Älkääs ny – on niitä nuoriakin rivissä. Olin kuukausi sitten Imatran ajoissa. Harvoin näkee niin paljon moottoripyöriä kuin oli Imatran kaduilla ja hotellien parkkipaikoilla. Tosin ajokamppeiden alta on vaikea päätellä kuskin ikäluokkaa, tai edes sukupuolta. Olin majoittuneena Imatran kylpylässä ja siellä ainakin pihamaalla oli lähemmäs sata pyörää ja porukka oli enimmäkseen nuorta ja myös naiskuskeja oli paljon. Parkkipaikat loppuivat kesken ja pyöriä oli pitkin männikköä. Oli kyllä vanhoja patuja myös runsaati. Juttusille tuli ruvettua lähinnä saunassa, kylpylässä kun oltiin, ja ilahduttavasti oli nuorta väkeä. Itse ajoissa oli katsomossa myös silmin nähden enimmäkseen nuorta väkeä, tietysti paljon muitakin kuin motoristeja.
Mikä lienee noissa kokoontumisissa kun ei kaikkia kiinnosta? Itse olin joskus kerran. Tunsin itseni ulkopuoliseksi, enkä ole sen koommin välittänyt osallistua, kun en siellä tunne ketään. Oma vika tietysti. Eihän sieltä ketään tunne, jos ei koskaan mene. Mutta – vanhojen tuttavien iloisiin kuppikuntiin (lue tuoppikuntiin) ei niin vain liitytä, eikä ylpeys anna olla tyrkyllä.
