Kirjoittaja Aihe: Teleskooppien stefat  (Luettu 1284 kertaa)

TimoEv

  • Viestejä: 2 170
  • Porukassa mukana - pyynnöistä huolimatta!
Teleskooppien stefat
« : Toukokuu 04, 2025, 14:32:04 ip »
California EV vas. pruuttasi öljyt ulos ja kunnolla. Olen joskus vaihtanut Stoeen uuden stefan, mutta en muista miten se yläputki irroitettiin.
Osaan kyllä irrottaa koko värkin, mutta mites sen yläputken saa irti? Säätönuppi pois ja iso korkkimutteri samoin.
Mitä muuta?


« Viimeksi muokattu: Toukokuu 08, 2025, 16:21:09 ip kirjoittanut TimoEv »

millegt

  • Viestejä: 598
Vs: Teleskooppien stefat
« Vastaus #1 : Toukokuu 04, 2025, 19:53:00 ip »
Yläpultin kun avaa niin saa jousen pois ja eiks tässä mallssa ole sitten siellä ihan alhaalla pyörän pultin alla pultti mikä pitää avata niin saa yläputken ja alaosan irti toisistaan ? joissain pitää avaa pultti sieltä ylhäältä pitkällä avaimlla jousen alta mutta eiks tässä ole siellä alhaalla pultti, se kannattaa löysää kun jousi on vielä paikallaan niin sisuskalut ei niin helposti lähe mukaan pyuörimään jos oikein muistan

motomatti

  • Viestejä: 13 485
Vs: Teleskooppien stefat
« Vastaus #2 : Toukokuu 05, 2025, 22:08:45 ip »
Jos alapultit eivät aukea suosiolla eli sisuskalut alkavat pyöriä mukana niin iskuväännin auttaa. Osassa mallistoa on hieman erilaisia rakenteita. Niissä malleissa joissa on keulaöljyn vuodatusreikä niin voi vuodattaa öljyt ulos mutta alapultin avaamista varten on vuodatusreiän ruuvi kierrettävä takaisin paikkaansa. Se estää alapään sisäkalujen pyörimisen mukana kun alapulttia löysätään.
Valitettavasti on usein niin että kun keulaa kootaan ei huomioida vuodatusruuvin ja teleskoopin sisäkalujen alapään asentoa. Jos näin käy ja alapultti kiristetään niin keulan sisäosat vaurioituvat koska ruuvi jää kantamaan alapäätä ja kiristys aikaansaa vaimenninmekanismin taipumisen.
Niissä malleissa joissa ei ole vuodatusruuvia on toinen ongelma. Mikään ei pidä sisäkalujen alapäätä pyörimättä pultin mukana kun pulttia on saatu hieman löysätyksi. Sama kiristettäessä. Tarvitaan iskevä väännin niin asia hoituu. Mutta ei pidä käyttää suurta voimaa, jota iskuvääntimessä on, sillä vastakierre on alumiinia.

Olen nähnyt yrityksiä vaihtaa huulitiivisteitä teleskooppien yläkautta. Siinä voi myös onnistua vaan vauriovaara on olemassa. Huulitiivisteet voivat olla hyvinkin tiukassa ja teräsvääntimillä on vaurioitettu tiivisteen alumiinista "pesää" että myös kromista sisäputken pintaa. Silloin on jo homma hieman arvokkaampaa.

Jos kuitenkin päädytään "yläkauttamenetelmään" niin pölysuojan irrotuksen jälkeen, jos sellainen mallissa on, tulee näkyviin varsinainen "stefa" eli huulitiiviste. En ole itse yrittänyt mutta seurannut vierestä kun pienellä poralla on porattu pieniä reikiä stefan metalliosan läpi mahdollisimman pystyyn eli keulan suuntaisesti. Reikiin kierretään päistään hieman lyhennettyjä peltiruuveja joita vuoron perään kiertämällä stefa nousee syvennyksestään. Tiivisteiden irrottaminen siis onnistuu, tiivisteet katkomalla kun keula on pyörässä kiinni mutta uusien asentaminen edellyttää keulan irrottamista ohjauskolmioista. Eli aina on hieman enemmän tekemistä. Magneetilla voi kerätä tiivisteupotuksen pohjalta pois poratessa syntyneet metallilastut. Hommassa siis on pieni riski.

