Niin, se voi olla että ajohinku on kova.
Kuitenkin saattaa olla niin että tulee harkittua reitit tarkemmin. Aion ajaa, kuitenkin "ajamisen riemusta" vaikka sellaista pidetään tarpeettomana kun ei ole, edes, työmatkaa olemassa. Huvikseen vain pörräilee...
On, sinänsä, ollut suuri muutos elinaikanani moottoripyöräilyn statuksen suhteen. Muistan lapsuudestani ja varhaisnuoruudestani että mielipide moottoripyöräilystä oli varsin negatiivinen: moni osoitteli kaksitahtipyörällä pärräävää henkilöä köyhäksi vaikka selvästi oli vain työmatkalla moottorisaha poikkipäin tarakalla. Minunkin annettiin ymmärtää että vain köyhät ajavat mopoilla ja moottoripyörillä eivätkä ole kovin yhdyskuntakelpoisiakaan. Ehkä juoppojakin.
Toinen ryhmä moottoripyöräilijöitä olivat moottoripyöräjengiläiset joita ilmeni isommissa kaupungeissa. Sain kuulla että noiden hamppareiden kanssa et sitten rupea millekään kun sinne Tampereelle muutat opiskelemaan. Toisinpäinhän siinä kävi. Kadehdin paikallista jengiä jo silloin, Coronajengiksi kutsuttiin. Myöhemmin olen heidän kanssaan tutustunut varsin perusteellisesti. Kulkee nykyään Corona -nimellä. Toimitilansa ovat kävelymatkan päässä nykyisestä asunpaikastani ja käyn heidän kerhollaan oluilla sillointällöin.
Vielä reilu vuosikymmen sitten poliisit halusivat ratsata oman kerhoni tiloja. Silloinen puheenjohtajamme, joka sattui olemaan paikalla, ei päästänyt poliiseja sisälle tiloihin. Ei ollut lupaa heillä tehdä ratsiaa. Jälkeenpäin kuulin että paikallinen poliisi oli hakenut oikeustoimista etsintälupaa kerhollemme mutta ei ollut löytynyt siihen riittävän tarpeellista syytä. Rikoksia kun emme ole tehneet yhdistyksenä. Yksittäin kyllä sillä ylinopeus lie pahin synti...
Kokonaisuutena moottoripyöräily on jo normiharrastus muiden joukossa. Vain jotkin vähemmistöryhmät hieman saavat julkisuutta ja tuottavat vaikutelman että kaikki, nk. liivikerholaiset ovat jotenkin vaarallisia. Se ei ole haitannut matkamoottoripyöräilyä sinänsa. Toisaalta: kun kannan kerhoni liivejä selkämerkkeineen ja muine tunnuksineen niin ikääntyneet ihmiset, jopa itseäni nuoremmat, kiertävät matkan päästä ja katsovat "pahalla silmällä" kuin olisin tehnyt jotain kiellettyä tai, ainakin yrittämässä, kun käyn lähistön supermarketissa normiasioilla ja kahvilassa. Olen pyrkinyt jutulle kyseisten, vierastavien, henkilöiden kanssa mutta se on onnistunut hyvin harvoin.
