Olen samaa mieltä yksinkertaistamisessa: huohotinletku, isohko läpimitaltaan, niin paineen vaikutus siirtää huohotusöljyä vähenee. Letkun yläpää huohotuspurkkiin ja sieltä huohotusöljylle paluuletku öljytilaan mahdollisimman alas öljypinnan alle. Se vähentää ilman ja huohotuksen mukana kulkevan öljysumun edestakaista virtausta. Tällainen ratkaisu on ollut pikkulohkoissa jo seitsemänkymmentäluvulta.
Öljysumun polttaminen on, tietysti, nykypäivää ja vähentää hiilivetypäästöjä mutta karstoittaa jonkun verran ja ilmiö kehittyy, moottorin kuluessa, heikonpaan suuntaan.
Vaijerit ovat lyhytikäisiä. Ottamatta kantaa miksi juuri tässä käy kuin on mainittu voin sanoa että vajerien ikääntyessä, saadessa kosteutta sisäänsä ja ruostuen tai muiden ulkoisten vikojen kuten kolhujen ja äkkimutkien vuoksi voivat jumittaa. Myös kaasutinten luistit voivat takerrella ja vaijerin kuoren päätyholkki voi siten hypätä ulos kolostaan ja tehdä "omia kiihdytyksiään".
Ennen vanhaan vaijereita huollettiin eli katsottiin että suojamuovi ei ole särkynyt, päätyholkit ovat paikoillaan eikä vaijerin säikeet, erityisesti siinä missä ne eivät ole kuoren sisällä, ole kuluneet tai, jopa, pärsineet eli säie on poikki.