Keulaputkista muutoin. Kun ajetaan paljon niin keulan sisäputket kuluvat etupuoleltaan eniten ja viimein kromaus on kulunut pois ja samalla syönyt alaputken heiman soikeaksi. Tarvitaan uusi keula. Vaan on vaihtoehto: muutaman kymppitonnin ajon jälkeen voi sisäputkia kääntää yläkolmioissaa neljänneskierroksen. Itse olen kääntänyt 50000 km:n välein. Jos lasketaan todennäköisyyksiä niin neljällä neljänneskierroksen kierrolla ajaa 200000 kilometriä. Keula on edelleen kunnossa. Siirrytään vaiheeseen yksi eli kierretään edelleen neljänneskierros ja katsotaan tuleeko 400000 km täyteen. Toki asia edellyttää myös säännöllistä keulaöljyjen vaihtoa.

Kiertämisen sijasta, tai ohella, voidaan laittaa myös kumihaitarit estämään kiveniskemiä paljaassa kromipinnassa. Haitarikumi ei vain ole monenkaan mieleen kun se yhdistetään helposti enduro- ja crossipyöriin. On, kuulemma, nolon näköistä katupyörässä. Hieman fiksumpi vaihtoehto, haitarikumin sijasta, on hankkia keulan alaputkeen kiinnitettävä muovilippa johon kivien ja hyönteisten osumat tulevat. Monessä nykypyörässä jo vakiona.

Yhden suven aikana keulan kromipintaan osuu melkoinen määrä kitiinikuorisia hyönteisiä joiden maallinen jäämistö kuivaa kiinni lämpimään keulaputken pintaan ja isompaan monttuun ajaessa kitiinipalat kulkevat kumisista tiivistehuulistä läpi niin että rutsruts vaan. Tuskin sitä ääntä ajaessa kuulee mutta voi aina kuvitella...

Pyydän anteeksi kaikilta varaosa- tarvikekauppiailta että paljastin tämän asian. Vaan haitarikumeja ja mallikohtaisia suojalippoja hyllynkulmalle eri väreissä ostettavaksi.

s151669

  • Viestejä: 149
Vs: Teleskooppien stefat
« Vastaus #3 : Toukokuu 06, 2025, 09:59:04 ap »
Olen nähnyt yrityksiä vaihtaa huulitiivisteitä teleskooppien yläkautta. Siinä voi myös onnistua vaan vauriovaara on olemassa. Huulitiivisteet voivat olla hyvinkin tiukassa ja teräsvääntimillä

Justiinsa Nevadaan stefat vaihtaneena en edes yrittäisi purkamatta. Olivat meinaan tiukassa ja syytä ollakin koska ovat vain ahdistussovitteella. Monessa muussa rakenteessa on ollut se lukkorengas pitämässä stefan paikallaan.

Kiertämisen sijasta, tai ohella, voidaan laittaa myös kumihaitarit estämään kiveniskemiä paljaassa kromipinnassa. Haitarikumi ei vain ole monenkaan mieleen kun se yhdistetään helposti enduro- ja crossipyöriin. On, kuulemma, nolon näköistä katupyörässä.

Harkitsin tuota. Oli jo valmiiksi katsottuna sopiva. Tyylillisesti mielestäni tuollaisessa Nevadassa olisi vallan ok. Vaan eipä ne toimi yhteen tuon haarukassa roikkuvan työkalurullan kanssa.


Hieman fiksumpi vaihtoehto, haitarikumin sijasta, on hankkia keulan alaputkeen kiinnitettävä muovilippa johon kivien ja hyönteisten osumat tulevat. Monessä nykypyörässä jo vakiona.

Yhden suven aikana keulan kromipintaan osuu melkoinen määrä kitiinikuorisia hyönteisiä joiden maallinen jäämistö kuivaa kiinni lämpimään keulaputken pintaan ja isompaan monttuun ajaessa kitiinipalat kulkevat kumisista tiivistehuulistä läpi niin että rutsruts vaan. Tuskin sitä ääntä ajaessa kuulee mutta voi aina kuvitella...

