerhon niitä isoimpia kavereita: noin 150 kg painoa kummallakin, pituudet kahden metrin kumpaakin puolta ja voimanostajia. Heitä on kyselty. Mutta vain kyselty. Tällaista alle 80-kiloista narukätisestä eläkeläisestä tuskin on apua niissä hommissa. Lisäksi minulla on ihan väärän merkkinen pyörä. Viime vuonna Kerhossa Harrikoiden määrä ylitti Guzzien määrän. Joitakin japaninpyöriä on sekä yksi Bemu sekä pari brittiä.
Tästä muistuikin mieleen että melko monet Kerhon jäsenistä ovat järjestyksenvalvojina ja ovimiehinä viihdepaikoissa ja urheilukilpailuissa. Tai mihin heitä milloinkin tilataan. Kerho maksoi kurssituksen niin kymmenykset tulevat Kerholle. Kerho saa siitä lisää tehoa toimintaansa. Eräässä paikassa paikan omistaja piti etuna että järjestyksenvalvojilla on kerholiivit päällä. Veneilijöiden suosima kesäravintola.
Nyt on olleet järjestyskeikat vähissä sattuneesta syystä.
Sorppa. Seuraavassa viestissä huomioin aiheen.
-
Painetaan vielä kaasua, vaikka keula kyntää jo ojan pohjaa... ;D
Siis, kun kunnolla lähtee käsistä.
Altamont Speedway Free Festival oli kuuluisa yhden päivän rockfestivaali, joka järjestettiin Altamontin kilparadalla, Livermoren lähellä Pohjois-Kaliforniassa 6. joulukuuta 1969. Pääesiintyjä oli The Rolling Stones, ja muut esiintyjät olivat Santana, Jefferson Airplane, The Flying Burrito Brothers ja Crosby, Stills, Nash & Young. Myös järjestäjiin kuuluneen Grateful Dead -yhtyeen piti esiintyä, mutta päivän tapahtumien vuoksi yhtye perui esiintymisensä viime hetkellä.
Festivaali on tullut tunnetuksi lähinnä siellä tapahtuneista väkivaltaisuuksista. Yksi järjestysmiehinä toimineista Helvetin enkeleistä puukotti 18-vuotiaan katsojan hengiltä, minkä lisäksi festivaaleilla tapahtui kolme muuta kuolemantapausta sekä lukemattomia tappeluita erityisesti yleisön ja Helvetin enkelien välillä. Tapahtumaa onkin pidetty hippikauden ja 1960-luvun päätöshetkenä, vastakohtana muutamaa kuukautta aiemmin ”rauhan ja rakkauden” hengessä vietetyille Woodstockin festivaaleille.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Altamont_Speedway_Free_Festival (https://fi.wikipedia.org/wiki/Altamont_Speedway_Free_Festival)
-
Jatketaan kuitenkin muistelua:
Tampereella järjestettiin taannoin, aika kauan sitten, motoristitapahtuma jossa oli eri puolilta Eurooppaa osanottajia.
Saksalainen ryhmä, neljä riskiä miestä, yöpyivät pari yötä silloisessa asunnossani.
Iltasella tehtiin, saunomisen jälkeen, lähtöä illastamaan. Kaverit vetivät kerhorytkynsä päälleen ja kiinnitin huomioita varsin näyttävän kokoisiin leukuihin ja veitsiin mitkä heillä roikkuivat jokaisella vöistä. Kerroin heille että ette tarvitse näitä kaluja kaupungilla. Inttivät että ihan omaksi turvakseen ne ovat. Saksassa aivan tarpeelliset Aivan, mutta meillä on omat lait täällä ja puukot jää tuppeineen asuntooni.
Tähän heidän oli tyytyminen sillä riitti että sanoin aika napakasti että sitten en minä lähde ollenkaan. Puukot siis jäivät asuntooni mutta kaupungilla nämä olivat hieman aran tuntuisia. Muutaman tuopillisen jälkeen ja muiden motoristien kanssa kippistellessä asia unohtui eikä edes Tammelantorin grillin jonossa niitä tarvittu: muu rahvas väisti muutenkin. Toki sitä ei tarkoitettu mutta olimmehan me hieman erilaisia. Lienee se että kaikki olimme yli nelikymppisiä eikä sen ikäisiltä odoteta ko. pukeutumista ja letkeää asennetta.
Seuraavana päivänä kiittelivat kovasti kyläkierroksesta ja lähtiväi Helsingin sataman suuntaan. Nyt olivat veitset taas vyöllä. Liekö hieman promillejakin. Tarina ei kerro pääsivätkö laivaan.
Promilleista tuli mieleen että ei Saksassakaan välittäneet monetkaan että olivat liikuttunessa tilassa kun lähtivät mp-kokoontumisesta aamuyöllä kotiappäin. Italiassa taas tehtiin viinitiloille maistiaisajeluita eikä kukaan perustanut vaikka hieman ajo hoiperteli. Poliisit ajoivat edellä.
-
Italiassa taas tehtiin viinitiloille maistiaisajeluita eikä kukaan perustanut vaikka hieman ajo hoiperteli. Poliisit ajoivat edellä.
Muistuu mieleen tapaus Roomasta 1980-luvulta kun olimme siellä amerikkalaisen tuttavamme vieraana. Rooman yöhön tutustuimme tietenkin prätkien selässä ja ravintolakierroksen jälkeen tuttavamme ei enää ollut varma, missä päin asui. Asia kuitenkin selvisi kun näin poliisiauton ja pyysin apua. Ystävällisiä olivat ja kehottivat ajamaan varovasti.
-
Ilmeisesti liivin etupuolella olevat punaiset tekstit mustalla pohjalla johtavat joitakin harhaan. Joskus on vaadittu tämän asian kohdalla että pitää riisua liivi pois koska ne, muka, ovatkin juuri heidän kerhonsa värit. Asia yleensä selviää kun kysyy uhkailijalta että koska teidän kerhonne on perustettu.
Vähän käänteiseen tilanteeseen jouduin Tamperelaisessa yökerhossa 2000-luvun alussa. Nimittäin sain tönäisyn selkään ja käännyin ihmettelemään että mitäs tapahtuu. Joku kysyi että miksi minulla on paidassani heidän moottoripyöräkerhonsa tunnus. Sanoin että tämä on 70-luvun lopussa perustetun bändin paita, enkä tiedä mistään moottoripyöräkerhoista. Tyyppi meni hämilleen mutta ei suostunut uskomaan. Sanoin baarimikolle että näytähän hyllystä Misfitsin LP, kun tiesin siellä sellaisen olevan. Prätkäjätkä myönsi olleensa väärässä ja näytti sitten kerhonsa logoa, mikä oli tuon bändin maskotista (minkä kyseinen bändi on pöllinyt vielä vanhemmasta elokuvasta) väännetty hieman uuteen uskoon. Lähti siitä murahdellen pois. Olisi se edes hyvä oman kerhonsa historiaa tietää, jos tuollaisilla meinaa alkaa keulimaan, mutta meitä on moneksi.
-
Henko ja minä olemme samasta kerhosta.
Kerhotunnus on taatusti, tässä tapauksessa, uniikki ja teetetty taiteilijalla sellaiseksi kuin se nykyäänkin Kerhon seinässä on. Vaikkakin hieman yksityiskohtia on vähennetty liivikäytössä johtuen merkin broodeerauksesta. Siihen on siirrytty sittemmin. Alussa käytimme yksityiskohtaisempia kangaspainokuvia mutta niiden kesto aktiivikäytössä oli heikko. Ei kymmentä vuottakaan jos sitä ahkerasti altisti ulko-olosuhteille.
Paljon näkyy kerhotunnuksia jotka on ajattelemattomasti lainattu jostain luvatta. Esimerkiksi sarjakuvahahmoja käytetään useasti ajattelematta mahdollisia seurauksia.
Kerhomerkkejä ja tunnuksia voi katsella täältä: https://www.bikerunion.fi/kerhot-ja-selkamerkit
Näitä "keulijoita" silloin tällöin kohtaa. Joskus mp-kokoontumisessakin on tultu vääntämään tarpeettomasti asiasta. Toki voi olla sattumaakin että halutaan käyttää jo ennestään käytössä olevaa tunnusta vahingossa. Se taas johtuu tietämättömyydestä vaikka on olemassa em. nettisivut mistä löytyy aakkosjärjestyksessä käytössä olevat tunnukset.
Mustavalkoinen tunnus, kunhan ei ole toisen mustavalkoisen tunnuksen kopio tai erehdyttävästi sitä muistuttava, on vapaasti käytettävissä. Pääkallo-sääriluu teema tai kotkanpää ovat todella käytettyjä "ideoita" mutta eikö olisi persoonallisempaa käyttää jotain muuta...
Kun taas moottoripyörämerkin logon käyttö, erityisesti merkkikerhojen osalta, olisi hyvä valita niin että sen käyttöön on saatu lupa ao. moottoripyörävalmistajalta tai sen edustajalta.
-
Eilen tuli bongattua liikenteestä kaksikin moottoripyörää. Tampereella joku vanhempi sivuvaunupyörä, välissä olevien kaistojen ja autojen takia en merkkiä tunnistanut. Nokialla joku keskikokoinen uudehko enduro, tyyliin Tenere tms.
-
Kymppi-Kymäläinen ajaa Tampereella lähes päivittäin sivuvaunullisella Vintagella. Näkyy useasti Pyynikin ja Amurin ympäristössä talviaikaan.
On saanut sen huollettua. Maanantaina olin jutulla kun ihmeteltiin latauksen puutetta. Kaksi johtoa oli irronnut.
-
Viime keväänä ajoin juuri tänään, 27.3. ihan kivan 300 km:n lenkin. Kiertelin Uuttamaata katselemassa, miten hiljaista oli. Varsinaisen kauden olin aloittanut jo 8.3. mutta vain 20 km:n koeajolla.
Vielä olen ollut vähän talviuninen, mutta poikkean huomenna tallissa. Pitää mennä ottamaan ylläpitolaturi pois. Pitäisikö sitä... 8)
-
Kaksi YTX20BS-akkua pitää käydä ostamassa kahteen eri pyörään. Eiköhän kausi ala hiljalleen...
-
Eilisen polkupyörälenkin perusteella ei vielä maksa vaivaa aloittaa moottoripyöräkautta. Suolaa riittää vielä tiellä.
-
Kouvolan suunnalla vaikkapa "Ruukin mutkat" (Elimäki-Ruotsinpyhtää) ollut jo tovin periaatteessa ajokunnossa ja varmaan muutkin pienemmät tiet. Muutama "havis" jo tehtykin. Omalta pihalta Ratulantielle matkaa vain noin 100 m, mutta väli jäinen, luminen ja kurainen, vieläkin. Jos sääennusteet pitää paikkansa, niin alkuviikosta tiistaina luultavasti pääsee omasta pihasta asfaltille ja sitten vaikka ees tekemään kauppareissun kirkonkylän kaupalle.
mosa
-
Täällä meillä varsinaisessa Suomessa on varsin kohtalaiset ajokelit. Tiistaiseksi luvassa 12 astetta, ja tiet ovat sulana, ja jos ei sada, kuivana. Tiedä sitten siellä missä lie ei niin varsinaisessa Suomessa. ;-)
-
En tuonut pyörää vielä pihaani mutta kun nyt joka tapauksessa kävin sitä morjestamassa, käväisin samantien pienellä kierroksella Malmilla ja Haltialassa, jossa piti nauttia munkkikahvi. Sen jälkeen pesin kurat putkista ja pistin mopon vielä hetkeksi jatkounille. Kivaa oli.
-
Kolme prätkää näkyi koiralenkillä.
Mutta ei täällä idässä kannata lähteä ryntäilemään ennen kuin hiekkasuolamönjä on poistunut asfaltin pinnasta.
-
Pistäkääs papat juttua sitten, kun ajatte moottoripyörällä, ettekä vain tuijota fönarista ulos, pelaa pasianssia ja pelkää suolaa tai koronaa. 8)
vitsi vitsi, ei hernettä nenään eikä posliinivarpaiden rousketta, sillä kirjoittaja itse vei pyöränsä takaisin talliin pestyään suolaa yhtä pitkän tovin kuin ajomatka kesti ja on lisäksi jo karvan vaille kuusikymppinen "nuorukainen"... :D
-
hain harrastealffan perjantaina moto-italian hallista ja M Nurmi kertoi että pyöriä on jo haettu mukavasti
oman guzzin akku on ladattu mutta sunnuntaina sää muuttu +3 astetta ja vettä ehkä huomenna . . .
-
Ei sitten tullut hankituksi YTX20-BS -akkuja vaan akkuliikkeen isäntä myi minulle kaksi ETX20H-BS akkua. Siis muuten vastaava happotäytteinen lyijyakku kun tuo muualle muuttanut entinen Yuasa mutta merkki on Exide. En antanut hapottaa vielä vaikka niin pitäisi tehdä sillä ainakin toisen akun käyttöönotto voi venähtää. Eiköhän näilläkin liikkeelle pääse. Sain Kerhoalennuksen mutta eiväthän nämä silti kovin halpoja olleet. Naapuriliikkeessä olisi ollut noin puoleen hintaan ?valmiiksi hapotettuja? yli-ylivuotisia Euroglobeja. Mutta enpä niihin enää sekaannu sillä kahden kokeilussa oli tarpeeksi kokemusta.
Jos parin viikon päästä on keliä ja saan pyöräni pois muiden pyörien takaa Keholta niin alkaa kumi kulua.
-
Enää ei kai saa myydä akkuhappoa kuluttajille. Se katsotaan ”räjähteiden lähtöaineeksi”. Vain firmoille, jotka identifioidaan (alv nro) ja jotka allekirjoittavat vakuutuksen, että eivät valmista siitä räjähdysaineita. Tuli voimaan 1.2.2021.
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32019R1148
Akkupojat: „Varsinkin moottoripyörien akkuja on myyty perinteisesti kuivavarattuna, jolloin käyttäjä on ennen akun asentamista täyttänyt sen akkuhapolla (rikkihappo). Tämä ei enää ole sallittua, saat kaikki akut valmiiksi hapotettuina.“
Mitähän tuo merkitsee käytännössä? Jos akku on suljettu ja hapotettu; saahan ne hapot työkaluja käyttämällä ulos...
-
Ostin akut kuivina jo ajat sitten ja hapot ovat edelleen pulloissaan. Osaan kyllä hapottaa.
Akkuhapot laitetaan vasta sitten kun akkua tarvitaan ja sen jälkeen sinetöidään sulkemalla kennot. Muutenhan se on poissa akun käyttöiästä.
