Pekalla hyviä näkökohtia
Kun keulaöljyjä vaihdellaan, huolloissakin se tehdään madollisimman pienellä työmäärällä. Keulatyyppi, toki, sanelee millainen työmäärä on.
Minimitoimin ei aina alaputken pohjalle kertynyt sakka valu pois. Osa siitä on suht vaaratonta koska se on irronnut teflonpinnoitteisistä luikulaakereista. Joita on käytetty kalliimmissa malleissa. Osassa mallistoa kovakromattu teräs kulkee suoraan alumiinipinnalla ilman erillistä laakerointia. Ulkoputken sisäpinta toimii laakerina. Metallia irtoaa hiljalleen. Siinä on se ongelma että keulassa pitää olla oikea öljymäärä että se tavoittaa alaputken yläpäänkin eli voitelu on kunnossa.
Eräissä Guzzeissa on erikseen keulassa, eri tiloissa, voiteluöljy ja erillisten vaimenninkomponenttien sisällä on vaimenninöljy joka on ihan eri kamaa kuin voiteluun tarkoitettu. Ole tehnyt havainnon että vaimenninöljyjä ei ole juurikaan vaihdettu tai ne ovat, vikaantumisesta johtuen, valuneet voiteluöljyn sekaan. Se aiheuttaa huonoutta keulan toimintaan. Siksi niihin keuloihin, nykyään, myydään taqrvikkeena vain hermeettisiä ja kertakäyttöisiä vaimentimia.
Arvelen, kuitenkin, että pyörän omistaja tai, ainakin, hänen käyttämänsä huoltoliike, tietää miten toimia kulloisenkin keulatyypin kanssa.
Ehkä mielenkiintoisimmat keulat ovat California 3-malleissa ja sen sisarversioissa. Niissä on monia säätöjä kuten jousipaine ja paluuvaimennus. Jos säätönupit eivät pyöri kevyesti tai niiden kääntäminen äärivaimennuksen suuntaan ei vaikuta keulan toimintaan on keula rikki ja jos avaimella käännettävät kuusiot eivät pyöri niin on enemmänkin vikaa. Näihin keuloihin saa varaosana säätämättömät vaimentimet joilla pärjää pitkään. Jos haluaa että keula entiösöidään niin se vaatii varsin runsaasti perusvaraosia joita itse olen ostanut hydrauliikkatiivisteitä markkinoivista yrityksistä. Ei tule kalliiksi se. Vaan puuhaa riittää.
Tässä lyhyesti keulan huollosta:
http://www.motomatti.fi/2020/11/keularemontti-california-3-ja.htmlYllätyksen, joskus vuosikymmeniä sitten, teki yksi Marzocchin keula kun uutena ostamani pyörän ensimmäinen keulahuolto tuli vastaan. Mitään huolto-ohjetta en, tietenkään, lukenut vaan aloin purkamaan. Yllätys oli että toisessa keulaputkessa oli vain voiteluöljyä. Toisessa, sen sijaan, oli monenmoista mäntää ja venttiiliä vaimentamaan liikettä eri suuntiin. Tasapuolisuuden vuoksi molempien keulaputkien yläpäissä oli vaimennuksen säätönupit. Vain vasemmalla sillä oli vaikutusta keulan toimintaan.
Ensimmäinen keulaöljyn vaihto uudessa pyörässä on tärkeä tehdä ja esityksen mukaan. Alussa rakenteista irtoaa metallia luonnollisen kulumisen seurauksena enemmän kuin jo sisäänajetusta keulasta. Sakat pois, pikku huuhtelu uudella öljyllä, osat nippuun ja ajoa. Seuraavassa huollossa ei ilmene yhtä paljon moskaa, edellyttäen että ajotapa on säilynyt kokolailla samanlaisena.
Keulan ylimalkainen tarkistus käytettyä pyörää ostaessa on se että tarkistetaan makaako keula kovin alhaalla, jos makaa niin miksi: onko jouset poikki tai väsyneet, liikkuvatko keulaputket liukkaasti ja tasaisesti nykimättä toistensa sisään ja ulos, onko sisäputkissa näkyvissä ulkoisia vaurioita kuten sinistymää, kiveniskemiä, pystysuuntaisia raitoja tai vuotoa. Keulaa "pumpatessa" ei saa kuulua kolahduksia eikä muita kummallisia ääniä. Vaimenninöljyn liikkeestä saa kuulua pientä suhinaa.
Paineilmasäätöiset keulat, joita Guzzeissakin on, on varmistua että niiden palkeet ja venttiilit ovat ovat kunnossa jos ovat sitä tyyppiä ja toiminta muutenkin normaalia.
Se miksi em. keulat ovat yleisesti rikki on huollon puute. Rikkinäisellä keulalla on ikävä ajaa vaikka sitä ei huomaa koska puutteet syntyvät hiljalleen ja tottumus on toinen luonto. Keulavika voi johtaa, yllättävässä tilanteessa, hankaluuksiin.
Yleensä olen sitä mieltä että jousitus ja siihen liittyvä liikevaimennus ovat kovin laiminlyötyjä. Öljynvaihto viivästyy, keulan sisään kertynyt vesi tekee temppujaan ja ulkona säilytys nopeuttaa "eroosiota" ei se sade yksin vaan lämpötilan vaihtelu kerryttää vettä omituisiin paikkoihin. Moottoriinkin.
Pyöräpeite on yksi hankaluus. Kun menen taloyhtiön pihamaalle niin siellä on pari pyörää huputettuna. Toisessa pyörässä on hyvä peite: siinä on ylhäällä etu-ja takapäässä sateelta suojatut tuuletusaukot. Siinä toisessa ei. Sitä kun yön jälkeen hiukan ravistaa niin sen sisäpintaan tivistynyttä vettä valuu alas. Toki molemmilla pyörillä ajetaan viikonloppuisin ja joskus iltaisin. Toinen ongelma on että pikkulapset tykkäävät kiipeillä pyörien päälle.