Pyydän anteeksi kaikilta varaosa- tarvikekauppiailta että paljastin tämän asian. Vaan haitarikumeja ja mallikohtaisia suojalippoja hyllynkulmalle eri väreissä ostettavaksi.
[/quote]

Pekka

  • Viestejä: 1 904
Vs: Teleskooppien stefat
« Vastaus #4 : Toukokuu 06, 2025, 20:44:58 ip »
Kyllä etuteleskoopin tiiviste on vaihdettavissa purkamatta koko teleskooppia. Pitää ne putket toki irrottaa kolmioista.
Tarvitaan työkalu, koukku mikä työnnetään tiivisteen ja putken välistä tiivisteen huulen alapuolelle. Syntyy isosta muovikahvaisesta ruuvimeisselistä, kärkeen siihen leveälle sivulle hiotaan se koukku ja muotoillaan vartta muutenkin tehtävään sopivaksi. Kutistesukkaa suojaksi tärkeisiin kohtiin. Kahvasta sahataan toiselta sivulta viistosti osa pois, se teleskooppiputkea vasten tuleva puoli. Sahaus siten että kun koukku on työnnetty stefan väliin ja puristetaan työkalua kahvasta teleskooppiputkea vasten, pyrkii koukku poispäin teleskooppiputkesta siellä tiivisteen välissä. Sitten vain muovivasaralla työkalun kahvaa alhaalta ylöspäin naputtamalla, tiiviste nousee pois.
Näin on vaihtunut aikoinaan paljon tiivisteitä.
Tietty jos ei ole varma omasta osaamisestaan kannattaa harjoitella joillain epäkuranteilla osilla ensin.

Yamahan ohje ainakin joissain malleissa menee seuraavasti. Irrotetaan lukkorenkaat tiivisteen päältä, täytetään teleskooppiputki öljyllä ja puristetaan pakettia riittävällä voimalla (tarvii prässin) kasaan. Tiiviste nousee pois paikaltaan öljynpaineella.

Kannattaako teleskooppi jättää tiivisteen vaihdon yhteydessä purkamatta? Mielestäni kannattaa aina purkaa jos vain asiakkaan rahavarat antavat myöden.
Itse kun itselle tekee, on työvoima usein lähes ilmaista. Muuten vuodon aiheuttaja voi jäädä edelleen sinne teleskoopin sisään. Ja tuleepahan joskus siivottua sekin.
Ennen uuden tiivisteen asennusta kannattaa kromipintaa hieman kiillottaa hienolla (1000) hiomapaperilla, ei pitkittäin vaan enempi poikkisuunnassa.
Uuden tiivisteen asennus vaatii oman työkalunsa.

Minulla olevassa Marzoccissa sisäputkien alapäissä on kuusiokolot estämässä sisäosan pyörimistä kokoonpanoruuvia avattaessa. Niitä saa hetken sovitella kohdilleen kokoonpanovaiheessa.
 
Kokoonpanoruuveja kiristettäessä kun teleskoopin putket ovat täysin sisäkkäin, osat keskittyvät paremmin ja takertelumahdollisuus vähenee.

Sitten jos ja kun niitä putkia kääntelette eri asentoihin, kannattaa varmistua kääntämisen jälkeen, että teleskooppi liikkuu koko joustomatkan jumittamatta. Korkit kun on yläpäistä auki öljyn lisäystä varten, pitää samalla kokeilla, että muutoin täysin koottu jousitus pyörineen ja lokasuojineen nousee takertelematta yläasentoon ja valuu omalla painollaan alas.
Jo muutaman kymmenesosamillimetrin "epäsuoruus" teleskooppiputkissa voi aiheuttaa sen, että putkilla on vain yksi asento missä jousitus toimii takertelematta.
Jos putket tulee käännettyä takerteluasentoon, kromit voi lähteä putkista nopeaan. Etupyörän akselin väärästä asennustavasta puhumattakaan.
Kaikkien teleskoopin kiinnitysruuvien löysäys ja uudelleen kiristys voi parantaa toimintaa, jos jotain vinoutta on siihen aiemmin jäänyt.

Kromipintaisia teleskooppiputkia kannattaisi suojata kiviltä kipinöiltä ja ötököiltä. Minulla kun Buell valutti öljyä välillä jarrulaikan puoleisen teleskoopin tiivisteestä, syyksi osoittautui jarrulaikasta ja paloista teleskooppiputkeen lentävä sula metalli. Kun laitoin jarrulevylle roiskeläpän, se ongelma poistui.