Kuten viittasin viestissäni että toisessa kaupassa myydään vain valmiiksi hapotettuja akkuja ja niiden leimat olivat varsin vanhoja. Mutta halvalla. Ehkä perämoottorin akuksi yhdeksi suveksi.
Asia tuli aiheeksi vasta kirjoiteltua nyt mutta tiedon ajoissa saaneena osasin ostaa akut happoineen jo aikoinaan.
Eikä ole kovin ihmeellistä ottaa "sealed" akusta happoa pois sillä niin on monta kertaa menetelty kun on ollut hetkellinen puute haposta. Kierrekorkkiaikana se oli paljon helpompaa eikä akkua voi tarkistaa enää ominaispainomittarilla kun on "naksahtavat" tulpat. Pitää rikkoa ne jos tarvitsee happoa poistaa.
Olenko nyt uhka ympäristölleni kun osaan tällaisenkin asian?
Tietysti herää kysymys että pitääkö lähteä täytättämään akut hapolla myyjäliikkeessä juuri ennen käyttöhetkeä?
Kovasti tyrkyttivät köykäisempää nykyakkua. Mutta kerroin että tulee Moto Guzziin niin totesivat että voi olla parempi käyttää perinteistä.
-
Kyllä ne varmaan pitää tästä lähtien täyttää liikkeessä käyttöön otettaessa. Jos ostaa valmiiksi hapotetun akun, joka on seissytkin vuosia hyllyssä, saa ongelmia. Harvinaisemmat akkumallit ainakin kiertävät huonosti. Käyttöönoton yhteydessä hapotettava akku on sentään aina tuoretta vastaava.
En näe tuossa säädöksessä mitään järkeä. Tiedän, että terojen reppupommeissa yhtenä osana on ollut rikkihappo, mutta onko se ollut muka tuota verraten laimeaa elektrolyyttia? Kyllä se 15 paino-% ylittää, mutta ei hirveästi. Lisäksi sen saa mistä tahansa akusta kyllä ulos ja akkuja on joka puolella.
En keksi nyt ihan heti mitään järkeä tuosta asiasta.
-
Hieman oudolta tuntuu tämän säädöksen tarkoitus, jos ei enää saa myydä akkuhappokasettia kuivavaratun akun mukana. Miten käytännössä säilytysastian vaihtuminen, akun hapotuksen yhteydessä, tekee akkuhapon vaarallisesta lähtöaineesta vaarattomaksi?
Täyteen varatun akun elektrolyytin ominaispaino on n. 1.28. Tarkoittaa että litrassa akkuhappoa on n.740 kuutiosenttiä tislattua vettä ja 260 kuutiosenttiä väkevää rikkihappoa. Rikkihapon pitoisuus on näin ollen n.28%. Hapotuskasetin sisältö on tuota samaa pitoisuutta.
Tuollaisen hapon hallussapitoon pitää nykyään hakea poliisilta n. lähtöainelupa.
https://poliisi.fi/lahtoainelupa
Säädöstä oikein tulkiten pitäisi jokaisen, kenellä on hallussaan lyijyakku, hakea lähtöainelupaa. Muuten lyijyakun hallussapito lienee laitonta?
Jotain tulkintoja viranomainen lienee asiassa tehnyt. Se selvinnee ajan kanssa.
Edit. Näköjään tuli painovirheitä aamusella kun töihin lähtöä tehdessä kirjoitin. Väkevyysprosentti korjattu, hapon ominaispaino on suuremi kuin veden. Ei mene laskemalla oikein.
-
Onko akun ostolla nykyään sitten myös määrätty ikäraja? Saako alaikäinen ostaa sen akun?
-
Dieselgeneraattoreissa oli tehtaalta mukana kuivavarattu akku. Akut hapotettiin verstaalla ennen toimitusta. Akku oli ladattava samoin tein. Jos hapotuksen jälkeen ei ladattu, niin pitkään seisoessa akku kuoli.
Asiakkaan kanssa sovittaessa, akkua ei hapotettu, vaan happopullot pistettiin mukaan. Ohjeista huolimatta, ei ollut yksi, eikä kaksi kertaa, kun asiakas soitti kuolleesta akusta, vaikka hapottivat jo puoli vuotta sitten...
Happoakku ei varastossa sinänsä vanhene, mutta se pitää säilyttää oikein ja varaus tarkistettava ajoittain. Takuu alkoi aina napaan leimatusta hetkestä.
Olen aina ostanut akun kuivana ja "vahtinut" sen hapotuksen. Jos ollut tarpeen, niin noutanut seuraavana päivänä, jotta latautuvat.
Samalla, kun akun kiinnittät mittaa pyörän lataus. Jos se ei toimi kunnolla, akku on aina aliladattu.
HUOM! Tämä erityisesti autoissa talvella, jos ajetaan suht. lyhyitä matkoja; Käynnistys, valot, penkkigrilli, lämmityslaite, takalasi jne. vievät yllättävän paljon sähköä. Ei ole huono idea asentaa CTEK-laturi ( vast. ) autoon siten, että lämmitysjohto samalla lataa akkua.
-
Happokiellon takana voi olla ennaltaehkäisy:
https://terveydenasialla.com/vakivallan-julmat-kasvot-kun-en-sinua-saa-ei-saa-muutkaan/
-
TimoEV tuossa antoi hyvän ohjeen joka pätee runsaasti elektroniikkaa sisältävän ajoneuvon toimintakyvyn varmistamiseksi.
Otetaan esimerkiksi oma pyöräni California 1400 GTS jossa on jo jonkin verran elektroniikkaa. Ohjekirja kehoittaa irrottamaan akun virtapiiristä aina jos pyörä seisoo kaksi viikkoa tai pidempään ajamatta. Hyvä ohje.
Mutta em ohjeen voi ohittaa ylläpitolaturilla, jotka eivät ole enää kovin kalliita. Sellaista akkukauppiaskin tarjosi "kerhoalennuksella".
Tyypillisesti laturin mukana tulee johdonpätkä liittimineen jonka kaapelikengät kiinnitetään akkuun. Jatkossa voi siis aloittaa latauksen vain liittämällä liittimet yhteen jopa ilman satulan irroitusta. Laturin hauenleuoilla saa aikaseksi helposti virheen tai ainakin kipinöintiä. Ylläpitolaturit ovat yleensä suojattu virhekytkennän varalta.
Mikä siellä pyörässä sitten virtaa syö ja jännitteen pudottaa jos akun johdot ovat koko ajan kiinni? Akun asennuksen yhteydessä voi kipinöidä kun pyörän järjestelmä haukkaa hetkellisesti hieman enemmän virtaa. Systeemissä on muunmuassa kondensaattoreita jotka latautuvat tällöin ja hetkellinen virtapiikki voi olla isohko. Lisäksi sähköä syövät tasaiseen muu elektroniikka kuten ajotietokone, moottorinohjaus, ajonhallintajärjestelmä ja mitä niitä kaikki piirejä onkaan kellon ohella.
Itselläni on kaksi laturia: CTek ja sen kiinankopio. Molempien toimintaan olen tyytyväinen. Jälkimmäisen hinta alle puolet edellämainitusta.
Ylläpitolaturille pitää antaa peliaikaa kun sillä ladataan. Se ei työnnä akkuun virtaa kovin voimakkaasti kuten perinteinen "Matti" akkulaturi tekee. http://www.motomatti.fi/2012/02/yllapitolaturit.html
Mutta ylläpitolaturi hoitaa työnsä akkua vaurioittamatta ja huomioi akun lataustilan eli ei pyri sitä purkamaan kuin hieman ylläpitolatauksessa harvalla syklillä joka matkii käyttötilannetta. Ei myöskään ylilataa eli ei "keitä" akkua.
Kerholla näkee näin keväisin kiireellisiä motoristeja jotka kiikuttavat uuden juuri hapotetun akun pyöräänsä. Eivät malttaa ladata sitä täyteen vaan heti sormi starttinapille. Kaikki menee hyvin ja moottori käynnistyy. Sitten pyörä sammutetaan ja lykätään takaisin sisälle.
Akku vain on entistä tyhjempi eikä tykkää siitä. Välttämättä pyörän omistaja ei huomaa asiaa ennen kuin akun takuu on ummessa ja akku antautuu jo seuraavan talven aikana. Akku on siis hyvä pitää hyvässä latauksessa koko ajan.
Ylläpitolaturit tulevat näyttelemään ajoneuvokäytössä koko ajan suurempaa roolia. Enää ei kaikista autoista ja moottoripyöristä edes voi irrottaa akkua niin että otetaan vain akku pois virtapiiristä. Voi olla että ei toimi tämän jälkeen tai jotain "viisautta" on järjestelmästä kadonnut eikä vehje enää käynnisty vaan lähtee merkkihuoltoon elvytettäväksi.
Kokemus kertoo että Guzzien osalta 7SM ja sitä vanhempien isolohkoisten akun voi irrottaa virtapiiristään suht vähillä jälkivaivoilla. Pyörän järjestelmistä osa voi nollautua kuten kello ja joitakin toimintoja asettuu perustilaan kuten ajonhallinta. Kun laittaa akun kiinni pyörään niin muutama minuutti kuluu siihen että saa asetukset mieleisekseen painelemalla pyörän ohjaustangon nappuloita aikansa. Tietysti perusasetuksillakin voi ajaa ja kellokin käy mutta tuskin aikaa...
Pikkulohkoisten MIUG3 ja uudempien moottorinohjauksien ja akun "yhteistyöstä" ei minulla ole kokemusta mutta asiasta olisi mukava saada selvää.
-
Vaimon viimeisimmässä mopossa, Triumphissa ajonesto ja ecu olivat koko ajan langoilla ja popsivat akun tyhjäksi n. kuukaudessa. Piti aina muistaa talvella laittaa välillä naruun.
-
Kun "happodirektiiviä ajattelee" niin tulee väistämättä mieleen ne käyrät kurkut:) . Aprillipäiväkin on vasta huomenna . Taitaa Suomessa rikkihapon väärinkäyttö olla melkoisen harvinaista, no saadaan hankaloitettua ihmisten elämää. Itsekkin silloin tällöin kuivavaratun akun ostaneena .
-
Tyypillisesti laturin mukana tulee johdonpätkä liittimineen jonka kaapelikengät kiinnitetään akkuun
Uusi lisättävä johto: plus -navan johdossa on ilmeisesti lähellä napaa sulake ? Eikös muuten voi käydä niin että tuo johto tärinästä johtuen "syö" eristeensä ja ottaa jonain päivänä runkoon, ja hehkuu sitten punaisena?
Enää ei kaikista autoista ja moottoripyöristä edes voi irrottaa akkua niin että otetaan vain akku pois virtapiiristä
Muistelen että jo vuosia sitten akkufirmat, jotka vaihtavat autoihin akkuja "lennossa", laittavat ensin huolellisesti toisen akun tms. virransyötön auton kaapeleihin, ennen kuin irrottavat auton kaapelit akusta. Että myös vaihdon aikana pysyy järjestelmässä "sähkönsyöttö" koko ajan päällä.
PS.
Tämä keskustelu pitäisi varmaan siirtää ketjuun "Akkukaupoille". Täältä ei kukaan osaa hakea keskustelua akkuhaposta ja sen käsittelystä säädösten mukaisesti...?
-
Eipä noissa ylläpitolaturien johdoissa ole sulaketta. Itse laitteessa on automaattisulake.
Sinänsä hyvä huomio että jännitteellisen johdon suojakuori voi ajan kanssa kulua, nirhautua terävää reunaa vasten tai murentua kuten nykyään käy niin kovin monille johtimille koska kunnon muovin/kumin pehmentimiä ei saa enää käyttää.
Tässä tapauksessa turvallisuus on kiinni siitä miten hyvin tukee latausjohtimen niin että se ei tärinästä tai puristuksesta vaurioidu ja saa metallista kontaktia pyörän rakenteisiin. Mutta varmasti turvallisempi tapa kuin joka kerta purkaa suojia akun päältä ja liittää hauenleukoja akun napoihin jotka yleensä ovat enemmän tai vähemmän upotuksissa.
Tiedättehän että EU:n Kemikaalivirasto on Suomessa. Paljon ovat keksineet kemikaalien suhteen vaivaa kansalaisille ja varsinkin yrittäjille. https://europa.eu/european-union/about-eu/agencies/echa_fi
-
Do diin, tulihan se (ajokausi) korkattua. Tosin vaatimattomasti kauppareissun merkeissä kirkonkylällä. Ehkä on syytäkin aloittaa varovasti tunnustellen, kun viimeisestä ajelusta rapiat puoli vuotta. Ja voipihan noissa asfalttitien mutkissa olla vielä hiekkaakin? Ikävämpi havainto reissun aikana: Vintagen takajarru oli lähes luto. Vuotokohtaa en äkkiseltään löytänyt. Liekö vain "ilmavaiva". Pitääpä tutkia. Onneksi kahvajarru etupyörän toiseen levyyn pelitti normaalisti.
mosa
-
Matkan varrella rekisteröin ainakin sunnuntaina hiekanjäämiä, kuraa, limaa ja kaikenlaisia murtumia. Täällä kaupungin rajojen sisäpuolella hyvä aika ajaa on mielestäni vasta sen jälkeen, kun harjakoneet ovat tehneet hommansa.
Olen hakemassa uutta takarengasta. Eipä tuo vanha ja jo keskeltä kaljuuntunut rengaskaan kuraisella ja naarmuisella tiellä vakuuta. Äkkinäiset toimet, kuten jarrutus tai reipas vaihtaminen pienempään voivat kysyä yllättäen speedway-taitoja. Ainakin kivasti tuntuu peffan alla, kun alusta muljahtaa. :)
Kuivalla ja puhtaalla asvaltilla taas haluaisi pari viikkoa käyttää vanhaa, koska noin surkean keväisen keskimääräisen tienpinnan täytyy syödä rengasta hyvin.
-
Happokiellon takana voi olla ennaltaehkäisy:
https://terveydenasialla.com/vakivallan-julmat-kasvot-kun-en-sinua-saa-ei-saa-muutkaan/
Ei ole mukavaa toimintaa tuokaan.
Rikkihappo voi toimia räjähteessä hapettimena. Siksi on joutunut lähtöainelistalle.