« Viimeksi muokattu: Toukokuu 06, 2025, 22:46:01 ip kirjoittanut Pekka »
Sohc van Helmi.

motomatti

  • Viestejä: 13 485
Vs: Teleskooppien stefat
« Vastaus #5 : Toukokuu 08, 2025, 13:15:29 ip »
Pekalla hyviä näkökohtia
Kun keulaöljyjä vaihdellaan, huolloissakin se tehdään madollisimman pienellä työmäärällä. Keulatyyppi, toki, sanelee millainen työmäärä on.
Minimitoimin ei aina alaputken pohjalle kertynyt sakka valu pois. Osa siitä on suht vaaratonta koska se on irronnut teflonpinnoitteisistä luikulaakereista. Joita on käytetty kalliimmissa malleissa. Osassa mallistoa kovakromattu teräs kulkee suoraan alumiinipinnalla ilman erillistä laakerointia. Ulkoputken sisäpinta toimii laakerina. Metallia irtoaa hiljalleen. Siinä on se ongelma että keulassa pitää olla oikea öljymäärä että se tavoittaa alaputken yläpäänkin eli voitelu on kunnossa.

Eräissä Guzzeissa on erikseen keulassa, eri tiloissa, voiteluöljy ja erillisten vaimenninkomponenttien sisällä on vaimenninöljy joka on ihan eri kamaa kuin voiteluun tarkoitettu. Ole tehnyt havainnon että vaimenninöljyjä ei ole juurikaan vaihdettu tai ne ovat, vikaantumisesta johtuen, valuneet voiteluöljyn sekaan. Se aiheuttaa huonoutta keulan toimintaan. Siksi niihin keuloihin, nykyään, myydään taqrvikkeena vain hermeettisiä ja kertakäyttöisiä vaimentimia.

Arvelen, kuitenkin, että pyörän omistaja tai, ainakin, hänen käyttämänsä huoltoliike, tietää miten toimia kulloisenkin keulatyypin kanssa.

Ehkä mielenkiintoisimmat keulat ovat California 3-malleissa ja sen sisarversioissa. Niissä on monia säätöjä kuten jousipaine ja paluuvaimennus. Jos säätönupit eivät pyöri kevyesti tai niiden kääntäminen äärivaimennuksen suuntaan ei vaikuta keulan toimintaan on keula rikki ja jos avaimella käännettävät kuusiot eivät pyöri niin on enemmänkin vikaa. Näihin keuloihin saa varaosana säätämättömät vaimentimet joilla pärjää pitkään. Jos haluaa että keula entiösöidään niin se vaatii varsin runsaasti perusvaraosia joita itse olen ostanut hydrauliikkatiivisteitä markkinoivista yrityksistä. Ei tule kalliiksi se. Vaan puuhaa riittää.
Tässä lyhyesti keulan huollosta: http://www.motomatti.fi/2020/11/keularemontti-california-3-ja.html

Yllätyksen, joskus vuosikymmeniä sitten, teki yksi Marzocchin keula kun uutena ostamani pyörän ensimmäinen keulahuolto tuli vastaan. Mitään huolto-ohjetta en, tietenkään, lukenut vaan aloin purkamaan. Yllätys oli että toisessa keulaputkessa oli vain voiteluöljyä. Toisessa, sen sijaan, oli monenmoista mäntää ja venttiiliä vaimentamaan liikettä eri suuntiin. Tasapuolisuuden vuoksi molempien keulaputkien yläpäissä oli vaimennuksen säätönupit. Vain vasemmalla sillä oli vaikutusta keulan toimintaan.

Ensimmäinen keulaöljyn vaihto uudessa pyörässä on tärkeä tehdä ja esityksen mukaan. Alussa rakenteista irtoaa metallia luonnollisen kulumisen seurauksena enemmän kuin jo sisäänajetusta keulasta. Sakat pois, pikku huuhtelu uudella öljyllä, osat nippuun ja ajoa. Seuraavassa huollossa ei ilmene yhtä paljon moskaa, edellyttäen että ajotapa on säilynyt kokolailla samanlaisena.