-
Eka ajo kahdeksaan kuukauteen ja T4:lla! . Melkein jännitti kun ei täyskuntoinen nilkka vielä ole . Onhan tuossa pihalla harjoiteltu polkupyörällä ...... ja ajettu kahdeksikkoa :D
Eipä siinä vauhtiin päästy kun 3 km päässä säiliöauto ollut kipannut polttoaineet ojaan. Poliisitkin nosti kättä kun keltavaloinen museopyörä vanhan papan ohjastamana painui horisonttiin Lafranconit laulaen.
Todella miellyttävän käytöksinen pyörä ja kevein hallittava omistaistani MG pyöristä. Perä ei lämmennyt ( shimmattu ja laakeroitu ) ja kone kävi hyvin. ... mahtava fiilis pitkästä aikaa.
Peräti 25 km tuli mittariin . On se vaan hienoa tämä moottoripyöräily !
Mr
-
Eka ajo kahdeksaan kuukauteen ja T4:lla! . Melkein jännitti kun ei täyskuntoinen nilkka vielä ole . Onhan tuossa pihalla harjoiteltu polkupyörällä ...... ja ajettu kahdeksikkoa :D
Eipä siinä vauhtiin päästy kun 3 km päässä säiliöauto ollut kipannut polttoaineet ojaan. Poliisitkin nosti kättä kun keltavaloinen museopyörä vanhan papan ohjastamana painui horisonttiin Lafranconit laulaen.
Todella miellyttävän käytöksinen pyörä ja kevein hallittava omistaistani MG pyöristä. Perä ei lämmennyt ( shimmattu ja laakeroitu ) ja kone kävi hyvin. ... mahtava fiilis pitkästä aikaa.
Peräti 25 km tuli mittariin . On se vaan hienoa tämä moottoripyöräily !
Mr
Tyylillä!
-
Tänään tuli käytyä ihan Kouvolassa asti. Hakemassa Pääsiäisenajan ruokajuomat: punkkua, porttereita ja stoutteja. Nyt on turvallinen olo. Eikä ollu muuten ripasessa ruuhkaa. Sää aurinkoistui puolilta päivin ja heti alkoi mp-liikenne välillä Elimäki-Ruotsinpyhtää. Alkaa säät suosia. Hyvä niin.
Mukavaa Pääsiäistä Gruppolaisille.
mosa
-
Tilipäivä on huomenna.
Pitääkin ottaa mosan ideasta vaari ja käydä pitkäripaisessa hankkimassa "mämmiaineet" ja hyvälaatuiset liuottimet pyhiksi. Sunnuntaina olisi pilkkikisat Orivedellä. Tosin hyvin pienimuotoiset: Järven pinta-ala vain reilut 20 hehtaaria ja kaksi kisaajaa.
Kerholla kävin ja kaivoin pyörävaraston periltä Centauron esiin ja nosturille. Laitan huomenna siihen akun, vaihdan uudet bensat ja yritän heräisikö se kahden vuoden syvästä unesta.
Tampereen ja Ylöjärven seudulla oli huomattava määrä kaksipyöräisiä liikkeellä. Suurin osa mopedeja mutta kymmenkunta oikeaakin pyörää oli liikenteessä. Mutta ei yhtään Guzzia. Vielä. Paitsi että Kymppi-Kymäläinen, tapansa mukaan, on ajanut koko talven sivuvaunu-Vintagella.
-
Nyt on tallin kaikkia 2-6 pyttyisiä ulkoilutettu tälle kevättä vähintään sadan kilometrin verran. Eli kai se mopokausi on alkanut. Ei siinä paljoa jännitystä ole kun ei ole talven aikana niille mitään tehnytkään. Quotaa ei edes pesty.
Autotkin sai kesärenkaat tänään. Jos takatalvi vielä iskee niin Quotalla pääsee kuitenkin.
-
ajokausi avattu nätti ilma mutta kova tuuli
-
Lykkäsin neljännesvuosisadan ikäisen Centauron ulos Kerholta. Tankista imaisin pois kolme vuotta vanhat bensat ja korvasin 4:n litran pienkonepolttoaineella (Alkylaattipolttoaine) ja lisäsin suutinpuhdistusainetta (CRC) koko purkin. Akun olin laittanut paikoilleen jo aiemmin. Katsoin koneöljyn määrän ja muut tarkistukset. Tulpat tarkastin ja laitoin jo hyvissä ajoin tulpanreiästä tippakannulla luraukset männän päälle kaksitahtiöljyä. Eihän sitä kuivilla männillä sovi käynnistää. Tarkoitus ei ollut ajaa. Pitäisi olla matkassa vakuutus ja ainakin kypärä.
Virta päälle ja polttoainejärjestelmän ilmaus. Sen perästä peukalo starttinapille. Akku pyöritti hyvin ja parin kierroksen jälkeen lupasi. Uusi starttaus ja kone jäi käymään. Menestys siis hyvä. Kaikki toimi: lataus latasi, öljypumppu pumppasi, ahdin ahtoi, ruiskutus ruiskutti, lisäruiskutussuuttimet toimivat myös ja siten myös tuplattu moottorinohjaus myös ja kaasukahva vastasi kaasuun hyvin iloisesti. Melua syntyi melkoisesti Supertrapeista. Hieman koneen lämmittyä annoin hanaa hieman enemmän ja hanakasti mittariin tuli reilun 10.000 kierroksen lukemat.
Mutta: polttoainetta valui koneen vasenta kylkeä pitkin. Hetken selvittelyn tulos: polttoainepumpusta valuu polttoainetta. Ei valu letkuliitoksista vaan pumpun päädyn ja kotetelon saumasta. Harmillista. Loput paineet ja aineet järjestelmästä pois, tankki irti, joka on helppo homma ja pumppu kouraan. Mekoisella varmuudella voi sanoa että pumpun (Bosch) painepuolen pään tiivisteessä on vikaa. Pumppu on koottu prässäämällä, Bosch-merkkinen ja hintaa noin 150€. Tarvikepumppu noin kolmannes siitä. Sellaista olen käyttänyt jo aiemmin menestyksellisesti muissa projekteissa ja siinä päätyliitos on tehty paremmin. https://www.biltema.fi/autoilu---mp/auton-varaosat/moottorin-ohjaus/polttoainepumput/polttoainepumppu-2000036928
Bosch-pumppu: https://www.motonet.fi/fi/tuote/281215/Bosch-0580254044-suurtehoruiskupumppu-5-8-bar-300-lh-12V
Pienkonepolttoaine: https://www.tuontitukku.fi/pienkone-vene-ja-varaosa/bensiini-shell-4t-5l-pienkonebensiini-kaikille-pienkoneille-joissa-4tmoottori/p/7041065500022/
Voi olla että pumpun tiiviste turpoaa pitäväksi jos vartoilisi ja laittaisi "oikeaa" bensiiniä tankkiin. Tai sitten ei. Kustannus hankkia uusi ei ole iso. Pumpun vaihto on helppo kuten Guzzeissa yleensäkin. Suodatin, joka on samassa kiinnityksessä, on vaihdettu edellisessä huollossa.
Kuvia aiheesta tulee myöhemmin blokikirjoituksen yhteydessä.
Jatkuu pyhien jälkeen jos intoa riittää.
Kone käy, muu tekniikka on käyty läpi perusteellisesti. Uudet jakohihnat jakopäässä ja säädöt kohdallaan. Mikä voisi mennä vikaan???
-
Olen tuollaisen Boschin pumpun joskus korjannut. Hivenen oli tarkka homma taivutella prässäys auki, että pysyi vielä läjässä kasatessa. Pumppu maksoi tuolloin viitisensataa markkaa ja ei ollut sellaista summaa laittaa. Vuodon sai kuitenkin korjattua ja pumppu palveli vielä siihen asti että sai rahat kasattua uuteen.
-
TTT. Mielenkiintoinen tieto että voi yrittää korjausta. Aikaa kyllä kalenterissa on eteenpäin.
Millainen tiiviste siellä prässäyksen ja päätylaipan alla on. Muistatko?
-
Eiköhän siellä kuoren ja rungon välissä ollut ihan o-rengas.
-
Mielelläni kyllä vilkaisen laitteen sisään. Tuli sitten kuntoon tai ei. En ole ennen tämän tyyppistä laitetta purkanut. Tuskin se käkikelloa kummempi laite on.
Se hammastettu takakannen alumiininen kiinnitystapa ei vaikuta kovin helpolta avattavaksi ja alumiini ei siedä kovin paljon taivuttelua. Uudemmissa pumpuissa alumiinikuori on ikäänkuin mankeloitu päätylaippaan. Tämä on selvästi puristettu. Laitan kuvia aiheesta myöhemmin. Laitetta ei selvästikään ole tarkoitettu purettavaksi vaan kertakäyttöiseksi.
-
Tänään treenailin vähän parkkipaikalla jarruja, hidasajoa ja käännöksiä ja lähdin sitten hakemaan tuntumaa Pornaisiin ja Askolaan ja sieltä Monninkylän suunnalta vielä Porvooseen. Brumbergin myymälästä lähti pääsiäisen kunniaksi suklaatankoa ja toffeeta kolmatta kiloa mukaan. Ei näillä moporetkillä kyllä laihtumaan pääse.
Tulin Öljytien kautta pois. Tiet olivat kuivia ja melko puhtaita. Reikiä ei ollut niin paljon kuin joinakin keväinä on ollut. Yhdessä notkelmassa oli hauskan oloista, kun molemmilla puolilla oli oikein kunnolla lunta ja välissä sula asvaltti.
Kaikki tärkeä tuntui toimivan. Toinen "matkustajan" jalkatappi on löystynyt ja pyörii siinä joutavaa. Täytyy huomenna ottaa se irti ja kiristellä vähän. Katsella myös, ettei mistään tihku mitään.
Pari muutakin mopoa näin, mutta ei tuolla mitään ruuhkaa. Ja saa siinä tosiaan laittaa vaatetta päälle. Minulla oli goretakin alla t-paita, college ja vielä huppari ja sitten vielä kerholiivi, joka sekin kyllä lämmittää. Kylmän kelin hanskat. Eikä lenkki mikään ihmeellinen ollut, kaikkiaan reilu satanen. Kivaa oli.
Mun pyörällä on muuten 20-vuotisjuhlat. Harmi, että on tämä korona. Kyllähän tilanne suorastaan huutaa, että pitäisi ajaa sinne Mandelloon sen kunniaksi.
-
Hakasin Sportin kotio Keravalta, Ahjon perukoilta.
Parinkymmenen kilsan totuttelulenkki koleassa loppuiltapäivässä sisältäen pätkän motaria.
Ajoasento etukenompi ku edesmenneessä Brevassa (850), mikä ei ainakaan vielä häirinny. Korokepaloja aattelin kaikevvaralta hankkia. Ehotuksia?
Vaimennin napsutteli moottorijarrutuksessa. Kartta ei vissiin ihan kohillaan tuolle röörille. Mukana tuli vakiomman olonen putki, jonka testaan hetimmiten.
Kerrassaan mainio meininki 2Vn lepposalla kaasulla, ei nyvi eikä rytkytä matalilla kierroksilla.
Eiköhän tuohon totu. Noppeutta häätyy kattella hilikusti tarkemmin, kun tuossa ei vauhti tunnu ennen ku sitä on hyvän matkaa toista sattaa.
Laukut vielä kiinni, niin jo on reissupeli kuosissa.
-
Tuossa pari sivua sitten oleva akkuhappokeskustelu tuli mieleeni kun äsken törmäsin sellaiseen asiaan että nitrometaani, ainakin niissä pitoisuuksissa mitä noissa radio-ohjattavien polttoaineissa käytetään, on myös muuttunut luvanvaraiseksi. Ei saa ilmeisesti myydä ilman poliisilta haettavaa lähtöainelupaa.
-
Valitettava tapaus sattui taannoin sisätiloissa.
Johtui siitä että nitrometaanilla käyvää pienoisajoneuvoa käynnistettiin sisätiloissa.
Siinä altistui kaksi henkilöä ja pakokaasujen mukana levinnyt ylimääräinen nitrometaani syövytti erään ajoneuvon maalipinnan ikävästi. Korjaus oli työläs.
https://www.carlroth.com/medias/SDB-4406-FI-FI.pdf?context=bWFzdGVyfHNlY3VyaXR5RGF0YXNoZWV0c3wyODI1NjF8YXBwbGljYXRpb24vcGRmfHNlY3VyaXR5RGF0YXNoZWV0cy9oMDQvaDA0Lzg5NjYyNTQ1NTkyNjIucGRmfDhkOWQ0NDdkNzE0Njk3N2ExM2ExZjQ4MDM3NjBjMmYwMTBjNDZhYzU5MmE4YjBmOWRkOTUwYjgwNGU3MjA0OWQ
-
Meillä sen sijaan saa omistaa vaarallisia aineita, kunhan ne on laillisesti hankittu. Norjassa esim nitrometaanin hankkiminen on vaikeampaa ja esimerkiksi tiettyjen pinnoituksessa tai puhdistuksessa käytettävien happojen hankkiminen ja omistaminen on laitonta.
-
Tuossa pari sivua sitten oleva akkuhappokeskustelu tuli mieleeni kun äsken törmäsin sellaiseen asiaan että nitrometaani, ainakin niissä pitoisuuksissa mitä noissa radio-ohjattavien polttoaineissa käytetään, on myös muuttunut luvanvaraiseksi. Ei saa ilmeisesti myydä ilman poliisilta haettavaa lähtöainelupaa.
Nitrometaani pitoisuudeltaan yli 16% fuilin osto ja hallussapito vaatii poliisilta lähtöaineluvan.
https://poliisi.fi/lahtoainelupa
Nitro aiheuttaa erilaisia omituisia tempauksia. Kannattaa muistaa tämäkin, 50% metanolia, 30% nitroa ja 20% voiteluoljyä. Fuili eli polttoaine
ei liene suurin vaaratekijä tässä turskien vanhalla leijutusvideolla.
https://www.youtube.com/watch?v=43dWApedOTM
-
Eilen värkkäsin viime kesänä Teksasista tilaamani starttireleen virransyöttöä parantavan lisäpalikan paikoilleen. Samalla purin vanhan pakkokäynnistysnappulan johdot pois (on minusta jotenkin selkeämpää kun ei ole ylimääräisiä johtoja). Hyvin lähti tulille vanhoilla bensoilla. Akkua toki olen säännöllisesti pitkin talvea lataillut. Saas nähdä starttaako kesällä lämpimänä.
-
Hyvin lähti tulille vanhoilla bensoilla.
Erityisesti ruiskutusmoottoreissa vanhakin bensa voi olla vielä talven, jopa kahden, jälkeen käynnistymiskelpoista.
Syy on se että polttoainekierto on liki hermeettinen. Sieltä ei haihdu mitään eikä sinne pääse mikään.
Siksi ruiskupyörä ei tarvitse kummoisia talvisäilytystoimia näissä puitteissa.
Muovitankkisissa pyörissä bensiini turvottaa joitakin tankkimalleja. Tankki tyhjänä ja korkki raollaan talvisäilöminen onnistuu parhaiten ja mahdollinen tankin venymä palautuu.
Kaasutinpyörässä homma ei toimi niin vaan kaasuttimista haihtuu polttoaine herkästi pois ja pohjalle jää sakkaa. Myös tankin ilmatiiveys on ruiskutuspyöriiin verrattuna heikompi eli sieltä pääsee haihtumaan polttoainetta.
Laiska talvisäilyttäjä tankkaa kaasutinpyöränsä tankin täyteen syksyllä ja parin kolmen kuukauden välein laskee hanasta kaasuttimet täyteen ja käynnistää moottorin hetkeksi. Kaasuttimet tulee näin "huuhdelluiksi".
Toinen metodi on tyhjentää kaasuttimet tyystin jo syksyllä ja pitää hana visusti kiinni mutta tankki täynnä.
-
Brevan kausi avattu. Oli taas kylmässä tallissa talven, akkua ladattu hiukan välillä, mutta muuten hartaassa levossa. Lähti tulille vanhalla bensalla ihan normaalisti, mutta kuskille tällä korkeudella ei pyöräkeli ole vielä parhaimmillaan. Tiet on kyllä kuivia, mutta varhaiskeväinen tuuli on aina kolkonpuoleinen vaikka lämpömittari seinällä näyttää plussa-asteita. Ruiskuvehkeet liikkuu lievästi rikastettuna koko ajan, mutta tukin siitä teknillistä haittaa isosti on. Hiukan useammin vaan käytävä tankkaamassa. Mutta kun on alettu, niin sitten mennään. Saas nähdä vaan minne ja milloin. Milleen on haettava uusi akku, niin sekin saa sitten lähteä nuuhkimaan ympäristöään ensi viikolla.
-
Eilen starttailtiin yksi Japanialainen ,neljä vuotta samoilla bensoilla lämpimässä seisonut pyörä. Virrat päälle ja semmoinen pari kertaa 10 sek startti ja pyörä käynnissä. Tankki lähes tyhjänä säilötty , kausisäilöntäaineet bensan seassa. 35 vuotias kaasarikone.
-
Kaksi pyörää on nyt kevätkäynnistetty.
Kolmas olisi tarkoitus käynnistellä myös mutta siihen pitää ensin tehdä pientä remonttia.
Cali 1400:sta pitää tankki nostaa pois ja puhdistaa kassunasentopotentiometrien (2+2 potikkaa) liittimet ja katsoa muutoinkin että tankin alla piilossa olevat rakenteet ovat kunnossa ja puhtaita. Pyörä on ollut Kerholla talvisäilössä ja on toistaiseksi hieman saavutttamattomassa paikassa. Mutta kunhan muutkin innostuvat hakemaan pyöränsä pääsen minäkin asiaan.
Muutakin pientä parantelua pitänee tehdä. Moottoriöljyn lämpömittari kiukutteli jo viime suvena joten siihen pitää katsoa korvaava näyttö.
https://www.storm-motor.fi/yleisosat-ja-tarvikkeet/mittarit-gps-ja-kamerat/koso-mittarit/mittarit/super-slim-thermometer-0-120-celsius/
Sen mittausalue riittää juuri ja juuri.
-
Tänään on ollu "Ruukin mutkissa" välillä Elimäki kk-Ruotsinpyhtää vilkasta. Kausi siis monillakin avattu. Joillakin kevään "varsoilla" vaan vauhti joskus vaikuttaa melko hurjalta, ottaen huomioon (pikku)tien heikohko kunto. Löytyy pitkittäis- ja poikittaisrailoja, reikiä ja routatöyssyjä.
mosa
-
Kolmas tankillinen menossa. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että osaa vähän taas talven jälkeen ajaakin ja nauttia; tulee lihasmuisti. Kädet pysyvät rentoina ja katse vakaana.
Tänään lähti autoilija Tuusulantiellä ilman merkkiä kääntymään viereiseltä kaistalta kylkeen mutta onneksi Guzzissa on Bremboja enemmän kuin BMW:ssä vilkkuja. Säikähtipä autoilija itsekin, tai ainakin näytti olevan aidosti pahoillaan ja häpeissään, kun kävin hakemassa vähän katsetta, että mikä nyt tuli. Sattuuhan noita.
Olkaahan varovaisia siellä, vai miten kersantti Esterhaus siinä Hill Street Bluesissa sanoi.
-
Ei varmaan voi oikein laskea ajokauden avaukseksi, kun ajaa yhden pyörän pitkäaikaisesta säilytyksestä peräkärryn luokse, joka on 50 metrin päässä, kun piha on pehmeä ja huono peruutella. Hommahan olisi muuten ollut sangen helppo, mutta Aprilli-pyörän nestekytkin oli korvannut nesteen ilmalla. Ne kuulemma on tunnettuja siitä. Melko jänskä, joskin lyhyt enduropätkä. Onneksi oli liukas alusta, niin pääsi liikkeelle. Lensi rapa pitkälle.
Guzzi katkenneella kytkinvaijerilla olisi kyllä ollut hankalampi tapaus, mutta se olisi ollut helppo vaihtaa paikanpäällä. Aprilian katteessa on aika paljon purkamista ennen kuin kytkimen työsylinteriin pääsee käsiksi.
Lemansin ajovalon kiinnikkeet on matkalla Saksasta tänne. Löysin Saksasta hyvän ostopaikan umpiolle ja niiden kiinnikkeille. Tämä on siis vanha Lemans-viitonen, joka käyttää samaa umpiota kuin Fiatissa. Niitä Fiatin umpion osia on nykyisin aika huonosti tarjolla kotimaisissa liikkeissä. On ilmeisesti "aika ajanut ohi".
-
Ekun tarinaan sellainen kommentti, että katkenneen kytkinvaijerin kanssa Guzzilla on pitänyt joitakin kertoja päästä pälkähästä. Semmoisia sadan kilometrin siivuja on muutama sujunut niin, että ykkönen pesään ja startilla liikkeelle. Isommalle vaihto onnistuu ilman kytkintä pienillä kierroksilla aika napakasti ja alaskin päin kun hiukka vitkastelee polkimen kanssa, että välivapaan kohdassa saa annettua koneelle pikkasen välikaasua. Tyhjällä tiellä, muita vaarantamatta tietenkin.
-
Kävin jo kolme viikkoa sitten ajamassa projektin (Cali3) Tuusulasta Nummelaan. Ajokausi se on sekin kun puoliksi purettu pyörä odottaa päivittäistä puuhastelijaa pihassa. Se ei ole talvella mahdollista.
-
Pele, jos tarvii tietää jotain Cali Kolmosesta niin voit kysyä.
Siinä on äärimmäisen hieno keula, jos on alkuperäinen. Onko säätönupit yläpäissä?
Moottori, kytkin ja vaihteisto sekä perä on perustavaraa.
-
Ekun tarinaan sellainen kommentti, että katkenneen kytkinvaijerin kanssa Guzzilla on pitänyt joitakin kertoja päästä pälkähästä. Semmoisia sadan kilometrin siivuja on muutama sujunut niin, että ykkönen pesään ja startilla liikkeelle. Isommalle vaihto onnistuu ilman kytkintä pienillä kierroksilla aika napakasti ja alaskin päin kun hiukka vitkastelee polkimen kanssa, että välivapaan kohdassa saa annettua koneelle pikkasen välikaasua. Tyhjällä tiellä, muita vaarantamatta tietenkin.
Joo. Kokemusta on minulla Guzzin katkenneesta kytkinvaijerista. Onnistuu ajo ihan kohtuullisen hyvin, mutta kaupunkiliikenne ei suju hyvin...
Guzzilla liikkuessa kauempana onkin sen jälkeen ollut yleensä varavaijeri tai ainakin sisus ruuvinipalla mukana.
Tähän Aprilli-pyörään on alapään kytkin sylinterin eteen pultattu alumiinilevy, missä on latauksen säädin. Sekin pitää purkaa, ennen kuin pääsee käsiksi kytkimen työsylinterin ilmausnippaan. Hyvin kyllä ilmautui, kun painoi ruutalla nestettä alhaalta ylös.
-
katkenneen kytkinvaijerin kanssa Guzzilla on pitänyt joitakin kertoja päästä pälkähästä
Nyt tekee mieli laittaa tähän (kompa-) kysymys; miksi en ole koskaan kuullut ongelmista V11 mallin kohdalla ?
-
Hmmm. Voisiko se johtua siitä, että reilusti yli 300k ajetuista ja 30 vuotta vanhoista V11 ei ole vielä paljon kokemusta?
-
katkenneen kytkinvaijerin kanssa Guzzilla on pitänyt joitakin kertoja päästä pälkähästä
Nyt tekee mieli laittaa tähän (kompa-) kysymys; miksi en ole koskaan kuullut ongelmista V11 mallin kohdalla ?
Olisiko sama syy, miksi Tonti-runkoisten mallien kuutosvaihde harvemmin ääntää?
-
Ajokausi avattu viime kesänä hankkimallani brittipyörällä (Raleigh). Savuja siitä ei saanut, kevyesti hikeä.
Tänään voisi Millen laittaa ajoon.
-
Vähän tuli hiki kun työnsin Nevadan Annin ulos pihalatalle. Savuja en ottanut, enkä pääse vielä ajamaan. Täällä päin ovat tiet niin pölyisiä ja hiekkaisia, että ei paljoa nappaa mennä sinne. Suurempi syy kuitenkin on se, että talvella joskus joulun jälkeen kun piti akkua ladata, totesin sen antautuneen ja syväpurkautuneen. Tänään oli sitten aikomuksena asentaa uusi akku paikoilleen, mutta...
Ostin uuden akun ja myyjä sen hapotti ja odottelin hetkisen pihalla. Myyjä testasi jollain testerillä ja sanoi sen olevan kunnossa. Sanoin, että lataan sen vielä täyteen. Myyjä sanoi, että ei kannata ladata, täysi se on. En minä sitä uskonut ja kotona laiton lataukseen. Ensin 2 A:n virralla 2 tuntia ja jännite nöusi 14,4 V:iin, siis sinne meni 4 At, siis siihen 12 At akkuun, eli 1/3 osa kapasiteetista oli vajausta. Pienensin virtaa 1 A:iin ja sillä meni vielä ½ tuntia. Vielä pienensin 0.5 A.iin ja silläkin meni ½ tuntia. Vieläkin pienensin latausvirtaa 100 mA:iin ja sillä meni pari tuntia. Sitten uskoin, että on täysi.
Mutta mieltä jäi hiukan vaivaamaan: mikä sen akun syväpurki talvella? Olin ladannut sen marraskuussa täyteen ja silloin se oli kunnossa. Joulun jälkeen oli syväpurkautunut, ja lataaminen oli mahdotonta.
En asenatanut uutta akkua, että ei sekin tuhoudu saman tien. Täytyi ensin ratkaista arvoitus. Laitoin laboratorioteholähteen akun virkaa tekemään ja se näytti nimellisjännitteellä 12,8 V 0,3 A:n purkausvirtaa, vaikka virta on avaimesta katkaistu, siis pyörä "talvilevossa". Mikä sitä virtaa niin ryystää? Ensimmäinen haaroitus on starttimoottori ja virtapiirit. Starttia on vaikeampi äkkiä irrottaa, mutta kaikki virtapiirit saa sähkön selvän plugin läpi ja sen saa auki helposti. Siitä se purkaus loppui, ei siis ole startti se syyllinen. Seuraavaksi helppo paikka on irrottaa sulakkeet yksi kerrallaan. Pienimmästä alkaen yksi kerrallaan mikään ei lopettanut purkausvirtaa, paitsi viimeinen 30 A:n sulake laitimmaisena. Tässä mallisssa se on käsikirjan mukaan latauspiiri. Seuraavaksi regulaattorin plugi auki generaattorin päältä ahtaasta paikasta. Siihen loppui "akun" purkaus. Regulaattori irti ja tuvan lattialle. Siihen tulee + punaisiin johtoihin (kytkentäkaavion mukaan) ja miinus vihreisiin johtimiin. Molemmat ovat tuplattuja johtoja, siis kaksi punaista ja kaksi vihreää. Laitoin teholähteen niihin kuten siinä olisi akku johdotuksensa kautta. Nimellisjännitteellä 12 V siitä menee takaperin virtaa läpi juuri se 0.3 A. Sieltä on siis rikkoutunut jotain, luultavasti kahdesta tyristorista tai kahdesta tehodiodista jokin. Valettua purkkia en ala purkaa. Tilasin uuden täältä:
https://www.euromotoelectrics.com/MG-VoltRectOE-p/mg-voltrectoe.htm
Lupasi tulla parissa päivässä. Nyt sitä odotellaan...
-
Olipa hieno looginen ja selkeä selvitys, jota näin sähköteknistä koulutusta saamaton osasi myös seurata. Kiitos. Hyvä esimerkki siitä, että kun on ymmärrys ja osaaminen, kaikki viat ihmisten tekemissä vehkeissä selviävät. Se tuossa tietty on hankalaa että tuollainen vianhaku onnistuu vain harvoilta (ei esim. minulta); pitäisi olla nuo mittalaitteet ja osaaminen... Veikkaan että 99 sadasta hoitaa tuon ongelman niin, että pitää akun irti talvella ja jos kesällä aina starttaa, nou hätä.
-
Olen kuullut ruikutusta siitä että jos akun irrottaa pyörän virtapiiristä syksyllä niin ajotietokoneen asetukset ja kellon ajat ym asetukset pitää sitten keväällä näpytellä kaikki uudelleen ennen ajoon lähtöä. Harmillista mutta nykyään ihan tavallista. Nuo kamppeet, vaikka ovat vain elektronisia "tiituloita" haukkaavat pienenpientä virtaa koko ajan ja ehtivät pitkän talven mittaa tappamaan akun. Tiedä niin kovin tarkkaan muista malleista kuin CARC ja 1400-sarjasta että niiden käsikirjassa mainitaan yli kahden viikon seisokista pitää akku irrottaa vairtapiiristä.
Pieni kulutus todella purkaa akun vaivihkaa. Jos saan neuvoa niin talvisäilytys alkaa akun irrotuksella ja sen vieminen viileään säilytyspaikkaan. Silti on hyvä ladata ylläpitolaturilla pari kertaa talven aikana akku täyteen ja käyttöönottaessa kerran. Pysyy akku kunnossa.