Keulan ylimalkainen tarkistus käytettyä pyörää ostaessa on se että tarkistetaan makaako keula kovin alhaalla, jos makaa niin miksi: onko jouset poikki tai väsyneet, liikkuvatko keulaputket liukkaasti ja tasaisesti nykimättä toistensa sisään ja ulos, onko sisäputkissa näkyvissä ulkoisia vaurioita kuten sinistymää, kiveniskemiä, pystysuuntaisia raitoja tai vuotoa. Keulaa "pumpatessa" ei saa kuulua kolahduksia eikä muita kummallisia ääniä. Vaimenninöljyn liikkeestä saa kuulua pientä suhinaa.

Paineilmasäätöiset keulat, joita Guzzeissakin on, on varmistua että niiden palkeet ja venttiilit ovat ovat kunnossa jos ovat sitä tyyppiä ja toiminta muutenkin normaalia.

Se miksi em. keulat ovat yleisesti rikki on huollon puute. Rikkinäisellä keulalla on ikävä ajaa vaikka sitä ei huomaa koska puutteet syntyvät hiljalleen ja tottumus on toinen luonto. Keulavika voi johtaa, yllättävässä tilanteessa, hankaluuksiin.

Yleensä olen sitä mieltä että jousitus ja siihen liittyvä liikevaimennus ovat kovin laiminlyötyjä. Öljynvaihto viivästyy, keulan sisään kertynyt vesi tekee temppujaan ja ulkona säilytys nopeuttaa "eroosiota" ei se sade yksin vaan lämpötilan vaihtelu kerryttää vettä omituisiin paikkoihin. Moottoriinkin.

Pyöräpeite on yksi hankaluus. Kun menen taloyhtiön pihamaalle niin siellä on pari pyörää huputettuna. Toisessa pyörässä on hyvä peite: siinä on ylhäällä etu-ja takapäässä sateelta suojatut tuuletusaukot. Siinä toisessa ei. Sitä kun yön jälkeen hiukan ravistaa niin sen sisäpintaan tivistynyttä vettä valuu alas. Toki molemmilla pyörillä ajetaan viikonloppuisin ja joskus iltaisin. Toinen ongelma on että pikkulapset tykkäävät kiipeillä pyörien päälle.

TimoEv

  • Viestejä: 2 170
  • Porukassa mukana - pyynnöistä huolimatta!
Vs: Teleskooppien stefat
« Vastaus #6 : Toukokuu 08, 2025, 16:19:50 ip »
No niin!
Remontti tehty. Lopulta se ei ollut lainkaan niin vaikea, kuin pelkäsin. Teleskoopin irroitus nyt ei ole kuin selkeää purkamista. 
Se vaikein: Ylä- ja alaputken erottaminen vaatii akselireiän pohjassa olevan kuusiokoloruuvin avaamisen. Avaamiseen ei riitä pelkästään kiertäminen, koska sisus pyörii mukana.
Alaputkea on painettava niin, että se "pohjaa" ja samalla naputettava pienellä vasaralla kuosikoloavainta niin, että se avautuu "pykälissä". Näin se irtoaa. Itse käytin terästankoa työpöydan tason alareunaan ka kampesin jarrusatulan korvaketta vastaan pohjaan saakka. Rips-raps homma meni. ( Parempi olisi nypyttävä mutteriavaaja, mutku ei sattunut semmosta olemaan. )
Sitten se olikin pelkkää pölysuoja ja stefan irroitusta ja uuden asentamista. Uuden asentamisessa oli kätevä holkkityökalu tarpeen.
Kokoonpano vastakkaisessa järjestyksessä.

Aikaa meni koko päivä - kaffetauot mukana - koska tein kaikki ( liiankin ) varoen ja harkiten. Nyt menisi varmaan vähemmän, kun on kokemusta. Eikä enää tartte kysellä tamperelaiselta niin neuvoja... Kiiton kummiskin!



motomatti

  • Viestejä: 13 485
Vs: Teleskooppien stefat
« Vastaus #7 : Toukokuu 08, 2025, 22:00:19 ip »
Tamperelaisten jutut on mitä ovat. Satunnaisesta asuinpaikastani riippumatta olen Ylöjärven Tunnustaja.