Toinen tapa on pitää akku ylläåitolatauksessa. Se toimii niin että laturi vuoroin purkaa akkua ja lataa akkua. Akku luulee että sitä käytetään ja vanhenee siinäkin hiljalleen. Mutta toiminee taas keväällä.
Nykyään lattilaämmitykset ovat halleissa ja talleissa. Älkää unohtako akkua sellaiselle lattialle. Kertomus yllä koskee tavallisia lyijyakkuja.
-
Etelä-Suomessakin soratiet on edelleen paikoitellen kuran peitossa, joten on ollut pakko pysytellä asfaltilla pikkuteillä. Saa myös kulutettua helpommin loppuun vanhat 50/50 kumit. Yleensä alkukaudesta on kertynyt kilsoja aika ripeästi mutta nyt olen taistellut Guzzi-projektin kanssa, joten vajaa tonni on tullut vasta mittariin.
-
0,3 A on kyllä sen verran paljon että ei sen kanssa pärjää kesälläkään tommonen täytyy hoitaa pois ellei aja joka päivä tai joka toinen päivä
-
0,3 A on kyllä sen verran paljon että ei sen kanssa pärjää kesälläkään tommonen täytyy hoitaa pois ellei aja joka päivä tai joka toinen päivä
Se on n. 7A vuorokaudessa ja se on todella paljon.
-
0,3 A on kyllä sen verran paljon että ei sen kanssa pärjää kesälläkään tommonen täytyy hoitaa pois ellei aja joka päivä tai joka toinen päivä
Se on n. 7A vuorokaudessa ja se on todella paljon.
Saanen viisastella ;D Se on 7 At ei A. Amppeerilla ja amppeeritunnilla on yhtä vähän yhteistä kuin tuolilla ja sähkötuolilla.
Jos jätetään huomiotta tasavirtalaturit ja niiden releet, niillähän takavirta katkaistaan releen kärjillä, niin kaikilla vaihtovirtalatureilla ja jännitteensäätäjillä on tasasuuntaaja tavalla tai toisella järjestettynä. Kun moottori ei käy ei myöskään sähköä synny. Silloin akun jännite on korkeampi kuin latausjärjestelmän ja tasasuuntausdiodit ovat vastakarvaan ja estävät takavirran, eli akun purkautumisen sitä kautta. Sama suojaus toimii jos laturi ei pysty syystä tai toisesta tuottamaan riittävää jännitettä. Siellä ei siis ole muuta estettä akun purkautumiselle kuin muutaman nanometrin paksuinen pn rajapinta puolijohdelastulla!
Jos on huonoa tuuria ja tasasuuntausdiodi, jollaisena tomii myös säätäjätyristori, polttaa pn rajapintansa itseisjohtavaksi aineeksi, se ei enää voi estää takavirtaa ja akku purkautuu.
Asia on vielä pahempi siksi, että palanut komponentti kuumenee ja tilanne pahenee. Takavirta siis vääjäämättä suurenee hiljalleen. Yhtenä aamuna ei sitten starttaa.
Vielä pahemmaksi asian tekee se, että siellä on nyt palanut diodi/tyristori ja toinen latauksen tasasuunnatuista vaihtovirran puolijaksoista puuttuu ja siis puolet lataustehosta. Akku ei tule edes täyteen, ehkä.
Ei siis pidä ajaa sellaisella risalla vehkeellä. Kuten ei pidä ajaa risoilla jarruillakaan. Moottoripyörä on tarkkuusinstrumentti ja pidetään aina priimakunnossa. Siksi niillä ei tarvita määräaikaiskatsastukisiakaan, eihän?
Olen Matin kanssa samaa mieltä akun talvisäilytyksestä, vaikka en aina itse teekään niin kuin neuvon. On pieni vaiva irrottaa se 30 A:n sulake, joka irrottaa totaalisesti akun virtapiireistä jättäen vain startin, jonka taas irrottaa solenoidi. Jos haluaa, voi tietysti avata akun miinusnavan kaapelikengän. Parasta olisi, jos akku olisi kylmässä talven yli, olisi pienin omapurkausvirta. Jos on vaikka +10° lämmintä koko talven siinä varastossa, jossa akku on pyörässä paikoillaan, vaikka sähköisesti irrallaan, omapurkausvirta aiheuttaa sen, että akku on koko taven hiukan vajaassa varaustilass ja sulfatoituu hiukan. Varaus saattaa silti riittää keväällä starttiin, mutta akun elinikä on lyhentynyt. Niin – siis lyijyakun. LiPo akku ei ole moksiskaan, jos on vajaassa varaustilassa. Tarkkasilmäisimmät huomasivat, että tällä Ducati Energia regulattorilla on antojännitteen viritys 15 V, joten se ei sovellu LiPo akulle. Jaa – miksikö 15? Siksi, että pyörän johdotus on ohutta johdinta ja häviöissä syntyy se 0,5 V:n menetys. Se ei kuitenkaan ole varmaa, joten LiPo akun ylijännitteeksi voi mennä vahingossa.
-
Jos on huonoa tuuria ja tasasuuntausdiodi, jollaisena tomii myös säätäjätyristori, polttaa pn rajapintansa itseisjohtavaksi aineeksi, se ei enää voi estää takavirtaa ja akku purkautuu.
Asia on vielä pahempi siksi, että palanut komponentti kuumenee ja tilanne pahenee. Takavirta siis vääjäämättä suurenee hiljalleen. Yhtenä aamuna ei sitten starttaa.
Aiheesta mielenkiintoinen ja päräyttävä havainto: Exän Ducati 906:sta Porintiellä kesken laukan räjähti säädin. Pyörä ei ollut kuin neljä vuotta vanha ja ajettu noin 25000 km. Eli melkein uusi. Säädin on oikealla satulan alla paikassa missä kokokatetussa pyörässä ei ilmavirta sitä juuri hyväile. Sen verran paukahti ja savusi runsaasti että kuljettaja säikähti oikein kunnolla. Akku ei tyhjentynyt. Olimme matkalla Pitäjänmäestä Poriin niin Nakkilasta poikkesimme Pyörä ja Moposta hakemaan uuden säätimen. Ensi asensin vanhaan paikkaansa mutta kun tuli tilaisuus niin siirsin säätimen parempaan tuuletuspaikkaan pyörän keulaan. Kyseessä paljon Guzzeissakin käytetty Ducati Energia-merkkinen alumiinivaluinen rasia jossa hartsin sisässä ovat komponentit. Kaveri korjasi vielä vanhan ja se jätettiin ilman hartsia. Lienee vieläkin tallessa. Ellei käytössä.
Olen sen jälkeen pitänyt tapanani kyseisen merkkiset rasiat ja muutamat muutkin vastaavat siirtää parempaan paikkaan, Useimmiten eturungon yläosaan tai keulan alakolmioon. Jälkimmäisessä tapauksessa pitää kiinnittää keulan maadoitukseen ja johdotuksen laatuun huomiota koska johtonippu joutuu taipuilemaan. Olen sittemmin huvittunut siitä että nykypyörissä säädin näkyy etuosassa olevan jo vakiona.
-
Kyseessä paljon Guzzeissakin käytetty Ducati Energia-merkkinen alumiinivaluinen rasia jossa hartsin sisässä ovat komponentit. Kaveri korjasi vielä vanhan ja se jätettiin ilman hartsia. Lienee vieläkin tallessa. Ellei käytössä.
Jos ei paljoa maksaisi, niin voisin tilata tuon hartsin poiston. Ohjeistusta vastaanotetaan kiitoksella.
-
Tänään oman Kerhoni eli LCR-mc:n mukana kutsuttuna Arctic-mc:n toimesta. Lähtö Pirkkalasta läheltä lentoasemaa puoliltapäivin suuntana pienempiä teitä Valkeakoskelle ja sieltä Pälkäneelle jossa noin puolen tunnin tauko eväiden nauttimiseksi. Pälkäneeltä vanhaa tietä eli Onkkaalantietä Kangasalle jossa Roineen ja Längelmäveden jäiset rannat pitivät Kaivannon kohdalla ilman lämpötilan jääkaappilukemissa. Muualla oli noin 13 - 15 astetta jäähdytysilman lämpötila. Paluu Arctic-mc:n kerhotiloille pullakahvittelemaan. Siitä sitten muutama kilometri vielä kotitalliin. Reilu kolmen tunnin reissu.
Samalla asialla oli moni muukin kerho isoina letkoina sekä yksittäisiä motoristeja joten lapaa piti nostella tämän tästä.
Kovin oli pölyistä varsinkin taajamissa ja pieninumeroisilla tieosuuksilla. Muut tiet mukavampia. Vain yksi pyörä kaatui tiellä olevan soran vuoksi. Vauriot lähinnä henkisiä ja pyörässä kromiosissa naarmuja.
Olin ainoa Guzzilla liikenteessä. 1400 GTS oli monen ihmettelyn kohde. Noin 80% porukasta kuljetti amerikkalaisvalmistetta. Muutama japsi ja minä ainolla italialaisella.
-
Kyseessä paljon Guzzeissakin käytetty Ducati Energia-merkkinen alumiinivaluinen rasia jossa hartsin sisässä ovat komponentit. Kaveri korjasi vielä vanhan ja se jätettiin ilman hartsia. Lienee vieläkin tallessa. Ellei käytössä.
Jos ei paljoa maksaisi, niin voisin tilata tuon hartsin poiston. Ohjeistusta vastaanotetaan kiitoksella.
Itse en menetelmää tunne mutta epäilen että jotain liuotinta on käytetty. Laitan kaverille kysymyksen asiasta.
Haluaisit, ilmeisesti, mittailla komponenttien sähköisiä ominaisuuksia?
-
Ajokausi tuli avattua, ei tosin vielä Guzzilla. Kävin katselemassa tiluksia, siinä tuli n.100km:n lenkki. Samalla lähti litiumiakku kuudennelle ajokaudelle.
Tien varressa näkyi rikkinäisiä moottoripyöriä, tuttu tilanne keväisin. Pari bomperi poikaa oli laittamassa pyöriä pakuun, siinä on toki voinut tulla muutakin kuin teknistä ongelmaa. Hinausauto oli asialla kolmannen kohdalla.
Jokisillantielle on laskettu öljyvana Mylsän suuntaan ajettaessa. Liekö sillä yhteistä edellisten kanssa.
Jo eilen oli tutuntutuntuttu oikaissut Bandiitilla ojan puolelle. Kuski säilyi kuulemma vammoitta, pyörä on aika huonona. Mukavaa kun nykyään kaikki tallennetaan kameraan, jälkeenpäin voi sitten tehdä viiltävää analyysiä tapahtuneesta.
-
Samalla lähti litiumiakku kuudennelle ajokaudelle
Minulla lähtee tänä suvena myös kuudennelle ajokaudelle laskujeni mukaan. Tuolla toisaalla olin mittaillut akun navoilta latausjännitettä kun on se vanhempi "Ducati energia" (eri malli kuin tuossa aikaisemmin puheena ollut Nevada Anniversariossa oleva) lataussäädin omassa. Koskaan ei akku ole tuntunut lämpimältä, tämä vanhempi Ducati energia säädin ei ominaisuuksistaan johtuen (referenssijännite) vaikuta antavan ylijännitettä litiumakulle (13,26-14,33 V) https://foorumi.guzziclub.fi/index.php?topic=4360.30 (https://foorumi.guzziclub.fi/index.php?topic=4360.30).
Ducati Energia regulattorilla on antojännitteen viritys 15 V, joten se ei sovellu LiPo akulle
Vaikuttaa siltä, että on olemassa kahta eri "Ducati" regulaattoria. Vanhempi vaalean harmaa "Ducati energia", ja uudempi musta "Ducati" https://foorumi.guzziclub.fi/index.php?topic=4360.60 (https://foorumi.guzziclub.fi/index.php?topic=4360.60).
Säätimet ovat ulkonäöltään ja liitännöiltään erilaisia.
Asia ihmetytti niin paljon että kävin Nevadan varaosakirjoja läpi (Wendelin sivuilla), mikä regulaattori on ollut käytössä milloinkin ja niiden mukaan vaikutti tältä:
1991-1997 = Saprisa
1998-2001 = Vaalea Ducati energia, runkonumeroon LK111944 sakka, GU 37703805
2002-2003 = Runkonumerosta LK111945 alkaen tumma "Shindengen", GU 03703870
2004-2010 = Tumma "Ducati", GU 32703810
Ei pidä ajaa risalla regulaattorilla – kuten ei pidä ajaa risoilla jarruillakaan. Moottoripyörä on tarkkuusinstrumentti ja pidetään aina priimakunnossa. Siksi niillä ei tarvita määräaikaiskatsastuksiakaan, eihän?
Tästä olen samaa mieltä.
-
Taitaa olla enimmäkseen niin päin että, lyijyakulle säädetty latausjännite jättää litiumakun hieman vajaaksi. Ei yleensä paljon mutta n. 10% jää omissa LeMansissa ja Buelleissa puuttumaan. Se on litiumakun käyttöiän kannalta hyvä mutta valmiiksi pienen kapasiteetin takia huono. Toistaiseksi sähkö on kuitenkin riittänyt hyvin. Parempi näin päin.
-
Ehkäpä minunkin pitää Pekan jo pidemmän aikaa esittämien havaintojen vuoksi investoida kevytakkuun. Erityisesti 1400:ssa akku on korkealla kuljettajan penkin alla niin painopistettä saisi hieman alemmaksi. Mutta mahtaako sitä huomata. Mutta sen huomaa ajossa onko tankki täynnä vai palaako jo punavalo mittarissa.
1400:ssa on toinenkin hyvä paikka akulle ja kevennystä tulisi rutosti kun ottaisi vaihteiston takaa pois 20Ah kokoisen ABS-möykyn ja korvaisi sen akulla jonka voi laittaa lappeelleen.
Toistaiseksi akkutilanne on tämä: yksi hapottamaton 18Ah:n akku, Samanlainen 1400:ssa, Centaurossa myös 18Ah:n akku, T3:ssa ei ole nyt akkua, California Adamantissa ei ole akkua mutta on sovitettu 18Ah:n akulle. Hondassa parin nyrkin kokoinen akku joka on jo iällä.
Nyt pääosa akuista on Exide-merkkisiä.
Parhaat akut ovat olleet Bilteman harmaat 18Ah:n kalsiumakut. Ovat kestäneet huonoakin ylläpitoa ja niillä olen pärjannyt vuosia. Niitä ei ole ollut kuin kaksi koska en kykene ajamaan kuin yhdellä pyörällä kerrallaan ja käytännöksi on muodostunut siirtää akkua aina siihen pyörään jolla ajetaan. Vain 1400:ssa on akku ollut vakituisesti. Nyt kyseisiä akkuja ei ole enää B-valikoimissa.
-
Ducati energia säädin ei ominaisuuksistaan johtuen (referenssijännite) vaikuta antavan ylijännitettä litiumakulle (13,26-14,33 V)
Asia saattaa olla juuri näin. Pelkkä Ducati Energia brändimerkki ei kuitenkaan selvitä asiaa, kuten totesitkin. Annin tapauksessa on juurikin Ducati Energia säädin, jossa ei ole referenssijohdinta. Siinä näkyy selvästi osanumero 434 40 6040, 434406040 ja sitä varoisin litiumakulle tarjoamasta, kuten varoittaa valmistajakin, ja arvaan sen johtuvan 15 V:n antojännitteestä. Olen sen jännitteen joskus mitannutkin ja näin se on. Lyijyakulle se näissä kylmissä oloissa käy. Relesäätimien aikaan, joskus -60 luvun jälkeenkin säädettiin 15 V.iin pihdeillä taivuttamalla pientä nokkaa vastajouselle, jotta pakkasella riittää.
Tätä mainittua regua on käytetty monissa pyörissä: Breva 750, Nevada Classic, California Vintage, V7 Classic, V7 Cafe, Bellagio, ainakin tuon esitteen mukan. Tiedämme kokemuksesta, että noissa pyörämalleissa on käytetty muitakin regulaattoreita, joten pelkkä pyörän malli ei kerro kaikkea.
Moottoripyörillä ei juurikaan talvella ajeta, paitsi jotkut huurreparrat. Jos kylmässä lyijyakkua ladataan, vaikka talvisäilytyksen aikana, on muistettava tavoitejännitteen lämpötilakerroin -0.02 V/°c kun +20° lämpötilassa se on 14,4 V. Huomaa etumerkki miinus. Siis +10° lämpötilassa 14,8 V ja 0° -> 15 V. Kuumassa tavoitejännitettä pitäisi alentaa, muuten akku kiehuu. +30° -> 14,2 V.
Lisäksi latausjännite "notkuu" kuormituksen mukana. Sille jätetään notkumisen varaa pari voltin kymmenystä. Tai tehdään regulaattorille ulkoinen referenssijännite, joka otetaan siitä paikasta, joka eniten notkuu. Näin saadaan kompensoitua se alijännite, joka pilaa lyijyakun. Litiumakulle alijäännite on vain hyväksi, joskin kapasiteetista pois.
Haluaisit, ilmeisesti, mittailla komponenttien sähköisiä ominaisuuksia?
Aivan. Mittaisin ja korjaisin ja jos ei tule hyvä niin siihen hyvään alumiinikoteloon tekisin uuden, oman suunnitteleman. (Siinä on säädettävä lähtöjännite. Kytkentäkaavion saa minulta kyllä, mutte sitä ei ole vielä koskaan kokeiltu.)
-
Keskustelin tänään virtuaaliyhteydellä ystäväni ja yhtiökumppanini Repen kanssa näistä säätimistä ja niiden teknisistä ominaisuuksista siinä tilanteessa että säädin on vainaa mutta olisi kiinnostusta tietää mitä säädin sisältää. Repen mielestä ei ole mahdollista purkaa laitetta niin että siitä jäisi jäljelle ehjiä komponentteja muita kuin kuori. Mutta tunnistettavia komponentteja kyllä.
Elektroniikka on pakattu epoksihartsi-lasi-seokseen. Siihen ei tavallinen musta poranterä pysty mekaanisesti mutta kobolttiterä pystyy. Mutta menetelmä poraamalla on liian epätarkka. Hän suositteli että kuumailmapuhallin ja säädin eristettynä viilapenkin leukoihin kiinni ja pikku taltalla varovasti palapalalta paljastamaan salaisuuksia. Tila pitää olla tuuletettu. Muutoin voi tulla pahoinvointi.
Tarkoitukseen on myös olemassa hellemmin purkava kemikaali mutta kyseistä kemikaalia ei saa tavallinen ihminen. Ei se ihan syanidia ole mutta liki.
Jos siis haluaa katsoa millaisia komponenttejä rasiassa on on olemassa em. keino. Toinen tapa on suorittaa teollisuusvakoilua ja hankkia säätimen kytkentäkaavio ja komponenttiluettelo.
-
Keskustelin tänään virtuaaliyhteydellä ystäväni ja yhtiökumppanini Repen kanssa näistä säätimistä ja niiden teknisistä ominaisuuksista siinä tilanteessa että säädin on vainaa mutta olisi kiinnostusta tietää mitä säädin sisältää. Repen mielestä ei ole mahdollista purkaa laitetta niin että siitä jäisi jäljelle ehjiä komponentteja muita kuin kuori. Mutta tunnistettavia komponentteja kyllä.
Elektroniikka on pakattu epoksihartsi-lasi-seokseen. Siihen ei tavallinen musta poranterä pysty mekaanisesti mutta kobolttiterä pystyy. Mutta menetelmä poraamalla on liian epätarkka. Hän suositteli että kuumailmapuhallin ja säädin eristettynä viilapenkin leukoihin kiinni ja pikku taltalla varovasti palapalalta paljastamaan salaisuuksia. Tila pitää olla tuuletettu. Muutoin voi tulla pahoinvointi.
Tarkoitukseen on myös olemassa hellemmin purkava kemikaali mutta kyseistä kemikaalia ei saa tavallinen ihminen. Ei se ihan syanidia ole mutta liki.
Jos siis haluaa katsoa millaisia komponenttejä rasiassa on on olemassa em. keino. Toinen tapa on suorittaa teollisuusvakoilua ja hankkia säätimen kytkentäkaavio ja komponenttiluettelo.
Kiitos konsultoinnista. Taitaa sitten jäädä romuksi tuo purkki. Helpompi on valmistaa uusi kaikkine koteloineen ihan omilla malleilla, talvihommia. Eikä sillä ole edes hoppua kun uusi laite on jo tulossa. Siitä jo tipahtelee matkallaoloilmoituksia, huomenissa lienee perillä.
-
Millähän Suzuki-miehet purkavat ecuistaan purkavat hartsin, kun saavat ehjänä? Sen mitä olen kuvia nähnyt, niin näyttää ikään kuin olisi jotenkin harjattu tms reunasta alkaen.
-
Olen toisen käden tiedon varassa kun en ole itse yrittänyt.
Usko on suuri voima ja olettaisin että Repekin on asiaa yrittänyt.
On kuitenkin muuttujia. Käyttävätkö kaikki valmistajat saman tyyppistä hartsia lisättynä kovalla lasikuidulla?
Jos onkin käytetty vain polyesteriä niin homma helpottuu. Muita, toistaan lujempia hartseja on olemassa. Lähinnä kustannuskysymys mitä niistä.
Joillain voi olla myös mahdollisuus sellaisiin aineisiin että esimerkiksi epoksi sulaa helposti. Minulla ei ole. Enää. Ennen oli.
Mutta olisi hieno asia saada selville menetelmä millä saisi komponenttejä rikkomatta laitteen rakenteet ja sitä kautta ominaisuudetkin selville.
Olen aina valmis yrittämään jos katson että se on vaivan arvoista sillä minulla on, toistaiseksi, kaikki maailman aika käytettävissäni eikä murhetta toimeentulosta. Kunhan on motivaatiota.
-
Näin myöhään ei olekaan vielä ajokauden aloitus jäänyt. Eikä viikonloppunakaan paljoa tullut ajettua. Mutta herkästi taittui mutkiin uudella ohjauslaakerilla.
-
Moottoripyörissä, varsin usein, on ohjauslaakerit laiminlyötyjä. Erityisesti voitelu ja säätö. Voideltuina ja säädettyinä laakeri kestänevät pyörän iän. Säätämätön (välyksellinen) laakeri ei jaa kuormitusta usealle rullalle tai kuulalle vaan vain parille kerrallaan. Silloin syntyy kuormittuvalle puolelle laakerin vierintäpintaan lovia. Kankeasti kääntyvä tai nykivä ohjaus saattaa aiheuttaa ohjausvaikeuksia tai ohjauksen vatkausta kahta puolen keskiasentoa.
Uuden laakeroinnin asennuksen yhteydessä tehty säätö ei välttämättä riitä vaan muutaman tuhannen kilometrin jälkeen on hyvä tehdä hienosäätö. Etenkin kartiorullalaakeroinneille. Yleensä laakerointia pitää kiristää hieman. Tässä vaiheessa myös asennuksen yhteydessä tehdyt virheet tulevat esille: laakerien kehät eivät asennettaessa ole menneetkään aivan pohjaan tai ovat jääneet hieman vinoon epäpuhtauksien vuoksi.
Kun ohjauslaakereita tarkastetaan niin etupyörä pitää irrottaa. Kun keulan ohjausmassa näin pienenee tulee esiin, keulaa käännellessä laidasta laitaan hyvin hitaasti, mahdolliset kulumat pieninä nykäyksinä. Useimmiten ohjauksen keskiasennon tienoilla. Ruostunut laakerointi sen sijaan oireilee koko liikeradan matkalta.
Uudenuutukaisissa Guzzeissa ei ole rasvaa ohjauslaakereissa. Laakerit ovat siellä ihan kuiviltaan. Sama koskee muitakin merkkejä. Liekö kokoonpanolinjoilla urakkapalkat?
Toinen alihuollettu laakerointi on takahaarukan laakerointi. Sen viat vaikuttavat myös ajettavuuteen.
Merkkihuollossa laakerointeja tarkastetaan vain ulkoisesti eivätkä ne kuulu yleisesti huollon voitelukohteisiin. Ovat työläitä purkaa ja asiakas ei halua maksaa tuntitöistä.
-
Californioissa, missä on emäputken ympärillä joko koristepellit tai muovit, ylempi kiinnitysruuvi pois , reikä ulottuu emäputkeen asti, siitä voitelua. Ja jos alalaakerin kohdalta rupeaa ruskeaa ruostetetta valumaan ,silloin oli jo myöhäistä voidella.
-
Mille GT otettiin tänään liikenteeseen. Uudella akulla pieni hipaisu starttinappulaan riitti, että kone käynnistyi nöyrästi viime kauden bensiinillä. Onhan se raskas ja hiukan kömpelökin, mutta on siinä moottoripyöräilyn tuntua niin rutkasti, että tuntuu oikein lystiltä olla sillä taas tien päällä. Eikös se ole aika vakava paikka jos lakkaa huviajelu huvittamasta?
-
Moottoripyörissä, varsin usein, on ohjauslaakerit laiminlyötyjä. Erityisesti voitelu ja säätö. Voideltuina ja säädettyinä laakeri kestänevät pyörän iän.
Saattoi mennä omaankin piikkiin tuo laakerin kuluminen, kun viime kesänä tuli aika paljon kilometrejä ja keväällä vain tarkastin. Tai sitten olisi mennyt joka tapauksessa. Rasvaa siellä kyllä oli ihan hyvin, en tiedä onko tehtaan jäljiltä vai onko joku lisännyt. Kohta saa vaihtaa etukumin niin voi tarkastella kiristystä samalla kun rengas irti.
-
Lähtihän se G5 sentään käyntiin, pikku lenkki ja kyllä hymyilyttää kuin jakoavainta!
-
Kylmiä ilmoja vaan pitelee. Ei näillä vanhoilla luilla tarkene ajaa vielä, mutta kyllä se kesä siletä tulee.
Annista otin kyllä jo savut. kerralla lähti käyntiin kun oli uusi akku asennettu. Samalla tuli vaihdetuksi latausjännitteen säätäjä, joka oli talvella omin luvin rikkoutunut tuntemattomasta syystä. Kuten edellä kerroin, se purki akkua 300 mA:n virralla, eli vuorokaudessa tyhjäksi. Tilasin uuden täsmälleen smanlaisen, vaikka vaihtoehtojakin olisi. Huvin toimii ja latailee, eikä pura akkua seistessä.
Samalla mittailin noita lepotilan purkausvirtoja kun on ollut paljonkin puhetta talvisäilytyksen aikaisesta akun säilytyksestaä. Ihan turvallisuussyistä on syytä avata akun miinusnapa pitkäaikaisen varastoinnin ajaksi.Se on toisinaan myös kiinteistönomistajan ja vakuutusyhtiön toive tai vaatimus. En heti keksi mitään syytä pitää pyörässä jotain päivystävää sähköa päällä talvisäilytyksessä. Jos joku tietää niin kertokoon...
On kuitenkin ihan hyvä tietää akun purkausvirrat pyärän ollessa sammutettuna. Niitä tarvitaan silloin kun etsitään vikaa, tai kun harkitaan ylläpitolaturin käyttöä pitemmälle seisokille.
Mittariksi tarvitaan virtamittari, joka kytketään sarjaan mitattavan piirin kanssa. Käytin halpahallin pientä keltaista yleismittaria. Se on ihan riitävä tähän tarkoitukseen ja kaikkien saatavilla. Siinä on amppeeri mittaus alueet: 10 A ilman sulaketta ja pienempiä alueita 200 mA:n sulakkeella.
Mittaus on sinänsä helppoa. Tarvitsee vaan avata akun toinen napakenkä ja kytkeä virtamitari akun navan ja napakengän väliin. Napakenkä ja napa eivät tietenkään saa silloin koskettaa toisiaan. Jotain muovia tai muuta eristävää väliin. Jos käytetään akun plus napaa kytketään mittarin plus akun napaan ja mittarin miinus napakenkään. Jos käytetään miinus napaa kytketään mittarin plus johto napakenkään ja miinus johto akun miinusnapaan. Mittarilla on yleensä 200 mA:n sulake muilla alueilla paitsi 10 A:n mitta-alueella. Aloitetaan siis mittaus 10 A:n alueella ja jos virta on alle 200 mA vaihdetaan alueeksi 200 mA, jotta saadaan tarkemmat lukemat. Jos on käytettävissä käsikirja, tai kaavio sulakkeiden takan olevista virtapiireistä, voidaan sulakkeita irrottamalla yksi kerrallaan yksilöidä eri virtapiirien virrankulutus. Ne siis kannattaa mitata ehjällä pyörällä "hyvän sään aikana" ja merkitä käsikirjaan muistiin.
Nevadan tapauksessa seisokkivirta on seuraavanlainen: (Eikös olekin hyvä nimitys, ihan itse keksin. Kun talvisäilytys ei virtaa kuluta kun napakenkä kehotetaan avaamaan, ei siis ole hyvä sanoa talvisäilytysvirta. Lepovirta tai omapurkausvirta taas on monen laitteen ominaisuus, myös akun. Tyhjäkäyntivirta taas sekotetaan virtaan kun moottori on tyhjäkäynnillä. En siis muutakaan keksinyt tähän.)
– Seisokissa akku kiinni mutta virrat katkaistuna, ei mitään lisälaitteita, navigaattoreita ym: 1.5 – 2,5 mA n. 2 sekunnin sykäysillä vaihdellen. Pyörä siis elättää jotain prosessia seistessään.
– Seisokissa kuten edellä, mutta latausvirtapiirin 30 A sulake poistettuna sama 1,5 –2,5 mA, ja sulake liitettäessä 40 mA n. 5 sek ajan kunnes palautuu taas 1,5 – 2,5 sykkivään kulutukseen.
Säilytyksessä kuluisi siis n, 2 Ah tuhannessa tunnissa, l. 42 vrk. Käytännössä muutaman vuoden ikäinen akku puoleen lataukseen tai allekin.
Tässä tapukessa oli siis käytössä latauksen regulaattori (Ducati Energia), jossa ei ole erillistä referenssijännitteen sensorijohdinta. Tuo 40 mA 5 sek tarkottaa juuri regulaattorin siäisen säätöpiirin kondensaattorin varautumista ja on sen oikean toiminnan tunnusmerkki. Ehjänä sillä ei siis ole takavirtaa lainkaan.
Yhtä hyvin voisi olla myös (Ducati Energia) regulaattori, joka on varustettu erillisellä referenssijännite johtimella. Se johdin onkin kytkettävä paikkaan, jossa jännite katkeaa virtojen ollessa pois kytkettynä. Vaikkapa polttoainepumpun syötön lähelle. Asia saattaa unohtua kun tehdään omia sähköjen kunnostuksia ja kytketään vain pysyvään plussaan suoraan ja silloin seisokkivirtaa jää huomattavan paljon.
Kannattaa myös muistaa, että regulaattori, merkistä ja mallista riippumatta, menee välittömästi rikki, jos akku kytketään napaisuudeltaa väärin päin. (Usein siinä särkyy kyllä muutakin.) Näin saattaa vahingossa köydä kun talvisäilytykseen akku poistetaan pyörästä ja viedään viileään säilytyspaikkaan sen omapurkauksen pienentämiseksi. Keväällä sitten hutiloidaan kevään huumassa ja auringon sokaisemana.
Ajoilmoja odotellaan...
-
Laakereista oli puhetta. Takarenkaan vaihtamisen yhteydessä ilmeni, että laakeri oli varsin kypsä. Tulipa sekin vaihdettua. Karmean näköinen, mutta kuulat olivat vielä sentään kaikki.
Laakeripesä alkaa olla jo aika väljä, koska laakeri meni kovin helposti paikalleen. Ei niin väljä, että se sieltä tippuisi, mutta ei kyllä alkuperäinenkään. Täytyy seuraavassa vaihdossa vielä vahvistaa se jollain teräsnauhalla vaikka.
Koska pyörä on 20-vuotias, varmaan vaihdan ohjainlaakerin vielä alkukesästä, vaikka keula kevennettynä kääntyy kyllä täysin portaattomasti. Kuntoa en ole kuitenkaan silmillä tarkastanut, ja onhan se ollut siellä jo 120 000 kilometrin ajan.
Sitten jää jäljelle eturenkaan laakeri, joka saa luvan kestää tämän kesän, mutta ei yhtään enempää.
-
Laakeripesä alkaa olla jo aika väljä, koska laakeri meni kovin helposti paikalleen. Ei niin väljä, että se sieltä tippuisi, mutta ei kyllä alkuperäinenkään. Täytyy seuraavassa vaihdossa vielä vahvistaa se jollain teräsnauhalla vaikka.
Varsin normaalia kulumista silloin kun kyseisen paikan laakeri on huonossa kunnossa. En suosittele mitään tilkkeitä. Korkeintaan hätätilassa voi käyttää. Muutaman sadasosamillin väljyyksiin on omat aineensa. Laakerin ulkokehä ja laakeripesä puhdistetaan esimerkiksi asetonilla tai ksyleenillä erittäin puhtaiksi. Asennettaessa käytetään laakerilukitetta joka kovettuessaan keskittää laakerin. Asennus- ja kovettumisasento on vaaka-asento. Sitten vartoillaan yön yli ja asennetaan pyörä paikoilleen ja ajetaan. Esim Locktite 603. Sallii jopa 0,1 mm:n välyksen.
Edelleenkin saarnaan siitä että akselimutterin kiristäminen on huono asia. Eihän se akseli yksinomaan sillä kiinni ole. Olen nähnyt että mutteria väännetään hartiavoimin. Se aiheuttaa laakerivaivoja kun laakerien välinen väliholkki antaa periksi ja laakeri voi pyörähtää pesässään kuten tässäkin tapauksessa on voinut käydä. Normaalikäytössä ja laakerit oikein asennettuna laakeripesät eivät väljisty.
Venähtäneen pyörännavan voi sorvauttaa ylikokoon seuraavaan laakerimittaan tai jos ei ole paljoa sorvausvaraa niin avarretaan vain hieman ja laitetaan teräshela napaan lievällä puristusliitoksella liimaamalla ja saadaan aikaan alkuperäiskokoinen laakeripesä.
Valuvanteisiin, suuren läpimittansa vuoksi, on vaikeampi löytää sorvia ja sorvaria ja joutunee aarporarin käsittelyyn mutta pinnavanteessa tätä ongelmaa ei ole kun purkaa pinnauksen sorvausta varten.
-
Tuo on kaikki tärkeää informaatiota.
Tänään poikkesin töissä Guzzilla, mutta kylläpä siellä olikin ulkona vielä raikasta. Ainakin heräsin hyvin.
-
Päijät-Hämeessä on kylvetty suolaa sorateille lanauksen yhteydessä. En ole ennen törmännyt moiseen touhuun. Edelleen paikoillaan olevat oranssit aurauskepit kolisee käsisuojuksiin sisäkurveissa. On se kumma ettei moottoripyöräilijöitä osata huomioida paremmin maaseudulla. Huomenna on viimeinen päivä saada mittariin 2500 km huhtikuussa, 500 km:n vappuajelu mökille ja takaisin huomenna. ;D
-
https://hirviniementie.wordpress.com/kunnossapito/polynsidonta-eli-suolaus/
-
En tiedä mitä ikäluokkaa @ on mutta itse tunnen pölynsidontaa kuluttajakulmasta.
Vuonna 1963 kotipaikkaani tehtiin Yleinen Tie. 5v. klopille se oli mahtavaa.
Myös tiekarhu oli ylevä näky poikasen silmissä. Kuten isot TVH:n kuormuritkin jotka ajoivat lipeää tielle kun se keväällä hieman kuivahti. Se sitoi pölyn ja liikenne sen ansiosta tasoitti pinnan niin että se muuttui hyvin tasaiseksi ja liki kiiltäväksi. Lipeää kun sai ilmaiseksi paperiteollisuuden jätteenä. Jota alueella oli varsin runsaasti tarjolla. Haju, tosin, oli varsin epämiellyttävä mutta se siedettiin kun tiet eivät pölisseet. Kotikylälle oli kaksi tietä: Valtion tie ja yksityistie. Jälkimmäinen oli oli epätasainen ja pölisi. Valtion baana ei. Mutta kun tuli sade tie pehmeni ja sidonta-aine laimeni joten pinta muuttui liejuiseksi. Autot saivat pohjaansa hyvin syövyttävän seoksen. Se liimaantui oikein hyvin koteloiden kulmiin. Rungolla varustetut autot olivat vauraamman maaseutuvähemmistön suosiossa.
Myöhemmin, kun maailma muuttui, siirryttiin pölynsidonnassa suolaan. Sekin sitoi itseensä kosteutta ja pölinä väheni. Mutta, erityisesti saksalaiset ja eritoten japaninautot mätänivät silmissä. Amerikkalaiset sen sijaan, olisiko paksumpien peltien ansiota, kestivät paremmin mutta maksoivat enemmän. Paikallisilla peltipajoilla oli paljon hommia Datsuneiden ja Volkkareiden peltien parissa. Itäautoista parhaiten pärjäsivät DKV:n erillisrunkoiset perilliset sekä myöhemmin markkinoille ilmestynyt Lada. Maaseudun kansa maksoi ison rahan siitä että linja-autoliikenne loppui syrjäkylille autoistumisen vuoksi. Myös elintasoerot suurenivat.
Yksi poikkeus oli porukassa: paikallin palomies. Hän ajoi vuosikymmenet Trabantilla. Siinä ei kori mädäntynyt ja kulki juuri sen verran kovaa että tikka ei saanut pesäänsä tehdyksi.
-
Yksi poikkeus oli porukassa: paikallin palomies. Hän ajoi vuosikymmenet Trabantilla. Siinä ei kori mädäntynyt ja kulki juuri sen verran kovaa että tikka ei saanut pesäänsä tehdyksi.
Tätä samaa tikka-kuvausta käytti myös Sastamassa mukavaa kahvilaa pitävä pyöräkuski, joka on tehnyt Guzziinsa puisia osia.
-
Mulla kans samoja muistikuvia lapsuudesta kuin MM:lla pölyn sidonnasta 60-luvun alussa Nokialta Linnavuoren kylässä. "Lipeää" levitettiin surutta kylän sorateille eikä meitä pikkupentuja edes kielletty menemästä paljain jaloin läpsyttelemään lipeäauton poistuttua. Tarttui mukavasti tahmainen pintahiekka jalkapohjiin, mutta ei se haitannut, kun mentiin sen jälkeen uimaan. Hajun muistaa vieläkin.
mosa
-
Vappuajelu takana, 540 km pikkuteitä pääasiassa soraa. Saunassa käyty ja viskimuki pöydällä. Takaisin tullessa oli ajanpuutteen vuoksi pakko fuskata ja ajella myös asfalttia. Samalla paljastui EU:n kuppasimman provinssin sivuteiden karmea kunto ennen kuin paikkauspartiot "korjaavat" vauriot. Mikkelin eteläpuolellä välillä Hietanen-Ristiina oli asfalttia poistettu monin paikoin kymmenien metrien matkalta. Saa nähdä riittääkö rahat uuteen asfalttiin vai oliko tämä pysyvä korjaus. Välillä Mäntyharju-Heinola taas tiessä oli kunnon reikiä, saattavat olla kohtalokkaita joillekin.
Prätkiä ei tien päällä näkynyt yhtään, Mikkelin ja Heinolan liepeillä muutama. Aurinko ei paistanut mutta lämpötila oli sentään reilusti plussan puolella, paitsi aikaisin aamulla.
Tuosta suolasta sen verran, että olen havainnut parissa paikassa rungossa ruostetta 2015 mallin pyörässä. Johtuneeko siitä että ajelen noita suolattuja sorateitä.
Aikaisemmin toisessä ketjussa oli juttua mikrokytkimistä. Kävin itsekin sellaisen juuri korjauttamassa takaisinkutsun perusteella. Kovin kauaa uusi mikrokytkin ei kestänyt, jarruvalo palaa iloisesti koko ajan eikä vakkaria voi käyttää.
-
Välillä Mäntyharju-Heinola taas tiessä oli kunnon reikiä, saattavat olla kohtalokkaita joillekin.
Mitä soratietä käytit? Mielestäni jo se asvalttitie 4143 Hirvisalon kautta on yleensä ihan kiitettävän reikäinen ja ryppyinen. Tosin viime kesänä taasen tietä 4164 oli Mäntyharjun päästä (Nurmaa - Mäntyharju) korjailtu uudella pinnalla.
-
Tänään tietä 3254 Arrakoski - Torittu - tie 325. Olisi kannattanut kiertää Kuhmoisten kautta. Sillä tiellä on asiat pääosin kunnossa mutta on valitettavan suora.
Tuo Arrakoskelta (Tie 24) lähtevä tie oli rikki pitkittäissuunnassa olevia mutkittelevia halkeamia. En aja ennen kuin kuulen että tie on korjattu.
Vaihtoehtona olisi ollu tie 3200 Auttoisista Vesijaon kautta Rautajärvelle. Sen muistan jo vuosien takaa ettei kannata mennä edes tien päähän vilkaisemaan. Ilmeisesti yksi niitä tieosuuksia joka huonoonnuttuaan tarpeeksi kelpaa paremmin kulkijoille soratieksi muutettuna.
-
Aikaisemmin toisessä ketjussa oli juttua mikrokytkimistä. Kävin itsekin sellaisen juuri korjauttamassa takaisinkutsun perusteella. Kovin kauaa uusi mikrokytkin ei kestänyt, jarruvalo palaa iloisesti koko ajan eikä vakkaria voi käyttää.
Jep. Nämä pienet kuljettajan apulaiset....
Aiheuttavat puutetta ja mahdollisesti harmiakin. Olen näitä viime aikoina vaihdellut. Korvannut alkuperäisen sitä vastaavalla mikrokytkimellä. Riippuu mallista ja ajotietokoneesta millaisia harmeja kyseisen peukalonkynnen kokoinen palikka kykenee aiheuttamaan.
Erityisesti ne komponentit jotka ovat ravalle alttiita kuten jarruvalon kytkin. Vai pitäisikä sanoa että ajonhallinnan ja jarruvalon kytkin. Tyypillisesti kolmijohtoisia nykymalleissa ovat nämä kikkareet. Kolme johtoa siksi että ECUn ja ajotietokoneenkin pitää ymmärtää miten toimia.
Suosittelen, erityisesti takajarruun, mikäli mikrokytkin vikaantuu on jutussani kytkentäkaavioin tuettuna muutostyö jolla alkuperäisen, herkästi vioittuvan asentokytkimen saa korvattua ja huomattavasti kestävämmäksi.
http://www.motomatti.fi/2017/02/california-1400-takajarrun-valokytkimen.html
Käytin kaksijohtoista jarrupaineeseen reagoivaa paineanturia ja sen kaverina tavallista vaihtorelettä että kytkentä olisi kolmijohtoinen jota ECU osaa tulkita oikein. Kyseiseen paikkaan kannattaa valita nimenomaan ruostumattomasta teräksestä valmistettu paineanturi joka samalla, kätevästi, korvaa jarruletkun banjoliittimen kiinnitysosan. Kierre on nousultaan 1mm ja halkaisijaltaan 10mm. Pitää nimenomaan kauppiaalta kysyä jarrupaineanturia sillä sen on kestettävä hyvin suuria painevaihteluita. Jo 80-luvulla Guzzeissa oli jarrupaineantureita mutta ilmeisesti kustannusvaikutus on suosinut mekaanista hituvirtakytkintä.
Ei-digitaalisissa eli kaasutinmoottoripyörissä voi painekytkintä käyttää ilman erillistä relettä sillä jarruvalopolttimon aiheuttama sähköinen kuorma ei ole suuri.
-
Mitä soratietä käytit? Mielestäni jo se asvalttitie 4143 Hirvisalon kautta on yleensä ihan kiitettävän reikäinen ja ryppyinen. Tosin viime kesänä taasen tietä 4164 oli Mäntyharjun päästä (Nurmaa - Mäntyharju) korjailtu uudella pinnalla.
Mäntyharjulta Heinolaan ajelin juuri tuota asfalttitietä 4143, josta tuo kuvakin on. Yleensä ajelen tuollapäin menomatkalla sorateitä Pertunmalle päin, jonka jälkeen Ripatin kautta Hirvensalmelle, josta Väisälänsaaren kautta Kyyveden rantoja pitkin mökille. Yritän kyllä aina suunnitella uusia reittejä mutta esim. vappuaattona harhailin Nuoramoisen eteläpuolella mökkiteillä tunnin kun reitti oli suljettu puomilla eikä navi osannut reitittää. Aina ei voi onnistua :D En ole laiskuuttani hankkinut Garminiin maastokarttaa, joka auttaisi maastossa.
-
Mullakin on aina reittiongelmia Päijäthämeen ja Itä-Savon välillä. Ongelmat on siinä että kohta eivät riitä soratietkään kun on ajanut Tampereelta kahdenkymmenen vuoden ajan mökille Enonkoskelle. Silloin joskus sattuneesta syystä.
Muinoin oli kiva kun pääsi autolautalla, Lindalla, Päijänteen yli. Kerran kävi niin että kun kaverin, Sarinin Tapsan, kanssa tultiin Rotasta kotiappäin niin meillä oli eräänlainen jälkitila ja lautalla otimme muutaman oluen pois ja jäimme Kuhmoisiin laiturin kupeeseen matkustajakotiin. Yleisradion Pikkukakkonen, jolla nimellä hän taisi myös nimittää silloista seuralaistaankin, ei kumpikaan kaivannut äänimiestään. Sitten maanantaina, ehtoopäivällä hiljakseen, ajelimme sen sata kilometriä kotiappäin. Tapsan kanssa reissut olivat varsin miellyttäviä. Täydensimme toisiamme. Minä pessimisti joka ei pety mutta Tapsa ihan muuta. Paljon opin mielentilan hallinnasta näillä yhteisillä reissuillamme. Osa jutuista oli ihan Niksulan Teeveetä ja muut ihan jotain muuta mutta aina oli jokin totuuden siemen jutuissa. Tapsaa on edelleen ikävä. Samoja ikiä kun oltaisiin.
-
Niksulan TV loppui 1972, joten "jonnet eivät muista", kuten sanotaan. Aika hatarat muistikuvat on minullakin, mutta tunnistan sen, koska se oli Suomen ensimmäinen lastenohjelma. Kasper-käsinukke ja muuta. 8)
Hyvät muistot ovat ehkä pysyvintä, mitä ihmisellä on. Niitä ei voi ottaa pois, vaikka tärkeitä ihmisiä ympäriltä tuppaa liian aikaisin häviämään.
Posti toi Chris Donaldsonin kirjan Going The Wrong Way. Yhden kappaleen posti jo ehti hukatakin Belfastin ja Helsingin väliin, mutta tämän toisen Chris kirjasi. Pitää perehtyä opukseen lähiaikoina. Nyt pitäisi välillä veneillä muutama päivä ja kylmää kyytiä sekin tähän aikaan on.
Chris karkasi Belfastista Moto Guzzilla 1970-luvulla ja pyöri muiden muassa Lähi-Idässä ja Afrikassa. Ensi vilkaisulla katsottuna mikään Nobel-taideteos se ei ole, mutta silottelematon ja paljastava; ajankuva on erilainen ennen Internet-aikaa tehdyissä seikkailuissa. Uskon pitäväni siitä.
-
Kerran mentiin moporetkellä huvikseen lindalla yli menikö se kuhmoisista sitten sysmään sopiva kahvipaussi varsinais suomi savo välillä tästäkin jo vuosikymmeniä
-
Kerran mentiin moporetkellä huvikseen lindalla yli menikö se kuhmoisista sitten sysmään sopiva kahvipaussi varsinais suomi savo välillä tästäkin jo vuosikymmeniä
Sysmän puolen sataman nimi taisi olla Suopelto jonne Sysmästä meni mutkainen tie.
Harmi. Linda meni ulkomaille. Jossain vaiheessa taisi olla, jos ei ole vieläkin, Eestissä saaristolauttana.
-
Eikö lautan nimi Kuhmoisissa ollut Linta? Jos oli, niin se lautta on vieläkin Suomessa. Saaristomerellä kulkee Rymättylän rengastiellä nimellä M/S Isla.
-
hyvinkin mahdollista suomalais ugrilaisessa perinteessä linta ja linda on hyvinkin lähellä toisiaan
-
>>...Garminiin maastokarttaa, joka auttaisi maastossa..<<
Älyluureihin voi Google-kaupasta ladata maastokartta-sovelluksen. Ja luurissa oleva paikannus tuo karttanäytölle täpän missä olet. Karttapohjavalikoima on aikas hyvä, mm. ilmakuvat, merikartat jne.
Sovellus on ilmainen, jos ei halua ( tarpeettomia? ) lisähärpäkkeitä. Käyttö ei maksa tietenkään mitään.
Sekin hyvä siinä on, että sama karttajuttu toimii reppumatkalla metsässä. Siell kylläkin pitää aina olla sekä kompassi, että paperikartta. Kompastuu ja puhelin katoaa lammikkoon...
Tästä voi kurkata asiaa. Helpointa on tietokoneen kanssa - saa paremman käsityksen... https://play.google.com/store/apps/details?id=com.swampsend.maastokartat
-
Piti lähteä Lemansilla ajolenkille jo toissa viikolla, mutta koekäytössä havaitsin että molemmat bensahanat vuotavat sekä ON- että RES-asennoissa. Ja vasta jokunen vuosi sitten uusin nämä osat :D
Tankki tyhjäksi ja hanat levälleen. Neljästä BAP:n hanasta tsekattuna mitoissa on heittoja aika paljon, sekä pesän syvyydessä että kääntöosan paksuudessa, ja nehän vaikuttavat siihen kuinka paljon hana "puristuu" tiivistettä vasten.
Paksuimmat kääntö-osat ja matalimmat pesät kasasin yhteen ja nythän se näyttää pitävät bensat sisällä.
Perimmäinen syy taisi kuitenkin olla kääntöosan kumia vasten oleva tiivistyspinta, joka on aika roisilla valupinnalla. Nämä vesihioin siistiksi lasin päällä.
Nyt ensi viikon lämpöisiä kelejä odotellen.. 8)
-
Samppa on ollut samalla asialla kuin itsekin taannoin.
Hanat ja tiivistekohdat joissa on kumia tiivisteenä seisonnan aikana kutistuvat kun eivät saa jatkuvasti bensiinin turvottavia ainesosasia luokseen. Uutta bensaa tankkiin ja odottelemaan mitä tapahtuu. Jos vuoto ei ole kovin runsas.
Epäilen myös lämmintä talvisäilytyspaikkaa vuotojen osa-aiheuttajaksi.
Ongelmia tuottaa jos talvisäilytykseen laittaa pienkonebensiiniä. Kokemukseni on että se aiheuttaa kumitiivisteissä kutistumista ja kovettumista.
-
Muovitankkinen KTM tihkui myös talvisäilytyksen jälkeen bensanpinnan anturin välistä kun oli ollut pienkonebensaa tankissa. Yöllä jos oli ulkona ollut kylmää niin huomasin vuotaneen.
-
Sattuisiko kukaan muistamaan: milainen tiiviste on polttoainepumpun ja tankin välissä? Onko se kumitiiviste, joka voisi teoriassa pysyä ehjänäkin kun laippa avataan? Vai täytyykö varautua hankkimalla uusi tiiviste? Rakennekuvasta ei sellaista osaa löydy. Ei ole kuiten vuotoja ollut. Oli tankki täynnä 95E10 jotta olisi tenttua tarpeeksi mukana vettä absorboimassa, kun on tuo peltitankki.
=======
Niksulan tv ei ollut ensimmäinen lastenohjelma Suomen Televisiossa, jonnet eivät vaan muista. Lastenohjelmat ovat yhtä vanhoja kuin koko Suomen Televisio, nykyinen Yle. Jo 1957 koelähetysten aikana oli lastenruutu (vaikka ei se edes ollut ruutu vaan pikemminkin huono pyöreä), jossa mm. Kylli-täti piirsi ja kertoi satuja. Me sen ajan jonnet katsoimme kaiken, mitä vaan tuli. Oli se niin ihme. Katsomo tyhjeni vain siksi aikaa kun Sputnik lensi yli, jota niskat kipeänä yötaivaalta seurasimme. Radiosta kuunneltiin sen piipitystä ja ryntäsimme ulos kun se alkoi kuulua noustuaan horisontin yläpuolelle. Isäni oli sodassa radiosähköttäjä ja osasi etsiä valmiiki oikean taajuuden. Niihin verrattuna ihmeet ovatkin sittemmin kärsineet inflaation. Ensimmäinen kuulento ei ollut enää paljon mitään kun sitä reilu vuosikymmen myöhemmin seurasimme Riihimäellä kasarmin käytävän telkkarista. Tapauksen suurin ihme (viestimiehille) oli, että se tuli suorana lähetyksenä. Onneksi kuvausryhmä oli ehtinyt paikalle valmiiksi. ;D
=======
Meni taas ohi aiheen. Joo – kyllä ajokauden aloitus odottaa vielä. Äitienpäivän jälkeen on nähtävästi ajoilmoja. Yhtä myöhään ei ole vielä siirtynytkään ennen. Nooh – ehtiipä hiekat ja liat vähän peseytyä tieltä pois.
-
3-4 vuotta sitten vaihdoin suodattimen, enkä enää muista varmasti, oliko kumitiiviste, mutta oletettavasti, koska en vaihtanut tiivistettä ja bensat pysyvät hyvin tankissa, kun ei ajele.
-
Sattuisiko kukaan muistamaan: milainen tiiviste on polttoainepumpun ja tankin välissä? Onko se kumitiiviste, joka voisi teoriassa pysyä ehjänäkin kun laippa avataan? Vai täytyykö varautua hankkimalla uusi tiiviste? Rakennekuvasta ei sellaista osaa löydy. Ei ole kuiten vuotoja ollut.
Kyllä siellä mustasta kumista tehty tiiviste on. Voi olla tarttunut molempiin pintoihinsa joten varovasti avaten. Repeytyy mielellään ruuvinreikien kohdilta.
Olen menestyksekkäästi irrottanut ja kiinnittänyt samalla tiivisteellä silloin kun oli ongelmia tankin sisäisessä letkussa joka turposi ja irtosi. Irrottaessa voi ilmetä että tiiviste turpoaa ja venyy yli mittojensa ja on hankala koota. Ei hätää: antaa tiivisteen kuivua niin kuivuttuaan se sikistyy kokolailla alkuperäiseen kokoonsa.
-
Olen avannut Vintagesta tuon luukun varmaan sen 10 kertaa polttoaineletkun irtoamisten/uusinnnan ja polttoainesuodattimen vaihtojen vuoksi, eikä ole tullut mieleenkään tilata uutta kumitiivistettä luukun ja tankin väliin. Talvisäilytyksessä(lämpimässä) on ollut tankki täynnä, joten tiiviste ei ole päässyt kuivamaankaan. Niin kuin Matti tuossa edellä kirjoittaa, tiiviste palaa kuivahtaessaan sellaisiin mittoihin, että kun asentaessa ja luukun ruuveja kiristäessä seuraa normaalisti tilannetta niin että homma toimii, niin mikään ei voi mennä pieleen ja tiiviste pitää varmasti vähintään seuraavaan kertaan.
Jouko
-
Kiitos neuvoista. Taidan tehdä vaan niin, että varaan pa. letkua oikeaa tyyppiä ja pa. suodattimen ja uusin ne tarvittaessa tai viimeistään ensi kaudella. Tulee sitten 6 vuotta vaihtoväliä ja, jos etanolikonversion saan tehdyksi, tulee tsekatuksi mitä etanoli siellä aiheuttaa. Viimeksi RM-Heino vaihtoi pa. tankin ja samalla pyysin uusimaan putket ja suodattimen. Mekaanikko vakuutteli, että sisäpuolinen letkunpätkä on etanolinkestävää mallia, eikä sitä ole mitään syytä epäillä.
Tänään alotin Annin kanssa uuden ajokauden ja tein ensimmäisen rivin tämän vuoden ajopäiväkirjaan. Upea kesäinen päivä oli ja täällä eteläisessä keski-Suomessa 24° lämmintä. Kieputtelin Huttulan tyhjällä rekkaparkilla ruosteenpoistoksi tiukkoja käännöksiä kumpaankin suuntaan kymmeniä. Maakunnassa kävin 114 km lenkin, ei makeaa mahan täydeltä.
Kaikki tuntui toimivan hyvin. Erityisen hyvin toimi vaihteet, joka oli ilahduttavaa. Uusin syksyllä nivelet vaihteensiirtovivustoon ja silloin jäi koeajotkin tekemättä, mutta hyvin tuntuu onnistuneen ja napakasti vaihtaa, paremmin kuin uutena kun ei ole lainkaan klappia. Öljyä piti laittaa 1 dl kun oli hiukan tikun kärjellä. Renkaisiin ilmaa ja yleistarkastus ja menoksi. 2500 km on seuraavaan huoltoon, joten en nyt tehnyt mitään sen perusteellisempaa.
-
Matkattiin pari viikkoa lämpöisen ilmamassan mukana tänne pohjoisen perukoille. Lämpöisessä on ollut mukava laitella kalustoa ajokuntoon perjantaille, jolloin täälläkin pääsee avaamaan ajokauden - toivottavasti.
T,
Jukka